Tuoreen uutisen mukaan sata kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoittee, jossa esitetään yhdistyslain muutoksella kiellettäväksi järjestöt sekä muu organisoitu toiminta tai propagandatoiminta, jotka edistävät rotusyrjintää tai yllyttävät siihen. Lisäksi esitetään rikoslailla rangaistavaksi tällaisiin järjestöihin tai tällaiseen toimintaan osallistumista.
Varmasti tarpeellinen aloite, mutta ei pelkästään ansaitse vaan peräti edellyttää asianmukaista käsittelyä eduskunnan eri valiokunnissa. Kynnys järjestäytymisvapauteen ja mielipiteenvapauteen puuttumiseen pitää olla korkea. Vain teot, niiden valmistelu taikka niihin yllyttäminen voidaan kieltää, ei mielipiteitä.
Lakialoitteessa esitetään lisättäväksi yhdistyslain ensimmäiseen pykälään, ettei yhdistyksen tarkoitus saa loukata ihmisarvoa taikka edistää etniseen tai kansalliseen alkuperään, ihonväriin, syntyperään, sukupuoleen, ikään, uskontoon, kansalaisuuteen, kieleen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa syrjintää tai kiihottaa siihen.
Siis kannatettava asia, kunhan ensin tarkennetaan mikä on syrjintää ja milloin on kysymys syrjinnän edistämistä. Rajautuuko syrjinnän käsite samoin kuin yhdenvertaisuuslaissa. Tällöin esimerkiksi toiminta perhepiirissä taikka uskonnollisissa yhteisöissä rajautuisi kokonaan laintarkastelun ulkopuolelle. Siis sikäli, kun ei syyllistyttäisi muussa lainsäädännössä kiellettyihin rikoksiin.
Ongelmalliseksi muodostuu myös laillisten ja laittomien toimien rajaaminen sekä seikka, että ihmiset kokevat eri asioita syrjiviksi. Tästä esimerkkinä kännissä oleva kansalaiskeskustelu avioliittolain muutoksen tiimoilla. Voisiko laillisin keinoin lakimuutosta tavoitteleva toiminta olla kielletty, jos tavoiteltu muutos koetaan jonkin väestön osan taholta syrjiväksi?
Kolmantena seikkana eteen tulee lakimuutoksen arvoneutraalisuus ja johdonmukaisuus. Onko kielletyn ja sallitun raja samanlainen esimerkiksi valtaväestöä ja jotakin etnistä vähemmistöä edustavien kansallisuusarvojen suhteen. Sovelletaanko esimerkiksi anarkisteihin ja uusnatseihin samoja sääntöjä?
Edellä esiin nostamani seikat ovat ratkaistavissa huolellisella eduskuntatyöllä ja tarkastelemalla asioita useammalta eri kannalta. Sisäministeri Risikon esiin nostama ajatus järjestöjen tunnusten kieltämisestä olisi käytännön syistä ongelmallisempi. Kielletäänkö tunnus, jonka järjestö on ominut käyttöönsä jostain toisesta asiayhteydestä. Kielletäänkö tunnus myös muokatussa versiossaan, jolloin se saattaakin olla jo entuudestaan muussakin käytössä.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jarjestaytynyt-rasismi-halutaan-rikoslakiin-sata-kansanedustajaa-allekirjoitti-aloitteen/6035268
http://www.rasismirikoslakiin.fi/wp-content/uploads/2016/09/LA_Yanar_J%C3%A4rjest%C3%A4ytynyt_rasismi_rikoslakiin.pdf
Minulle nousi mieleen samanlaisia ajatuksia luettuani ministeri Risikon ehdotuksesta.
Aina on olemassa vaara, että jo mielipiteitä aletaan tulkita rasistisiksi ja ajaudutaan orwellilaiseen yhteiskuntaan, missä vain yhdensuuntainen ajattelu ja mielipiteen ilmaisu on sallittua.
Nythän on jo ollut tapauksia, joissa esim. homoseksuaalisuudesta keskusteltaessa Raamatulla mielipiteensä perustelleita on leimattu rasisteiksi. En ole huomannut, että samaa olisi tehty esim. Koraanilla saman asian perustelleita kohtaan.
