[Antti Mustakallio:] Retorinen analyysi Ville Niinistön blogikirjoituksesta (10.2.) ”Näytön paikka tasa-arvoisen avioliiton ja ihmisoikeuksien puolesta”.
Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista on noussut jälleen esille – arvatenkin osaksi sen tähden, että Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön aiheesta laatima blogikirjoitus ”Näytön paikka tasa-arvoisen avioliiton ja ihmisoikeuksien puolesta” sisältää tavanomaista vahvempaa retoriikkaa.
Lakiehdotuksen laatijoilta oli alun perin retorisesti taitava valinta kutsua ehdotettua avioliittolakia tasa-arvoiseksi. Tasa-arvoahan kannatetaan yleisesti puoluerajoista riippumatta. Tällöin lakiehdotuksen vastustajat saattavat leimautuvat julkisessa keskustelussa tasa-arvon vastustajiksi, jollaisia he eivät arvatenkaan halua olla.
Niinistö ottaa kirjoituksessaan tasa-arvosta kaiken ilon irti ja soveltaa vanhaa hyväksi havaittua retorista keinoa, toistoa. Sanaa toistetaan lyhyessä tekstissä kolmetoista kertaa ja näin ikään kuin juntataan lukijan mieleen se, että lakiehdotus ja sen kannattaminen on osoitus tasa-arvosta. Lakiehdotuksen vastustaminen tai jo se, ettei aktiivisesti edistä sitä, on asettumista tasa-arvoa vastaan.
Tätä jämerämpi retorinen siirto on se, että hän liittää keskusteluun ”äärioikeiston ja äärimielipiteiden nousun”. Niinistö linkittää yhteen viharikokset ja tasa-arvon vastustamisen: Pride-paraati, jota vastaan taannoin hyökättiin, oli ”tasa-arvoa edistävä”. Näin ollen kyseessä oli hyökkäys tasa-arvoa vastaan.
Samaan kokonaisuuteen Niinistö liittää oululaisen vihreiden kaupunginvaltuutetun pahoinpitelyn, joka oli mahdollisesti viharikos. Tällä tavoin ne, jotka eivät kannata lakialoitetta, liitetään hienovaraisesti mielikuvatasolla äärioikeistolaiseen viharikollisuuteen.
Niinistö patistaa päättäjiä nousemaan ”tasa-arvon puolesta äärimielipiteitä vastaan”. Tämä luo polarisoidun asetelman: tasa-arvon kannattaminen vastaan äärimielipiteet. Ei jää epäselväksi, kummalle puolelle lakialoitteen puolustajat asettuvat.
Monet kansanedustajat eivät ole kannattaneet lakialoitetta. Niinistön retorinen ratkaisu on selittää tätä siten, että muuten he kyllä kannattaisivat, mutta nyt he ovat ”selvästi pelästyneet suvaitsemattomia äärimielipiteitä ja ankkuroituneet konservatiiviseen varovaisuuteen”.
Lakialoitteen kannattaminen on tasa-arvon puolustamista, ja koska tällöin on vaikea järjellä selittää, miksi joku ei lakialoitetta kannattaisi, esitetään psykologinen selitys: pelko. Tällöin kuitenkin annetaan ymmärtää, että Niinistön kanssa eri mieltä olevat ovat lähes pelkureita – hehän nöyristelevät ”suvaitsemattomien äärimielipiteiden” edessä, eivätkä uskalla tehdä tällaisen pelon lamauttamina oikeita ratkaisuja.
Niinistön retoriikka on eräänlaista heimokieltä. Kirjoituksessa asetetaan lukijan eteen kaksi leiriä: tasa-arvon kannattajien joukko ja äärimielipiteitä edustavat kiihkoilijat. Kysymys on siitä, kumpaan joukkoon lukija haluaa asettua.
Tasa-arvon kannattajat ”vievät suomalaista hyvinvointia eteenpäin”, asettuvat rohkeasti viharikollisuutta vastaan ja kannattavat lakialoitetta. Äärimielipiteitä edustavat kiihkoilijat vastustavat tasa-arvoa ja hyökkäävät väkivaltaisesti sukupuolivähemmistöjen kimppuun.
Sitten on vielä näiden väliin sijoittuva joukko: ne, jotka haluaisivat kannattaa tasa-arvoa, mutta jotka pelon takia nöyristelevät ääritahojen edessä. Tällaisten vaihtoehtojen edessä lukijan on helppo valita leirinsä.
