No, johan nyt pomppas! Helsingin Sanomat päätti jälleen sabotoida lukijoittensa sunnuntaiaamun rauhaa tekemällä tällä kertaa jutun Tapiolan kirkon rumuudesta. Aviisi järjesti kilpailun, jossa halutaan saada selville, löytyykö maastamme vieläkin rumempia Herran Huoneita. Äänestäminen tapahtuu klikkaamalla tyrkyllä olevien kirkkojen kuvista yhtä. Jostakin syystä Tapiolan kirkko on siinä ensimmäisenä inhokkina klikkausvuorossa, kuin tarjottimella.
Tapiolaa alettiin rakentaa v. 1954. Ensin rakennettiin tiet, sitten tulivat talot. Nimekkäät arkkitehdit saivat suunnitella metsän keskelle erilaisia asuinympäristöjä. Idea oli, että kaikkialta olisi keskustaan noin kilometrin mittainen matka, joka olisi helppo taittaa kävellen tai pyöräillen. Yksityisautoilun huimaa kasvua ei kukaan osannut ennustaa.
Ei vain Tapiolan kirkko vaan myös muut rakennukset ovat ns. Parempien Ihmisten Kylässä betonia, olihan kyseinen rakennusmateriaali 1960-luvulla hittituote. Tapiolan kirkon suunnittelussa arpa lankesi arkkitehti, arkkitehtuurin professori Aarno Ruusuvuorelle (1925-1992). Tapiolan kirkon ”rumuus” on ”harkittu rikos”:
Aarno Ruusuvuori kehitti arkkitehtuurin ajattomia valon ja tilan teemoja modernismin ilmiasussa. Hänen tuotannolleen oli leimallista käyttää näennäisen paljaita ja karkeita materiaaleja, kuten betonia, mutta luoda aina loppuun saakka harkittuja, usein runollisia rakennuksia. Ruusuvuoren kirkoissa yhtyvät modernismin perinne ja hartauden tunne harvinaisella tavalla. Suomen arkkitehtuurin historiassa Ruusuvuori on varsinkin 1960-luvulla keskeisessä asemassa sekä rakennustensa että opettajantyönsä ansiosta.
1960-luvulla taidettiin uskoa, että betoni on ikuista. Toisin kuitenkin kävi. Kiviaines rapautuu. Lisäksi maalaamaton betoni on sateen jäljiltä rujon näköistä. Rumaa parempi sana voisi tässä yhteydessä olla Karu. Meillä Tapiolan alkuasukkailla oli tapana pitää kirkkoa aivan Samuel Lehtosen (ensimmäinen kirkkoherra) näköisenä. Lehtosen Espoon Tapiolassa tekemä työ palkittiin lopulta Helsingin piispan viralla. Hän pääsi johtamaan Ruttopuiston kulmalla sijaitsevaa tuomiokapitulia, jonka ikkunoista näkyi jokin hieman vanhempi kirkkorakennus…
Ennakoin jo Hesarin ensi sunnuntain artikkelia, jossa Tapiolan kirkko on julistettu Suomen rumimmaksi kirkkorakennukseksi. Seuraava tehtävä: Millä tavalla Suomen rumin kirkko saataisiin ajanmukaistetuksi ulkoapäin? Hyvin tietäen, että Museovirasto ei anna muuttaa kirkossa mitään, heittelen tässä ilmaan muutamia blogistin tyylille ominaisia hyvääpäivääkirvesvartta-tyylisiä ideoita:
– Kirkko maalataan jollakin värillä tai näkymättömällä maalilla
– kirkko päällystetään erivärisillä WC-kaakeleilla tai verhoillaan tiilellä
– kirkon ympärille rakennetaan kuplahalli
– kirkko maisemoidaan samalla tavalla kuin Temppeliaukion kirkko
– kirkon seinät päällystetään puulla tai peililasilla
Jos nuorena pidinkin Tapiolan kirkkoa vähän ankeana rakennuksena, niin nyt vanhempana ja viisaampana annan arvoa sille, että kirkkoon on helppo pujahtaa hiljentymään ja rukoilemaan. Loppuviimein pujahdan kirkon vieressä sijaitsevaan kirkkomaahan, Kiurun perheen sukuhautaan.
Kas, tässä Hesarin aamuhärnäysjuttu: http://www.hs.fi/kotimaa/Betonikirkkoa+on+vaikea+rakastaa++kirkkojen+ulkonäkö+herättää+keskustelua+/a1407553430701
Kirjoittaja on asunut Tapiolassa v. 1955-1975 ja paluumuuttajanana v. 2011 lähtien.
Tapiolan kirkko on listassa ehkä ensimmäisenä, koska kirkkoherramme Päivi Linnoinen saa kehua sitä videolla. Kotimaan taannoisessa rumin kirkko -kisassa Tapiola sijoittui kärkipäähän, mutta ei ihan voittanut. Eihän se kaunotar ole, eikä varmaan suosittu vihkikirkko, mutta sen avaruus ja sisätilat antavat paljon anteeksi. Toivotaan vielä kaunein kirkko -kisaa.
