Elämä on pelkkää valinnantekoa. Tämän otan, tuon jätän, syön tuon rotan. Jos et tahdo tehdä valintaa, niin sekin on jo valinta. Eli annat jollekulle toiselle luvan valita puolestasi. Silloin tosin joku muu vyöttää sinut ja vie sinut sinne, minne et tahdo.
Uskontojen suhteen ihminen tahtoo näinä aikoina olla villi ja vapaa. Hän kulkee arvojen ja katsomusten tavaratalossa etsien mieluista ostoskorintäytettä. Tämän otan ja tämän, tuon ja tuon jätän. Kaikille passaisi varmaan, että se, mikä on hyvää, totta ja oikeaa, olisi heidän puolellaan. Mutta vain ani harva meistä rohkenee tietoisesti asettua hyvän, toden ja oikean puolelle.
Viime päivinä mediassa on puhuttu nepotismista eli sukulaisten suosimisesta viranhakuprosessissa. Toinen epärehellinen menettelytapa on simonia eli viran ostaminen itselleen. Apostolien tekojen 8. luvussa kerrotaan, miten Simon-niminen noita vaikuttui apostolien tekemistä ihmeistä. Hänkin tahtoi samanlaiset ihmevoimat. Ne saadakseen hän olisi ollut valmis maksamaan huomattavat summat rahaa. Lieneekö simoniaa yritetty harrastaa kirkossa muulloinkin kuin vain alkukirkon aikana?
Apostolien tekojen alussa kerrotaan, miten kavaltaja-Juudaksen tilalle valittiin uusi apostoli:
Ehdolle pantiin kaksi miestä: Joosef Barsabbas, toiselta nimeltään Justus, sekä Mattias. Sitten kaikki rukoilivat: ”Herra, sinä joka tunnet kaikkien sydämet, ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut astumaan tähän palvelutehtävään ja apostolin virkaan, josta Juudas luopui mennäkseen sinne, minne kuului.” Sen jälkeen he heittivät miehistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiakselle. Näin hänet valittiin ja liitettiin kahdentenatoista apostolien joukkoon.
* * * * * * * *
Kun tuumailen tätä Usko hyvän tekemiseen 2014-seurakuntavaalikampanjaa kokonaisuutena, niin näin varsinaista vaalipäivää edeltävänä ehtoona minulla on sellainen hytinä, että panos oli paljon suurempi kuin mitä tuotos tulee olemaan. Paljon porua, vähän villoja.
Lusikkani olen toki tähän soppaan pistänyt, oikeastaan kaksikin. Viran puolesta vaalit ovat työllistäneet, mutta kun ensimmäisen kerran toiseen hiippakuntaan kuuluvana minulle tarjoutui tilaisuus ottaa osaa vaaleihin myös ehdokkaana, niin tein työtä käskettyä ja asetuin ehdolle. Muuta vaalityötä en sitten ole tehnytkään. Olen heittänyt Herran haltuun koko asian. Jos Tapiolan seurakuntaneuvoston ehdokas numero 77 saa riittävästi ääniä, niin käärin hihat ja käyn töihin. Jos en tule valituksi, niin ei maailma siihen kaadu. Olenpahan ollut kerryttämässä listani yhteistä äänipottia edes jonkin verran.
Kyseenalaistan tällaisen ”vanhanaikaisen” kirkollisen äänestämiskulttuurin mielekkyyden. Näen siinä kolme suurta heikkoutta:
1) Millä ihmeen konstilla ihmiset saataisiin vaaliuurnille.
2) Miten ihmeessä ehdokkaat tehdään tutuiksi äänestäjille.
3) Tasavaltalainen demokraattinen vaalitapa toimii huonosti Jumalan valtakunnassa, joka on kuningaskunta, monarkia. Taivaallinen vaalisysteemi on paljon maallista simppelimpi: Jumala ja Poikansa Jeesus valitsevat ihmiset eri projekteihin sisäisen eikä niinkään ulkoisen kutsun avulla: Tuota, tuota ja tuota tarvitsen nyt.
Taivaallisen kutsun saaneille annetaan voima ja viisaus ylhäältä, niin että he selviävät tehtävissään. Taivaalliset rekrytoijat myös tuntevat valitsemansa ihmiset hyvin.
Voisimmeko me siis jatkossa kutsua 120 seurakuntalaista rukoilemaan vaaliehdokkaitten puolesta ja sitten annettaisiin arvan ratkaista. Tai lottopallokoneen.
* * * * * * * *
Jäniskevennys: Kallis konsultti tuli firmaan tekemään ratkaisua johtajavalintaan. Kun hän näki esikarsitun hakupaperipinon, hän muitta mutkitta nappasi sieltä välistä yhdet hakupaperit ja sanoi:
– Tässä on uusi työntekijänne! Hakijat ovat suunnilleen yhtä päteviä, mutta vain yksi voidaan palkata. Miksi juuri tämä hakija tuli valituksi? No, hänellä vain sattui olemaan pikkuisen parempi onni kuin muilla.
Kuvateksti: Pelkään ensi yönä näkeväni unta, jossa Jeesus sanoo minulle, että ei siitä pienestä vaivannäöstä olisi ollut ollenkaan haittaa…
Näin on. Jeesus käski odottaa Pyhällä Hengellä täyttymistä ja sitten vasta tulee lähteä Hänen todistajakseen. Omilla lihallisilla voimilla ja järjenpäätelmillä se ei onnistu, kuten kirkko on todistanut viime vuosikymmeninä.
