Tänään se sitten alkoi. Nimittäin nimien kerääminen tähän katsomusopetusta käsittelevään kansalaisaloitteeseen, joka tähtää oman uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen lakkauttamiseen ja uuteen kaikille yhteiseen katsomusaineeseen. Kuinka ollakaan on aloitteen työnimenä ollut ”Tasa-arvoinen katsomusopetus”. Kas, mikä sattuma. Media on tuutannut ”tasa-arvoisen avioliittolain” ihmisille mielikuviin niin sillähän on hyvä ratsastaa.
Omituista asiassa on se, että tasa-arvoista avioliittolakia perusteltiin vähemmistöjen oikeuksien parantamisella. Nyt tällä aloitteella ollaan heikentämässä vähemmistöuskontojen asemaa koulussa. Erityisesti vähemmistöuskonnoille (mm. ortodoksit, islam) oman uskonnon opetuksella on ollut iso merkitys identiteetin kannalta. Samoin uskonnottomille ET:n opetus. Eli tasa-arvoa on välillä vähemmistöjen aseman parantaminen ja välillä heikentäminen? Joo joo, tiedetään ne ongelmat opetusjärjestelyissä. Ne ovat kuitenkin lillukanvarsia itse substanssin kannalta.
Toinen peruste kaikille yhteiselle katsomusopetukselle on ollut suvaitsevaisuuden lisääminen. Jyväskylän väkivaltaisuuksien jälkeen oli Helsingin sanomissa mielipidekirjoitus, jossa perusteltiin kaikille yhteistä ”katsomustietoa” (eli uskonnot pois?) siten, että näin oppisimme suvaitsemaan toisiamme. Mikä ajatus tässä on takana? No se, että uskontojen ja katsomusten tuntemisella ei ole omaa itseisarvoa eikä kulttuurista aspektia eikä niillä ole merkitystä identiteetin rakennusaineksina – kunhan opimme suvaitsemaan niitä. Toisin sanoen tarjotaan neutralisoitua (happamasta vai emäksisestä?) koulu-uskontoa kaikille – hajutonta, väritöntä ja mautonta, josta ei ole kenellekään harmia ja jota on helppo suvaita.
Nykyisin kun kuulen sanat ”tasa-arvoinen” ja ”suvaitsevainen” poistan varmistimen. Mieleeni tulee noiden sanojen yhteydessä kohtaus Niskavuoresta, kun Niskavuoren uusi pehtoori tuli tutustumaan työmiehiin ja sanoi eräälle, että siinäpä meillä on Niskavuoren uskollinen palvelija. Mikä oli vastaus? ”Uskollinen! Paskan marjat! Uskollisia ne on Niskavuoren koiratkin kun ohikulkeville räksyttävät. Se sana maistuu mun suussani sonnalle!”
Ottaen huomioon, että uskonnollisilla yhteisöillä ei tulisi olla minkäänlaista osaa eikä arpaa tämän kaltaisten asioiden selvittelyssä, Jehovan todistajilla on asioiden käsittelyyn ja selvittelyyn mielenkiintoisen paljon ohjeistusta.
Ohjeistushan on olemassa siitä syystä, että Jehovan todistajat ovat halunneet pitää hyväksikäyttötapaukset omana tietonaan (niin pitkälle kuin on mahdollista) ja yrittää näin olla tahraamatta mainettaan. Ironisesti he ovat tahranneet maineensa moninkerroin pahemmin kun ovat piilotelleet tapauksia ja ovat jääneet siitä kiinni. Suoraselkäinen ja rehellinen toiminta olisi tullut Jehovan todistajille monin tavoin huomattavasti edullisemmaksi.
Leinosen puheet siitä, että Suomessa tapauksia on yhden käsin sormin laskettavissa, ja että ne on kaikki viety viranomaiselle on Leinoselle tyypillistä ’rehellisyyttä’. Nämä muutamat tapaukset on ne tapaukset jotka on viety viranomaiselle asti, mutta kaikki tapaukset eivät alkuunkaan ole siinä. Loput on lakaistu maton alle kuten tapana on.
