Ystäväni Emil Anton muistutti tästä jo aiemmin, mutta kertaus ei liene pahasta näin tärkeässä asiassa. Eli allekirjoittakaa, ystävät, tämä kansalaisaloite ja levittäkää siitä tietoa mahdollisimman laajalle. Tykätkää Facebookissa, twiitatkaa, lähettäkää sähköpostia, tekstareita, paperikirjeitä, kertokaa suullisesti.
Toimitaan nopeasti, sillä asialla alkaa olla jo kova kiire: Aloitteessa pitäisi tietääkseni olla 50 000 nimeä 23.11. mennessä, jotta eduskunta ottaa sen käsittelyyn. Toivottomuuteen ei silti ole vielä syytä: Parissa viikossakin ehtii vaikka mitä! Jos vaikkapa panisimme allekirjoitusvetoomuksen tekstiviestitse kolmelle ja pyytäisimme jokaista lähettämään viestin eteenpäin kolmelle, niin jo ketjun kymmenennet viestit voisivat tavoittaa lähes 60 000 henkilöä!
Perusteita sille, miksi näin kannattaa tehdä, voi lukea tarkemmin täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.
Joona on tärkeällä asialla.
Vuonna 1970 säädettiin Suomessa entistä vapaampi aborttilaki, joka käytännössä salli vapaan abortin 12. raskausviikolle asti. Tämä näkyykin siinä, että aborteista, toisin sanoen lapsen tappamisista tehdään yli 90%:a sosiaalisin syin.
Viime vuosikymmenet ovat Suomessa olleet hyvin hurmeiset. Vuoden 1970 jälkeen Suomessa on tehty noin 600 000 aborttia.
Voin hyvin ymmärtää, että esimerkiksi sukupuolineutraaliin avioliittoon on olemassa erilaisia näkökantoja. Vaikea on sen sijaan tajuta, miten silmät voidaan hyvällä omallatunnolla sulkea sellaiselta lasten joukkomurhalta, mitä Suomessa on viime vuosikymmeninä harrastettu.
Vanhoja käräjäpöytäkirjoja kun lukee, niissä käytetään usein ilmaisua ”ennen syntymää kuollut lapsi.” Olisi mielenkiintoista tietää, milloin tapahtui se kielenkäytön muutos, jolloin tällainen syntymätön vauva muuttui ei-ihmiseksi, sikiöksi, joka voidaan muitta mutkitta kliinisesti ja täysin laillisesti tappaa?
Hmm.. mitenkähän se nyt oli.
Yhtäältä tuolla sanottiin, että allekirjoittakaa aloite koska tällä ei olla rajoittamassa mahdollisuutta saada abortti ja että kaikki puheet abortin rajoittamisesta ovat vain propagandaa tätä aloitetta vastaan.
Ja nyt Kari-Matin kommentista olen lukevinani, että nyt kyse ei olekaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeudesta kieltäytyä operaatioon osallistumisesta vaan siitä, että aborttioikeutta haluttaisiin rajoittaa?
Jusun on ehkä syytä lukea Joona Korteniemen kommentti (11.11. klo 01:07) Matti Pulkkiselle. Olen samaa mieltä Joonan kanssa enkä viitsi kirjoittaa ko. kommenttia suurinpiirtein samoin sanoin tähän uudelleen.
Pikkulisäys: itse vastustan aborttia täysin avoimesti, muutamin itsestäänselvin poikkeuksin. Viittaan Vuokko Ilolan koskettavaan kommenttiin (11.11. klo 08:13).
No nyt voinkin sitten alkaa vastustamaan tätä kansalaisaloitetta liukkaan pinnan argumentilla sekä käyttäen kaikkia mahdollisia olkinukkeja:
Jos tämä kansalaisaloite hyväksytään, seuraavaksi aletaan varmaan vaatia aborttilakiin tiukennuksia.
Lisäksi on mielestäni epäreilua, jos uskovaisille annetaan oikeus kieltäytyä vakaumuksensa mukaisista työtehtävistä. Mielestäni myös ateistille papille, kanttorille tai suntiolle tulisi antaa oikeus kieltäytyä jumalanpalvelukseen osallistumisesta ja työnantajalle tulee asettaa velvollisuus järjestellä työtehtävät siten, että heidän tarvitse tehdä muitakaan vakaumuksensa vastaisia tehtäviä.
Ja on ylipäätään epäreilua, jos uskonto tarjoaa vapaudut vankilasta -kortin kaikkien paskanakkien tekemiseen. On selvästi vakaumukseni vastaista tehdä töitä tyhmien ihmisten kanssa ja edellytän, että työnantaja alkaa ottamaan tämän huomioon järjestellessään työtehtäviä. Mielestäni kollegani voivat hyvin tehdä töitä ikävien ihmisten kanssa minun puolestani.
Vai halutaanko tällä nimenomaan luoda yhteiskunta, jossa kristityt ovat etuoikeutetussa asemassa valitsemaan ne työtehtävät, joita he voivat tehdä. Mistä muista tehtävistä kristityille pitäisi antaa oikeus kieltäytyä?