Tapiolan kirkko on menossa remonttiin (joskus), joten olisi hyvä olla ehdotuskisa Kiurun lailla, mitä kaikkea parannusta (!) kirkkoon toivotaan. Valoa kyllä pitäisi saada enemmän, jo eteisaulasta alkaen, koska valo toivottaa tervetulleeksi. Lisäksi pitäisi olla reilu tuulikaappi, koska mereltä tuulee usein aulan kautta kirkkosaliin. Kynnystä ei ole, se on hyvä ja harvinaista mm. liikuntaesteisille, mutta seurakuntasaliin on monta porrasta. Siihen pitäisi saada minihissi, kuten on viereisessä Gardenia-hotellin Grill-it ravintolassakin tasoittamassa eri tasossa olevia tiloja. Arkkitehdin mielestä seurakuntalaiset ovat kirkon kaunistus, voihan karuutta niinkin selittää, tyylikkäästi.
Ruttopuiston rovastin kirkko on vanha, pieni ja nätti. Se on jo pitkään ollut Helsingin suosituin vihkikirkko. Eli nämä kaksi minulle rakasta kirkkoa edustavat aivan eri maailmoja, toinen kauheutensa, toinen taas kauneutensa puolesta. Toinen on betonia, toinen puuta. Mutta Ruttopuistoon en haluaisi tulla haudatuksi… 😉
Oletko, Sakari, kanssani samaa mieltä siitä, että kaikista mainitsemistasi epäkohdista huolimatta Tapiolan kirkon kirkkosali on aina vain sangen MODERNI?
On tuolla tullut joskus käytyä. Yritän suhtautua kristillisellä armolla ja rakkaudella tuohon arkkitehtuuriin, tai sen luoneeseen arkkitehtiin, varmaan hänelläkään ei ole ollut helppoa. Se näkyy taiteessa.
Sitäpaitsi menestyisin hyvin ”rumimpana kirkossa kävijänä”, joten siinä mielessä olen yhteensopiva kirkon ulkomuotoon nähden.
Olen mennyt joskus vasiten Tapiolan kirkkoon, kun siellä on ollut Jurmun Hannu mahtavilla uruilla soittamassa. Suuri ja korkea tila ja tosi-isot urut (joiden isojakin putkia Jurmu osaa ja uskaltaa käyttää) tuottavat sellaista kunnon äijä-kanttorointia! Notta ellei piru ole pappia säikähtänyt, niin viimeistään moisesta luikkii karkuun.
Hyvin on toimitettu palveluksetkin, ei ole ollut valittamista.
Ari: Kaima Jurmu tuli minulle tutuksi Tapiolan viimeisimmissä kirkkoherranvaaleissa, joissa meillä oli sama ehdokas. Jos lähtee ääntä uruista, niin kyllä lähtee oopperalaulaja-Jurmustakin.
Antakaa seurakunnan nuorille muutama spraypullo, niin eiköhän se ilme siitä kirkastu.
Siis maalia- Muraalia varten. Aiheenkin voi antaa. Ja mallia voi ottaa esimerkiksi täältä:
http://www.romanianmonasteries.org/bucovina/all-bucovina-monasteries
Aivan loistava idea, Juha. Siis sekä koristelut (eivät siis graffiteja) että viittaus luostareihin. Tapiolan kirkko on todellakin sisäänpäinkääntyneisyydessään oiva turvapaikka maailman myrskyiltä, vuorilinna, jonne Herra omansa kokoaa. Ensin kirkonkellot kutsuvat messuun. Messun jälkeen sanankuulijat lähetetään maailmaan, rauha mukanaan, palvelemaan Jumalaa uskossa ja lähimmäisiä rakkaudessa.
Juttu ja äänestys olivat Hesarilta taas uusi rimanalitus. Toivotan Sanoma-konsernille pikaista konkurssia, jälleen, ja jään odottamaan äänestystä, jossa saa valita Guggenheim-museoista rumimman. Enkä tällä tarkoita puolustaa tai kehua Tapiolan kirkon tai minkään muunkaan arkkitehtuuria.
Kirkkoäänestyksessä on muuten mukana Myyrmäen kirkko, jonka suunnittelija Juha Leiviskä on saanut sakraalirakennuksistaan useammankin kansainvälisen palkinnon, mm. Carlsberg-palkinnon. Myyrmäen kirkossa ei taida olla paljasta betonia missään. Jos Hesari huiskii äänestykseensä moderneja rakennuksia tällaisella haarukalla, niin joukossa pitäisi mielestäni ehdottomasti olla myös Temppeliaukion kirkko, jossa sentään on minimalistinen betoninen sisäänkäynti. Sepä ei ole joukossa, anskun mä arvaan koska se on Hesarin toimittajan arkkitehtuurikäsityksessä kategoriassa ”wow” ja siellä käy kymmeniä tuhansia turisteja vuosittain.
60-luvun hittituote betonista rakensivat antiikin roomalaiset Panteonin temppelin vuonna 126, eikä silloin ollut minkään vuosisadan 60-luku. Kristitytkin ovat sittemmin käyneet huseeraamassa rakennuksessa jotain, mitä lie.
