Jossain menee teatterikappale ,jossa Jumala on terapiassa. En ole nähnyt näytelmää ,joten joudun vain arvelemaan sitä mikä voisi olla tuollaisen asetelman ajatus.ihmiset ovat edelleenkin ihmisten susia. Mutta eikö Paholaisen vallan pitänyt loppua Jumalan sovitustyön ansiosta? Mutta Paholainen, johon on muuten paljon helpompi uskoa kun näkymättömään Jumalan hyvyyteen, riehuu täydellä teholla sekä ihmisissä että ihmisten suurissa rakenteissa.
Onko Jumala siis epäonnistunut maailman luojana? Onko hänellä syyllisyyden tuntoja joista olisi hyvä keskustella terapeutin kanssa? Onko Jumala ristiriidassa ja konfliktissa itsensä kanssa ja tarvitsee yhteyttä johonkin jonka kanssa hän voi peilata olemistaan ?
JAA , JUMALA TERAPIASSA EI OLISI HULLUMPI AJATUS.
Jumala terapiassa voisi olla yksi episodi Jeesuksen elämässä. Jumalan kärsivänä palvelijana ,joka otti orjan muodon , hän oli varmasti valmis alentumaan myös ihmisen hybriksen edessä. Ihmisen, joka on valmis määrittelemään jumaluuden olemuksen ja olemassaolon ehdot jotta ihminen häntä palvelisi.
Oikea syväluottava terapia on erityinen tapahtuminen kahden persoonan välillä. Terapeutilla on erityinen ammatillinen rooli olla peilinä potilaan ajatuksille, hänen kertomuksensa ja historiansa kuuntelijana ja todistajana ja potilaan kärsimyksen ja kivun myötäkantajana. Tarpeeksi hyvän terapeutin mielentila on avoin, tarpeeksi hyvän isän tai äidin tavoin oppimaan lapseltaan tulemaan selliseksi vanhemmaksi mitä lapsi tarvitsee. Siis, potilas opettaa terapeuttia tulemaan sellaiseksi terapeutiksi jota potilas tarvitsee.
Ihmisen kivut ja kärsimys ovat kätketty sanoma. Terapian keskeisiä tehtäviä on ratkaista tuo kivun ja kärsimyksen salakirjoitus. Jeesuksen kipu ja kärsimys on ihmisten aiheuttamaa. Terapeutin on hyväksyttävä tämä ja kantaa siihen liittyvä syytös ihmiskuntaa kohtaan joka on aiheuttanut tuon kivun. Tästä syntyy terapeutin oma kärsimys , kärsimys joka hänen on kestettävä voidakseen auttaa potilastaan. Terapeutin on hyväksyttävä ja kannettava ihmiskunnan epäonnistuminen elää Jumalan lapsina ja silti pysyttävä roolissaan murtumattaan. Jos terapeutti ei pysy roolissaan, vaan murtuu roolin paineen alla ,niin hän syyllistää potilaan ja ajaa hänet sielun murhaajan osaan ja vahingoittaa ja tuhoaa potilaan elämää lopullisesti.
Mutta tämä ,että Jeesus on hakeutunut terapiaan , on poikkeustilanne. Jeesus sanoo epäsuorasti :katso mitä te ihmiset olette saaneet aikaan Jumalan maailmassa. Maailma kärsii.
Terapeutin on hyväksyttävä tämä ja myöskin epäonnistumisensa terapeuttina. Parhaimmillaan hän voi yrittää pitää itsensä valveilla Getsemanessa jossa Jeesus hikoili verta ja pyysi tukea opetuslapsiltaan. Ehkä meidät on kaikki kutsuttu sellaisen terapeutin rooliin, jakamaan maailman kärsimysten kantaminen maailman Vapahtajan kanssa, voimiemme ja voimattomuutemme mukaan.
Kaikki tarvitsisivat terapiaa aika ajoin. 😉
Teatteriesityksen juoni:
”Jumala on ahdistuksen ja epäuskon vallassa, hän tarvitsee terapiaa. Psykoterapeuttina toimivan yksinhuoltajan elämä ei myöskään ole taivaallisen ihanaa. Ella on moderni, akateemisesti koulutettu ihminen, joka ei usko Jumalaan. Jumalan on taas vaikea uskoa ihmiseen. Potilassuhde on siis perin haastava; lopulta on hyvin epäselvää, kuka terapoi ja ketä. Esitys sinkoilee tämän hetken maailmasta Raamatun tapahtumiin ja takaisin. Elämän peruskysymykset ovat olleet samat viimeiset 6000 vuotta. Kumpi on sekopäisempi: Jumala vai ihminen? Saako tälle edes nauraa?”
https://espoonteatteri.fi/esitykset/voi-luoja/?fbclid=IwAR3oPVpEf6FI4cSzmZHvCZ8BdcaJe8AdG0XMJ7ZGdHciZgQ9xpBwsG5KzgU
Markku Hirn: ”Jeesuksen kipu ja kärsimys on ihmisten aiheuttamaa.”