Saako vakaumuksellinen kasvissyöjä tarjoija kieltäytyä tarjoilemasta asiakkaalle härän sisäfilepihviä, jos kokee sen vakaumuksensa vastaiseksi? Saako absolutisti tarjoilija kieltäytyä ottamasta vastaan alkoholijuomien tilauksia?
Jos ei saa, miksi kristitylle kätilölle pitäisi antaa oikeus kieltäytyä osallistumasta abortin tekemiseen?
Toisaalta nämä, jotka vaativat oikeutta kieltäytyä osallistumasta aborttiin, eivät halua antaa vastoin tahtoaan raskaana olevalle naiselle valinnanvapautta siitä, haluaako hän saada lapsen.
Omasta valinnanvapaudesta ollaan tarkkoja, mutta muille sitä ei suotaisi.
Jusu, abortin vastustamisessa ei ole varsinaisesti kysymys mistään uskonasiasta. Pelkkä järkeen ja empatiakykyyn perustuva moraalitaju riittää. Tiedän itsekin aborttia vastustavia ateisteja ja agnostikkoja.
Lainsäädännön tulisi olla kestävä johdonmukaisen moraalisen ajattelun valossa. Nykyinen aborttilainsäädäntö ei kuitenkaan ole sitä. Asiaan voi perehtyä tarkemmin esimerkiksi täällä: http://www.abortti.fi/
Parasta olisi kieltää viipymättä abortit kokonaan lukuunottamatta tilanteita, joissa äidin henki on vaarassa. Kun se ei tässä mielipideilmastossa näytä olevan mahdollista, tämän eettisesti äärimmäisen kestämättömän asian toimittamiseen tulisi ainakin saada omantunnonvapaus, kuten Euroopan neuvosto suosittelee ja kuten on laita useimmissa Euroopan maissa.
Joona,
Se ei välttämättä edistä asiaasi, jos leimaat kanssasi eri mieltä olevat empatiokyvyttömiksi idiooteiksi. Asia ei mielestäni ole niin yksinkertainen.
Kanssani eri mieltä olevilla on varmasti paljon sekä empatiakykyä että järkeä. Nämä ominaisuudet myös näkyvät heidän elämässään monin tavoin, sen uskon. Toivon vain, että he olisivat valmiita käyttämään näitä heille suotuja hienoja ominaisuuksia myös tässä aborttiasiassa, johtopäätösten kipeydestä huolimatta.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämä alkaa vasta syntymästä. En näe megalomaanista eroa niiden välillä, että lapsen syntyminen estetään abortilla tai että lapsen syntyminen estetään ehkäisyä käyttämällä vaikka aivan sama asia ne eivät toki ole ja lääketieteellisesti kyse on erilaisista toimenpiteistä.
Kuitenkin edellä mainitusta syistä katson, että naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan on isompi oikeus kuin hedelmöittyneen munasolun oikeus kasvaa lapseksi. Lapsia syntyy mielestäni aivan tarpeeksi, joten keskitän empatiani niihin lapsiin, jotka syntyvät.
En näe, että abortit kieltämällä ratkaistaisiin jokin yhteiskunnallinen ongelma. Ja mitä tulee tähän kansalaisaloitteeseen, katson että julkisten sairaaloiden työjärjestelyt ovat ammattiliittojen asia ja jokaisella ihmisellä on riittävät mahdollisuudet valita mieleisensä työpaikka, jos oma vakaumus estää töiden tekemisen.
Syntymä ihmisarvoisen elämän alkuna on minusta huonosti perusteltu ja mielivaltainen.
On biologinen tosiasia, että yksilöllinen ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Jo hedelmöittyneellä munasolulla eli tsygootilla on oma, ainutlaatuinen, inhimillinen geeniperimänsä. Sillä on ihmisen geeniperimä, joten se on ihmiselämää, sillä on oma, ainutlaatuinen geeniperimä, joten se on yksilöllistä ihmiselämää.
Kaikki tapahtumat hedelmöityksen ja kuoleman välissä on johdonmukaisinta ymmärtää yksilöllisen ihmiselämän kehitys- ja ikävaiheiksi. Kaikki yritykset vetää ihmisyyden raja johonkin kehitysvaiheeseen ovat täysin mielivaltaisia veteen piirrettyjä viivoja.
”Alkio” ja ”sikiö” ovat samalla tavoin ihmiselämän kehitysvaiheiden nimiä kuin vaikkapa vauvaikä, lapsuus, murrosikä tai aikuisuus. Kerran minulle väitettiin, ettei sikiö ole ihminen, koska sillä ei ole vielä keskushermostoa. Yhtä hyvin perustein voisi väittää, ettei vauva ole ihminen, koska sillä ei ole vielä puhekykyä tai ettei lapsi ole ihminen, koska sillä ei ole vielä kykyä ymmärtää abstraktioita.
