Tärkeä mietelause. Ei kosto, vaan sovinto ja anteeksianto.

Ihminen voi tulla sokeaksi kaikelle halutessaan kostaa eikä kostaminen ole sen arvoista. Louis L` Amour (1908-1988)

Amour on ranskaa ja suomeksi siis rakkaus! Rakkaus ei tee kenellekään pahaa, vaan vain hyvää jokaiselle.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”” Rakkaus ei tee kenellekään pahaa, vaan vain hyvää jokaiselle.””

    Näinhän Raamattukin sen selkeästi Sanoo.

    Jumalan rakkaus vuodatetaan ihmiseen Pyhän Hengen kautta kun ihminen tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin, uudestisyntyy Jumalan hengestä.

    Entä kun ”näkee” väkivaltaa niin onko siellä Jumalan rakkaus?

    • Mutta kristitty näkee myös aivan liikaa pahaa vielä itsessäänkin, siksi on katsottava Kristuksen kautta Jumalaan niin näkee vain hyvän Jumalan eikä silloin enää näe lainkaan omaa pahuuttaan, joka on anteeksiannettu Jeesuksen tähden.

    • Jumala on olemukseltaan rakkaus. ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” 1. Joh. 4:8.

  2. Mikko Rantanen:”” eikä silloin enää näe lainkaan omaa pahuuttaan, joka on anteeksiannettu Jeesuksen tähden.””

    Missähän evankeliumissa on sanottu että Jeesuksen seuraaja voi tehdä pahaa toisille ja saada sen anteeksi?

    Ensinnäkin ihminen on voimaton ja synnin orja, mutta kun hän Jumalan kutsuessa tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin niin saa Jumalan voiman ja rakkauden elää rakastaen lähimmäisiään.
    Pyhitys on kun Jeesuksen Sanat kasvavat hedelmää uskovassa tuottaen yhä enenevää hyvää hedelmää.

    • Olenko nyt väittänyt, että Jeesuksen seuraaja saa tehdä pahaa ja syntiä? Mutta uskovaisen pyhityselämä ei tule täydelliseksi tässä elämässä, ja siksi tarvitsemme Jeesuksen anteeksiantamusta jatkuvasti elämämme loppuun asti. Jos, Ari, väität olevasi jo nyt täydellinen elämänvaelluksesi suhteen, en todellakaan usko sinua.

    • Mika Rantanen ei kaiketi evankeliumissa sanota että seuraappa Aria vaan että Jeesusta tulee seurata ja kun katsot Häntä niin oliko Hän täydellinen ja tekikö syntiä?

      Toinen asia on että Jumala antaa voimansa, Pyhän Hengen, siis jokaisella Jeesuksen seuraajallla on voima voittaa jokainen kiusaus, siis jos seuraisit Jeesusta niin et valittaisi voimattomuutta.

    • Jeesus oli ja on täydellinen, mutta sinä et ole koskaan täysin tässä elämässä. Pystytkö todella käytännössäkin vaikka aina ja joka tilanteessa rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi? Mene kirjoittamaan mielipiteitäsi vaikka omaan blogiisi. Tähän kommenttiin voit vielä vastata, mutta sen jälkeen lopetan täällä keskustelun kanssasi.

    • Mika Rantanen miksi hermostut, näytä jos puhun ohi evankeliumin niin teen siitä parannusta, jos et näytä niin mikset kuule evankeliuia?

      Elin luterilaisena liki 40 vuotta ja tiedän mitä on elää pimeydessä kuulematta Jeesusta, tuona aikana ihminen oppii ja tottuu asioihin jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, siis pyhitys on noista pois pääsemistä kun Pyhä Henki avaa niitä pikku hiljaa Sanan kautta.

      Siis valhettelisin jos väittäisin ettei minulla ole voimaa voittaa jokaista kiusausta, siis tekisin Jumalasta valheltijan, mutta en väitä niin vaan kun lankean niin tunnustan itse halunneeni niin tehdä eikä mikään voima ulkopuoleltani saa minua lankeemaan.

  3. Ihminen voi ehkä jälkikäteen todeta sen ,että kostaminen ei ole kostamisen arvoista. Mutta ollessaan vielä loukkaantunut tai nöyryytetty ,niin koston tai rankaisun ajatus pyörii hyvin pitkään ihmisen päässä. Tavalla tai toisella nöyryytetty etsii mahdollisuutta kostaa, jollei muuten niin ainakin vähän. Jos pakottaa itsensä liian aikaisin antamaan anteeksi, niin joutuu elämään turhautuneessa olossa ja on kiukkunen itselleen. Anteeksianto on pitkä prosessi ja joskus se onnistuu ja joskus ei. Oivallus siitä ,että kosto ei ole kostamisen arvoista ,on seurausta pitkästä prosessista itsensä kanssa. Kun oivaltaa että kostaessaan alentaisi tasoaan niin on helpompi olla kostamatta.