Mikko: Myönnän sanoneeni epätarkasti: Tarkoitin sanoa, että 1960-luvulla innostuttiin valmiista betonielementeistä. Sellainen tämä meikäläisen nykyinenkin kotitalo on. Mutta edellinen Tapiolankotini vuodelta 1955 oli paikalla muurattu. Ulkoseinätkin puolen metrin paksuisia…
No eipä ole elementeistä tehty Tapiolan kirkkokaan, ja betonista on tehty ennen ja jälkeen, kuten todettua. Aikansa tyyliä Tapiolan kirkossa on betonipintojen jättäminen paljaaksi, pelkistetty muoto, ja vähän linnoituksen kaltainen massiivisuus ja sulkeutuneisuus, mitä on yhdessä brutalismiksi kutsuttu. Mutta tämmöistä tämä on, arkkitehtuurista keskusteleminen tykkään-en-tykkää -akselilla.
Hesari voisi yksin tein pistää peukku ylös ja peukku alas -napit sivuillaan kaikkiin juttuihinsa, kun kerran ovat klikkauksia kalastelemassa ja huutoäänestyksiin tykästyneet.
Välillä tuntuu todellakin siltä, että Hesari on hukannut tyylinsä oikein kunnolla. Se yrittää kilpailla iltapäivälehtien ja aikakauslehtien kanssa. Ja tekee sen uutisten kustannuksella!
Miksi Hesari ei saisi järjestää kyseisen tapaista kisaa? Ehkä taka-ajatuksena on piikitellä arkkitehti-establishmentin harkittuja rikoksia, kuten Hannu Kiuru kuvaa. Ehkä takana on ajatus, että julkinen, pyhä tila on alistettu tällaiseksi ”harkittujen rikosten” temmellyskentäksi.
Ja tapiolalaiset: Älkää olko huolissanne mahdollisesta ykköstilasta tässä kisassa. Käykääpä vilkaisemassa Järvenpään neuvostorealismin tuotetta. Ehdoton ykkönen!
Hesari saa tietysti julkaista mitä haluaa (ja kärsiä seuraukset tilaajamäärissä).
Ongelma huutoäänestyksessä on se, että siinä on esitetty yksi valokuva muutamasta satunnaisesta kirkkorakennuksesta. Klikkailijoilla on klikatessaan joku käsitys rakennuksen tiloista ja sen paikasta, tai sitten ei ole. Yhtä tyhjän kanssa, sanon minä.
Älä suotta hikenny,sillä tod. näk. suurinta osaa Hesarin lukijota ei kirkko edes instituutiona saati rakennuksina kiinnosta ripille pääsyn ja mahd. kirkkohäitten jälkeen höykäsen pölähtävää.
Heinola: ”suurinta osaa Hesarin lukijota ei kirkko edes instituutiona saati rakennuksina kiinnosta ripille pääsyn ja mahd. kirkkohäitten jälkeen höykäsen pölähtävää.”
Joo, ihan sama minkä näköisestä betonibunkkerista sitä pirua torjutaan. Mitä rumempi betoniläjä, sitä vastenmielisemmän kuvan se antaa kirkon touhuista ja koko uskonnosta.
Ovat ne nämä HeSa:n ”valitut” todella karmeita hirvityksiä.
Papit ”palkitaan” viroilla. Virat pitää lakkauttaa, piispan virkoja riittää liian harvoille. Virat voisivat myös kiertää/olla määräaikaisia, moni seurakunta kärsii liian pitkistä viroista. Kirkkoherran vaalien jälkeen seurakuntalaiset joutuvat elämään henkilöriitojen repimässä todellisuudessa.
Tapiolan keskusta on pilattu rakentamisella.
Hannu: Samuel Lehtonen oli ainakin lapsen silmin hienostunut ja komea olipa mikä hyvänsä pappi tai piispa! Tapiolan kirkko oli ahdistavan ankea vaikka tilava, kun sinne hakeuduin. Enkä ole sattunut usein sen suuntaan, tosin kulkuyhteyksien vuoksi.
Myyrmäen kirkko ei ansaitse mielestäni paikkaa rumuuden asteikolla. Kuka huuhkaja näitä arviointeja on tehnyt?
Päivi: Samuelia on minun kiittäminen siitä, että armeija-aikani puolivälissä sain pappisvihkimyksen ja vokaation Tlan kirkkiksen henk.koht. apulaiseksi. Sitten minä tepastelin tärkeän oloisena Upinniemen laivastoasemalla akuankkapuku päällä, suikka päässä ja hengellinen leipälaukku olalla.
Kun Samuel kasvatti viikset ja leukaparran, niin kaikki eivät siitä tykänneet ollenkaan. Muuankin kukkakauppias keräsi nimiä adressiin, jossa vaadittiin kirkkoherraa ajamaan sopimattoman partansa pois… Hehee!
Jahas, rumuusskaban tulokset tulivat:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1408163471791?jako=b9fc2dad11d28f1f9b32ca17ed69b78c&ref=fb-share
Konala oli ykkönen, Tapiola kiri Kouvolaa ennen kakkoseksi.