Ei kyllä se oli vain ja ainoastaan Jumala, joka sääti Raamatun mukaan niin maailmankaikkeuden, ihmiskunnan ja sen väitetyn rikoksen seuraamukset ja sovitukset. Kukaan ei vaatinut Jumalaa tapattamaan Jeesusta väkivaltaisesti, jotta sillä ostettaisiin ihmiskunnan synnit (jotka synnit ovat niin ikään Jumalan itse keksimä ongelma), se oli Jumalan ihan oma päätös.
Mielenkiintoista pohdintaa silti aiheesta, kiitos siitä. 🙂
Lisäyksenä, että jos asuisin etelämmässä osaa Suomea, tämä teatteriesitys tulisi käytyä kokemassa aivan taatusti.
Jeesus kärsi. Getsemanessa hän hikoili verta ja olisi tarvinnut opetuslasten tukea.Ehkä hän olisi tarvinnut myötäkärsijää jakaessaan ihmisen osan.
”Kukaan ei vaatinut Jumalaa tapattamaan Jeesusta väkivaltaisesti”
-Jeesushan oli Jumala, ihmisen hahmossa.
Lihaksi tullut, ihmiseksi syntynyt Jumala. Jumala itse. Ei joku muu.
Kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta, Markku.
Getsemanessa Jeesus saattoi hyvinkin olla terapiassa. Ja huolimatta oppilaidensa uneliaisuudesta hän juuri siellä voimaantui kohtaamaan kärsimystiensä vaikeimman vaiheen, joka vaati antautumista. Kun ihmisistä ei ollut tehtävään, niin ’voimaannuttaja’ tai ’väkevöittäjä’ oli enkeli: ”Silloin taivaasta ilmestyi hänelle enkeli, joka vahvisti häntä.” (Luuk. 22:43)
Kreikan verbi ”ἐνισχύω” on käännetty yleistajuisesti sanalla ’vahvistaa’. Mutta liturgisessa käytössä meilläkin virtenä 758 löytyvän ns. Trishagionin sanoissa (”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä”) sama sanarunko on käännetty epiteetiksi ’Väkevä’. Siltä pohjalta syntyi ajatus tulkita tapahtunut väkevöittämiseksi tai voimaannuttamiseksi.
Kyseessä ei ollut ainakaan ymmärtämätön lohduttaminen. Enkeli ei voinut olla myötäkärsijäkään. Mutta kenties tehtävänä oli oikealla tavalla peilinä toimiminen.
Ajatus Jeesuksesta terapiassa on kokonaisuutena niin puhutteleva, että on vaikea kommentoida sitä muuten kuin epätavanomaisilla sanoilla.
Filosofointi on aina mukavaa kun asiaan voi ottaa mukaan kongruenssin vivahteita ihmisen ilmeisestä mielestä kuin ajatuksen mahdollisuudesta.
Kuitenkin kirkkomme papille Jumalan tulisi olla absoluuttinen totuus niin kirjoituksissa kuin elämässämme.
Toki ennaltamääräminen, ja Lutheristakin katsottu asia Jumalan oikean uskon suovan niille joille Hän sen tahtoo antaa, on hyvää asiaa katsoa.
Kuitenkin, yhdestä asiasta luopuminen Jumalaan liittyen, tekee muistakin asioista suhteellisia, ja näin ne menevät perinteisen asian ulkopuolelle.
Jumalan tulisi olla absoluutinen totuus? Mutta miten se olisi mahdollista . Jumalahan on salattu Jumala. Usko on todellakin suhteellinen elämänasenne, suhteellinen ilman varmuutta.
Papiksi päästäkseen on haluttava, luvattava, ja tunnustettava. Lisäksi on hyväksyttävästi suoritettava kirjallista ja suullista kapituleissa. Lisäksi on nautittava asian kaffit pullan tai leivän kanssa.