Tuossa aloitteessa sanotaan: ”Rotusyrjinnällä tarkoitetaan etniseen tai kansalliseen alkuperään, ihonväriin, syntyperään,
uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa syrjintää tai siihen kiihottamista, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin
muulla julkisen elämän alalla.”
Siinä on mainittu ”uskonto” ja ”vakaumus”. Mitä kaikkea sisältyy tuohon ”vakaumukseen”?
Vakaumuksella tarkoitetaan yleensä varmaan vakaata käsitystä jostakin perusluonteisesta, mutta vaikeasti yleispäteväksi osoitettavasta asiasta.
Tästä tullaankin siihen että laki on symmetrinen vasta sitten, jos se suojelee vakaumukseen perustuvalta syrjinnältä myös niitä, joiden vakaumuksen mukaisilta teoilta se pyrkii suojelemaan kaikkia muita.
Maahanmuuttaja taustain yrittäjä ei siis voi kieltäytyä palvelemasta asiakastaan sillä perusteella että hän ”tietää” henkilön asennoituvan rasistisesti maahanmuuttajiin, ellei tämä asenne ilmene tekoina kyseisessä asiakaspalvelutilanteessa.
Oikeutuuko Salme johonkin ihmisryhmään kohdistuva syrjintä , jos sen perustelee johonkin kirjaan perustuen?
Seppo, tässäpä se asian ydin juuri on. Mikä on syrjintää? Syrjintää ei välttämättä ole kaikki se, mitä joku mieltää syrjinnäksi. Ja juuri siksi lainsäätäjän on oltava tarkkana, ettei mennä ojasta aallikkoon.
Seppo
Uskonnonharjoittamisen yhteydessä ei ole edes mahdollista syrjiä. Näin siksi että uskonnonharjoittamisessa uskonnollinen syy itsessään on erilaisen kohtelun oikeuttamisperuste.
Uskonnonharjoittamisenkin yhteydessä voidaan syyllistyä yleisesti ihmisoikeusrikkomuksiin, mutta nimenomaan erilainen kohtelu ei ole ihmisoikeusrikkomus silloin jos erilaiseen kohteluun löytyy oikeuttamisperuste.
Salme: Rasismi ja homofobia ovat eri asiota. Jos joku kutsuu homoja syrjivää ihmistä rasistiksi, käyttää kyllä aivan väärää termiä.
Sitähän minä Jukka Kivimäki juuri ihmetelen että jokin jonkin uskonlahkon kirja legimoi syrjinnän eli eufistisesti sanottuna ’erilaisen kohtelun’.
Seppo,
se koskee vain kyseisen uskonnon mukaisia uskonnonharjoittamistilanteita.
Asia vertautuu siihen, että esimerkiksi sakramentin yhteydessä voidaan Kristuksen verta tarjota myös ehtoollisen merkityksen ymmärtävälle lapselle, mutta materiaalisesti samaa ainetta konsertoimattomana alkoholijuomana ei voida tarjoilla, koska se on Suomessa lain vastaista.
Kohteen kannalta se on Jukka Kivimäki ihan se ja sama minkä asian yhteydessä syrjintä tapahtuu.
Lasten ryypyttäminen muuten pitäisi kyllä kieltää uskonnollisessa riitissäkin, jos ei riittien pitäjien oma moraali siihen riitä.
Nettipoliisin mukaan vihapuheeseen on vaikea puuttua, koska sitä ei ole määritelty rikoslaissa.
http://yle.fi/uutiset/3-9187053
Vihapuheen yksiselitteinen määritteleminen lakitasolla olisikin visainen pulma.
Näin on. Tässä taannoin yleisellä tasolla yritettiin kovastikin määritellä, mitä se vihapuhe on esim. netissä, mutta ei siitä taidettu päästä yhteisymmärrykseen.
Hyviä huomioita blogistilta. Suuri ongelma tulee jos uskonnolliset yhteisöt rajataan sen
ulkopuolelle.