Hyvin suositun argumentin mukaan alkio tai sikiö ei ole ihminen, koska se ei ole vielä ”tietoinen persoona”. Ensimmäiseksi voimme kuitenkin vaatia perusteluja sille, miksi tietoisuus pitäisi asettaa ihmisarvon ehdoksi. Toiseksi ”tietoinen persoona” on niin epätarkka, löysä, retorinen käsite, että on vaikea määritellä mitä se tarkkaanottaen edes tarkoittaa. Kolmanneksi jos käsite pystytäänkin määrittelemään, täysin mahdottomaksi jää paikantaa myöskään absoluuttista tietoisen persoonan rajapyykkiä mihinkään kehitysvaiheeseen. Ainoaksi kritiikin kestäväksi ihmiselämän aluksi jää siis hedelmöittyminen.
Toki asioita voidaan aina relativisoida. On tiettyjä perusteita ajatella, että ihmisestä tulee ihminen vasta kun hänellä on keskushermosto tai vasta kun sydän alkaa lyödä tai vasta kun hänellä on aivot jne. Samoin voidaan ajatella (kuten eräät lääkärit ulkomailla), ettei vastasyntyneelläkään ole ”moraalista oikeutta elämään”, koska ihmisestä tulee ihminen vasta, kun hän tulee tietoiseksi itsestään. Minusta myös murrosikä olisi hieno ihmisyyden rajapyykki: yleensähän vasta silloin ihminen alkaa ymmärtää vaikeampia abstraktioita ja eihän se ole ihminen eikä mikään, joka ei osaa derivoida!
Jos kuitenkin todella kunnioitamme ihmisarvoa ja elämän pyhyyttä, emme lähde ainakaan toimimaan tällaisen suhteellistamisen pohjalta. Ihmiselämän kanssa ei nimittäin saa ajatella, että ”ei se ole niin justiin”. Jos todella kunnioitamme ihmisarvoa, haluamme tietysti pyrkiä tunnontarkasti siihen, ettemme vain vahingossakaan tulisi tuhonneeksi ihmiselämää.
”Kuitenkin edellä mainitusta syistä katson, että naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan on isompi oikeus kuin hedelmöittyneen munasolun oikeus kasvaa lapseksi.”
Jokaisella ihmisellä on moraalin rajoissa oikeus omaan elämäänsä ja ruumiiseensa. Abortissa ei valitettavasti ole kuitenkaan kysymys äidin ruumiista vaan lapsen ruumiista. Jokaisella ihmisellä on moraalinen velvollisuus käyttää ruumistaan toisen parhaaksi silloin, kun toisen ihmisen elämä on hänestä riippuvainen.
Jos väität, että syntymätön lapsi on osa äidin kehoa, mielipidettäsi voi arvostella mielettömäksi nykyisen biologisen tiedon valossa. Yrität nimittäin väittää, että poikavauvaa kantavalla äidillä on tietyssä elimessään y-kromosomeja tai jopa kivekset.
Minun mielestäni ihmiselämän alku voidaan ajoittaa syntymään ja ihmiselämän loppu ajoittaa kuolemaan ilman sen kummallisempaa relativismia.
Aborttia ei tule käyttää ehkäisykeinona, mutta mielestäni me emme voita mitään sillä, että 15-vuotias vahingossa raskaaksi tullut lapsi pakotetaan synnyttämään. Enkä oikein muutenkaan pidä sellaisesta lähestymistavasta, että miehet sanelevat naisille, miten heidän tulee kyseisessä tilanteessa toimia. Se on hieman liian helppo huudella kun ei itse tarvitse vastaavaa päätöstä omalta kohdaltaan koskaan tehdä.
Siinä tapauksessa pyydän Sinua perustelemaan tarkemmin, miksi ihmiselämä saa ihmisarvon vasta syntymässä. Pelkkä oman kannan toteaminen ei vielä riitä argumentiksi.
Sekä naisella että miehellä on oikeus omaan kehoonsa, se on totta. Tämä oikeus ei ole kuitenkaan absoluuttinen, ei miehellä eikä naisellakaan. Jokaisella meistä on velvollisuus käyttää kehoamme toisen ihmiselämän palvelemiseen, varsinkin tilanteissa, joissa toisen elämä on meistä täysin riippuvainen.
En pyri muuttamaan asiassa kenenkään toisen ihmisen mielipidettä, joten en koe erityistä tarvetta perustella mielipidettäni sen kummemmin. Totesin vain, että ajatus ihmiselämän alkamisesta syntymässä ja päättymisestä kuolemaan ei ole relativistinen eikä myöskään mielivaltainen.
”Jokaisella meistä on velvollisuus käyttää kehoamme toisen ihmiselämän palvelemiseen, varsinkin tilanteissa, joissa toisen elämä on meistä täysin riippuvainen.”
Ei ole. Jos minä olen kuolemassa ja tarvitsen sinun toisen keuhkosi. Ei sinun sitä tarvitse minulle antaa eikä kukaan ulkopuolinen tekijä pakota sinua sitä minulle antamaan. Sinulla on siis 100% täysi määräysvalta kehoosi.
Joona Ojanen, sopivampi vertailukohta raskauden kanssa on mielestäni vaikkapa jo syntyneen lapsen vanhemman, omaishoitajan tai onnettomuuspaikalle saapuvan tilanne. Toisen ihmisen elämä on heidän varassaan. Heillä ei ole sataprosenttista oikeutta käyttää kehoaan miten tahtovat vaan heillä on velvollisuus – vanhemman ja onnettomuuspaikalle saapuvan kohdalla jopa lainsäädännön tasolla – käyttää sitä toisen elämän ylläpitämiseen.
