Istuin perjantaina Suomi100 – sata tasa-arvotekoa starttitilaisuudessa Helsingin kaupungintalolla. Lähetysseura lähti mukaan ensimmäisten joukossa kertomaan tasa-arvoteoistaan tyttöjen ja naisten parissa. Hankkeita kertyi pitkä lista. Mutta tasa-arvoteoksi eivät nyt käyneet koko yhteisöä tukevat hankkeet tai esimerkiksi tyttöjen silpomisen loppuminen vaan piti olla jotain aivan uutta.
Lähetysseuran tasa-arvoteoksi valikoitui Tansaniassa Morogoron kaupungissa yliopisto-opiskelijoiden parissa ensi vuonna käynnistyvä pilottihanke. Opiskelijatytöillä on usein niin sanottuja ”sponsoreita” eli vanhempia miehiä, jotka kustantavat tyttöjen elämää seksipalveluja vastaan. Tämä halutaan tuoda esiin ja aikaansaada muutosta.
Tytöille halutaan antaa ääni niin, että he voivat puhua omasta puolestaan. He saavat naisten ja opiskelijaryhmän tukea ja pienlainoja, jotta he voivat ansaita elantonsa muutenkin. Asia tuodaan rehtorien ja alueen päättäjien sekä nuorten naisten ryhmien ja niiden johtajien tietoisuuteen. Tansanialaisillakin tytöillä on siten vaihtoehtoja kasvaa osaaviksi naisiksi ilman painostusta mihinkään.
Tasa-arvon starttitilaisuuteen tulvahti ikään kuin muistojen tuulahdus omilta opiskelijavuosiltani kahdeksankymmentäluvulta teologisessa tiedekunnassa. Kun ensimmäistä kertaa oivalsin, miten tytöiltä odotetaan mieluummin kuuntelua kuin puhetta, mieluummin kiltteyttä kuin omien tai toisten naisten tai vähemmistöjen oikeuksien puolustamista ja tietysti pitkää tukkaa – tuota naisen kruunua.
Sitten tulivat vapautuksen teologian, naisten pappeuden, apartheidin vastustamisen ja köyhien puolelle asettumisen into ja palo. Oikeudenmukaisuuden jano.
Nyt tätä samaa tasa-arvoa kaipaavat ne syrjäytetyt nuoret naiset ja miehet, joilla ei ole voimaa joukoissaan lähteä pitämään puoliaan tai niiden puolia, jotka ovat vielä heikommilla. Jotka rakentavat muurin ja tuhannet lukot sydämensä ympärille. Jotka ovat maahanmuuttajia tai arkoina erottuvat jollain tavalla joukosta.
Suomen Lähetysseura työskentelee yli sadan kirkko- ja järjestökumppaninsa kanssa 30 maassa. Se on tehnyt työtä tyttöjen ja naisten parissa lähes 160 vuotta. Ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät näyttivät esimerkillään, miten naiset työskentelevät lääkäreinä ja opettajina.
Onnea teille hyvään hankkeeseen, Tansanian työtiimi ja Tähtitorninkadun tukijoukot. Ilo olla mukana seuraamassa, miten tasa-arvon pasaatituulet puhaltavat.
Iiris Kivimäki
viestintäjohtaja
Lähetysseuran viestintäjohtaja Iiris Kivimäki ja kirkollisen työn koordinaattori Janne Hassinen Suomi100 – sata tasa-arvotekoa starttitilaisuudessa 16.12.
Kovasti ilahduttava kirjoitus!!
Sukupuolten tasa-arvo (eli se että naiset ja miehet voivat yhdessä ja tasavertaisina olla päättämässä ja kantamassa vastuuta yhteiskunnan ja myös uskonnollisten yhteisöjen asioista) on myös yksi kaikkein eniten yhteiskuntien yleistä hyvinvointia edistävä asia. Siellä missä naiset eivät ole toisen luokan kansalaisia, voivat esimerkiksi lapsetkin paremmin.
Tytöt oppivat pitämään itseään tasavertaisina suhteessa miehiin, vain jos heitä kohdellaan tasavertaisina. Käsitys omasta itsestä, omista mahdollisuuksista ja potentiaaleista syntyy sosiaalisissa suhteissa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tyttöjä ei kasvateta kuuntelemaan kiltisti ja ohjautumaan ulkoapäin, vaan ottamaan aktiivisesti osaa yhteisöjen toimintaan, tasavertaisina poikien ja miesten rinnalla.
Ihmeellinen yllätys
Tasa-arvo yllätti. Yllätys, että siitä kirjoittaa ja siitä kiittää oma suu. Ei ole kumminkaan suuri yllätys, että kovin moni mies ei ole huomannut sitä ylistää. Se on niin kovin erilaista kuin hyvän vaimon ylistys.
HYVÄN VAIMON YLISTYS
Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei VAHINGOKSI kaikkina elämänsä päivinä. Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti. Hän on kuin laiva, HÄN HANKKII RAVINTOA ETÄÄLTÄKIN. Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon pavelustytöilleen. Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, OMIN VAROIN HÄN PERUSTAA viinitarhan. Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein. Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään. Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää. Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle. Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet. HÄNEN MIEHENSÄ SAA OSAKSEEN KUNNIOITUSTA ISTUESSAAN VANHINTEN KOKOUKSESSA. Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille. Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin. Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin. Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö. Hänen POIKANSA KIITTÄVÄT HÄNTÄ, HÄNEN MIEHENSÄ PUHKEAA YLISTÄMÄÄN: Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden. Kauneus katoaa , viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa! KIITTÄKÄÄ häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!
Taidan olla onnen poika, kun minulla on juuri tuollainen vaimo.