Kun poikani aloitti peruskoulun, meille vanhemmille tuli jo aika alkuvaihessa reissuvihkon kautta opettajan lähettämä hälyttävä viesti, että pikkumiehemme ei millään jaksa istua pulpetissa, vaan nousee tuntien aikana usein jaloittelemaan.
No, me mistäänmitäänymmärtämättömät kotivanhukset tietysti syyllistyneinä heti pohtimaan, että mikä on mahtanut mennä kasvatuksessa pieleen. Olisi vissiin ensin pitänyt saada tyttö ja sitten vasta poika? Tytöthän osaavat tunnetusti istua pitkiäkin aikoja aloillaan hymysuin ja kädet kiltisti ristissä pulpetilla. Pakko mainita, että myös kirkonpenkissä istuminen onnistuu naisilta paremmin kuin miehiltä. Kirkonpenkin ahkeraan kuluttamiseen tarvitaan isot tarkkaavaiset korvat ja vahvat istumalihakset.
Nyt, kaksi vuosikymmentä myöhemmin, poikani saa synninpäästön luokkahuoneessakeskenoppitunninjalotteluistaan. Yhtäkkiä näen hänet suorastaan vapaustaistelijana, pioneerina, väärinymmärrettynä nerona. Tutkijat sun muut pipit ja papit ovat näetsen tällä haavaa liikuttavan yksimielisiä siitä, että liikuttava on, kaikkien. On aivan luonnotonta, että 7-vuotiaan pitäisi istua kiltisti paikallaan aamukasista kahteen asti iltapäivällä. Nyt on joissakin kouluissa kokeiltu pulpetitonta opiskelua. Lapset saavat seisoa mielin määrin, liikkua paikasta toiseen ja jopa loikoilla luokkahuoneen lattialla painimattojen päällä.
Se istumispakko sai poikamme ensimmäisellä joululomalla ihmettelemään, että miksi tammikuussa vielä pitää mennä kouluun, kun hän jo osaa lukea, laskea ja laulaa?
Kauas ei elefantti puusta putoa. Oma pyhäkoulunopettajani sanoi myöhemmin tavatessamme ihmetelleensä jatkuvasti sitä, miten oli mahdollista, että minä olin aina ensimmäisenä viittaamassa ja kertomassa, kun kysyttiin, mitä edellisellä kerralla opetettiin. Minä kun kuulemma olin olemukseltani sellainen hyörijä ja pyörijä ja toisten kanssa juttelija, että näytti siltä kuin en olisi lainkaan kuunnellut.
Onko niin, että pienillä pojilla on kaiken energisyytensä keskellä kuittenkin jonkinlainen moniajo päällä niin että on mahdollista keskittyä useampaankin asiaan kerralla? Myöhemminhän miehet kytkevät moniajon pois päältä ja alkavat suosia ns. selektiivistä kuuloa. Jos eukkokullan kanssa tulee riitaa, niin moni mies saa päähänsä hatun ja mahanalusen täyteen jalkoja. Kiireen vilkkaa moni mies ihan oma-aloitteisesti lähtee lenkille. Riidelköön nainen yksin.
Miehet pystyvät keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Jos se ei ole seksi, niin sitten urheilu. Koska tämän postauksen aihe ei ole seksi, niin annamme näissä liikutusasioissa puheenvuoron Herra Pesäpallolle eli Lauri Tahko Pihkalalle.
Tällainen se on tavallinen elämän tie liikkumakunnon tiimoilta: sisäisen luontonsa pakosta liikkuen, leikkien ja urheillen ”jokainen” kasvaa ”elämänsä kuntoon”, kunnes jolloinkin kolmatta vuosikymmentä käydessään heittäytyy aikaihmiseksi ja luopuen siihenastiselta likuntakannaltaan ja samalla syöntiään lisäten menettää nopeasti liikkumakuntoaan. Useimmat alistuvat siihen kuin luonnonlakiin: ”vanhuus tulee”, aavistamattakaan todellista asianlaitaa: että ”kun me lakkaamme liikkumasta, se ei johdu siitä, että vanhenemme, vaan me vanhenemme sen takia, että lakkaamme liikkumasta”.
Niilo Tarva Tarvajärvi päätti aikoinaan sunnuntaiset radion aamukahvilähetyksensä hokemaan Ylös, ulos ja lenkille! Well, kaikkihan toki tietävät, että riittävä määrä liikunta ja tarpeeksi pitkä yöuni sekä oikea ruokavalio ovat sananmukaisesti elintärkeitä asioita, mutta vähän näyttää noilla tiedoilla olevan tekemistä oman mukavuudenhalumme kanssa. Tietäähän yksi jos toinenkin sen, että Jumala on hyvä, mutta ei sillä tiedolla silti ole mitään todellista tekemistä heidän oman elämänsä kanssa…
Kuvatekstit: Norsunrisutornissa istuja yhtä hyvin kuin bussissa istujat voivat jäädä eristyksiin, kun taas urheiluhenkiset ihmiset taaplaavat ohi omalla tyylillään…
On hienoa, että vihdoinkin aletaan palauttamaan liikunnan olennainen arvo kouluihin. Se vaan, että kun yksi sukupolvi palauttaa sen, toinen poistaa ja taas toinen sukupolvi palauttaa liikunnan arvon. Ihmisen ei kuulu istua pitkiä aikoja. Terveys menee ja sen minäkin tunnen omassa ruumissa. Tämä tieto on ollut jo ennen näitä tutkimuksiakin. Ihminen ei kuulu istua kuin pakosta.