Keuhkonluovutusesimerkillesi paralleelinen asia voisi ehkä olla tilanne, jossa raskaus vaarantaa äidin hengen. Minunkin mielestäni lainsäädännön tulee tällöin antaa mahdollisuus raskauden keskeyttämiseen. Sillä ei voi kuitenkaan mitenkään puolustaa nykyistä aborttilainsäädäntöä, joka mahdollistaa sen, että 90 % Suomessa vuosittain tehtävistä noin 10 000 abortista tehdään ns. sosiaalisin perustein.
”Ja mites suu sitten laitetaan hedelmöityshoitojen kanssa kun niissähän kuulema tapahtuu myös hedelmöittyneiden alkioiden hävittämisiä? Ja siittiösolutkin otetaan kuulema purkkiin varsin vl-opetuksen vastaisin keinoin.”
Joona korteniemi:
”Ehkä, mutta asia kerrallaan. Tuosta asiasta voidaan keskustella vaikka oman avauksen alla, mutta keskitytään nyt tähän.”
Joona Korteniemi:
”On biologinen tosiasia, että yksilöllinen ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Jo hedelmöittyneellä munasolulla eli tsygootilla on oma, ainutlaatuinen, inhimillinen geeniperimänsä. Sillä on ihmisen geeniperimä, joten se on ihmiselämää, sillä on oma, ainutlaatuinen geeniperimä, joten se on yksilöllistä ihmiselämää.”
Jos nainen hedelmöitetään esim. spermapankin siittiösoluilla leikkauspöydällä niin
onko mielestäsi kyse moraalisesti erilaisesta ongelmasta kun esim. raskaus baari-illan jälkeen?
Kuten aiemmista viesteistä käy ilmi, kyse on mielestäsi moraalisesti eriarvoisista tapauksista.
Code, tuohon argumenttiisi Juhani Palttala antaa hyvän vastauksen tässä loistavassa blogikirjoituksessaan:
http://kosoola.blogspot.fi/2013/07/voiko-aborttia-puolustaa-jarjella.html
”Jokseenkin yleinen perustelu on sekin, että abortteja tehdään kuitenkin, joten parempi on, että ne tehdään turvallisesti ja virallisesti. Näin varmasti onkin, mutta samalla logiikalla raiskaukset pitäisi tehdä viranomaisen valvonnassa hotellihuoneessa ja tappelut poliisin valvonnassa viranomaisen hyväksymässä nyrkkeilykehässä ja hoitohenkilökunnan läsnäollessa. Mielestäni tämä on huono peruste, tai ei oikeastaan peruste ollenkaan, vaan ontuva selittely muilla perusteilla tai ilman perusteita päätetylle kannalle.”
”Näin varmasti onkin, mutta samalla logiikalla raiskaukset pitäisi tehdä viranomaisen valvonnassa hotellihuoneessa ja tappelut poliisin valvonnassa viranomaisen hyväksymässä nyrkkeilykehässä ja hoitohenkilökunnan läsnäollessa.”
niinpä. Argumentum ad preferentiam.
”Joona Ojanen, sopivampi vertailukohta raskauden kanssa on mielestäni vaikkapa jo syntyneen lapsen vanhemman, omaishoitajan tai onnettomuuspaikalle saapuvan tilanne”
Ei ole. Avustamisvelvoite on muuten hyvin väljä. Et joudu mihinkään syytteeseen ellet anna tekohengistystä jne. Ja etenkin, sinun ei tarvitse omasta kehostasi antaa mitään toisen ihmisen käyttöön vaikka tämä ihminen muuten kuolisi.
Vanhempi ei ole velvollinen antamaan toista munuaistaan kuolevalle lapselleen, muulle perheenjäsenelle tai ylipäätään kenellekkään. Jos sinä olet kuolemassa, ei minua voi pakottaa sinuun letkuilla kiinni ja olemaan sinun hengityskoneesi.
Nainen antaa kehonsa lapsen käyttöön omasta vapaasta tahdostaan. Kehittyvällä alkiolla ei ole mitään oikeutta naisen kehoon, ei ollessaan sen sisällä tai ulkopuolella.
Code Red, kertoisitko tarkemmin millä tavoin Juhani Palttalan kirjoituksessa on kysymys ad preferentiam-argumentaatiovirheestä? Minun nähdäkseni ei millään tavalla. Kiinnostaisi tietää.
Jos jotakuta, niin mielestäni tässä keskustelussa lähinnä Jusu Vihervaaran viimeisintä viestiä (11.11.2014 22:40) voi syyttää siitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsest%C3%A4_yleist%C3%A4minen
Joona Ojanen:
”Vanhempi ei ole velvollinen antamaan toista munuaistaan kuolevalle lapselleen, muulle perheenjäsenelle tai ylipäätään kenellekkään. Jos sinä olet kuolemassa, ei minua voi pakottaa sinuun letkuilla kiinni ja olemaan sinun hengityskoneesi.”