Salattu Jumala on kirkkomme käyttämä tautologia asiasta mitä yhdellä kerralla voi selittää vain yhden kerran.
Toisella kertaa voi sitten yrittää uudella lausemuodolla. Mutta papin vajavaisuudestaann huolimatta olisi aina haluttava puhua absoluuttisesta asiasta.
Huomaan, ja kyllä ymmärränkin, kirjoittamanne, mutta emmehän voi sanoa kirkon aina puhuvan suhteellisista ja näin totuuskäsitysten ulkopuolella olevista uskommevaraisista asioista vaikka edellinen totta olisikin.
Miten tulisi huomata Jeesuksen sanat ristillä? Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.
Kyse on psalmista, mutta miten psalmeja ennen käytettiin.
Hätätilanteissa ei improvisoida ,vaan käytetään niitä lausahduksia joihin samaistutaan ja jotka ovat valmiina odottamassa. . On syytä ottaa Jeesuksen sanat ristillä kirjaimellisesti. Se tilannehan oli pahuuden voitto maailmassa jonka sitten ylösnousemus käänsi hyvän voitoksi.
Kyllä, ja kirjaimellisesti; Jeesuksen aikana psalmeja ei jaettu numeroilla, vaan psalmin alkusanat lausumalla viitattiin koko psalmiin.
Risti oli ihmisen Pojan maailmassa olevan yksinäisyyden syventyminen yksinäisyydeksi universumin ajassa ja paikassa. Lopullinen katastrofi. Mutta kuolema voitettiin…
Minulle on aina ollut tärkeä sellainen ajatus, että luominen on vielä kesken. Jossain on lupaus ”uudesta taivaasta ja uudesta maasta” , lupaus, että ” kerran näemme kasvoista kasvoihin” ja nyt jo meitä lähelle tullut, keskellämme oleva ”Jumalan valtakunta” tulee kerran olemaan todellisuutta. Miten? Missä ? Minulla ei ole hajuakaan ja hyvä niin: hyvä ystävä, nyt jo 10 vuotta poissa ollut Hannu Laaksonen kirjoitti yhdessä runossaan ” kaikkeen mihin käteni koski, on minun luovuttava” Jos ymmärtäisin, voisin olla varma, että olen tekemisissä katoavan kanssa.
Tämä oli kyllä erinomainen blogi. Edelleen luomisen tilassa olevaan maailmaan kuuluu syntymä ja kuolema mutta niiden välissä toisten kuormien kantaminen: muuttuvien tilanteiden interaktio, jossa terapoitava voi olla myös terapeutti tämän kuormien kantamisen suhteen. Onneksi tässäkin suhteessa voimme uskoa, että on ammatillisuuden ja kokemuksen voimaa. Aina ei tarvitse edetä mutu-tuntumalla.
Kiitos, Markku , aamuajatuksista!
Jos vaihdan vähän sävyä Juha, niin olen ehdottomasti samoilla linjoilla kassasi siitä että luominen on kesken ja luomakunnan kehitys jatkuu. Tästä on seurauksena se, että myöskin ilmoitus, siis luonnollinen ilmoitus jatkuu ja luontoa on luettavissa esimerkiksi luonnontieteiden avulla. Humanistiset tieteet antavat , ehkä, ymmärrystä ihmisenä olemiseen kehittyvänä luontokappaleena.
Raamattua ei oikeastaan pitäisi mennä ”kopeloimaan” ja tekemään siitä vaikeasti ymmärrettäviä ja vaikeasti puolustettavia oppeja, vaan antaa sen vaikuttaa sellaisenaan symboolisena ymmärryksenä ja kokemuksena.
Psalmissa sanotaan: Yksi päivä sinun edessäsi on kuin tuhat vuotta , kuin öinen vartiohetki. ”
Pietari toistaa kirjeessään: ” Teille on puhuttu vertauksilla, mutta tämä yksi, veljet älköön olko teiltä salassa , Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä ”
Kristillisesti menossa kolmas vuosituhat . Mitä me sitte näemme, tapahtuneen niin sanotusti kolmantena päivänä ? Ainakin Israel on syntynyt uudelleen ja juutalalaiset ovat nousseet ylös Jerusalemiin.
Hesekielissä sanotaan, Kuivista luista, joita voi nähdä vaikka holokaustin kuvissa. ” Minä aukaisen teidän hautanne ja vien teidät, minun kansani, takaisin Israelin maalle. ”
Toinen korjaus, Psalmiin:
Ps. 90:4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.