Mitä tällaiseen retoriikkaan tulisi suhtautua?
Niinistön kirjoituksen retorinen keinovalikoima ei ole poikkeuksellinen poliittisessa retoriikassa, jossa käytetään usein toistoa, polarisaatiota ja heimokieltä. Se mikä kirjoituksessa on hivenen poikkeuksellista, on retoriikan voimakkuus.
Voimakasta retoriikkaa voidaan pitää onnistuneena valintana, mikäli sen päätarkoituksena oli herättää julkista keskustelua. Siinä kirjoitus on onnistunut.
Mikäli kirjoituksen tarkoituksena on saada porvaripuolueiden edustajat kannattamaan lakialoitetta, vastaan voi tulla se, etteivät eri mieltä olevat arvatenkaan suhtaudu myönteisesti siihen, että heidän vihjataan olevan pelkureita ja äärijoukkioiden kanssa samassa rintamassa. Siinä mielessä kirjoitus ei vaikuta kutsuvalta.
Ulkopuolisille ja Niinistön kanssa valmiiksi samaa mieltä oleville kirjoitus voi taas toimia innostavasti ja sen retoriikka voi synnyttää ajattelua, joka lopulta päätyy myönteiseksi lakialoitetta kohtaan.
– Antti Mustakallio –
puhetaidon ja retoriikan kouluttaja, sanahaltuun.fi
Analyysi laadittu Kotimaa24:n pyynnöstä.
@Jukka Kivimäki
Hiukan olet irrottanut ajatuksen pitemmästä kontekstista. Mutta ei se mitään. Mainitsin, että useimmissa laeissa puhutaan nytkin vanhemmuudesta. Lähinnä isyyslaissa mainitaan sukupuolen perusteellä välttämätön termi ”isä”. Hedelmöityshoitolaissa käytetään termiäs ”sukusolujen luovuttaja”, koska luovuttaja voi olla joko miest tai nainen, mutta hän ei useimmissa tapauksessa tule olemaan sosiaalinen vanhempi. Vanhempainvapaista säätävässä laissa mainitaan isä, mutta tarkoitetaan tietysti vastasyntynyttä hoitamaan jäävää toista vanhempaa. Sukupuolen perusteella välttämättä tarvittaviin nimityksiin ja tosiasialliseen sisältöön on aiemminkin otettu (tasa-arvo)lakiin kirjaus, että niissä sukupuoli otetaan huomioon. Avioliittolain valmistelussa ei ole mitään sellaista kohtaa tai aietta, jossa ihmisten sukupuolista yritettäisiin laillä säätää niin, että miehestä tulisi nainen tai päin vastoin. Minusta koko huolikin on ihan älytön.
@Jukka Kivimäki
No ei. Hassua että tästä voi olla eri mieltä. Lainsäädännössä lapsella on huoltaja. Hän voi olla tai olla olematta vanhempi (eli esim. holhoaja). Vanhempi taas voi olla biologinen tai sosiaalinen ja kumpaa sukupuolta vain. Äiti ja isä taas voivat olla joko juridisia vanhempia tai sitten ei. He voivat olla biologisia tai sitten ei (kasvattivanhemmat). Äiti ja isä merkitsevät biologisesti eri sukupuolta olevia vanhempia olivat he sitten lapsen kasvattajia, juridisia vanhempia, sosiaalisisa vanhempia, tai sitten ei. Ja elossa tai kuolleita.
@Jukka Kivimäki
Etkö juuri äsken sanonut, että ”isä” ja ”äiti” eivät kuvaa sukupuolta, vaan lapsen juridista/sosiaalista vanhempaa? Siihen vastasin edellä turhaan, koska nyt itse vastaat samoin kuin minä. Ei asioiden merkityksiä voi muuttaa aina sen mukaan, mikä sattuu olemaan edullista vastustettaessa jotakin asiaa.
@Tarja Koivumäki
Tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että ”isä” instituutio on lapselle aina eri asia kuin ”äiti” instituutio.
Toki lainsädäntö käyttää sukupuolineutralia termiä silloin, kun säädettävä asiakin on sukupuolineutraali.
@ Jukka Kivimäki
Hienoa. Kaikki siis valtakunnassa hyvin. Tämä naisinstituutio lähtee nyt kauppainstituutioon hankkimaan lapsi-instituutiolle ruokainstituutiota.
