Perisynti kalskahtaa monen korvaan pahalta. Tulee mieleen helvetin saarnaaminen, pikkuvauvojen syyllisyydestä puhuminen, voimattomuus synnin edessä ja pahan korostaminen ihmisessä. Augustinuksen perisyntioppi on kuitenkin muutakin kuin nuo ikävät mielleyhtymät.
Perisynti yhdistää ihmisiä. Augustinus opetta, että me kaikki sosiaalisista, kulttuurisista tai taloudellisista lähtökohdistamme riippumatta olemme samaa sakkia. Ihmisinä meillä on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia seikkoja. Ei ole meitä ja heitä, vaan pelkästään me, yhtä arvokkaat, Jumalan luomat ihmiset. Luotuisuudessamme olemme hyviä, mutta perisynnissämme pahoja. Koska tämä on yhteistä, jaettua pahuutta, ei meillä ole oikeutta asettaa itseämme toisten yläpuolelle kuin olisimme parempia. Emme nimittäin ole. Olemme luonnostamme ihan yhtä tietämättömiä, heikkoja ja vääriin asioihin kiintyneitä kuin lähimmäisemme, joita niin tekisi mieli tuomita. Kaikenlaisten erojen, riitojen ja raja-aitojen rakentelu on täysin synnin seurausta.
Perisynti on osa jaettua kokemusta ihmisyydestä. Augustinus tiedostaa, miten vaikeaa on taistella huonoja tapoja vastaan, valita aina oikea vaihtoehto ja elää Jumalan tahdon mukaan. Monissa sarjakuvissa ja muutenkin populaarikulttuurissa toistuva ilmiö hyvästä ja pahasta minästä olkapäällä istumassa valintatilanteen osuessa kohdalle on hyvin augustinolainen. Hänestä kastetussa kristityssä on menossa jatkuva sotatila vanhan, pahan ihmisen ja uuden, hyvän ihmisen välillä. Ihminen ei suinkaan muutu kasteen myötä hyväksi kuin napista painamalla. Jokainen päivä on taistelua kohti parempaa kristillistä elämää, jossa ei tule täydelliseksi ennen kuin taivaassa.
Perisyntioppi muistuttaa siitä, ettemme elä tyhjiössä. Augustinus opettaa, että teoillamme ja valinnoillamme on seurauksia sekä itsellemme että ihmisille ympärillämme. Ihmiset on tarkoitettu elämään yhteisöissä, minkä seurauksena jopa täällä epäsosiaalisessa pohjolassa monet kaipaavat ympärilleen lähimmäisiä. Augustinuksen mukaan yhteisöt rakentuvat jaettujen arvojen pohjalta ja elävät niiden mukaan – olivat ne hyviä tai huonoja. Yhteisön valinnat heijastavat noita arvoja, sillä rakkaus rajoittaa vaihtoehtoja.
Perisyntioppi kutsuu tarkastelemaan elämän arvojärjestystä. Augustinus opettaa, että Jumalaa tulisi rakastaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Perisynnin tähden tässä mennään helposti metsään ja omasta navasta tulee elämän keskipiste, jonka ympärillä kaikki muu pyörii. Voi käydä myös niin, että tekee olevinaan hyvää, mutta tarkoituksenaan näyttää hyvältä ulospäin. Myös tuolloin menee pieleen. Augustinus alleviivaa, että hurskaalta näyttävä tekokaan ei ole hyvä, ellei se ole tulosta oikein järjestetystä rakkaudesta.
Perisynti osoittaa ihmisen armon tarpeen. Augustinuksen mielessä juuri ihmisen auttamaton syntisyys ja kyvyttömyys itsensä pelastamiseen takaa sen, ettei Kristus kuollut turhaan. Jokainen ihminen tarvitsee pelastuakseen Jumalan armollista rakkautta, jonka hän osoitti Pojassaan. Armo auttaa ihmisen Jumalan luo ja yhdistää hänet Kristuksen ruumiiseen, kirkkoon. Siellä, syntisten sairaalassa, Pyhä Henki parantaa kristittyjä vähitellen. Kirkossa ovat tarjolla armoa välittävät sakramentit ja siellä rukoillaan yhdessä anteeksiantamusta ja voimaa.
Perisyntioppi kehottaa pitämään mielessä kristittyjen yhteisen päämäärän, taivaan. Augustinus uskoo vahvasti, että siellä ei ole kärsimystä, surua tai tietämättömyyttä. Siellä nähdään Jumala kasvoista kasvoihin ja eletään ikuisesti täydellisen onnellisina hänen kanssaan.
