Mitä tässä esitän, ei ole julistusta. Kyselen. Vielä hahmotan ajatuksiani. Viisaammat voinevat täsmentää.
Kahden samaa sukupuolta olevan avioliitto-oikeudesta eli tasa-arvoisesta avioliittolaista on syntynyt tuima keskustelu, joka valitettavasti on menossa tuttuun uomaan: osapuolten kannat jyrkkenevät ja aidon keskustelun sijasta huudellaan kaukaa hävyttömyyksiä toisin ajattelevista.
Suomen ev.lut. kirkon kanta, jota arkkipiispan TV-esiintyminen ja siinä esitetyn peruminen ei valitettavasti selkiyttänyt, lienee perinteisen avioliittonäkemyksen tukeminen. Siis miehen ja naisen liitto. Perustelut ovat historialliset, kulttuuriset ja teologiset, viime mainittu kai lähinnä raamattukysymys.
Näitä miettiessäni minua alkoi äkkiä kylmätä.
Tarkistin historiaa, ja totta se oli. Juuri noilla samoilla perusteilla kirkoissa on ankarasti vastustettu mm. orjuuden lopettamista, naisten äänioikeutta ja kansakouluja. Jälkikäteen arvioiden toimittiin väärin.
Jostakin syystä kirkon kannanotoissa on vuosisadasta toiseen eräänlaisena käytevoimana vanhaan tukeutuminen ja muutosten vastustaminen. Tietenkään kaikki vanha ei ole pahaa eikä kaikki uusi hyvää, mutta melkeinpä kysymyksessä kuin kysymyksessä uskonnolliset piirit eivät suinkaan ole kehityksen etulinjassa, vaan jarrua polkemassa.
Joissakin asioissa se jarrun polkeminen voi olla hyvä asia. Joissakin ei. Jälkipolvet arvostelevat, miten oikeassa tai väärässä nyt ollaan.
Minusta Raamattu ohjaa esim. kyselemään oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon, tasavertaisuuden, sananvapauden, keskinäisen kunnioituksen, kyselyn ja kaiken koettelemisen suuntaan , siis avoimuuteen ja rohkeuteen tulevaisuutta päin.
Silloinen arkkipiispa John Vikström sovelsi kirkolliskokouksessa naispappeuskysymykseen Paavalin tuttua lausetta siitä, ettei tässä ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista – vaan kaikki olemme yhtä Kristuksessa (Gal. 3:28). Sopisiko sama lause tasa-arvoisen avioliittolain pohdintaan?
”Etsijänä pysyn, kuuntelemaan jään. Aina suuntaa kysyn, tiedän matkan pään. Saan armoon luottaa yhä, keskeneräinen. Kiitos, Herra pyhä, iankaikkinen.” (Anna-Mari Kaskisen virsi 513:4).
Hienoa! Toivotaan, että aloite menee läpi!
Suomi on kaukana sivistyvaltion kriteereistä, jos henkilökunnan vakaumusta ja oikeutta elämän kunnioittamiseen näin vakavassa asiassa ei huomioida.
Kysehän ei ole siitä, että kukaan nainen jäisi vaille aborttia siinä tilanteessa, jossa se on ainoa vaihtoehto äidin hengen pelastamiseksi – kyllä jokainen lääkäri ja kätilö on siinä valmis tekemään kaikkensa. Raskaudenkeskeytyksen osaamiseen ei tarvita liukuhihnatyöskentelyä.
Valitettavasti Yhdysvalloissa on ollut järkyttäviä tapauksia (viime vuosina julkisuuteen tulleita), missä aborttiklinikan lääkäri on suhtautunut piittaamattoman välinpitämättömästi potilaidensa henkeen, ja aiheuttanut näille kuolemaan johtaneita komplikaatioita. Jatkuva työskentely pyövelin osassa ei ainakaan lisännyt potilasturvallisuutta, päin vastoin .. elämän ja kuoleman herraa leikkiminen turruttaa kunnioituksen elämää kohtaan ja johtaa yhä suurempiin tragedioihin.
Toivotaan, että kukaan ei Suomessa joudu työnsä nimissä osaksi tekoa, joka on julma ja säälimätön.