Tässä eräs käytännön esimerkki siitä, mitä Jehovan todistajien ohjeistus saa aikaan. Seurakunnan vanhimmat olivat viimeiseen saakka haluttomia yhteistyöhön viranomaisten kanssa vaikka he tiesivät että käytäntö suojelee pedofiilia.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2365992/Gordon-Leighton-child-abuse-trial-orders-Jehovahs-Witness-leaders-evidence.html
Viimeistään nyt ministerien tulisi kääriä hiat ja selvittää asioita perinpohjaisesti. Sen lisäksi että julkisuuteen vuotanut ohjeistus ottaa kantaa asioihin joihin uskonnollisila yhteisöillä ei ole minkäänlaista auktoriteettia tai oikeutta, se paljastaa jälleen kerran että Jehovan todistajilla on edelleen käytössä tapa pitää ihmisistä laittomia henkilörekistereitä. Leinonen tapansa mukaan vähättelee asioita, koska hänelle ei jäänyt mitään muutakaan vaihtoehtoa.
Komppaan tässä asiassa Tom Saarikoskea.
Jos joku ajaa ylinopeutta, en lähtökohtaisesti pidä sitä kristityn tekemänä liikennerikkomuksena. Jos joku ryöstää pankin, en ajattele, että siinäpä oli vanhoillislestadiolaisen tekemä rikos. Se, että jokin lahko ottaa asioiden ratkomisen omiin käsiinsä, aikaansaa yhteyden rikoksen ja uskonnon välille.
Mielestäni on myös perin erikoista, että jokin lahko ylipäätään antaa sen suuntaisi ohjeita, että seksuaalirikoksen havaitessaan pitäisi ensimmäisen ottaa yhteyttä uskonlahkon lakitoimistoon, jotta saisi lisää ohjeita asian hoitamiseksi. Kyllä normaali ihminen tässä kohtaa ottaa ensimmäisenä yhteyttä viranomaiseen.
Puhumattakaan siitä, että hyväksikäyttötapauksille vaaditaan kahta todistajaa jotta ne otetaan vakavasti. Ihan niinkuin tämän tyyppisissä rikoksissa olisi yleensä todistajia paikalla.
Jos joku vetäisee minua ns. ”turpiin” ja joudun siis pahoinpitelyn kohteeksi, tai olen ainoa silminnäkijä kun joku ajaa ylinopeutta suojatiellä jonkun päälle, en käänny asiassa ensimmäiseksi jonkun seurakunnan edustajan puoleen, kysyen tältä: pitäisikö minun tehdä asiasta rikosilmoitus ja kääntyä viranomaisten puoleen, vaiko ei. Ajatuksenakin täysin hullunkurinen.
En siis voi odottaa heidän, jotka eivät ole tilanteen havainnontekijöitä, tehdä toisen tai kolmannen tahon kertomuksella minun puolestani asiasta rikosilmoituksen.
Jokainen yksilö on vastuussa omista tekemisistään ja päätöksistään. Myöskään todistajien keskuudessa seurakuntien vanhimmat eivät ole seurakuntalaisten holhoojia jotka tekisivät heidän puolestaan päätöksiä.
Todistajien keskuudessa ei ole myöskään seurakuntalaisia ohjeistettu olla tekemästä rikosilmoitusta vakavista rikoksista ja/tai epäilyistä sellaiseen, vaikka epäilty tekijä olisi uskonveli.
Seurakunnan vanhimmille toki on syytä tällöin ilmoittaa, jotta nämä voisivat tutkia kyseisen epäillyn kelvollisuuden jatkaa todistajana. Muuta rankaisu- tai oikeusvaltaahan heillä ei ole.
Jos havainnon tekijä on seurakunnan vanhin, tämä silloin tietysti aina tekee asiasta ilmoituksen viranomaisille. Siitähän ei artikkelissa ollut kyse.
