Asiayhteydet ovat usein yllättäviä, ja paikat ovat silloin tällöin pyhiä. Niinpä on syytä ottaa kengät pois jalasta, mutta samalla on syytä varoa piikkejä. Kun kristityt pyhiinvaeltajat eri puolilta maapalloa nousevat ylämäkeen kohti Nasaretissa Israelissa sijaitsevaa Marian kirkkoa, Lähi-idän suurinta kirkkorakennusta, heitä tervehtivät Israelin arabikansalaisten tien yli levittämät, lakanoille kirjoitetut aggressiiviset islamin tekstit: Tätä tietä käyvät vain häviäjät! Jeesus ei ole mitään paitsi Allahin orja! Nämä tervehdykset aiheutuvat siitä, etteivät muslimit saaneet rakentaa paikalle Marian kirkkoa suurempaa moskeijaa. Allah jää siten näyttämään heikommalta jumalalta, koska tällä on pienempi talo kuin Herralla. Mutta tämän saavat sitten pyhiinvaeltajat katkerasti kokea lukiessaan varmasta tiestään helvettiin.
Olen kulkenut noiden kylttien alta aika monta kertaa ja kenties siksi näihin asioihin liittyvät keskustelukontrastit tuntuvat aika vahvoilta. Viittaan tässä merkittävän ja korkeasti oppineen Jyri Komulaisen avoimella facebook-seinällään kirjoittamiin neuvoihin kansanedustaja Teuvo Hakkaraiselle. Tämä tapahtui pian sen jälkeen kun Teuvo oli saanut sakot ja kun hän oli televisiossa lausunut kuta kuinkin näin: ”Ketään ei olisi kiinnostanut, jos olisin haukkunut kristittyjä tai Jeesusta, mutta kun moitin muslimeita heidän pahoista töistään, siitä saa lapun käteen.”
Neuvonta, tai parempi tieto, ylhäältä tuleva, alkoi heti: ei taida Teuvo tietää, että Jeesus on islamin profeetta, ja että Jeesuksen pilkkaaminen on pyhän pilkkaamista myös islamin näkökulmasta. Ja näiden toteamusten jälkeen kirjoittaja suositteleekin, että Teuvon kannattaisi keskittyä vaikkapa Lutherin mieluummin kuin Muhammadin pilkkaamiseen. Raamatun päälläkin voisi seisoa, mutta Koraania olisi syytä varoa, koska se on toisen pyhä kirja. Jari Tervo muutoin ilmeisesti noudattaa pyhien kirjojen osalta juuri tätä neuvoa.
Teuvo Hakkaraisen neuvominen saa siis Jyri Komulaisen kirjoituksessa selvän körttiläisen tai herännäishenkisen vivahteen siinä kohtaa kun neuvoja toteaa, että omaa voi moittia, toisen ei. Kenties Hakkaraisen virhe olikin suurimmillaan siinä kohdin, että hän moitti ”muslimeita heidän pahoista teoistaan”.
Nämä esimerkit kertovat siitä, kuinka eri tavoilla ja eri tasoilla asioihin ja ilmiöihin suhtaudutaan. On paljon vihapuhetta, vihapuheeksi tulkittua puhetta, ja tämän puheen vastapuhetta. Arvelen, silläkin pelon uhalla, että joku moittii arveluani populistiseksi, että Hakkaraisen esittämä näkemys uskonnollisen arvostelun suuntamerkeistä edustaa kohtuullisen laajaa kansalaismielipidettä. Sitä vastoin sen eritteleminen tai derivointi, miten esim. Jeesuksen pilkkaamiseen suhtaudutaan muslimien eri traditioissa ”pyhän pilkkaamisena”, vaatii näissä asioissa sellaista oppineisuutta ja perehtyneisyyttä, jota suhteellisen harvoilla kansalaisilla on. Itsekään en usko siihen kykeneväni. Ja tämän vuoksi toteankin omasta puolestani, että koen esimerkiksi mainitsemani Nasaretin lakanatekstit paitsi kaikkien kristittyjen pilkkana myös erityisesti Jeesuksen solvauksena: kristityille osoitetaan, että heidän käymänsä tie on väärä ja johtaa varmasti tuhoon.