Abortissa on kuitenkin kyse vielä paljon vakavammasta asiasta. Aborttia tehtäessä ei vain passiivisesti jätetä tulematta avuksi. Siinä aiheutetaan aktiivisesti syntymättömän lapsen kuolema. Siksi siinä on kyse jostain enemmästä kuin noissa esimerkeissäsi.
Minusta ei ole myöskään syytä hehkuttaa minään hienona asiana sitä, kuinka vähän nykyinen lainsäädäntö velvoittaa meitä auttamaan hätätilassa olevia ja kuinka vapaita me olemme olemaan auttamatta. Se on kyynistä ja epäinhimillistä. Upeaa ja ihanteellista olisi mielestäni se, että olisimme rakkaudesta ja myötätunnosta valmiita ryhtymään vaikka toistemme hengityskoneiksi.
Yhteiskunnallinen etiikka ei saisi pelkistyä pelkäksi oikeudeksi toteuttaa vapaasti itseään, kunhan ei sitä tehdessään tule rajoittaneeksi toisten vastaavaa oikeutta. Sen sijaan yhteiskunnallisen etiikan tulisi ohjata jokaista kansalaista palvelemaan uhrautuvasti muita. Vapauksien ja oikeuksien rinnalla tulisi aina kulkea velvollisuudet ja jopa uhrautumisen näkökulma. Ilman sitä elämä latistuu pelkäksi kyyniseksi ja epätoivoiseksi itsensä viihdyttämiseksi.
Sivuston käyttöehdot edellyttävät oman nimen käyttämistä kommentoinnissa ja nimimerkit ovat kiellettyjä. Minulla on painavat perustellut syyt epäillä, että nimellä ”Code Red” esiintyvä henkilö ei kirjoita omalla nimellään.
Kerrankin olemme Jusun kanssa samaa mieltä. 🙂
Niin murha on aina murha, vaikka harrastaisimme uuskielistä sana-akrobatiaa nimittämällä sitä ali-ihmisiä koskevaksi ”lopulliseksi ratkaisuksi”, kansanvihollisten ”likvidoinniksi” tai – ”sikiömateriaalin abortoinniksi” !
Markku, millainen rangaistus mielestäsi abortista olisi sopiva abortin tehneelle äidille tai lääkärille? Vai harrastatko vain sana-akrobatiaa puhumalla ”murhasta”?
Tulisiko jokainen keskenmeno tutkia kuolemantuottamuksena?
Vastaan tähän omasta puolestani, että rangaistusten kanssa olisi mietittävä millä tavoin ja missä määrin rangaistuksella uhkaamisesta on ”hyötyä.”
Raamatussa rangaistukset voivat muuttua ankarista lievemmiksi, tai ottaa (ajalliset) rangaistukset kokonaan pois, ja väärä teko ei silti muutu vähemmän vääräksi. Kuten omien vanhempiensa herjaaminen.
Henk.koht. olen sitä mieltä, että abortista voisi säätää rangaistuksen, joka olisi yhtenevä vastasyntyneen tappamisen kanssa. Sikiön kehitysvaiheesta riippumatta.
Keskenmenon tahallisuutta tai siihen vaikuttamista voi olla vaikea tutkia ja todentaa. Mutta jos äiti esim. tupakoimalla, huumeiden käytöllä tms. aiheuttaa keskenmenon, niin kyllä, pitäisin sitä kuolemantuottamuksena.
Keskenmeno on kuitenkin useimmille äideille raskas menetys, jossa tietoista päätöstä ei tehdä (kuten abortissa) joten siinä voisi olla vahingollista kohdella lähtökohtaisesti äitiä rikollisena. Äidit tuntevat muutenkin turhan herkästi syyllisyyttä keskenmenosta.
Abortissakin toki on tilanteita, joissa on (kuten todettua) valittava äidin tai lapsen hengen pelastamisen välillä. Tai äiti voi olla siinä mielentilassa ettei pysty kantamaan lasta loppuun asti.
Kohtuuton henkinen kuormitus tai mielenhäiriö voidaan katsoa ”lieventäväksi asianhaaraksi” tai miten asia ilmaistaankin… Kaikissa rikoksissa on eri puolia ja asiaan vaikuttavia muita asioita.
Lapsen, joka on jo tietoinen itsestään, tappaminen harkitusti on käsiteltävä jossain määrin erikseen. Silloin asiaan voi vaikuttaa muitakin seikkoja. Mutta en näkisi juurikaan eroa vauvan ja 5-vuotiaan tappamisessa.
Sikiö on kuitenkin täysin avuton eikä erikoisella ”käytökselläkään” voi kuormittaa äitiä, muuten kuin olemassaolollaan.
En ole juristi enkä rangaistuksia määrää. Kaikkia tapauksia ei voi panna samaan nippuun.
Mutta vakavasta asiasta on kyse, varsinkin jos sikiö tapetaan vain koska se ei vain ole ”tervetullut” maailmaan, häiritsee äidin sosiaalista elämää tms.