—
Tämä kirjoitus päättää sarjani Augustinuksen perisyntiä koskevista teksteistä, joilla olen pyrkinyt avaamaan väitöskirjani sisältöä. Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat tekstejäni lukeneet.
Sinä tunnut uskovan Augustinuksen perisyntioppiin.
Minä uskon Jeesuksen sanomaan, ” syntiä ei sellaisenaan ole ”. perisynnistä puhumattakaan.
Tuo on Jeesuksen suuhun keksitty valhe, ettei mukamas syntiä sellaisenaan ole, koko Raamattu ja kristillinen perimä ei tunne kyseistä siteerausta.
Maria Magdaleenan evankeliumi.
Reino Suni. Mieti tarkkaan väittämäsi. Miksi Jeesus kehottaa tekemään parannusta pahoista teoista.
Raamattukin kehottaa uskoon tullessamme muistamaan tarvetta pyrkiä pyhittymään, jottei uskomme valuisi tyhjiin kun kirkastamme Jeesusta uskomattomalle henkilölle.
Kiitos sinulle Augustinuksen perisynnin kuvaamisesta. Menestystä väitöskirjaan.
Uskonto on elinkeinojärjestelmä, joka tarvitsee perisyntiopin voidakseen syyllistää ihmiset, jotka siten helvetinpeloissaan ovat valmiita elättämään ja rikastuttamankin ammattiuskovia.
Jeesuksen mukaan köyhän ropo on enemmän kuin rikkaitten ylijäämät.
Seppo Heinola. Perisynnin tunnusmerkkinä voidaan kuvailla henkilöä jonka suvussa haureus kulkee polvesta polveen. Samoin rikollinen käyttäytyminen voi myös olla suvussa ongelmana, joka täyttää perisynnin piirteet. Perisynti katkeaa uskoontulon yhteydessä kyseiseltä suvun haaralta, rukouksella ja paastolla.
Jaa että viikon vanha imeväinen on jo haureellinen, no voi voi sentään. No ilmankos Jumala tappoikin moisia vauveleita vedenpaisumuksessa.
Seppo Heinola. Taisit laittaa mutkat suoriksi. Lapsi on vastuussa itsestään vasta sitten kun hän kasvaa ymmärryksessään ja oppii ottamaan vastuuta tekemisistään. Näin Raamattukin asian antaa ymmärtää.
Mutta mutta ne vedenpaisumuksessa tapetut vauvelithan tapettiin vaikka he eivät olleet vielä ehtinet kasvaa ymmärryksessään….
Seppo Heinola. Kirjoitat: ”Mutta mutta ne vedenpaisumuksessa tapetut vauvelithan tapettiin vaikka he olleet vielä ehtineet kasvaa ymmärryksessään…”
Lue 1Moos.6:1–22. (Vedenpaisumus). 5)–8). jae. Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.
6). Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheellisseksi
7). Herra sanoi: ”Minä pyyhin pois maan päältä ihmisen, jonka loin. Minä hävitän ihmiset ja eläimet, myös pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.”
8). Nooa sai kuitenkin armon Herran silmissä.
Jumala näki ihmissuvun turmelluksen, ja Hän päätti hävittää kaikki ihmiset, eikä säästänyt ”vauveleitakaan”. Luoja näkee asiat toisin kuin me. Room.9:20. Niinpä niin, ihminen, mikä sinä olet väittämään Jumalaa vastaan? Ei kai tehty sano tekijälleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?”
Niin, Erkko, et näe siis mitään pahaa viattomien vauvojen ja pikkulasten tappamisessa, jos sen tekee Jumala, jonka pitäisi olla rakkaus ja oikeudenmukaisuus.
Ei ihme että maailmalla yksi tunnetuin tiedemiehemme Edward Westermark kyseenalaisti kristillisen moraalin: Kristinusko ja moraali. (Christianity and morals, 1939.). Suomentanut Väinö Meltti. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07752-X.
Perisyntioppi pitää huolen, että köyhän(kin) ropo kolehtihaaviin kilahtaa. Sama köyhä hakee siten ruokakassin seurakunnalta.
Äitini sanoi aikoinaan: ”Kuinka paljon parempi maailma olisi, kun ihmiset oppisivat olemaan syntisiä…”
Jokainen joka tuntee syntinsä, ei voi arvostella toista ihmistä. Tämä on Kristinuskon Helmi.
Synti voi periytyä, jos lapsen opetus on sitä luokkaa, että hänestä tulee pahan palvelija, kuten vaikka antisemitisti.
Olen tavannut heikäläisiä aika paljon ja kaikki ne ovat uskovaisia.
Siksi olen ollut huolissani.