”Tarvitaan parempi tieto.” Paavo Ruotsalainen tokaisi tämän lausuman suustaan merikapteeni Birkstedtille ja teologian opiskelija Dahlbergille tammikuun lopussa vuonna 1844 Aholansaaressa. Paavo kysyi miehiltä, miten te luomisen selitätte. Kun nuorten miesten vastaus alkoi: ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, josta hän sitten lankesi pois”, tuomio tuli heti: parempaa tietoa tarvitaan. Koska maailma on riitojen maailma, monissa asioissa tarvitaan parempaa tietoa myös sen vuoksi, että me jaksaisimme sietää ja ymmärtää toisiamme. Maailmanlaajasti tämä aika on totisesti seulonnan aikaa. Kekkosen aikana toisteltiin lausumaa, että Suomelle sopii paremmin lääkärin kuin tuomarin rooli. Mielessäni elää utopia siitä, että herännäisyyden eetoksella voisi olla kirkossa lääkärin tai sovittajan rooli mieluummin kuin tuomarin tai moraalisesti ylemmän ja ylhäältä tulevan tiedontuojan rooli. Reformaation perintö voisi Lutherin Sidotun ratkaisuvallan loppupuolen neuvolla olla aika ylittämätön ohje: ”Teinpä kuinka täydellisen parannuksen tahansa, minulle ei jää muuta kuin kalvava epäilys siitä, tässäkö kaikki oli. Siksi kiitän Jumalaa, ettei hän jättänyt minulle valinnanvapautta parannuksenteon suhteen, vaan Hän kutsui minut sanallaan ja hengellään.” Lääkärin osa on oivalluksessa, että omissani kyllin on.
Urpo Karjalainen
Kirjoittaja on Herättäjä-Yhdistyksen Etelä- ja Pohjois-Savon, Kymen sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalan aluesihteeri
Voi surkeus tätä menoa. Enkä tarkoita HDL:a, vaan yhteiskuntajärjestelmäämme, joka pakottaa karsimaan sieltä, missä kaikkein heikoimmat ovat.
Kun poliittisten päättäjien voimavarat kuluvat siihen, että jäädään kinastelemaan lakipykälien tulkinnoista, jotta oma vallankäyttö maksimoitaisiin, paukut eivät enää riitä asioiden korjaamiseen ja heikompiosaisten puolustamiseen.
Sote-sotkusta tämäkin johtuu. Kun kuntien päättäjätkään eivät tiedä, miten heidän tulisi sosiaali- ja terveyspalvelut järjestää, HDL:n kaltaiset palveluntuottajat joutuvat ensimmäisenä tulilinjalle. Säästöjä haetaan luonnollisesti ulkopuolisilta palveluntuottajilta.
Tiedämme sen, että HDL on liikeyritys, joka ei voi toimia tappiolla eikä ottaa velkaa toimintansa pyörittämiseen (toisin kuin julkisyhteisöt), joten siltä osin peli on reilua markkinataloutta.
Huolta on kuitenkin kannettava siitä, että vähentämällä ulkopuolisten palveluntuottajien osuutta kuntien sote-palveluissa, kunnat itse eivät pysty paikkaamaan syntynyttä palveluvajetta. Köyhät ja sairaat jäävät ns. ”avohoitoon”.
Hieman huolissani olen siitäkin, että tällainen keskustelu näyttää kiinnostavan K24-väkeä paljon vähemmän kuin esim. Janakkalan srk-vaalilistojen sekoilu.
No, tässä HDL:n palveluissahan on kyse kaikenlaisista köyhistä ja sairaista, joita ei voida jakaa ”palveltaviin” ja ”ei-palveltaviin” heidän sukupuolivähemmistöjä koskevien mielipiteidensä perusteella, joten intohimot ovat vähemmässä kuin Janakkalan listakohussa..
Asiat ovat usein sitä, miltä ne näyttävätkin.
Ei kukaan tiedä. Mitä tänä päivänä tapahtuu, joka paikassa on yt-neuvotteluja, ja siinä nousee kysymys miksi näitä neuvotteluja on joka paikassa.
Uskonnoissa on kuuleman mukaan paljon hyvää. Sitten niissä on semmoinen vähän huonokin puoli, että erilaisia pelastusoppeja on niin paljon.
Pelissä on isot panokset. Oikein uskoneille tarjolla on peräti ikuinen elämä sanoinkuvaamattomassa onnen tilassa. Eikä tässä vielä kaikki: niille toisille hölmöille langetetaan vastapainoksi rangaistuksena ikuinen kärsimys. Tästä huolimatta yksimielisyyttä oikeasta tavasta ei tunnu löytyvän helposti – ei vaikka nimellisesti oltaisiin samassa leirissä.
Joskus kristityt keskenään ja muslimit keskenään ovat niin kovasti eri mieltä, että väärinuskojaa pitää rankaista jo tässä elämässä. Jos se oikein pahasti on väärässä, voi sen hyvän asian nimissä vaikka tappaa. (Olisiko siinä ajatuksena että joutuupahan nopeammin sinne ikuiseen piinaan?)
Vaan enpä muista kuulleeni, että ateisti olisi toisen samanmoisen ottanut hengiltä siksi, että mokoma harhaoppinen on väärin uskomatta.