Arto O.Salonen:
”Ainutkertainen elämä on arvokas. Tarvitsemme näkymän, joka auttaa haltioitumaan elämästä, viitoittaa reitin kohti upeuksia ja sysää meidät kukoistuksen kierteeseen. Mikä on sellaista ehdotonta hyvää, jota haluamme elämältä? Jos onnistumme sanoittamaan sen, olemme jo siirtymässä sitä kohti. Czeslaw Milosz toteaa, että ”se, mitä ei sanota ääneen, näyttää jäävän toteutumatta.” On sanoitettava rohkeammin ja päättäväisemmin mistä elämässä oikein on kyse, mikä tekee elämästä elämisen arvoista?
Kaikki ei ole yhtä arvokasta tässä maailmassa. Arvottamalla asioita ja ilmiöitä muodostuu näkemys, todellisuuskäsitys ja maailmankuva. Näkemysten avulla päästään taivuttamaan ajatuksia ja tekoja kohti tulevaa. Loppujen lopuksi oleellista ei ole tämä hetki ja nyt vallitsevat olosuhteet, vaan se mihin tämä hetki ja vallitsevat olosuhteet johtavat. Eli millaiseen huomiseen käännämme itseämme ja toisiamme. Tulevaisuuden toivo antaa tälle hetkelle syitä elää ja olla olemassa.”
Tarvitsemme näkymän, joka auttaa haltioitumaan elämästä. siinäpä jotain, jota kannattaa pohdiskella. Arto O. Salonen on puhunut myös elämän mielekkyyden kokemuksen puutteesta yhteiskunnassamme. Nyt joulusaarnassa, Maarit pappimme kertoi miten Arto oli puhunut mielekkyyden katoamisesta. Silloin palaset alkoivat loksahdella kohdalleen: meillä kristityillä on juuri sitä, mitä ihmiset eniten juuri nyt kaipaavat
Päättäessäni nuorena lähteä seuraamaan Vapahtajaani, löysin elämän merkityksen.Onhan minulla merkitys Jumalalle. Hän lähetti oman poikansa, minun puolestani maksamaan sen hinnan, jota itse en koskaan voi maksaa. Niinpä olen Jumalalle merkityksellinen. Hänelle jopa hyvinkin arvokas.
Lisäksi Hänellä on hieno suunnitelma elämääni varten. Se voi toteutua sitä paremmin mitä läheisempi yhteys minulla on Häneen ja Hänen poikaansa Jeesukseen. Elämäni on ainutkertainen ja vain minä juuri tällaisena voin toteuttaa sitä suunnitelmaa.
Näkymä todellakin haltioittaa mielen. Lisää vettä myllyyn tulee kun luen, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastaa Jumalaa. Jopa kaikki se mitä teemme tulkitaan taivaassa Jeesukselle tehdyksi. Kaiken sen hyvän mitä teemme, on kuitenkin Jumala jo edeltä valmistanut meille. Sitten kun
Joskus saavumme perille, niin meidät vielä palkitaan kaikesta siitä. Huh.
On hienoa tuntea Jumala hyvänä ystävänä, joka pitää huolen siitä, että mitään pahaa ei tapahdu Hänen sallimattaan. Suuret johtajatkaan eivät voi painaa punaista nappia, jollei isompi käsi sitä salli. Usko luo uskomattoman hyvän suojan ja turvan.
Elämä on monin tavoin merkityksellistä ja mielekästä, kun sillä on se toivo, joka kestää.
Loppujen lopuksi tärkeää ei ole vain tämä hetki, vaan se mihin olemme menossa.
Monet kokevat suurta pelkoa ja ahdistusta tulevaisuuden näkymistä. “ Ihmiset menehtyvät pelkoon, pelätessään sitä mikä maanpiiriä kohtaa.” Jotenkin näinhän se oli. Entäpä mitä sanotaan meille?
“Nostakaa päänne, sillä vapautuksenne on lähellä”. Kyllä on hienoa omistaa usko juuri tänä aikana.
Ei tarvitse pelätä tulevaa, vaan voi kulkea siihen rauhallisin ja tyynin mielin Jumalan vaikuttamassa rauhassa. Eikä siinä vielä, muuta kuin osa kaikesta hyvästä mitä on tarjolla.
Kiitos Ismo. Olenkin jo ehtinyt kaipailemaan sinua täällä.
Pekka, sinun kirjoituksesi tulee aina luettua, vaikka en aina kommentoi. Tuo Ps. 73 on yksi helmi Psalmien joukossa. Luther muuten sanoi, että Psalmit ovat Raamatun syvintä ja Hengellisintä antia. Juutalaisessa syngoogassa luetaan sapattina juurikin Psalmeja tai lauletaan, nehän ovat virsiä. Siunausta uuteen vuoteen Pekka.