Sari, kai ymmärrät, että mikäli abortti kriminalisoidaan ehdottamallasi tavalla niin ”keskenmenojen” määrä kasvaa merkittävästi. Abortteja tehdään edelleen, mutta ”pimeänä” ja abortin tehnyt nainen kertoo saaneensa keskenmenon. Koska abortteja ei enää tehdä asiantuntevien lääkäreiden toimesta, toimenpiteiden riskit kasvavat ja monet naiset joko kuolevat tai saavat vakavia vammoja sen seurauksena.
Kaikki keskenmenot (myös ihan oikeat ja tahattomat) joutuvat epäilyksen alaisiksi ja riippuu pitkälti naisen yhteiskunnallisesta asemasta, millaiset seuraukset sillä on. Hyvin pärjäävät naiset pystyvät hommaamaan abortin ilman seurauksia (esim. menemällä tekemään sen toiseen maahan), mutta huono-osaisempi saa poliisit niskaansa jo pelkän keskenmenon takia.
***
”Amnesty Internationalin raportti On the brink of death: Violence against women and the abortion ban in El Salvador kertoo, kuinka abortin kaikissa olosuhteissa kieltävä laki pakottaa naiset ja tytöt tekemään abortteja salassa ja aiheuttaa siten vuosittain satojen naisten ja tyttöjen kuoleman.
Törkeä laki ajaa aborttia toivovat naiset epätoivoisiin ratkaisuihin: nielemään rotanmyrkkyä ja työntämään neulepuikkoja ja muita teräviä esineitä sisäänsä.
Abortin täyskielto asettaa rangaistuksen myös abortin tekijälle. Rangaistuksen pelossa sairaalan työntekijät saattavat tehdä poliisille ilmoituksen myös niistä naisista, jotka hakeutuvat sairaalaan keskenmenon takia. Keskenmenon saaneita naisia on tuomittu vuosikymmenten mittaisiin vankeusrangaistuksiin ”murhista”. – https://www.amnesty.fi/abortin-tayskielto-tappaa-naisia-ja-tyttoja-el-salvadorissa/
***
Mutta eihän tällaiset asiat paljon Saria, Markkua tai heidän hengenheimolaisiaan haittaa. Omatunto on puhdas ja taivaanportit apposen ammollaan omalle sielulle, kun on saatu abortti kiellettyä!
Tilanne katolisissa kehitysmaissa on muutenkin hankala, kun ehkäisyvälineiden saaminen on vaikeaa ja syntyvyyden säännöstelyä vastustetaan aktiivisesti.
Suomessa ei tilanne onneksi ole lähimainkaan yhtä paha, mutta ei täälläkään nuorena yksinhuoltajaksi jäävän naisen asema ole häävi yhteiskunnan tukitoimista huolimatta.
Välinpitämättömyys yhteiskunnan huono-osaisia kohtaan on kuitenki ymmärrettävää. Onhan kiihkokristitylle avioton äiti synnintekijä, eikä häntä tarvitse sääliä. Syntymätön lapsi taas on viaton ja helppo sympatian kohde. Tämä on sellaista halpaa myötätuntoa, johon itseään parempina ihmisinä pitävät kiihkokristityt helposti lankeavat.
Asiaa kuitenkin yritetään perustella sekulaarein argumentein tutuilla keinoilla. Lapiota ei enää kutsutakaan lapioksi. Sikiöstä tulee lapsi ja raskauden keskeytyksestä murha, joka kuitenkin ollaan joissain tapauksissa valmiita hyväksymään. Kumma murha se sellainen on, joka onkin jossain tapauksessa luvallinen.
On helppo ymmärtää, että yhteiskunnan todellisuudesta jotain ymmärtävät, myötätuntoiset ihmiset vieraantuvat kristillisyydestä, jos sitä tarjotaan tällaisena omahyväisenä, epäloogisena sotkuna, jota maustetaan sitten naiivilla sentimentaalisuudella.
Mitään muuta kiihkeää tai kiihko”kristillistä” tässä blogissa ei ole kuin Matti Pulkkisen ylläoleva kommentti. Voin kokemuksesta sanoa, että ennen kuin aikoo emotionaalisesti ladatussa mielentilassa lähettää leijonankyntisen kommenttinsa, kannattaa vetää syvään henkeä muutama kerta, mennä jääkaapille, syödä Fazerin sininen suklaalevy, sulkea tieokone, nukkua yön yli ja lähettää oma lopullinen puhenvuoro sitten, jos mieli vielä tekee:-)
Varmasti meitä kristittyjä, myös meitä vanhoillislestadiolaisia, voi perustellusti moittia välinpitämättömyydestä huono-osaisia kohtaan. Tiedän, että jos minäkin olisin aidompi ja elävämpi kristitty, en istuisi tässä koneen ääressä jaarittelemassa vaan olisin jossain Länsi-Afrikassa hoitamassa ebolaan kuolevia lapsia tms.
En kuitenkaan ymmärrä, millä tavoin nykyisen suomalaisen aborttilainsäädännön tai länsimaisen aborttikulttuurin hyväksyminen olisi inhimillisyyttä. En alkuunkaan.
