Onneksi meillä on presidenttinä mies, joka on ollut Ahtisaaren perustamassa konfliktien ratkaisujärestössä CMI :ssä. Hän varmasti tarkasti tuntee ne periaatteet, joiden mukaan kestävä rauha voidaan saada aikaan.
Luen nyt toiseen kertaan Katri Merikallion kirjaa ”Miten rauha tehdään. Ahtisaari ja Aceh”.
Kirja kuvaa Ahtisaaren toimintaa Idonesian Achin maakunnan rauhan neuvotteluista, joiden ansiosta hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Kirjassa on useita hyviä Ahtisaaren periaatteita, joista useita voi soveltaa vähäisempienkin erimielisyyksien sovitteluun. Siksi tekee mieli syventyä niin vielä paremmin.
Lukiessani olen peilannut Ahtisaaren opetuksia myös Israelin ja Palestiinalaisten kanssa käytyihin neuvotteluihin. Siinä valossa alan käsittää paremmin miksi Suomi ei ole Palestiinan valtiota tunnustanut. Eikä sitä tee, mikäli Ahtisaaren periaatteita halutaan noudattaa. Palestiinalaisille itselleen on aivan selvää, ettei mitään itsenäistä valtiota ole lähiaikoina tulossa. Katteettomien lupausten antamiseen he ovat jo tuskastuneet. Tuskin sellaista edes haaveilee nekään, jotka tunnustamisen on jo tehneet. Kyse on vain Israelin painostamisesta siihen, että se luopuisi omista turvallisista rajoistaan ja sallisi välittömään läheisyyteensä perustettavan itselleen vihamielisen valtion, jonka tavoite on tuhota Israel. Mikään muu valtio ei vastaavaan suostuisi, mutta siihen kuitenkin Israelia painostetaan. Näistä lähtökodista tuskin kovin hyviä neuvotteluja kyetään aikaansaamaan.
Palestiinan tunnustaminen saattaisi viedä pohjan pois suomalaisen kriisinhallintajärjestön mahdollisuukslta toimia välittäjänä, jos sellainen mahdollisuus tulisi.
Neuvotteluihin tarvitaan kaksi osapuolta, jotka kykenevät luottamaan riittävästi toisiinsa ja myös neuvottelijaan. Tasapuoliset suhteet on oltava molempiin osapuoliin
Olin Israelissa viisikymmentävuotta sitten, kun Egypti ja Syyria hyökkäsivät. Silloinkin Israel joutui kovaan paikkaan, kun molemmat rintamat murtuivat. Maassa kuitenkin saattoi elää turvallisesti sillä sota oli siellä rintamilla. Sotaa kävivät armeijat keskenään. Tässä sodassa on aivan toisenlainen tilanne. Nyt siviilit eivät ole turvassa kummallakaan osapuolella ja se tekee tästä sodasta aivan erilaisen. Näyttää siltä ettei tätä eroa osata nähdä ja siksi sodan motivaatiotkin jäävät monille hämäriksi. Hamasin hyökkäys oli järkyttävä ja kohdistui pääasiassa siviileihin. Kohteena oli ihmiset, joilla oli halua auttaa helpottaa Gazalaisten elämää monin tavoin. Hyökkäyksen kohde oli ilmeisesti tarkoin valittu ja tehtiin mahdollisimman hirveällä tavalla. Niin hirveällä ja uskomattoman brutaalilla, ettemme täällä kykene edes sellaista käsittämään.
Pohdin syytä tähän kaikkeen ja oivalsin siihen loogisen syyn. Hamasin poliittisen siiven johtaja on asian ilmaissut viesteissään selkeästi. Hamasin tavoite oli saada Israel hyökkäämään ja aiheuttamaan mahdollisimman paljon siviiliuhreja, jotta koko maailma kääntyisi Israelia vastaan. Mikäli tämä on ollut alusta alkaen kaiken takana, niin Hamas on onnistunut todella hyvin.
Nyt Libanonin rajalla on saama kehityskulku meneillään. Sielläkin pyritään siihen, että Israel hyökkäisi ja taas saataisiin paljon siviiliuhreja lisää. Jolloin yhä useammat maat alkaisivat boikotoimaan Israelia.