Tarja,
Missä niitä uskovaisia antisemitistejä on?
Muslimimaissa?
Reino Suni kirjoitti Marian evankeliumia lainaten: ” Syntiä ei sellaisenaan ole ” mikä tietysti pitää paikkansa. Sehän jatkuu näin; ’ Ihminen saa sen aikaan tekemällä petoksen kaltaisia tekoja.’
Syntiä ei siis ole olemassa, vaan ihminen saa sen aikaan tekemällä tekoja, jotka ovat joko rikollisia, moraalittomia, valheellisia, petollisia, salakavalia, tuhoisia, murhanhimoisia ja riivaavia.
Ihminen voi esimerkiksi villiintyä verestä ja ihmissyönnistä, ja uskoa, että ikuinen nuoruus on tavoitettavissa.
Syntiä täytyy siis ensin tehdä, ennenkuin siitä voi luopua, tai tehdä parannusta, tai kääntyä pois pahoilta teiltä.
Niille jotka eivät syntiä tee, sillä ei ole mitään merkitystä.
Ne jotka tekevät synnin näkyväksi, haluavat uskotella, että kaikki ovat syntisiä, koska se tekee heidän synnissä elämisensä helpommaksi.
”Siellä, syntisten sairaalassa, Pyhä Henki parantaa kristittyjä vähitellen. Kirkossa ovat tarjolla armoa välittävät sakramentit ja siellä rukoillaan yhdessä anteeksiantamusta ja voimaa.”
On eettisesti varsin kyseenalaista syyttää ihmiskuntaa jostain muinoin keksitystä syntisyydestä, jonka jokainen muka perii syntyessään Tellukselle. Sen seurauksena pitäisi kuulua kirkkoon, maksaa jäsenmaksut, ruinata ja rukoilla jatkuvasti (päivästä ja vuodesta toiseen koko eliämän ajan) anteekksiantoa pahoista teoista, joihin ei ole syyllistynyt ja tavoitella omaa etua pyrkimällä siihen ylimainostettuun taivaalliseen iloon ja riemuun.
Ensin kirkko yrittää istuttaa ihmiseen syyllisyydentunnon, sitten synnintunnon, viimeksi helvetinpelon ja sitten ilmoitetaan, että kirkon jäsenmaksun maksamalla pääsee osakkaaksi syntisten sairaalaan, jossa kaikki synnit poistetaan ja taivaallinen ilo ja riemu odottaa maallisen vaelluksen päätyttyä. Eikä helvetistä tietoakkaan. Eikä siinä vielä kaikki. Saa jopa tavata itsensä Ukko Ylijumalan silmästä silmään ja kasvoista kasvoihin (onko Jumalalla kasvot?).
Antaa olla minun osaltani. EVVK.
Minun on mahdotonta ymmärtä mm. sitä miksi sitä anteeksiantoa ja armoa pitä äyhtenään olla anomassa ja rukoilemassa. Eikös se Jeesus jo kerran kuollut kaikkien syntisten puolesta ja synneistä vapautumisen pitäisi olla ihan automaattinen tapahtuma kaikille telluksentallaajille? Vaikeaa on ymmartää myös sitä, että minun pitäisi ottaa perintönä kontolleni vanhempieni ja esivasnhempieni pahoja tekoja. Moiseen syntisäkkinä olemiseen en suostu. Minun mielestäni jokaisen pitäisi vastata omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ihan itse. Joutuipa sitten tuomituksi iankaikkiseen elämään, tai ei.
Herätät Kimmo tällaisen ajatuksen, että “Eikös se Jeesus jo kerran kuollut kaikkien syntisten puolesta ja synneistä vapautumisen pitäisi olla ihan automaattinen tapahtuma kaikille telluksentallaajille?” Oletatko, että Raamattu noin opettaa?
Miksi käytät synkkää verbiä “joutua” seuraavassa: “Joutuipa sitten tuomituksi iankaikkiseen elämään, tai ei”?
Mitä ajattelet Raamatussa olevasta lupauksesta, jonka mukaan iankaikkinen elämä ei ole mikään tuomio vaan Jumalan antama lahja? Näetkö sellaisen lahjan pahana? Näin ikuisesta elämästä Roomalaiskirjeessä: “Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”(Ro6:23UT2020)
Kimmo,
Nyt pitää sanoa, että olen osittain kanssasi jopa vähän samaa mieltä. Nimittäin tuosta, että jos me uskomme Jeesukseen, niin miksi emme luota Hänen kertakaikkiseen työhönsä ja armoonsa meidän edestämme? Miksi se pitäisi tavallaan omilla teoillamme joka päivä ”ansaita” uudelleen?