Vai voiko todella olla inhimillisyyttä, että Suomessa on pelkin sosiaalisin syin luvallista poistaa kohdusta ja jättää kuolemaan vauva, jolla on kädet, jalat, sormet, kynnet, varpaat, pää, suu, joka osaa ilmeillä, nielaista, imeä peukaloa, pissata ja tehdä kuperkeikan? Ainakin minun järkeni ja tunteeni huutavat, että se on sekä järjetöntä että sydämetöntä.
Voiko olla oikein, että Suomen laki mahdollistaa sen, että yhdessä huoneessa vauva kuolee henkeään haukkoen ilman, että kukaan auttaa häntä, samalla kun toisessa osassa rakennusta raskausviikoiltaan saman ikäinen vauva elvytetään ja jää henkiin? Ainoa ero on se, että ensimmäisessä tapauksessa kyse on abortissa, toisessa aikaisesta synnytyksestä.
Voiko joku näitä järkyttäviä kuvia katsoessaan todella sanoa, että kyse ei ole ihmiselämä tuhoamisesta?
http://www.lopettakaatappaminen.info/
Minä ainakaan en voi. En millään. Kovin herkästi en itke, mutta voin kertoa, että nähdessäni nuo kuvat ensimmäisen kerran nähdessäni niin tein. Samanlainen kokemus oli ”Maijan tarina”-kirjan lukeminen.
Ajatelkaa, että kehitysvammaisia lapsia saa Suomessa abortoida 24. raskausviikolle eli kuusikuukautisiksi asti! Isoja vauvoja, jotka tutkimusten mukaan voivat jo tunnistaa äidin ja isänkin äänen!
http://oikeuselamaan.wordpress.com/2011/01/31/abortti-ja-kehitysvammaisuus/
Eugenistinen rodunjalostus elää ja voi hyvin siis meidän Suomessammekin. Voiko joku väittää, että sellainen on hyvä ja oikein ja että sen vastustaminen on epäinhimillistä? Eikö jokaisen järki, omatunto ja empatiakyky sano, että se on päinvastoin? Kehitysvammaisen ihmisenhän pitäisi ihmisoikeuksien mukaan olla yhtä arvokas ja tervetullut kuin kenen tahansa muunkin.
Varmasti ei-toivotut raskaudet voivat ajaa naisia epätoivoisiin ratkaisuihin niin Suomessa kuin El Salvadorissakin. Oikea ratkaisu ei minusta voi kuitenkaan olla ”ei-toivottujen lasten” surmaaminen vaan yhteiskuntien ja kulttuurien parantaminen niin, ettei nainen jää tyhjän päälle vaikka tuleekin raskaaksi.
Vaikkapa vanhoista, sairaista vanhemmistakin huolehtiminen voi olla omaishoitajana toimivalle lapselle valtava rasitus niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisesti, sekä Suomessa että varmasti myös El Salvadorissa. Oikea ratkaisu tähän ongelmaan ei voi kuitenkaan olla se, että lapsella on oikeus surmata dementikkovanhempansa niin halutessaan. Oikea ratkaisu on kehittää yhteiskuntaa, kulttuuria ja ihmisten asenteita niin, ettei omaishoitajana toimiva ihminen jää yksin, tyhjän päälle ja apua vaille vaikeassa tilanteessaan.
Miehen ainoa järkevä tapa vastustaa abortteja on käyttää kondomia. Muiden ihmsten elämään mestarointi tuottaa vain harmia.
Mitäs Luther sanoikaan pyövelin ammatista?
Jos aloite kerran on niin kovin tärkeä, niin miksi sen nimeä tai edes sitä, mistä siinä on kyse, ei mainittu kertaakaan Joonan blogipostauksessa?
Ilman kommenttiketjua ei olisi mitään hajua mistä on kyse…
Lukija saa asiasta mitä kattavimman selvityksen klikkaamalla sanan ”kansalaisaloite” linkkiä. Se erottuu muusta tekstistä sinisellä värillään. Katsoin turhaksi kirjoittaa samoja asioita uudelleen, kun ne kuitenkin löytyvät sieltä linkin takaa…
Osoittaa melkoista empatiakyvyn puutetta blogin kirjoittajalta, jos olettaa lukijoiden tietävän automaattisesti mistä on kyse. Pelkkä järkikin sanoo, että jos haluaa kommunikoida tärkeää asiaa, on syytä mainita mistä on kyse.
Nythän tämä on kuin IltaLehmän klikkihoukutusotsikko ”Allekirjoitin aloitteen – et ikinä arvaa miten sitten kävi! Katso kuvat!” 🙂
No voe tokkiisa. Olen hirmuisen pahoillani. 😉
Kohta ei tarvihe miettiä enää olleskaan aborttiasioita:
http://www.hs.fi/terveys/a1415675086086
😀
Mikäli ymmärsin oikein, Joona hyväksyt nk. lääketieteelliset abortit. Jos ajatellaan tuota vapautta osallistua tai olla osallistumatta abortin toteuttamiseen, niin kuka sitten hoitaa nämä tapaukset? Esimerkiksi minun kohdallani joku vl-uskovainen olisi kieltäytynyt osallistumasta raskauteni keskeytykseen ja tavallaan olisi tuominnut minut käytöksellään, se olisi siinä tilanteessa saattanut olla minulle erittäin raskas asia, kun muutenkin minun oli vaikea kestää ja hyväksyä tilannettani. Tosin todellisuudessa en olisi ollut tietoinen hänen kieltäytymisestään.