Minusta suurempi ongelma tulee, jos väkivaltaan yllyttämätöntä uskonnollista julistustoimintaa ei rajata ”vihapuheen” määritelmän ulkopuolelle.
Moniuskontoisessa maassa ei voi olla sellaista ”valtionuskontoa” josta poikeava julistustoiminta olisi kiellettyä.
Jukka Kivimäeltä tärkeä blogi. Vihainen mielipide ei ole aina väärä, eikä huutava kansanjoukko aina oikeassa.
Yritys kitkeä inhimillistä muukalaisvihamielisyyttä ja pelkoa lakia säätämällä, saattaa sulkea niiden suut jotka oikeasti tuntevat pelkoa ja ahdistuvat muutoksen tuomasta epävakaudesta. Kyseessä voi olla myös muutoksen tuomaa pelkoa, joka ilmenee muukalaisvihamielisyytenä. Eikö sitä saa tuntea, saati siitä puhua?
Onko vihaisen ja raivostuneen kansan suut tukittava, etteivät he sorru väkivaltaan? On varmasti aiheellista täsmentää mikä on sopivaa käytöstä, mutta eiköhän ihmiset tiedä sen jo muutenkin?
Vihainen ihminen tulee vielä vihaisemmaksi, jos hän kokee, ettei kukaan kuuntele hänen murheitaan. Onko syntymässä sellainen tilanne, että vihasta tulee rikollista? Vihaa ei voida estää lailla, vaan aivan toisenlaisille keinoilla.
Itsessään hyvässä ajatuksessa voi käydä, niin, että tulipalon sammuttamiseen tarkoitettu vesi muuttuu bensaksi.
Tästä laista on kehittymässä sellainen sekasotku, ettei edes Salomon viisaudessaan siitä selviytyisi. Lakia lain päälle, ei se ihmisen raadollisuus sillä parane… Tuo aloite voi johtaa pahimmillaan kaaokseen, jos ihmiset alkavat ilmiantamaan tosiaan, kuten kävi Neuvostoliiton syntyaikoina…
Kyllä siitä ihan hyvä laki saadaan, kunhan se ensin pyöritetään muutaman kerran eduskunnan valiokuntamyllyn läpi.
Komppaan osittain Seijaa. Rasismi on vaikea määrittää loä mutta se onbsinänsä käyttökelpoinen käsite. Sensijaan homofobiaa eii ole olemassa.
Juhani on tässä oikeassa. Terveydenhuollon ICD-10-oireluokituksessa ei ole sellaista luokitusta. Luokittelussa olevat fobiat luuluvat luokkaan F40. Vastenmielisyyden tunne jotakin asiaa kohtaan ei täytä fobian tunnusmerkistöä.
Ihmiset käyttävät arkipuheessaan tautiluokitusten piiriin kuuluvia termejä varsin huolimattomasti ja aiheuttavat siten ikäviä väärinkäsityksiä muille ihmisille.
”Terveydenhuollon ICD-10-oireluokituksessa ei ole sellaista luokitusta.” Sieltähän se selviää, mikä on olemassa ja mikä ei ole. Olen koko ikäni luullut potevani lievää puhelinkammoa, mutta oireluokituksen mukaan sellaista (telefonofobia) ei olekaan olemassa.
Martti,
puhelinkammo ei ole sairaus, siksi sitä ei löydy ko. luokituksesta.
Toinen hyvin kepoisesti heitelty diagnoosi on narsismi.
Kas kehveliä, onhan se! Mikä helpotus!
Homofobia ei ole lääketieteellinen termi, mutta sosiologinen kylläkin. Se luokitellaan ennakkoluulojen joukkoon. Samasta listasta löytyy myös lesbofobia ja heterofobia.
Todellako? Onko puhelinkammo määritelty sairaudeksi?
Se lienee samantekevää, onko puhelinkammo tiukan lääketieteellisesti sairauden oire. Tarkoitukseni on osoittaa, että asiat ovat todellisia vaikka niitä ei jostain määritelmien listasta löytäisikään. Yhtä älytöntä olisi väittää, ettei rasismia ole, koska sanaa ei löydy Anttilan postimyyntiluettelosta. Kun sana on ja sitä käytetään, ilmiökin on olemassa.