    • Sitä ajatusta on kuitenkin aktiivisesti vastustettava, että ”annan vähintään samalla mitalla” takaisin. ”Älä sano: ”Niin kuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan”,” Sananlaskut 24:29. ”Älä sano: ”Minä kostan pahan”; odota Herraa, hän auttaa sinua”. Sananlaskut 20:22. ”Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.” 1. Tess. 5:15. Minusta sinä, Markku Hirn, nyt hiukan liikaa psykologisoit tätä asiaa. Psykologia on kuitenkin aina teologisissa ja hengellisissä asioissa korkeintaan aputiede.

    • Lisäksi on syytä muistaa tästä aiheesta esim. Jeesuksen opetukset Vuorisaarnassa, ks. Matt. 5:38-48. Laitan nämä jakeet vielä tähän: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää. Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”

    • Olet oikeassa siinä että psykologisoin. Psykologisointi on yritys ymmärtää. Raamatun kehoitukset eivät lähde ymmärtämisestä vaan ne vetoavat ihmisen tahtoon jotta hän pakottaisi itsensä tekemään parannusta. Ne ovat muistutuksia siitä mitä ihminen oikeastaan sydämessään tietää ,mutta sulkee korvansa omantunnon äänelle.

      Nuo kehotukset eivät ota pois kostonhalua vaan auttavat vain tukahduttamaan niitä. Ongelma on se että tukahdetulla tunteella on taipumus pulpahtaa kontroloimatta esiin kun joku asia sen herättää. Silloin asianomainen tekee tekoja joita hän ei osaa hallita ja vahinko voi olla monin kerroin pahempi verrattuna siihen että itsetutkistelun kautta pääsee sovintoajatuksiin.

    • Hienoa, että täällä on ihmisläheisiäkin kommentteja elävästä elämästä siitä, miten vaikeaa anteeksianto todella on.
      Olet oikeassa sanoessasi sen olevan prosessi. Kun se syntyy sen seurauksena, se on aitoa anteeksiantoa. Loukatuksi tuleminen pitää työstää mielessään asettuen myös loukkaajan asemaan.
      Aivan samoin kuin itse loukkaan toista niin paha olo tulee ehkä seuraavana päivänä, jolloin anteeksipyyntö tehdään. Se on upea puhdistava ja vapauttava tunne pyytää ja saada anteeksi. Samoin kuin syntien anteeksi saaminen Jumalalta.
      Olemme kuitenkin lopulta heikkoja ja painimme näiden kanssa useinkin arjessamme.
      Täälläkin jotkut vain siteeraavat Raamatun lauseita. Niiden käsittelyynkin tarvitsemme aivot, jotka meille sitä varten luotiin.

  4. Anteeksiantaminen voi olla myös tahdon päätös. Siitäkin huolimatta, että kamppailu tunteiden kanssa on kesken. Silloin tunteilleen voi sanoa: ”olen jo päättänyt antaa anteeksi ja aion pysyä tässä päätöksessä. Te saatte nyt vielä myllätä mielessäni, mutta lopullinen päätös on jo tehty. Siihen teillä ei enää ole valtaa.”

    • Tahtominenkin pitää olla Jumalan ja hänen armonsa vaikuttamaa ja synnyttämää. ”Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Fil. 2:13 Jeesus: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä” Joh. 15:5. ”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” Room. 9:16

  5. Koulupihakeskustelua:

    Opettaja: ”Miksi mottasit Pekkaa?”
    Oppilas: ”Pekka mottasi ensin minua.”
    ”Tekikö Pekka oikein vai vääriun motatessaan?”
    ”Väärin tietysti.”
    ”Sinä siis mottasit kaveriasi, vaikka tiesit, että se on väärin. Niinkö?”
    ”- – – ”

    • Ehkä opettajan kysymykset saivat oppilaan havahtumaan, että tosiaankin mottaaminen on väärin. Opettaja kysymyksillään ohjasi oppilaan paremmin tajuamaan tämän asian. Vielä parempaa olisi, jos oppilaat pystyisivät antamaan anteeksi toisilleen, sopimaan asian ja tekemään sovinnon keskenään. ”Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa.” Matt. 5:25

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.