Jusu Vihervaara. Olen seurannut kirjoitteluasi tällä palstalla monessa ketjussa. Haluan esittää sinulle nyt kysymyksen liittyen tähän kyseiseen tapaukseen:
MIten kommentoit niitä epäonnistuneita raskaudenkeskeytyksiä, joissa toimenpiteen jälkeen pöydällä onkin parkuva lapsi? Tämä ELÄVÄ lapsi saattaa pyristellä siinä joitain sekunteja tai minuutteja, kunnes kuolee, koska hänen halutaan kuolevan. Jos käsittämätön laki moisen salliikin, niin onko pyyntö kohtuuton, ettei tuollaiseen tarvitsisi osallistua? Kyse lienee jo etiikasta uskonnon ohella. Lisätietoa oheisen linkin takana :
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111718842505_uu.shtml
Eräs kätilö kertoi tapauksesta, jossa raskaus keskeytettiin, mutta lapsi syntyikin elävänä. Hänet siirrettiin sivuun pöydälle odottamaan noutajaa, jota ei kuitenkaan kuulunut. Lopulta lapsi oli pakko ottaa huolenpidon alle. Asiat etenivät kyseisessä tapauksessa siten, että henkilö on tänäpäivänä kunniallinen veronmaksa
Juho, annat ymmärtää, jos joku ei juttua lue, että jokaisessa abortissa on tietty todennäköisyys, että sikiö on elävä vielä hetken tai pidemmän. Todellisuus on, että Suomessa ei saa lain mukaan tehdä aborttia ilman äärimmäistä syytä 12. raskausviikon jälkeen. Ennen tätä (eikä moneen viikkoon tämän jälkeenkään) alkio ei ole millään lailla elinkelpoinen edes sekuntia kohdun ulkopuolella.
Jos haluat estää jutun kuvaamat tapaukset kokonaan, ehdotan, että lähdet ajamaan lakia, joka kieltää sikiöseulannat juuri epämuodostumien ym. kehityshäiriöiden todentamiseksi. Tällöin palaisimme muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin, jolloin jokainen syntyvä lapsi on täysi yllätys sukupuolen ja terveydentilan osalta. Sikiöseulontojen tarkoitus on antaa vanhemmille mahdollisuus tietää, että onko syntyvä lapsi kehitykseltään normaali vai vammainen, ja antaa jälkimmäisessä tapauksessa mahdollisuus keskeyttää raskaus. Syntyvä kehitysvammainen lapsi on vanhemmilleen raskas taakka kantaa, joten voi olla moraalisempaa keskeyttää tällainen raskaus, kuin vaatia vanhempia kantamaan se kaikki vastuu kehdosta hautaan saakka. Useissa tapauksissa syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan jatkuvaa apua koko ikänsä. En usko, että kukaan haluaisi tällaisen tapahtuvan. Jokaisella on odotus, että lapsi syntyy terveenä, ja ajan myötä alkaa elämään omaa elämäänsä vanhemmista riippumattomana.
Jutun kaltaisissa tapauksissa voisi olla humaaneinta antaa sikiölle jokin ruiske, joka päättää nopeasti tämän kärsimykset.
Suosittelen lukemaan tuon Iltalehden artikkelin. Arkirealismia ammattihenkilöiden kuvaamana.
Juho Rantala,
Tämä on vapaa maa. Tässä maassa yhtään ainoata ihmistä ei pakoteta opiskelemaan alalle eikä myöskään hakeutumaan töihin työpaikkaan, jossa mainitsemaasi toimintaa harjoitetaan.
Minun päätäni ei kovin helposti käännetä tarkoitushakuisella propagandalla. Useimmat asiaa kuvaavat esimerkit on kirjoitettu tavalla, jotka koen mässäileviksi ja vastenmielisiksi, en sellaisiksi että he herättäisivät minussa aitoa empatiaa. Koen olevani hyvin empaattinen ihminen. Itken helposti silloin kun syy on vilpitön ja aito.
Jusu: Arvelinkin sinun vastaavan jotenkin tähän tyyliin.