Toivonen: ” Oletatko, että Raamattu noin opettaa?
Eikös se niin opeta, että Jeesus sovitti kaikkien ihmisten synnit ristinkuolemallaan? Eihän niitä siinä tapauksessa enää ole, jos ne on sovitettu. Miksi niitä siis pitäisi jatkuvasti olla tunnustamassa, anteeksi anomassa ja armoa kerjäämässä? Puhumattakaan toisten tekemistä, ns. ”perisynneistä”.
Toivonen; ”Miksi käytät synkkää verbiä “joutua” seuraavassa: “Joutuipa sitten tuomituksi iankaikkiseen elämään, tai ei”?
Voi olla, että aika käy pitkäksi iankaikkista riemua viettäessä. Iankaikkisuus on pitkä aika ja iankaikkiinen taivaallinen riemu voi alkaa ennenpitkää kyllästyttää, puuduttaa ja tuntua tuomiolta, jota joutuu kärsimään, ei elinkautisena, vaan iankaikkisena, joka ei koskaan lopu. Rajansa sitä on riemulllakin.
Toivonen: ”Mitä ajattelet Raamatussa olevasta lupauksesta, jonka mukaan iankaikkinen elämä ei ole mikään tuomio vaan Jumalan antama lahja?”
Viittaan edelliseen kohtaan vastauksessani. Minulle riittää vallan mainiosti tämä vajaa satavuotinen. Iankaikkisuus ei kiinnosta pätkääkään.
Toivonen: ”Näetkö sellaisen lahjan pahana?”
No ei kai siinä nyt mitään pahaakaan voi olla ainakaan semmoisille, jotka siitä kuvittelevat tykkäävänsä, jotka eivät asiasta kuitenkaan mitään tiedä ja jotka haluavat kuluttaa aikaansa Telluksella eläessään semmoisen (oman) edun tavoitteluun, jolla ei ole minkään sorttista totuudellista perustaa tai pohjaa.
Mutta ei kiitos minulle.
Roos: ”Miksi se pitäisi tavallaan omilla teoillamme joka päivä “ansaita” uudelleen?”
Niinpä, sanopa se. Jatkuvasti päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen toistettavaa uskon ja syntien tunnustamista, armon anomista, isämeitää ja ehtoollista.
Kuvittelisi, että riittäisi kun kerran elämässään uskonsa tunnustaa ja jos asiantilaan tulee muutos, niin siitä sitten asianmukaisesti ilmoittaa. Mutta ei tunnu riittävän. Yhtenään vaan pitäisi ravata kirkollisia rituaaleja toistamassa, toimittamassa, ehtoollisia nauttimassa ja rukoilemassa ennen kuin taivaallinen auvo kuoleman jälkeen aukeaa.
Lainaan tässä hiukan blogitekstiä, jossa esitetään Augustinuksen näkemys siitä, että “juuri ihmisen auttamaton syntisyys ja kyvyttömyys itsensä pelastamiseen takaa sen, ettei Kristus kuollut turhaan. Jokainen ihminen tarvitsee pelastuakseen Jumalan armollista rakkautta, jonka hän osoitti Pojassaan.” Noinhan se Raamattu opettaa.
Tähän sitten Kimmo ja Kari liittävät ajatuksen, joka merkitsee tavallaan yleistä armahdusta. Kimmo: “synneistä vapautumisen pitäisi olla ihan automaattinen tapahtuma kaikille telluksentallaajille” ja Kari: “Miksi se pitäisi tavallaan omilla teoillamme joka päivä ’ansaita’ uudelleen?”
Johanneksen 3. luku kertoo jotakin olennaista, kun sen kuuluisassa jakeessa 16 sanotaan näin UT2020 mukaan: “Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän.”
Kannattaa panna merkille muissa suomalaisissa käännöksissä esiintyvän konditionaalin (“hukkuisi”, “saisi”) ohella jakeen loppuosa: “jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän.” Tuhoutumisen mahdollisuus on siis olemassa sen ikuisen elämän vastakohtana!
Saman luvun loppuosassa peruuntuu vielä varmimmin se ajatus, että Jeesuksen antama uhri hyödyttäisi kaikkia, vaikka resursseja siinä riittää: “Se, joka uskoo Poikaan, saa elää ikuisesti. Se, joka ei tottele Poikaa, ei saa nähdä elämää, vaan häntä odottaa Jumalan viha.”
Miten voi ymmärtää käsitteen “ei saa nähdä elämää” muuten kuin ikuisen elämän menettämisenä? Totteleminen on ikuisen elämän reunaehto, vai?