Sodan jälkeen, kun lapset olivat kalpeita ja ruipeloita lisättiin koulujen liikunta kolmeen tuntiin viikossa, eli 6 päiväisessä viikossa oli liikuntaa joka toinen päivä. Liikkuminen lisäsi ruokahalua ja pohjaanpalaneet kauravelli ja kalansilmävelli (vehnähelmet) alkoivat maistua jokaiselle. Kotoa sai tuoda voileivät, jos löytyi. Ja ihmisiä meistä tuli. Joka aamu marssittiin rukouksiin koulun juhlasaliin, liikuntaa mennen ja tullen. Ja välitunneilla hypättiin narua, heiteltiin palloa koriin ja pelattiin neljää maalia.
Se, että tunnilla hillutaan ympäriinsä ja heitellään asiattomuuksia opettajille johtuu siitä, että välitunneilla kyyhötetään jossain nurkissa pohtimassa mistä saisi röökiä ja juomat viikonlopuksi. Samalla kitataaan energiajuomia, joissa on cofeiinia, sokeria ja tauriinia. Raahustetaan kotiin ja istuudutaan tietsikan ääreen puoleen yöhön asti.
Ne, jotka pelaavat jalkapalloa, myös suunnistavat, harrastavat yleisurheilua ja fillaroivat kouluun. Joukko on kahtia jakautunut. Surullista.
Mitä Hannu Sinun pikkumieheesi tulee, hänen opettajansa ehkä unohti sen, että eka- ja tokaluokkalaisilla pitää olla 20 minuutin välein joku pieni liikuntasessio.
Väitunneilla pitäisi olla jotain rajua pihameininkiä. Sitten jaksaa istua 45 minuuttia ja keskittyä.
Ugh, Katja: Tutun periaatteen nimi on Hajoita ja hallitse.
Seisominen verrattuna istumiseen lienee huonossa kurssissa menneitten aikojen isien pahojen tekojen tähden. Koulussa näet pruukattiin pitää seisottamista rangaistuksena. Jopa ihan nurkassa.
Ylös noustiin aina, kun opettaja tuli luokkaan, samoin vastattaessa.
Armeijassa nolattiin kolttosia tehneitä varusmiehiä seisottamalla heitä rivistön edessä ja lukemalla näiden syntilistat sekä rangaistukset ääneen.
Hierarkiassa ylempi istuu, kun ala(ma)inen seisoo huoneessa ennen kuin (kenties) saa luvan istuutua.
May: Nykyään taidetaan kaikki välitunnit pelata vain kännykkäpelejä…
Tietotekniikan kehitystä pysäytä enää mikään. Minäkin olen jo 2 vuotta leikkinyt päivittäin iPadillani – ja vieläkin olen ihan täpinöissäni.
Niinhän sitä sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Toiset oppivat pihaleikit, toiset kännykkäpelit…
PS: Kyllä se vanhakin vielä jotakin oppii, kunhan vain motivaatio uuden oppimiseen säilyy…
Tiedättekö, miksi tuo kuvan norsu ei voi millään päästä puusta alas?
Jos ei hajoita, mutta hallitsee, saisi Suomi oikeasti PISAlaisia käytännössä, eikä vain paperilla. Liikunta pistää aivotkin kuntoon.
Katja, May & CO: Arvatkaa edes, miksi tuo onneton norsunpoika tuolla puunoksalla yhä kykkii… :p
Joskus opiskeluaikoina yhdessä esseessä hahmottelin tuota pulpetittoman koulun ideaa, mutta sinne se on vain jäänyt… tuli vaan noista vehnähelmistä mieleen sellainenkin lapsuusmuisto, että eikös Helmi-ryynit tehty perunasta?
Noita vitsejä norsuista istumassa puussa kutomassa on kuultu sen verran, että ehkä tuo norsu olikin onnistunut lentämään omaan kotipesäänsä…
Pikkasen laitan hanttiin tuolle pulpetittomaan koulun idealle vetoamalla, että äärireunat ovat aina pahasta.
Toisaalta itse olen pohtinut syytä siihen, että miksi ongelmat on luokissa kasvanut. Me ihmiset olemme erilaisia ja joillekin on mahdoton keskittyä muiden pyöriessä ympärillä. Ja tämän seurauksena pohtinut, että oliko se ennen niin, että kun opettaja tuli luokkaan, noustiin seisomaan. Kun vastattiin, niin viitattiin ja noustiin seisomaan?
Pohdinkin sitä, että onko vapaus istua aiheuttanut tarpeen liikkua pystymättä olemaan paikallaan. Jos näin on, niin saattaa olla, että ne ovat olleetkin kasvattajina meitä viisaampia lasten kanssa tässä asiassa.
Elias Helmisuurimot edelleen tehdään perunasta.
Elias, saattoivat ne helmet olla perunastakin tehdyt. Yhtä kaikki. Pohjaan paloivat helposti. Lihakeitto oli harmaa liemi, jossa valkuaisainerihmoja ja suuria perunan neljänneksiä. Mitähän lapset tänään sanoisivat siitä.
Hannu, pikkuinen norsu yrittää leikkiä lintua ja rakentaa pesän puuhun. Pääsee pois, jahka korvat kasvavat. Olethan nähnyt kuvakirjassa sen lentävän norsun?