Kirjoititko todella tarkoitushakuisesta propagandasta? Siis kyseessä ei todellakaan ole propagandaa vaan silkkaa faktaa. Jos pidät tuota propagandana, kiellät totuuden! Näin on todella tapahtunut ja tulee myös tapahtumaan jatkosakin aborttien yhteydessä. Ymmärrän sen, että ”mässäilevä” kirjoitustyyli voi peittää alleen tärkeän asian. Näin tapahtuu valitettavan usein. En kuitenkaan itse havainnut IL:n uutisessa mässäilevää, eikä mielestäni minun kirjoituksessani ollut mitään mässäilevää.
Olet toisaalla tuonut esille sen, että ymmärrät elämän alkavan sillä hetkellä, kun lapsi syntyy. Näin ollen raskauden keskeytys nykylainsäädännön mukaan on ok. Ok, ajattelemme asiasta siis eri tavalla. Molemmilla meillä on omat perustamme ajattelullemme. Pidät itseäsi empaattisena ihmisenä, etkä kuitenkaan halua tässä asiassa asettua toisen ihmisen asemaan. Olen varma, että kykenet siihen, mutta et halua. Käsitykseni mukaan tässä asiassa ei pitäisi olla edes kovin vaikeaa asettua omantunnon vapautta kaipaavan ihmisen asemaan.
Artolta on yllä asiallista pohdintaa, mutta viimeinen lause on tasoa mengele. Arto sanoo: ”Jutun kaltaisissa tapauksissa voisi olla humaaneinta antaa sikiölle jokin ruiske, joka päättää nopeasti tämän kärsimykset.” Kyseessä ei ole enää sikiö, jos abortissa menee jokin ”pieleen” ja pöydällä onkin itkevä vauva. Ja sille olisi humaaneinta antaa ruiske, joka lopettaa elämän. Tällaiset kommentit avaavat silmät sille, miten kaukana ajatuksemme on toisistaan ja saa pohtimaan, miten tuloksekasta keskustelu on. Asia on kuitenkin minulle siinämäärin tärkeä, että en voi olla hiljaakaan.
En halua laittaa kenenkään ”suuhun sanoja”, mutta minusta tuntuu siltä, että lakiesitystä vastustavia hiertää eniten se, että lähtökohtaisesti tällaisen lakiesityksen kannalla ovat kristillisiä perusarvoja kunnioittavat ihmiset. Siis asiaa vastustetaan sen takia, että ”uskovaiset haluavat itselleen etuoikeuksia”. Jos jätetään usko tästä pois, niin lakiesityksen puolesta löytyy aivan riittävän paljon eettisiä perusteita.
Juho Rantala:”Artolta on yllä asiallista pohdintaa, mutta viimeinen lause on tasoa mengele. Arto sanoo: “Jutun kaltaisissa tapauksissa voisi olla humaaneinta antaa sikiölle jokin ruiske, joka päättää nopeasti tämän kärsimykset.” Kyseessä ei ole enää sikiö, jos abortissa menee jokin “pieleen” ja pöydällä onkin itkevä vauva. Ja sille olisi humaaneinta antaa ruiske, joka lopettaa elämän. Tällaiset kommentit avaavat silmät sille, miten kaukana ajatuksemme on toisistaan ja saa pohtimaan, miten tuloksekasta keskustelu on. Asia on kuitenkin minulle siinämäärin tärkeä, että en voi olla hiljaakaan.”
Kysymys on: Antaako tämän abortoidun sikiön kärsiä täysin turhaan niin kauan, kunnes se kuolee itsestään, vai vähentää mahdollisimman paljon kaikkien, erityisesti sikiön, kärsimystä? Tiedän, että vedät tästä taas samaisen herneen nenään, mutta: Jos antaisit esimerkiksi koiran kärsiä pöydällä, kunnes kuolema tämän noutaa, saisit syytteen eläinrääkkäyksestä. Lääkärien tehtävänä on edistää terveyttä ja ehkäistä turhaa kärsimystä niin tehokkaasti kuin pystyvät. Jos kärsimyksen lievittämiseksi humaanein teko olisi ruiske, syytä vaan minua mengelemäisyydestä. En muuta sanomaani. Virhediagnooseja tapahtuu päivittäin, ja tämän aiheen yhteydessä ne voivat johtaa täysin normaaliksi kehittyvän sikiön turhaan aborttiin. Jotta näistä päästäisiin mahdollisimman hyvin eroon, on diagnostiikkaa kehitettävä eteenpäin. Eikä pitäisi luottaa vain ultraäänikuvaukseen epäilytapauksissa, vaan ottaa näyte lapsivedestä, jolla jo nyt voidaan todentaa todella hyvin mahdolliset poikkeamat. Mitä aiemmin diagnoosi saadaan, sitä vähemmän kärsimystä tuotetaan kenellekään.