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan toistuvasti siitä, mitä ikuisen elämän lahjaksi saavalta edellytetään. Näin 17. luvussa: “Ikuinen elämä on sitä, että he oppivat tuntemaan sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä lähetit.”(3)
Voiko siis elää ikuisesti tuntematta Jumalaa ja hänen Poikaansa? Ei tuon jakeen mukaan.
Kimmo ounastelee, että “taivaallinen riemu voi alkaa ennen pitkää kyllästyttää”. Taivaan olosuhteista Raamatussa ei juuri mitään informoida, koska kirja on tarkoitettu meille Telluksella eläville. Ja täällä oli alun perin tarkoitus elää ikuisesti, minkä voi lukea Raamatun ensi lehdiltä. Viimeisissä luvuissa kerrotaan sitten alkuperäisten piirustusten mukaisesta ennallistamisesta: “Katso Jumalan asuntoa ihmisten keskellä! Siihen hän asettuu asumaan ihmisten kanssa, ja heistä tulee hänen kansansa. Hän on heidän luonaan, heidän Jumalansa. Hän pyyhkii jokaisen kyyneleen heidän silmistään. Kuolemaa ei enää ole, ei valitusta, huutoa eikä tuskia. Kaikki entinen on kadonnut.”(Ilm21:3,4)
En ainakaan minä voi nähdä mitään synkkää siinä, että saadaan lisävuosia jopa ikuisuuteen asti. Ja kaikki tämä ilman “kuolemaa, valitusta, huutoa ja tuskia.” Mikä sinusta Kimmo voisi olla “kyllästyttävää” noissa olosuhteissa? Ja varsinkin nykyolosuhteiseen verrattuna?
Kimmo,
Ns. iankaikkisuus ei käsittääkseni ole mikään loputtoman pitkä aika vaan ajattomuutta. Jotain sellaista, mitä me emme täällä ajan ”vankeina” mitenkään käsitä. Ajattomuudesta Jumala näkee yhtaikaa sekä menneisyyden ja tulevaisuuden että tämän hetken. Ajattomuudessa ei voi pitkästyä, koska pitkästyminenkin viittaa aikaan. Se on neljäs tai useampikin ulottuvuus lisää tähän meidän kolmiulotteiseen maailmaamme.
Mitä tulee rukouksiin, uskon tunnustuksiin tai ehtoollisiin, niin ne ovat kristityn elämään kuuluvia asioita, ei mitään ”pakkopullaa”, joilla yritettäisiin jotain ansaita. Ne hoitavat meitä ja uskoamme. Tarkoitin lähinnä sellaista ahdistunutta, pakonomaista tarvetta jotenkin ”puhdistaa” itsensä päivittäin ja jatkuvasti ikään kuin emme jo olisi ”puhtaita” Jumalan edessä Jeesuksen tähden ja Hänessä. Silti se kirottu perisynti, tai miksi sitä nyt halutaankaan sanoa, vaivaa meitä kaikkia jatkuvasti, vaikka emme mitään kovin näkyvää pahaa tekisikään. Kyllä jokainen ihminen sen itsessään ja varsinkin toisissaan näkee. Jumala näkee kuitenkin Jeesukseen uskovat ikään kuin Hänen lävitseen.
Toivonen: ” Se, joka ei tottele Poikaa, ei saa nähdä elämää, vaan häntä odottaa Jumalan viha.”
Ymmärrän sen, ettei iankaikkinen taivaspaikka riemullisinen harppumusiikkeineen ole tarjolla semmoisille pakanoille kuin minä, joka pidän koko hommaa pelkkänä huuhaana, enkä siihen usko. Mutta sitä en ymmärrä, että minut kohtaa kuoltuani jonkin henkiolennon armoton viha, ellen moisiin tarinoihin usko. Ei kai se, että iankaikkinen taivaallinen riemu ei minua kiinnosta voi olla jollekin henkiolennolle syy vihata minua?
Toivonen: ”Miten voi ymmärtää käsitteen “ei saa nähdä elämää” muuten kuin ikuisen elämän menettämisenä?”
Miten voi menettää jotain, mitä ei ole ikinä omistanutkaan? Enkä ainakaan minä ole ikinä itselleni minkään sorttista taivaspaikkaa, iankaikkista elämää tai Jumalan yhteydessä asumista pyytänyt. Eikö vain voi ihan reilusti ja arvokkaasti kuolla kun aika koittaa, poistua yhteiskunnan muonavahvuudesta tuhkana meren aalloille, palata ennen syntymää vallinneeseen olomuotoonsa ja antaa tilaa uusille sukupolville? Minulle semmoinen meininki passaa mainiosti.