Mutta siis haluan johdatella keskustelun niille urille, että mistä voi tavanhoitaja aina edes tietää, mikä abortti on hupiabortti/ehkäisyabortti ja mikä lääketieteellinen abortti? Ihan yhtä veteen piirretty viiva kuin vl-liikkeen ehkäisy vastaan sairaanhoidollinen ehkäisy, joka ei kuulema ole ehkäisyä ollenkaan.
Otetaan esimerkki. Vastaanotolle tulee nuori nainen, josta tiedetään että viinaa ja jopa huumeita on käytetty rankasti ja ei voi olla ollenkaan varmaa, onko sikiö jo pahoin vaurioitunut ja tilanne näyttää vahvasti siltä, että vaurioita on luvassa lisää. Nuori äiti on varsin holtiton ja lääkärin mielestä tilanne on niin vakava moninaisista syistä johtuen, että abortti on jo lääketieteellinen välttämättömyys. Jonkun toisen mielestä abortti on hupiabortti. Kuka on satavarmasti oikeassa?
Toinen esimerkki. Tasapainoisen oloinen 30-vuotias nainen tulee vastaanotolle kylmän viileästi tekemään aborttia. Lääkäri ei saa naisesta muuta irti kuin että abortti halutaan. Tällainen abortti mielletään helposti täysin vääräksi. Nainen on varakas ja hänen asiansa näyttävät olevan hyvällä tolalla, oma mukavuudenhalu näyttäisi ohjaavan häntä abortoimaan lapsensa. Voi olla niinkin, mutta voi olla toisinkin. Kuvitellaan, että lääkäri kieltäytyy tekemästä hänelle aborttia. Myöhemmin selviää, että nainen teki itse itsellensä abortin ja meinasi itsekin kuolla hommassa. Abortin yksityiskohtia ei liene sopivaa alkaa tässä ruotimaan 😉 Mutta edelleen siis pointtini on siinä, missä menee hupiabortin ja tosiabortin välillä? Ja onko hupiabortteja edes olemassa?
Kysyn monen lapsen äitinä, kysyn naisena, kysyn abortin kokeneena ja en osaa antaa satavarmaa vastausta. Varmaan miehet, joita asia ei edes koske, osaavat paremmin vastata kysymyksiini.
Kuulema lääkäri, joka on vastavalmistunut, on parempi lääkäri mitä vuosikymmeniä lääkäärinä toiminut. Ja kuulema lääkärit, jotka näitä aborttiasioita käsittelevät, eivät ole halukkaita antamaan lausuntoja näistä asioista. Miksikö? Ovatko he jo niin paatuneita? Vai johtuuko heidän vaikenemisensa siitä, ettei heilläkään ole satavarmoja vastauksia olemassa? Mitä enempi tietää, sitä enempi tietää senkin, miten vähän tietää.
Erittäin tärkeä ja hieno nosto Joonalta!
Vuokko hei, ei alkoholivaurioita hoideta surmaamalla syntymätön lapsi!
Tämän ymmärsi jo lääketieteen isä, kreikkalainen Hippokrates – vuosisatoja ennen kristittyjä !
En tarkoittanut tuota Markku, vaan kokonaistilannetta. Mitä voi tapahtua tuollaisessa tilanteessa olevalle äidille ja lapselle, jos raskaus jatkuu äidin tahdosta huolimatta? Mieti Oulun tragediaa ja muita lapsisurmajuttuja. Nämä eivät ole niin yksiselitteisiä, ei ainakaan mulle.
Minäkin haluan antaa ääneni näiden yhteiskunnassamme heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Joonan linkkejä en edes avannut, koska itku meinasi tirahtaa jo näitä jäätävän kylmiä kommentteja lukiessa. Itse kuoleman ja perkeleen vallasta pelastettuna, en saata ymmärtää kuinka armoton ihminen on juuri heikompaansa kohtaan. Ja vielä yrittää verhota julmuuttansa kääntämällä ja vääntämällä selvää asiaa.
lohduttautua voin vain sillä, että nämä tapetut pienokaiset saavat tanssia tapetun Karitsan häissä. Sinne ei tule kuolema eikä paha ihminen. Uskon, että tässä Jeesus tarkoittaa uskovaisilla myös näitä vauvoja: ”Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.”
Eettisesti vaikeita tilanteita tietysti tässä raadollisessa maailmassa joudumme kohtaamaan ja valitsemaan Luojan antamalla järjellämme pahoista pienemmän, kun esim. äidin henki on vaarassa. Tällaiset seikat eivät silti kelpaa selitykseksi ja on omituista, että todellisuus pyritään peittämään poikkeustapauksilla.
Kannattaa kuunnella tämä:
http://www.lopettakaatappaminen.info/080509_Mielipidevanki_Mika_Ebeling.mp3
Suosittelen!