@Ana Virtanen, anteeksi, yksi kysymyksen sisältänyt kommenttisi jäi huomaamatta:
Hiukan teoreettinen kysymys. Steriiliysvaatimuksen poistamishanke ei johdu siitä, että haluttaisiin turvata sukupuolen korjanneelle mahdollisuus hankkia lapsi (sukusoluja voi jo nyt säilyttää myöhempää käyttöä varten, eli jo nyt tuo on käytännössä mahdollista). Se johtuu siitä, että steriiliysvaatimukselle ei ole lääketieteellistä perustetta, joten se on yksinomaan kajoamista ihmisen fyysiseen koskemattomuuteen. Käytännössä transimiehistä suuri osa on hormonihoidon ja kirurgisten toimenpiteiden seurauksena korjauksen jälkeen lapsettomia. Kaikki eivät näitä hoitoja halua/saa, mutta lapsen voivat siis omilla tai vierailla sukusoluillaan saada muutkin prosessin jälkeen.
Tällä haavaa homma menee niin, että vanhemmat, jotka lapselle on vahvistettu, säilyvät vanhempina lapsen tiedoissa (tämä on lääketieteellisesti perusteltua), mutta toki isän henkilöllisyys muissa papereissa muuttuu toisen nimiseksi ja sukupuoliseksi.
Mikään merkittävä asia tässä ei ole kyseessä, ihmisten lääketieteellinen historia kyllä säilyy kirjoissa ja kansissa ja on asianmukaisissa tilanteissa otettavissa huomioon. Samaa sukupuolta olevia vanhempia nimitetään kaikissa arkipäivän tilanteissa, kuten koulussa, päiväkodissa, passitoimistossa ja VR:n lipputoimistossa yksinkertaisesti vanhemmiksi tai huoltajiksi.
Jälikimmäinen huomautuksesi on täysin relevantti. Mikäli meillä olisi moniavioinen avioliiton määritelmä, olisi kahden ihmisen avioliitto tietenkin tässä mielessä tuon järjestelyn osajoukko kuten on muslimimaissakin. En osaa sanoa äkkiseltään, olisiko muita perusteita säätää eri lakia ja eri nimitystä. Kuten olemme todenneet, sekä asianosaisten itsensä että kansalaisten näkemyksiä asiasta emme tarkemmin tiedä.
Muoks: Yksi typo pitää aina olla.
Muutoin ok, mutta ruoka ei sentään ole instituutio vaan määrittyy funtionsa kautta
@Kukka Kivimäki
No jaa, mun lapsille ainakin äiti on pitkälle funktio ja jäätelö (ja kaalilaatikkokin) instituutio.
Vakavammin, eiköhän nainen ole hoivaajana, elämän synnyttäjänä, seksiobjektina ja kotihengettärenäkin lähempänä funktion kautta määrittyvää olentoa aika monelle kristityllekin. Alkaen Neitsyt Mariasta.
Enkä menisi lastenkaan puolesta pahemmin päättämään, vaikka isä itse haluaisi näyttäytyä miten mahtavana instituutiona…
Anteeksi, Jukka, kirjoitusvirhe nimessä, ei onnistu tällä mobiililla korjaaminen nyt.
@Ana Virtanen
Kuten sanottu, oman geeniperimän siirtäminen jälkeläiseen on nytkin teoriassa mahdollista vaikka juridinen sukupuoli on korjattu. Jos se ei biologisesti ole mahdollistaprosessin aiheuttaman steriiliyden vuoksi, on kuitenkin mahdollista kerätä sukusoluja talteen ja käyttää niitä. Muistaen nyt kuitenkin, että sijaissynnyttäminen ei ole Suomessa mahdollista.
Jos tarkoitat, että lääketieteellisessä historiassa äidillä ymmärrettäisiin sikiön sen puolen perimää, joka tulee munasolusta ja isällä sitä, joka tulee siittiöstä, niin sitten varmaan noin. Mutta mitään muuta syytä, kuin henkilön lääketieteellinen historahan ei ole nimittää samaa henkilöä eri nimillä eri yhteyksissä. Eihän adoptiovanhempienkaan kohdalla tehdä eroa sen perusteella, että nimenomaan vain tosiasiallinen munasolunsa tarjonnut olisi äiti ja kaikki muut jotakin muuta.
”Sitten kun laki muuttuu”…. Mikä laki? Onko translakiin tulossa muutos? Ainakaan nyt aloitteen asteella olevalla lakiuudistuksella, josta tässä on koko ajan puhuttu, ei ole tämän asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Se koskee avioliittoa.