Toivonen: ”Ja täällä oli alun perin tarkoitus elää ikuisesti,”
Hyvä, että Jumalan suunnitelma meni uusikksi. Alkaisi nimittäin olla Telluksen pinnalla melko ahdasta jos kaikki tänne syntyneet viettäisivät pallollamme iankaikkisuutta.
Toivonen: ” Mikä sinusta Kimmo voisi olla “kyllästyttävää” noissa olosuhteissa? Ja varsinkin nykyolosuhteiseen verrattuna?”
No, kaikki kaverit ovat ainakin alakerrassa (jos semmoinen vielä on) tai tulevat perässä. Voipi olla, että siellä olisi joka tapauksessa kivempaa ja ainakin rennompaa sakkia kuin yläkerrassa (jos semmoinen nyt yleensä on).
Mitä taas nykyolosuhteisiin tulee, niin ei niissä mitään vikaa ole. Oikein kivasti on elämä ainakin tähän asti potkinut vilttitossu jalassa. Maallista mammonaa on siunaantunut ja siunaantuu edelleen riittävästi omiin ja vähän muidenkin tarpeisiin, kolmella aikuisella pojalla kunnon koulutus ja kunnialliset ammatit ja itsellä aviossa 55. vuosi saman frouvan kanssa meneillään. Mikäs tässä on porskutellessa elämän ehtoopuolta.
Roos: ”Silti se kirottu perisynti, tai miksi sitä nyt halutaankaan sanoa, vaivaa meitä kaikkia jatkuvasti”
Taidan olla sitten ihan poikkeuksellisen kummallinen ilmiö Telluksella (onkohan meitä muita), koska minulla ei ole ilmennyt minkään sorttisia vaivoja ”perisyntiin” liittyen. Olen sitä mieltä, että jokainen vastatkoon omista tekemisistään ja synneistään. Minä en kenenkään syntejä perinnöksi huoli.
Roos: ”Ns. iankaikkisuus ei käsittääkseni ole mikään loputtoman pitkä aika vaan ajattomuutta.————— Ajattomuudessa ei voi pitkästyä, koska pitkästyminenkin viittaa aikaan.”
Sitähän ei kukaan elävä tiedä, eikä kukaan kuollut ole tullut kertomaan.
Roos: ”Tarkoitin lähinnä sellaista ahdistunutta, pakonomaista tarvetta jotenkin “puhdistaa” itsensä päivittäin ja jatkuvasti ikään kuin emme jo olisi “puhtaita” Jumalan edessä Jeesuksen tähden ja Hänessä.”
Mistäköhän semmoinen ahdistus ja pakonomainen tarve ”puhdistaa” itsensä päivittäin on alkujaan lähtöisin? Sylttytehdas taitaa tässä tapauksessa olla itse kristinusko pelastus- ja kadotusskenaarioineen. Tuskinpa ilman niitä kenenkään täytyisi kokea ahdistusta ja pakonomaista tarvetta ”puhdistautua” kerta toisensa jälkeen läpi koko elämänsä.
Hienoa Kimmo, että olet saanut elää hyvän elämän. Sellainen ei välttämättä suinkaan edellytä uskoa mihinkään Korkeampaan, monet muutkin seikat ratkaisevat elämän laadun nykyisin.
Ymmärsit kyllä nyt väärin minun sitaattini Raamatusta, kun vedit johtopäätöksen “sitä en ymmärrä, että minut kohtaa kuoltuani jonkin henkiolennon armoton viha.” Monet jakeet Raamatussa voi ymmärtää virheellisesti ilman asiayhteyden tuomaa taustaa. Ja käännöksissäkin on joskus omat oikkunsa, kuten tuossa tällä kertaa käyttämässäni UT2020:ssa.
Raamattu(UT2020) esittää ikuisen elämän vastakohdan siis seuraavasti: Se, joka ei tottele Poikaa, ei saa nähdä elämää, vaan häntä odottaa Jumalan viha.” Muut suomalaiskäännökset sanovat, että “Jumalan viha pysyy hänen yllään”, joten ei se viha kuoleman jälkeen kehenkään erityisellä tavalla kohdistu. Englantilaiset käännökset tyypillisesti puhuvat siitä, kuinka “wrath of God remains on him.”