Leinonen toteaa myöskin, että on ollut todistajienkin keskuudessa joitain harvoja tapauksia, joissa vääriksi osoittautuneiden epäilyjen taustalla on esimerkiksi vanhempien erimielisyydet, mielenterveysongelmat tai erotapaus, jossa esitetään syytöksiä toisen vanhemman puolelta.
Jos epäilijä on vakuuttunut epäilyksistään luulisi tämän nyt ottavan asiasta ensiksi yhteyttä viranomaisiin, eikä odottaa seurakuntien vanhimpien tekevän tätä heidän puolestaan ns. toisenkäden tietojen perusteella.
Jos jossain perheessä mahdollisesti on mielenterveysongelmia tai muuta kiistoja, eivät seurakunnan vanhimmat voi niitä toisten puolesta ratkaista.
Antavat tietysti mielellään parhaansa mukaan asiasta Raamattuun perustuvia neuvoja ja rohkaisua ja kannustusta niiden käytäntöön soveltamiseen, jos sitä heiltä pyydetään. Useimmiten jos niitä neuvoja yritetään tosimielellä noudattaa käytännössä, tilanne usein paranee tai ratkeaa täysin.
Vesa, jos asia on noin selviö mitä esität, niin miksi teillä on sitten aivan pirusti erilaista ohjeistusta hyväksikäyttötapausten käsittelyyn? Miksi ei vain ole yksinkertaista toteamusta siitä, että asia viedään poikkeuksetta viranomaiselle ja seurakunnassa punnitaan vain henkilön asemaa yhteisössä? Ja että asioiden selvittely ei yksinkertaisesti kuulu yhteisöllenne.
Nyt te teette arkistoja tapauksista ja ihmisistä, joiden tekeminen ei kuulu teille millään muotoa. Toiseksi te vaaditte tapauksille kahta todistajaa jotta tapaukset voitaisiin ottaa vakavasti (joka on tietenkin täysin absurdi vaatimus tällaisissa rikoksissa). Kolmanneksi te harkitsette tapauskohtaisesti viettekö te tapauksia viranomaisen tietoon vai ette. Tällaista harkintavaltaa teille ei ole antanut kukaan ja kuten tuosta uudesta uutisesta huomaat, oikeusoppinut toteaa ohjeistuksen lainvastaiseksi. teillä on yksiselitteinen velvollisuus viedä tapaukset viranomaisen tietoon eikä mitään harkintavaltaa viettekö vai ette.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/uskonnollisen-yhdyskunnan-palveluksessa-olevan-taytyy-ilmoittaa-hyvaksikaytosta/
Neljänneksi, kuten huomasit edelliseen kirjoitukseeni postatusta linkistä, ohjeistuksenne aiheuttaa tilanteita joissa seurakunnan vanhimmat suoranaisesti salaavat tietoa viranomaisilta. Tämä on käytännössä pedofiilien suojelua.
Viidenneksi, kuten olen sinulle jo kymmeniä kertoja kertonut, te olette totaalisissa vaikeuksissa näiden ohjeistusten takia. Ne ovat aiheuttaneet jopa hyväksikäyttötapausten uusimisia seurakunnissanne ja te olette sen takia oikeudessa ympäri maailmaa. Tämä ei ole mikään kevyt ongelma toimintamalleissanne. Sinun ja Leinosen vähättelyt eivät tee asiasta teille yhtään kevyempää.
Teidän ohjeistukset ovat käytännössä mahdollistaneet lukuisia hyväksikäyttötapauksia ympäri maailman ja siitä on mustaa valkoisella. Mutta mitä tekee Vesa ja Leinonen? Puolustelee toimintamallia. Minkälainen Jumala tarvitsee tällaisia uskontoja jotka mahdollistavat silkkaa pahuutta?
Sanon saman kuin vapaamuurareitakin toteennäyttämättömistä rikoksista syyttäneille :”Jos rikoksia on tapahtunut, tehkää asiasta/asioista virallinen rikosilmoitus.”