Palestiinalaisia käy sääliksi, kun ovat ”kahden tulen” piirissä: toisaalta Israelin että Palestiinan Hamasin, ainakin epäsuorasti järjestetysti. Hamasille ei (edes) ”omien” ahdinko tunnu olevan este omalle toiminnalleen. Riippumatta siitä, pidetääntö Israelin toimintaa kohtuuttomana vai ei. Vaikea on alueesta tietoa tai infoa/”dataa” saada muutoin kuin totalitaarisen Hamasin kautta.
Yahya Sinwar on Hamasin poliitisen siiven johtaja ja Israelin armeija uskoo juuri hänen suunnitelleen 7,10 tapahtuneen hyökkäyksen, joka järkytti koko Israelin kansaa. Hän on viestittänyt, että Israelin armeija on nyt juuri siellä mihin sen halusimmekin. Eli näin hän tunnustaa, että hyökkäyksen tavoite oli juuri se että Israel hyökkää sinne voimalla. Hamasin pyrkimyksenä on maksimoida siviiliuhrien määrä. Israel sitä vastoin pyrkii niitä estämään, jopa ilmoittamalla asukkaille etukäteen mihin seuraava hyökkäys kohdistuu. Jolloin tietenkin tieto menee myös Hamasille.
Näin ei ole toiminut mikään armeija aikaisemmin ja sen siksi omat sotilaat joutuvat erityiseen vaaraan. Silti Israelia syytetään kansanmurhasta. Tutkijat ovat tehneet laskelmia Hamasin ilmoittamista siviiliuhrien määristä ja havainneet, että ne eivät voi pitää paikkaansa. Myös taisteluihin osallistuneet on laskettu mukaan. kaatuneet taistelijat kun ilmoitetaan siviiliuhreina, niin saadaan suurempia lukemia. Äskettäin suurta huomiota sai tapaus jossa Israelin ohjusiskun seurauksena telttaleirissä kuoli kymmeniä Palestiinalaisia. Hamasin ohjusten laukaisualusta oli aivan leirin läheisyydessä. Johon isku kohdistui. Leirissä iskun jälkeen tapahtui myös räjähdyksiä. Se kertoo siitä, että sielläkin on täytynyt olla jotain mikä iskun vaikutuksesta räjähti. Sinwar on myös tuonut esiin sen että siviiliuhrien suuri määrä on tärkeä osa taistelua.
Näin toteutuu se sana, että Israel joutuu kaikkien kansojen vihan kohteeksi. Palestiinan tunnustaminen ajaa juuri tätä asiaa eteenpäin. 70 % Palestiinalaisista ei toivo edes että tämä toive toteutuu. Tuo tutkimuksen on Hamas itse tehnyt.
Joten Palestiinan valtion tunnustamiset ja kansainvälisen rikostuomioistuimen lausunnot saavat aikaan maailman laajuista Antisemitismiä, mutta eivät rauhaa lähi-itään.
Pitäisiköhän todeta monista kansojen johtajista tässä valtion tunnustamisen suhteesta: ”anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”. Sitten on toki niitäkin johtajia, jotka mitä ilmeisimmin tietävät, mitä valitettavasti tekevät. Totta se on, mitä ihmisen toiminnasta on todettu: tunteet ratkaisevat tekemistä enemmän kuin totuus.
60 % median käyttäjistä lukee vain otsikot. Taustoihin harva jaksaa syventyä. Siksipä juuri noin on mitä Jukka M. tuot esiin. Otsikko ratkaisee sen miten asiaan suhtaudutaan ja se mitä asiasta kerrotaan ensin.
Hamas on vienyt tiedotuksessaan tämänkin asian huippuunsa. Jopa juttu on voinut olla valmis jo ennen kuin terroriteko on tapahtunut.
Otsikolla saadaan todellisuuden vastainen reaktio aikaan lukijoissa. Tietenkään ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia sille, että terroristijärjestö voisi saada itsenäisen valtion oikeudet ja mahdollisuudet. Aivan mieletön ajatus.