Tarkoitus

marraskuussa 2014

Vuosia sitten osallistuin Suomen Merimieskirkon vapaaehtoistyön kurssille. Istuimme ringissä ryhmäkeskustelussa, jonka avauskysymyksenä oli: ”Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?” Näin kova pala annettiin purtavaksi heti kättelyssä. En muista, mitä itse vastasin, mutta muistan, että useampi esitti Kristusta elämän tarkoitukseksi. Ajattelin silloin, että koska olimme kirkon elämää sivuavassa ryhmässä, vastaajat arvelivat sen olevan ”oikea” vastaus, jota kysyjä oli hakenut. Vähän samalla tavalla, kuin kaskun kouluvierailulla, jossa piispa ajatteli vähän keventää tunnelmaa: ”Mikäs on se ruskeaturkkinen olento, joka juoksee nopeasti puusta puuhun ja hyppää oksalta oksalle metsässä?” johon eräs oppilas oli vastannut: ”Normaalisti vastaisin ’orava,’ mutta herra piispan kysyessä sitä, sen täytyy olla Jeesus.”  

En ole aivan varma, mutta kysymystä elämän tarkoituksesta ei ole minulle esitetty sen jälkeen? 

Osallistuin hiljattain Suomi-Konferenssin pappien kokoontumiseen. Jossain välissä keskustelua mietimme tieteelle ja uskolle haastetta, jota voitaisiin yhdessä lähteä ratkomaan. Yhdeksi tällaiseksi – oikeastaan ainoaksi – nousi tarkoituksen etsiminen. Mikä on elämän tarkoitus? Sen kysyminen on aika mahtipontista. Jokainen osaa päätellä, että elämän tarkoituksen löytäminen on ihmiselle liian vaikea juttu, mutta edes pienten tarkoituksen palasten löytäminen tai merkityksen ja mielekkyyden vahvistaminen ihmisten elämässä olisi tärkeää. 

Tiede on osoittautunut aika haluttomaksi etsimään tarkoitusta, koska se on ilmeisesti jotakin liian epämääräistä – sellaista, mikä ei ole mitattavissa ja punnittavissa; se ei kuulu tieteen piiriin, vaikka myös sosiaalisten tieteiden tutkimuksissa ihmisten tarkoituksettomuuden tunteet on havaittu. 

Suurempi ihme on kuitenkin se, kuinka vähän tarkoituksesta keskustellaan kirkon piirissä. Tämän päivän ihminen potee tarkoituksettomuutta, joka on mielestäni länsimaissa vakavampi epidemia, kuin nälkä, asunnottomuus ja työttömyys yhteensä. Kirkossa ollaan hanakoita perustamaan ruokapankkeja ja tilapäismajoituksia tai pitämään työttömien tiistailounaita – eikä tätä saa käsittää väärin; nämä ovat kaikki arvokkaita työmuotoja. Mutta miksei kukaan kutsu väkeä koolle etsimään yhdessä elämän tarkoitusta? Miksei siitä kirjoiteta keskustelumateriaaleja ja muita oppikirjoja? Miksi elämän tarkoituksesta ei kuule saarnoja?  

Paras elämän tarkoitusta etsivä kirjoitus, mihin olen törmännyt, on Timo Veijolan kirjasta ”Ihminen missä olet? – Vanha testamentti tänään.” Kirjassa Veijola pohtii sekä tieteellisen tutkimuksen, että uskon lähtökohdista Vanhan testamentin erilaisia teemoja, joista yksi on elämän tarkoitus. Artikkelin teesi on yksinkertainen: elämän tarkoituksena on elämä itse. Jumala antoi vastaluoduille ihmisolennoille tehtäväksi ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa.” Usein elämän tarkoitus löytyy lastemme elämästä; kasvuprosessissa mukana olemisesta ja sen vastoinkäymisistä ja iloista. Lasten vuoksi ollaan usein valmiita suuriin uhrauksiin ja heille koetetaan usein valmistamaan paremmat lähtökohdat, mitä itsellä on ollut. Jumalan käskylle on kuitenkin myös jatkoa: ”ottakaa se [maa] valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.” Luomakunnan vallitseminen voi olla meille arka paikka ympäristön nykytilan vuoksi, mutta käsky vallita ei ole ympäristökriisiin syynä, vaan siihen on syynä ihmisen kyvyttömyys nähdä vallan tuoma vastuu. Veijola näkee ympäristön tuhon syyksi nimenomaan ihmisen vastuuttomuuden elämän edessä. Luomakunnan elämää on hyväksikäytetty hyvinvoinnin rakentamiseksi sellaisessa mittakaavassa, josta ei tunnu enää olevan paluuta. Siellä, missä asenteet ovat ympärillä olevaa elämää halveksivia, väistämätön seuraus on myös oman elämän tarkoituksettomuus. Veijolan artikkeli on hyvä keskustelun avaus elämän tarkoitusta etsiville.   

Raamatussa on muitakin kirjoja, jotka pohtivat ihmisenä olemisen tarkoitusta. Psalmilaulaja kysyy: ”Mikä on ihminen?” Job kysyy: ”Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta?” Saarnaaja kysyy useaan otteeseen: ”Mitä hyötyä siitä on ihmiselle?” Jos Raamattu ei suoraan vastaakaan kysymykseen elämän tarkoituksesta, se esittää kuitenkin useita kysymyksiä niin, että tarkoituksen kyselemisessä voi päästä hyvään alkuun.  

Jostakin syystä Jeesus ei pohdi elämän tarkoitukseen liittyviä kysymyksiä lainkaan. Koko Uusi Testamentti keskittyy ylösnousemuksen, pelastuksen ja ikuisen elämän teemoihin sellaisella tarmolla, ettei tilaa jää elämän tarkoitukselle. Toisaalta monen kristityn kokemus on, että yhteys Kristukseen luo tarkoitusta elämään ja uskosta sinänsä voi tulla niin tärkeä elämän tekijä, että se käy elämän tarkoituksesta tai että sellaista ei uskon rinnalle edes tarvita. Itse koen, että uskova ei ole elämän tarkoitusta koskevasta ongelmasta vapaa; että hän – yhtälailla kuin muutkin –  joutuu asiaa pohtimaan ja etsimään – toivottavasti myös löytämään.