Tapettu vesilasillisen tähden – Pakistanilaisen Sharoonin tarina

Minun mielestäni piispat eivät ole mitään vaienneet. He ovat jopa julkaisseet toistasataa sivua pitkän mietinnön rekisteröidyn parisuhteen vaikutuksesta kirkolle. Mielestäni siinä on piispojen mielipidettä vaikka kuinka paljon.

Arkkipiispa Mäkinen kertoi haastattelussa ENNEN arkkipiispan vaalia, että hän kannattaa samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä. Olettaisin, että hänen kanssaan samaa mieltä on ainakin Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola. Osa piispoista varmasti vastustaa homoparien vihkimistä.

Papiksi vihkimisen osalta kirkko on ottanut selvän kannan, että parisuhde samaa sukupuolta olevan kanssa ei ole este toimia kirkon pappina. Käsittääkseni piispat ovat tästä samaa mieltä.

Olettaisin, että Latvalan tuohtumus kumpuaa enemmän siitä, että piispat eivät ole hänen kanssaan samanmielisiä kuin siitä, että piispat olisivat vaiti.

Olisiko piispoilla mahdollisuuttakaan ottaa kantaa, jonka mukaa pappisvirkaan ei vihitä parisuhteensa rekisteröityneitä? Eikö se olisi kirkon kannan ja sen myötä Suomen lain vastaista?

Jusu, ymmärsit väärin. Ei kirjoittaja toivonut, että piispa sanoisi oman mielipiteensä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Hän toivoi, että piispa siitä sanoisi kielteisen mielipiteen.

Ja toisekseen Englannissa laki säädettiin siten, että kirkko ei häitä saa homoille järjestää vaikka haluaisikin.

Höpsyn pöpsyn. Ilta≈Sanomat ja Iltalehti tekevät viihdettä. Mutta minullapa on vakavasti otettava vastagalluppi: perheeni keskuudessa tekemäni kyselytutkimuksen mukaan 100% Suomen kansasta kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia!

Ääniä IS:n ”äänestyksessä annettiin iltaan mennessä peräti 22268 kpl. Lasten kannalta lakiehdotus on järkyttävä. Toteutuessaan tämä ”tasa-arvoinen” avioliittolakiesitys tarkoittaisi mielestäni heidän kohdallaan rikosta ihmisyyttä vastaan. Nyt oikein tekemällä tehdään järjestelmää, joka voisi riistää heiltä joko isän tai äidin.

Harri, voisitko kertoa esimerkin siitä, miten avioliittolain muutoksen takia joltain lapselta riistettäisiin isä tai äiti?

Harri Latvala,

Siinä vaiheessa kun parisuhteen nimen muuttaminen riistää joltakulta äidin tai isän, myös minä alan vastustaa moista lakia.

Ihmetyttää, miten aikuiset ihmiset sortuvat näin lapselliseen argumentaatioon.

Harri lienee tarkoittanut, että lakimuutos riistäisi lapsilta lähtökohtaisen oikeuden isään ja äitiin. Ei tietenkään niin, että joltain tietyltä lapselta vietäisiin pois joko isä tai äiti. Älkää nyt tahallanne ymmärtäkö väärin.

Lapsityöntekijänä en voi pitää yhdentekevänä sitä onko lapsella isä ja äiti vai ei. Siis onko oikeasti LÄSNÄOLEVA isä ja äiti. Kyse ei ole vain miehen tai naisen mallista. Koska sen mallin lapsi kyllä hakee vaikka mistä, telkkarista tai sarjakuvista.

Neuvoloissa on isättömien lasten kohdalla tullut tutuksi ilmiö ”miehen nälkä.” Samaa näen työssäni eka- ja tokaluokkalaisten lasten kanssa. ip-työssä on vähänlaisesti miestyönteijöitä, mutta kun sellainen on! Silloin tajuaa millainen aarre on se, kun on sekä mies- että naishahmo työntekijöinä. Sekä poikien että tyttöjen kannalta.
Kuinka isyys ja äitiys, läsnäoleva huolehtiva mies- ja naishuoltaja voisi olla yhdentekevää perheessä, lapsen kasvamisen aikana, elämän ensimmäisinä vuosina?

Mitä tuohon IS:n gallupiin tulee, niin todenmukaisempi se lienee kuin gallupit, jotka tehdään rajaamalla vastaajiksi tiettyjä ryhmiä tai toteuttamalla se esim. puhelinkyselyllä.

Sari,

Mikä on ”lähtökohtainen oikeus” isään ja äitiin ja millä tavalla parisuhteesta käytettävä nimi vaikuttaa siihen? Minun mielestäni lapset syntyvät täsmälleen samalla menetelmällä riippumatta siitä, kutsutaanko samaa sukupuolta olevien parisuhdetta rekisteröidyksi parisuhteeksi vai avioliitoksi.