1.Tessalonikalaiskirje kertoo tuosta “vihasta” enemmän: “Hän ilmestyy tulen liekeissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä tottele Herramme Jeesuksen sanomaa. Heidän rangaistuksensa on tuho.”(1:8) Kenenkään ei ole siis mikään pakko totella eikä tuntea Jumalaa ja Jeesusta ja voi elää elämäänsä todeten “Hänen aurinkonsa nousevan hyville ja pahoille, ja hänen antavan sadetta oikeamielisille ja jumalattomille.”(Mat5:45) Mutta se ”optio”, jonka Jeesuksen uhri meille takaa, voidaan saada lahjaksi vain “jos tuntee Jumalan ja tottelee Herramme Jeesuksen sanomaa”, kuten Tessalonikalaiskirje ajatuksen Raamatussa muotoilee.
Toteat kysyvästi, että “eikö vain voi ihan reilusti ja arvokkaasti kuolla kun aika koittaa, poistua yhteiskunnan muonavahvuudesta tuhkana meren aalloille, palata ennen syntymää vallinneeseen olomuotoonsa ja antaa tilaa uusille sukupolville? Minulle semmoinen meininki passaa mainiosti.”
Oletko jostakin kuullut, että Raamattu opettaisi jotakin muuta? Jos luet vaikkapa kertomuksen siitä Adamista, niin hänellehän kävi juuri noin. Paitsi etteivät meren aallot häntä vastaanottaneet vaan Telluksen maaperä.
Toivonen: ”Oletko jostakin kuullut, että Raamattu opettaisi jotakin muuta?”
En tiedä, mutta juurihan tässä on höpötelty pitkät pätkät jostain kumman iankaikkisesta elämästä, jonka suhteen en mielenkiintoa omalta osaltani tunne, mutta jonka perään monet tuntuvat kovasti hinkuavan.
Toivonen: ”Sellainen ei välttämättä suinkaan edellytä uskoa mihinkään Korkeampaan”
Juu, ei ole edellyttänyt.
Olemme todellakin puhelleet “iankaikkisesta elämästä, jonka suhteen en mielenkiintoa omalta osaltani tunne, mutta jonka perään monet tuntuvat kovasti hinkuavan.”
Me ihmiset hinkuamme niin kovin monia asioita, mutta kaikki eivät toki halua elää ikuisesti. Sinä lienet kuullut sellaisesta opetuksesta, että ikuinen elämä olisi jokaiselle pakollinen, toisille vain hiukan kolkommissa tai jopa hirvittävissä olosuhteissa. Sellaisia kuvia ovat taiteilijatkin maalailleet, mutta Raamattu ei sellaiseen valintaan viittaa. Ikuisesti eläminen ei ole meille suinkaan mikään “must”.
Huomaatko Kimmo esimerkiksi Jeesuksen Vuorisaarnassa esittämät tievaihtoehdot: “Menkää sisään kapeasta portista. Monet menevät leveästä portista ja leveää tietä, mutta se tie johtaa tuhoon. Miten kapea onkaan se portti ja miten kapeaksi tehty se tie, joka vie elämään! Vain harvat löytävät sen.”(Mat7;13,14)
Toivonen: ”se tie johtaa tuhoon”
Ja mikähän se tuho lie? Älä vaan sano, että helvetin tuli, koska se ei enää tänäpäivänä pure kehenkään.
Kyllä se on Rauli niin, että lukipa Raamatussa ihan mitä tahansa, niin noista rajantakaisista ei kukaan elävä ihminen tiedä hölkäsen pöläystä, eikä kukaan kuollut ole tullut ikinä kertomaan. Saas nähdä sitten kun aika on.
Aina eivät varoitukset mene perille. Kyllä minä nyt samaistan helvetin tulen ja totaalisen tuhon – uskon jopa rinnastuksen purevuuteen.
Jeesus opetti usein tulesta tuhon vertauskuvana: “Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”(Mat7:19) Voisi kuvitella, että nykyisin hän käytettäisi samaan tarkoitukseen käsitettä antimateria.
Tuohon ikuiseen tuleen heitetään sitten aika paljon Raamatussa. Viimeiset luvut kertovat, että “Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta.” Sitten tuleen heitetään jotakin varsin mielenkiintoista: “Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen.” Ja sitten ne, jotka eivät syystä tai toisesta elä ikuisesti: “Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”(Ilm20:10,14,15)
Eikö symboliikka näytä hyvin selkeältä?
Se ongelma, ettei “kukaan kuollut ole tullut ikinä kertomaan”, selittyy ihan Raamatun opetuksella. Siellä kun sanotaan, että “Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.”(Saar6:5)
Toivonen: ”Kyllä minä nyt samaistan helvetin tulen ja totaalisen tuhon – uskon jopa rinnastuksen purevuuteen.”