Juho Rantala: ”Pidät itseäsi empaattisena ihmisenä, etkä kuitenkaan halua tässä asiassa asettua toisen ihmisen asemaan.”
Toisen ihmisen asemaan asettuminen ei tarkoita sitä, että minun pitäisi olla samaa mieltä jostain asiasta tämän ihmisen kanssa. Toista voi kuunnella, hänen mielipidettään voi arvostaa, mutta voi silti olla asiasta toista mieltä.
Minä vastustan sellaista, että uskonnollinen vakaumus olisi jokin ”vapaudut vankilasta” -kortti, johon vetoamalla voi vaatia itselleen erivapauksia. Aivan jokainen ihminen törmää elämässään asioihin, jotka kokee eettisesti vääriksi. Toisaalta terveydenhuollon osalta arvotan enemmän potilaan oikeuksia kuin hoitohenkilökunnan vakaumusta.
Minulle ei ole mikään kynnyskysymys se, jos hoitohenkilökunnalle annetaan oikeus kieltäytyä abortista kunhan silti varmistetaan, että jokainen aborttia haluava sen saa ilman kieltäytymisistä syntyvää kohtuutonta vaivaa. Asiassa kuitenkin pitää varmistaa, että se poikkeuksellinen erikoistapaus, joka ei johda siihen, että seuraavaksi vakaumukseen vedoten aletaan vaatia muita erivapauksia.
Edellisellä tarkoitan sitä, että vakaumukseen vetoamalla alettaisiin kieltäytyä työskentelemästä kirkollisina juhlapäivinä tai vakaumus olisi esteenä verensiirtoon osallistumiseen.
Haluan kirjoittaa jatkokommentin omaan kommenttiini, jossa mainitsin ruiskeen antamisen abortoidulle sikiölle. Kävi ilmi, että nyt on olemassa käypä hoito -ohjeet, jossa suositellaan kaliumkloridi-injektion antamista sikiölle, jolloin sikiön sydän pysähtyy ja sikiö kuolee jo kohtuun.
Jusu ”Minä vastustan sellaista, että uskonnollinen vakaumus olisi jokin “vapaudut vankilasta” -kortti, johon vetoamalla voi vaatia itselleen erivapauksia. Aivan jokainen ihminen törmää elämässään asioihin, jotka kokee eettisesti vääriksi.”
Lyhyesti hieman ammattilaisen näkökulmasta jota asia ehkä enemmänkin koskee ja on useamman kerran jo koskenut. Aborttiin sinänsä en ota sen enempää kantaa.
Faktoina on että useimmissa EU maissa sekä lisäksi esim Norjassa on kyseinen mahdollisuus ilman että abortin mahdollisuuksia on mitenkään rajoitettu sen takia.
Kysymys ei ole todella mistään Jusun mainitsemasta kortista johon on helppoa vedota milloin missäkin. Abortti ei ole verrattavissa mihinkään muuhun sairaaloissa tehtävään toimenpiteeseen joka käynee ilmi jo siihen liittyvistä lainsäädännöstä. Tässä ei ole kyseessä mikään pieni eettinen ristiriita kuten esim pyhäpäivänä tehtävässä työnteossa vain ammattilainen kokee osallistuvansa ihmiselämän lopettamiseen. Kaikki muu argumentaatio joka yrittää abortin rinnastaa muuhun sairaanhoitoon ontuu pahasti.
Nainen joka aborttitoimenpiteeseen tulee, ei ole useimmitenkaan potilas kuten muut koska yleensä hän ei ole sairas eikä tarvitse sellaista hoitoa, jota varten itse 12vuotisen koulutuksen hankinkin.