No, ei se nyt ihan sama ole. Anttilan postimyyntiluettelosta löytyy vaan myytävää tavaraa. 🙂
Blogin aiheeseen liittyvä uutinen, koskien esim. some-käyttäytymistä.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/viha-purkautuu-somessa/
Keskustelun avauksessa esitetty pohdinta siitä, miten vedetään kansalaisvapauksien rajat on hyvin tärkeä. Ajattelua sinänsä ei voi kieltää niiltäkään, jotka ajattelevat paheksuttavia ajatuksia. Perustuslain tasolla on mahdollista määritellä, millaiset ajatusten julkiset ilmaisut ovat kriminalisoitavissa. Sananvapautta, yhdistymisvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitettaessa on tarkoin harkittava, mitkä ovat niin vakavasti yhteiskuntaa uhkaavia ajattelutapoja, että ne on poistettava julkisuudesta. Rajoituksiin liittyy aina se vaara, että toiminta siirtyy maan alle, mikä yleensä myös radikalisoi toimijoita entisestään. Toki on tilanteita, joissa kiellot ja sensuuri voivat olla välttämättömiä toisten ryhmien suojelemiseksi. Väkivallanteoiksi kärjistyvä toiminta on luonnollisesti aina rangaistava rikos.
Sanakin voi olla teko, kun se on henkisen väkivallan väline. Sanatkin satuttavat.
Kyllähän sanoilla voidaan loukata hyvinkin syvästi, varsinkin jos kohteena on tunnistettava henkilö. Silti olen sitä mieltä, että mielipiteen sanallinen ilmaiseminen yleisellä tasolla on sellainen perusoikeus, että sen käyttämisen rankaisussa tulee kynnys olla hyvin korkea.
Mielipiteen sanallinen ilmaiseminen yleisellä tasolla on perusoikeus, mutta tuolta tasolta siirtyminen tunnistettavien ihmisryhmien ja henkilöiden tasolle muuttaa asian. Oman vihansa saa mielestäni silloinkin ilmaista, mutta pahan toivottaminen tai pahalla uhkaaminen ei käy. ’Olen raivoissani’ ei ole loukkaavaa, mutta ’tuollaiset pitäisi tappaa’ sen sijaan on.
Rikosoikeuden professori on päätynyt kanssani samankaltaisiin johtopäätöksiin.
http://yle.fi/uutiset/3-9190696
Osallistun lauantaina Peli poikki- tapahtumaan senaatintorilla. Tällä kertaa tämä rasismin vastainen mielenosoitus sujui ilman laajempia vihapuheita. Jotain siis oli opittu toissakesäisestä tapahtumasta. Silloinhan anarkisti ryhmät varastivat shown.
Nyt lauantain olivat mukana rauhallisesti muutaman hengen voimin, mukaan banderolli, josta ilmeni että vastustavat mm. Suomen valtiota ja poliisia. Saahan sitä vastustaa kunhan ei uhkaa ketään, eikä riko mitään.
Se anarkistien banderolli antaa mielestäni selvän uhkauksen esim. poliisia kohtaan.
Mikä ero on uhkauksella ja haasteen heittämisellä? Anarkistien haasteisiin on suhtauduttava rauhallisesti. Ei pdä ärsyyntyä, kun tahallaan ärsytetään.
Martti, suhdaututko sinä nyt samalla vakavuudella uhkiin riippumatta siitä, miltä suunnalta ne tulevat, oikealta vai vasemmalta?
Minä arvioisin yhteiskunnan uhkia pikemminkin ylhäältä tai alhaalta tulevien uhkien näkökulmasta. Koen, että yhteiskunnan alimman kerroksen ihmisten uhkaava käyttäytyminen on seurausta siitä, että he kokevat ylimmän kerroksen vallanpitäjien kylmän taloudellisen laskelmoinnin uhkaavan heidän olemassaoloaan.