Tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta – kiitos ei minulle.

Tänään se sitten alkoi. Nimittäin nimien kerääminen tähän katsomusopetusta käsittelevään kansalaisaloitteeseen, joka tähtää oman uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen lakkauttamiseen ja uuteen kaikille yhteiseen katsomusaineeseen. Kuinka ollakaan on aloitteen työnimenä ollut ”Tasa-arvoinen katsomusopetus”. Kas, mikä sattuma. Media on tuutannut ”tasa-arvoisen avioliittolain” ihmisille mielikuviin niin sillähän on hyvä ratsastaa.

Omituista asiassa on se, että tasa-arvoista avioliittolakia perusteltiin vähemmistöjen oikeuksien parantamisella. Nyt tällä aloitteella ollaan heikentämässä vähemmistöuskontojen asemaa koulussa. Erityisesti vähemmistöuskonnoille (mm. ortodoksit, islam) oman uskonnon opetuksella on ollut iso merkitys  identiteetin kannalta. Samoin uskonnottomille ET:n opetus. Eli tasa-arvoa on välillä vähemmistöjen aseman parantaminen ja välillä heikentäminen? Joo joo, tiedetään ne ongelmat opetusjärjestelyissä. Ne ovat kuitenkin lillukanvarsia itse substanssin kannalta.

Toinen peruste kaikille yhteiselle katsomusopetukselle on ollut suvaitsevaisuuden lisääminen. Jyväskylän väkivaltaisuuksien jälkeen oli Helsingin sanomissa mielipidekirjoitus, jossa perusteltiin kaikille yhteistä ”katsomustietoa” (eli uskonnot pois?) siten, että näin oppisimme suvaitsemaan toisiamme. Mikä ajatus tässä on takana? No se, että uskontojen ja katsomusten tuntemisella ei ole omaa itseisarvoa eikä kulttuurista aspektia eikä niillä ole merkitystä identiteetin rakennusaineksina – kunhan opimme suvaitsemaan niitä. Toisin sanoen tarjotaan neutralisoitua (happamasta vai emäksisestä?) koulu-uskontoa kaikille – hajutonta, väritöntä ja mautonta, josta ei ole kenellekään harmia ja jota on helppo suvaita.

Nykyisin kun kuulen sanat ”tasa-arvoinen” ja ”suvaitsevainen” poistan varmistimen. Mieleeni tulee noiden sanojen yhteydessä kohtaus Niskavuoresta, kun Niskavuoren uusi pehtoori tuli tutustumaan työmiehiin ja sanoi eräälle, että siinäpä meillä on Niskavuoren uskollinen palvelija. Mikä oli vastaus? ”Uskollinen! Paskan marjat! Uskollisia ne on Niskavuoren koiratkin kun ohikulkeville räksyttävät. Se sana maistuu mun suussani sonnalle!”