Minusta se on loukkaavasti sanottu ja erittäin lyhytnäköisesti tässä ajassa ajateltu että jos alalla on yksittäinen moraalisesti kiistanalainen toimenpide että minun olisi pitänyt valita toinen ala (anestesia ja tehohoito) joka minulle on erittäin rakas ja jolla koen tekeväni hyvää ja merkityksellistä työtä.
Nyt olen muiden kollegoiden ja työnantajan armoilla jos sellainen tilanne taas eteeni tulee. Itse ainakin toivon että lakialoite saa myöntämisen vastaanoton että tämä vähemmistö joka kokee siinä eettisesti ylipääsemättömiä esteitä sai itselleen lain puolesta työrauhan suotua.
Arto Vesterbacka: ”Jouni, toisin kuin siviilipalvelusmiehien, tai edes totaalikieltäytyjien, kohdalla, terveyden alan ammattilaisten kohdalla voi tulla eteen tilanne, että jossain pienessä kylässä olisi vain ja ainoastaan yksi lääkäri tai hoitaja, joka tämän toimenpiteen voisi suorittaa. Ja jos tälle annetaan vakaumuksellisista syistä oikeus kieltäytyä suorittamasta tätä toimenpidettä, voi potilas pahimmassa tapauksessa kuolla, joko toimenpiteen suorittamatta jättämisen seurauksena (raskaus tai synnytyskomplikaatiot) tai amatöörin yrityksen vuoksi. Isoissa kaupungeissa tätä ongelmaa tuskin tulisi.”
Yhtä loogisesti voidaan ajatella, että jossain tilanteessa ainoa henkilö, joka voisi puolustaa terroristihyökkäyksen kohteeksi joutunutta lapsikatrasta, on sivari. Jos tämä noudattaa väkivallatonta vakaumustaan tappiin asti, ihmisiä voi pahimmassa tapauksessa kuolla joko puolustuksen käyttämättä jättämisen tai amatöörimäisen yrityksen vuoksi. Suuremmassa yhteisössä, jossa on koulutettuja maanpuolustajia ja tehokkaita aseita, tätä ongelmaa tuskin tulisi.
Jouni, en näe mitään logiikkaa rinnastaa siviilipalvelusmiestä ammattilääkäriin. Siviilipalvelusmiehellä ei olisi edes koulutusta toteuttaa minkäänlaista puolustusta, tuskin edes keskiverto varusmiehelläkään. Puolestaan sillä kylän ainoalla lääkärillä olisi koulutus. Ja myös tieto jo koulutuksen alkuvaiheessa, että voisi joutua näihin tilanteisiin. Tässä vaiheessa voisi vielä hypätä pois koulusta, ja kouluttautua alalle, jossa voisi auttaa ihmisiä joutumatta oman moraalin vastaisiin toimenpiteisiin.
Erittäin hieno uutinen. Kannataa lukea teos nimeltään ”miehet hitlerin takana, saksan varoitus maailmalle”.
Abortti ja sterilointi, myös eutanasia kuului näiden herrojen teeseihin. Tuostahan syntyi se kuuluisa rotuoppi. Sikiöseulonta on myös hyvin mielenkiintoinen ala, jossa pyritään huono aines seulomaan pois. Näin se tekniikka ja ihmiskunta menee eteenpäin ja varmaan myös seksuaalivähemmistökin saadaan kuriin tai poistettua. Kuka nyt menisi naista arvostelmaan sen takia, että vedotaan sosiaalisiin syihin tai naisen ruumiiseen.
Vammaisen diagnoosin saaneen lapsen voi halutessaan jättää sairaalaan ja yhteiskunnan hoidettavaksi/adoptoitavaksi, se on pienempi paha, kuin elämän päättäminen. Kenellä on oikeus sanella elämään oikeuttavat kriteerit? Suurin osa ihmiskunnasta ei niitä parametrejä täytä, jos mittapuuna käytetään mahollisimman suurta tehokkuutta ja tuottavuutta.
On karmaisevaa nähdä, kuinka ajattelu meilläkin on samaa kuin ei-niin-muinaisessa menneisyydessä – vammaisten kaasuttamista hengiltä pidettiin Saksassa armeliaana tekona, ja samaa ongelmanratkaisua sovellettiin sitten muihin eitoivottuihin ihmisryhmiin…