Samaista ja usko sinäpoika vaan. Saahan sitä ihminen uskoa ihan mihin haluaa, vaikka puutarhatonttujen rakkauselämään. Ihan vapaasti vaan, mutta huonoa käytöstä ja toisten ihmisten arvostelukyvyn mitätöintiä osoittaa mielestäni se, että yrittää tyrkyttää sitä omaa uskoaan muille ihmisille, joita se ei pätkääkään kiinnosta.
Toivonen: ”Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.”
Olen samaa mieltä. Jokainen (ainakin aikuinen) ihminen tietää joskus kuolevansa ja totta on sekin, että kun vinttikamarista sähköt viimeisen kerran katkeavat ja aivotoiminta kuoleman myötä loppuu, niin siinä samassa loppuu taju, tieto ja tietoisuus.
Kaikkki se, mitä rajan takana tapahtuu tai ei tapahdu jää näin ollen arvoitukseksi, josta täällä Telluksella vielä tallustellessa on turha esittää minkkään sorttisia spekulaatioita. Jokainen sen sitten aikanaan näkee (tai ei näe).
Ans kattoo.
Kimmo,
Lyhyt kysymys: Mitä ajattelet Jeesuksesta?
Aikanaan elänyt historiallinen henkilö, jonka neitseelliseen syntymään ei kirkon omien tutkimusten mukaan usko puolet maamme papistostakaan.
”Aikanaan elänyt historiallinen henkilö”
Sinulla ei siis ole Hänestä muuta sanottavaa? Sentään historiallinen eikä satuolento?
Roos: ”Sinulla ei siis ole Hänestä muuta sanottavaa?”
Miten voisi olla? Olen tosin kuullut väitettävän, että hän olisi ollut maata kiertävä, naimaton puuseppä, jolla oli myös taito manipuloida väkijoukkoja puhumalla uskomiaan asioita. Vahvistettua, paikkansapitävää tietoa hänestä lienee kuitenkin hyvin vähän saatavissa.
Roos: ”Sentään historiallinen eikä satuolento?”
Siitä on olemassa käsittääkseni riittävästi näyttöä.
”Vahvistettua, paikkansapitävää tietoa hänestä lienee kuitenkin hyvin vähän saatavissa.”
Onko niin, että jos ja kun jotkut tekstit laitetaan Raamatuksi kutsutun kokoelman kansien väliin, niistä tulee jotenkin vahvistamattomia ja paikkansa pitämättömiä? Vai miten ja kenen ne pitäisi ”vahvistaa”? Jos Jeesus on historiallinen henkilö, miksi Hänen tekonsa ja puheensa eivät olisi? Eivät apostolit ja muut olisi noita kirjoituksia Hänestä kirjoittaneet, jos ne eivät olisi tosia. Miksi olisivat, jos eivät olisi olleet täysin vakuuttuneita siitä, mitä kirjoittivat ja mitä olivat nähneet ja kuulleet?
Roos: ”Onko niin, että jos ja kun jotkut tekstit laitetaan Raamatuksi kutsutun kokoelman kansien väliin, niistä tulee jotenkin vahvistamattomia ja paikkansa pitämättömiä? ”
Raamattu ei ole tietokirja. Enkä väitä, että noista teksteistä tulisi Raamatun kansien väliin pantaessa paikkansapitämättömiä. Kyllä ne ovat olleet vahvistamattomia, suusta suuhun kulkeneita tarinoita jo ennen sitä.
Raamatun historiallisuuden suhteen on olemassa kaksi koulukuntaa, raamatullinen minimalismi ja raamatullinen maksimalismi. Raamatullinen minimalismi lähtee siitä oletuksesta, että Raamattu on enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta ja että kaikki sen kertomukset ovat luonteeltaan tarunomaisia. Erityisesti Raamatun alkupuolen kertomuksilla ei katsota olevan mitään historiallisia perusteita. Näin kaikki kertomukset myös raamatullisista patriarkoista olisivat taruja, eikä heitä olisi koskaan ollut olemassa.
Jotkut raamatulliset minimalistit, tunnetuimpana Earl Doherty, ovat myös ehdottaneet, ettei Jeesustakaan olisi ollut olemassa, vaan että hänen hahmonsa olisi vain koostettu useista eläneistä henkilöistä ja taruista.
Raamatun tekstien todenperäisyydestä ollaan varsin skeptisiä myös mm. Jeesuksen neitseestä syntymisen ja ylösnousenuksen suhteen. Suomalaisista papeistakin vain runsas puolet uskoo neitseelliseen syntymään, naispapeista vain joka toinen. https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/vain-joka-toinen-naispappi-uskoo-jeesuksen-syntyneen-neitseesta/