Olen samaa mieltä, että pitäisi tehdä aina rikosilmoitus, jos on pedofiiliepäilystä kyse. Viranomaiset sitten tutkivat onko kyseessä rikos vai ei. Mutta käytännössä tämä ei ole Jehovan todistajien yhteisössä kovin helppoa. Tuula Hölttä ei ehkä tajua Jehovan todistajien vahvaa mielenhallintaa. Lapsi tai nuori häpeää eikä hän uskaltaudu tekemään rikosilmoitusta. Lapsen tai nuoren vanhemmat taas pelkäävät seurakunnan vanhinten reaktiota, koska on mahdollista, että seurakunnan maine kärsii. Vanhimmat eivät taas voi tehdä rikosilmoitusta, koska ensin pitää soittaa haaratoimiston laki osastolle.
Kimmo Jaatila :”Erityisesti vähemmistöuskonnoille (mm. ortodoksit, islam) oman uskonnon opetuksella on ollut iso merkitys identiteetin kannalta.”
Näin varmasti olisi ollut, jos olisin voinut tutustua henkiseen perintööni muullakin tavalla, kuin punaorvoksi jääneen karjalaisen isoäitini ”sanoitta” opettaman uskon avulla.
Kun olimme lapsia, emme mm. koskaan saaneet osallistua evl.kirkon tapahtumiin tai leireihin, sunnuntaiaamuisin pukeuduimme pyhäpukuun ja istuimme jumalanpalveluksen aikana hiljaa, vaikka emme kuulleet mitään, pääsiäinen oli tärkein kirkollinen juhlamme, mutta emme koskaan menneet jouluaamun jumalanpalvelukseen, jonne kaikki muut menivät. Ikkunasta katselimme läksyjen tekemisen jälkeen, kun naapurin lapset leikkivät yhdessä.
18-vuotiaana menin ensimmäisen kerran uuden Valamon kesäkirkossa pidettyyn jumalanpalvelukseen ja aloin itkeä ääneen, kun tunsin tulleeni ”kotiin”. Ortodoksitausta selvisi vasta karjalaisen isoäitimme kuoleman jälkeen, kun hän oli halunnut varjella meitä Suomenlinnan vankileirin seurauksena kuolleen punakaartiin kuuluneen ortodoksi-isänsä uskon mukaiseksi ”ryssänkirkkolaiseksi” leimaamiselta.
Jo 8-vuotiaana kirjoitin suunnatonta surua tunteneelle ja kotiaan ikävöineelle isoäidilleni runon: ”Karjala kaunis, isien maa. Sinne mun muistoni jälleen saa. Sinne jäi sininen Karjalan taivas, sinne jäi pelto, min taattoni raivas…”
Vaikka sympatiseeraankin vahvasti puna-vihreän suvaitsevaiston punaisempaa puolta, on yleistäen pakko todeta, ettei punavihreässä porukassa johdonmukaisuus ole aina ollut kaikkein suurin hyve.
Samalla kun punavihreät pikkuhousut kastuvat lähes aina, kun joku lausuu sanan monikulttuurisuus, samalla siinä porukassa melko kategorisesti on mahdoton ymmärtää uskontojen syvää merkitystä, paitsi monelle myöhäismodernille länsimaalaiselle, myös erityisesti maahanmuuttajille. Uskonnot eivät katoa, vaikka ne kouluopetuksesta poistettaisiinkin. Moni punavihreä islamsympatisoija on eronnut luterilaisesta kirkosta (liittyäkseen ortodoksiseen kirkkoon), koska evl kirkko ei (vielä) hyväksy homoliittoja jne.
Kimmon blogissa tahallisesti hiukan sekoitetaan saman käsitteen eri merkityksiä eri yhteyksissä. ”Tasa-arvoinen avioliitto-laki” tuskin on”hajuton, väritön tai mauton.” Sehän on saanut mobilisoitua tosiuskovaisina itseään pitävät kadulle. Käsitteet ”pilaantuvat” nykyään vauhdilla, samalla niiden merkitykset muuttuvat. ”Suvaitsevainen” tarkoittaa tasan yhtä vähän ennakkoluuloista, moraalisen universuminsa omiin suosikkiryhmiin rajaavaa punavihreää kuin rasismilla avoimesti flirttailevaa hommafoorumilaista tai uuspietistiä/lestadiolaista jne, joka on pystyttänyt taivaanportille oman homopaljastimen.
Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus… Mitä nekään enää tarkoittavat.
Minulle suvaitsevaisuus alkaa tulla jo korvista ulos. Siihen vain kyllästyy. Nyt alkaa näyttää entistä enemmän, että suvaitsevaiset ovat ahdaskatseista väkeä. Perimmältään suvaitsevaisuus on yläpuolelle asettumista.
En halua olla suvaitsevainen, haluan olla muuta, jotain missä kohdellaan tasapuolisesti ja arvostavasti. Olen mieluummin kunnioittava.
Ennakkoluulottomuuskin on tavoiteltavaa. Sen yksi ominaisuus on, että toinen ihminen nähdään tutustumisen arvoisena yksilönä eikä vain jonkin ryhmän jäsenenä. Siihen kuuluu myöskin, ettei leimata mitään ryhmää siitä kerrottujen honoimpien uutisten mukaan, huhuista puhumattakaan.
Ville Hassinen :”Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus… Mitä nekään enää tarkoittavat.”
“Kansankiihotus tunkee esiin, kun tasa-arvon prinsiippi rappeutuu samankaltaisuuden prinsiipiksi.” kuten suomalaisessa puoluepolitiikassa on tapahtunut. Jos puhutaan tasa-arvosta yhteiskunnallisena oikeudenmukaisuutena, niin mihin unohtui lapsi ja hänen tahtovaksi, tuntevaksi ja ajattelevaksi aikuiseksi kasvamisensa edellyttämät oikeudet?
Ne unohtuivat sinne, minne aurinko ei paista.
Kimmo Jaatila :”Ne unohtuivat sinne, minne aurinko ei paista.”
Nuorten itsemurha-aallon 90-luvun lamassa kokeneella paikkakunnalla eläneenä ja turhaan heitä kaikin käytössäni olleiden keinojan avulla puolustaneena, uskon että kaikki nuo poliittisten päätösten seurauksena ”kadonneet pojat ja tytöt” kuitenkin päätyivät siihen alkuperäiseen ”valkeuteen/valoon”, joka Johanneksen evankeliumin mukaan oli ”alussa”, ja joka käsitykseni mukaan oli olemassa jo ennen kolmantena luomispäivänä tapahtunutta Jumalan sanaa, jolloin hän sanoi :”tulkoon valot taivaan vahvuuteen, erottamaan päivää yöstä; ja olkoot ne merkeiksi sekä määräämään ajat,päivät ja vuodet. Ja olkoot valoiksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan pääle.” Ja tapahtui niin.”
Onneksi niin.
Suomesta on tähän asti puuttunut aseisiin tarttunut fundamentalistinen uskonnollisuus. Yksi syy siihen saattaa hyvinkin olla tunnustuksellinen uskonnonopetus. Uskonnon opetus on antanut riittävästi tietoutta uskon luonteesta. Joten aseisiin tarttuminen ei ole tullut kysymykseen. täällä on opittu, ettei nämä kaksi asiaa sovi yhteen. Toista on siellä missä uskonnonopetus on poistettu koulopetuksesta.
Minua häiritsee termi punavihreä. Siitä saa kuvan että työväenliike on mukana tässä hömpötyksessä. Pitäisi puhua vain vihreistä jonka alle kuuluvat vihreät ja Vasemmistoliitto. Jälkimmäinen ei enää edusta työväenliikettä.
Onhan nuo demaritkin tässä hömpässä mukana. Vieläpä ex-piispan johdolla.
Itsemurhien määrä nousee noususudanteiden mukaan ja laskee laman aikana. Kaikilla kun menee huonosti, niin kurjuus jakaantuu tasapuolisesti. Siinä ehkä syy tuohon outoon tilastotietoon.