Haluan edelleen huomauttaa, että tässä ei puhuta siitä, onko naisen kiellettyä synnyttää lapsi, jos hän ei elä avioliitossa miehen kanssa. Lesboja ja yksinhuoltajia ei pakoteta aborttiin tai heidän lapsiaan ei oteta huostaan tälläkään hetkellä. Tässä puhutaa siitä, mikä on samaa sukupuolta olevan parin parisuhteen nimi.

Kirkon ja kristillisten järjestöjen tulee tehdä entistä enemmän ennaltaehkäisevää työtä avioerojen vähentämiseksi. Raamatun hyvien ohjeiden ja lupausten opettamista tulee tapahtua kristillisessä opetuksessa ja julistuksessa jatkumona, ei vain hääparia vihittäessä. Samoin kirkon perheneuvontaan tulee satsata entistä enemmän, ja siinä tulee mielestäni myös ottaa nykyistä enemmän esille kristillistä opetusta avioliitosta ja yleensä ”hengellisiä hoitovälineitä” pelkän psykologis-terapeuttisen työskentelyn lisäksi.

Kyselijät tietävät varmaan varsin hyvin, että lakiehdotukseen sisältyisi oikeus adoptioon. Adoptio-oikeus homo- ja lesbopareille oli tässä lakiehdotuksessa todella järkyttävä ehdotus. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus isään ja äitiin, jos se vaan on mahdollista. Lapsia tulee suojella ja pyrkiä suomaan heille normaali ja turvallinen perhemalli. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) on lapsia koskeva ihmisoikeussopimus. Sopimus asettaa lapsen edun yhteiskunnassa ensisijalle. Se on oikeudellisesti yhtä velvoittava kuin mikä tahansa laki. Sopimukseen ovat sitoutuneet lähes kaikki maailman valtiot.
Miksi tasa-arvoa ei haeta erityisesti lapsille. Nyt lapset jäävät todella epätasa-arvoiseen asemaan. Joillekin lapsille ei suoda mahdollisuutta saada molempia vanhempia; isää ja äitiä. Miksi aikuisten ”oikeus” menee lasten oikeuden edelle vastoin YK:n lapsen oikeuksien sopimusta?

Harri Latvala,

Ensinnäkin on hyvin homofobista ja ennakkoluuloista lähteä siitä olettamasta, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat olisivat jotenkin lastenoikeuksien vastaista. Mikään tutkimus ei osoita, että tällaisessa perheessä elämisestä olisi lapselle jotain haittaa.

Toisekseen väittäisin, että jos adoptiokorttia käyttävät henkilöt ymmärtäisivät mistä on kyse, he pitäisivät adoption sallimista nimenomaan lapsen oikeuksien mukaisena. Voisin avata asiaa seuraavalla esimerkillä:

Jos sisareni ja hänen miehensä kuolisivat onnettomuudessa, heiltä jäisi kaksi lasta orvoksi ilman vanhempia. Kummatkin lapset ovat minulle ja miehelleni hyvin läheisiä. Me emme kuitenkaan voisi adoptoida noita lapsia edes siinä tilanteessa, että olisimme heidät ainoat elossa olevat sukulaiset. Nykyinen laki katsoo, että olisi parempi sijoittaa nämä lapset lastenkotiin tai täysin vieraaseen perheeseen vaikka siten, että lapset erotetaan toisistaan.

Osoittaa ymmärryksen puutetta kuvitella, että tällä adoption muutoksella olisi jotain muita seurauksia ja että yhtäkkiä jostain pöllähtäisi suuri määrä adoptoitavia lapsia. Adoptioita tehdään Suomessa vuosittain vain muutamia kymmeniä ja esimerkiksi Ruotsissa homopari on adoptoinut tasan yhden lapsen vaikka vastaava laki on ollut voimassa yli 10 vuotta.

Minusta tämä adoptiolla kohkaaminen ei ole realistinen syy vastustaa avioliittolain muutosta. Se palvelisi lapsen etua joissain tilanteissa ja muuten se olisi täysin kuriositeetti. En suosittele tekemään siitä elämää suurempaa asiaa.

Maqttila ei uskalla vastata. Mutta esitämäsi kysymys on erittäin aiheellinen.

Haureuden vuoksi eronneet pitäisi mielestäni vihkiä siviiliavioliitoon maistraatissa Näin siitä huolimatta, että viimeisenä virkatoimenani vihin eronneen pariskunnan kirkolliseen avioliittoon. En tiedä, miksi ovat eronneet, eikä se minulle kuulukaan, mutta vihin, koska se on virkavelvollisuuteni.

Minulla on kaikki syytä olettaa, että suomalaiset evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet ovat saaneet juuri sellaiset piispat kuin ovat halunneet piispanvaaleilla valita. Homovastaisuus ei tee kenestäkään selkärankaista. Rohkeampaa on asettua syrjittyjen puolelle.