Oletko sinä jo täyttynyt Pyhällä Hengellä?
http://uskon.fi/html/tayttya.html
Kirkon opin mukaan kolminaisuuden yksi Jumala on Pyhä Henki. ( Konstantinopoli 381 ). Keskitalon mukaan siis Jumala vaikuttaa konkreettisesti maailmassamme. Jumala on rakkaus, siis maailmamme on nykyisellään Jumalan rakkaus.
Minun käsitykseni mukaan maaplaneettamme on yksiselitteisesti meidän ihmisten hallittavana. Jumalan, yksi Korkein, rakkaus on jokaisen ihmisen sisimmässä, miten sen sitten kukin ihminen itse arvostaakin.
Jos tosiaan Jumala vaikuttaisi realistisesti planeetallamme, niin voisi kysyä, mikä se sellainen Jumala on, joka on voimaton ihmisten päätöksille. Ja kirkko vielä korostaa tämän Jumalan antavan pelastuksen. o tempore o mores.
Reinolla on nyt pari pientä virhettä, jotka johtavat suurempiin virhepäätelmiin.
Ensinnäkin, Pyhä Henki ei ole kaikissa ihmisissä, koska kaikki ihmiset eivät ole pelastuneita ja vielä harvempi näistä todella kulkee Hengen johdattamina.
Toiseksi, maaplaneetta ei ole ihmisten hallittavana, vaan teknisesti ottaen sen valta siirtyi Saatanalle, kun hän sai ihmisen käännytettyä omalla puolelleen syntiinlankeemuksessa ja siksi Saatanaa sanotaan myös tämän maailman ruhtinaaksi sekä jopa tämän maailman ajan jumalaksi. Silti, Saatanalla on vain niin pitkästi ketjua kuin mitä Jumala antaa ja Jumala antaa aina sen mukaan, kuinka ihmiset toimivat.
Pahuus täytyy siis olla olemassa, jotta on vapaus valita. Ja täytyy olla vapaus, jotta aito rakkaus toteutuisi, joka täytyy tapahtua aina rakkaudessa. Ja näin Jumala ei pakota ketään seuramaan itseänsä ja tulemaan luoksensa, mutta sitten on vain toinen vaihtoehto että ihminen seuraa tämän maailman ruhtinasta.
Jumala todellakin vaikuttaa realistisesti ja miljoonat ihmiset kertovat tästä muutoksesta heidän elämässään. Voit lukea esimerkiksi täältä muutamasta muutoksesta, jonkalaisen myös itse kohtasin kun otin Jeesuksen vastan ja Hän korjasi elämäni, niin että isännältä jäi pois viina, tupakka ja kiroilu muiden paheiden lisäksi, mutta aloin myös kykenemään aitoon agape-rakkauteen, joka toimii pyytettömästi.
http://www.muutokseen.fi/
Mauno Mattila.
Minun uskoni perustuu Jeesuksen todennäköisiin sanomiin.
Ensinnäkin. ” Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä ”. Tämä käännös on todettu rehelliseksi muiden kanssa, joitka kaikki merkitsevät samaa. Jeesus ei tässä erotellut ihmisiä vaan Jumalan henki vaikuttaa kaikissa ihmisissä.
Toiseksi. Jeesus ei missään maininnut Jumalan johtavan planeettamme Saatanan kanssa eikä yleensäkään konkreettisesti. Olen lukenut useitakin ihmisten, saarnaajien, kertomuksia keskusteluistaan Jumalan kanssa ja jopa käynneistään taivaassa. Eivät kuulu myöskään minun uskooni.
Olen lukenut useitakin kommenttejasi, jotka kaikki kuuluvat utopia uskoon, joilla ei ole mitään perustaa, realistista uskon sanoman pohjaa. Siis en tule lisää kommentoimaan.
Mauno Mattila: ”Toiseksi, maaplaneetta ei ole ihmisten hallittavana, vaan teknisesti ottaen sen valta siirtyi Saatanalle, kun hän sai ihmisen käännytettyä omalla puolelleen syntiinlankeemuksessa ja siksi Saatanaa sanotaan myös tämän maailman ruhtinaaksi sekä jopa tämän maailman ajan jumalaksi. Silti, Saatanalla on vain niin pitkästi ketjua kuin mitä Jumala antaa ja Jumala antaa aina sen mukaan, kuinka ihmiset toimivat.”
On se vaan perin kummallista, ettei kaikkivoipa, kaikkivaltias ja luotujaan rakastava isäpappa-Jumala saa yhtä pirua kuriin. Jaa, mutta eikös Jumala ole sen pirunkin luonut, jos se kerran on luonut kaiken?
Miksiköhän, kun siitä ei ole muuta kuin pelkkää riesaa???
Kimmo ei karikatyyriä vastaan hyökkäämällä osoita nyt kuin on yksinkertaisuutensa ja kyvyttömyytensä nähdä Isoa Kuvaa. Mutta ei mitään uutta auringon alla.
Mauno Mattila puhuu asiaa niinkuin se on. Toisin kuin maatamat kommentaattorit. Uskoisin, että heiltä puuttuu omakohtainen Kristuksen sisäinen tuntemus. Kuin myös raamatun tuntemus.
Muistakaamme: Jeesus rakastaa sinua!
Jeesus todellakin rakastaa ja voi muuttaa uudeksi ihmiseksi, joka elää ikuisesti. Jos uskomme Hänen maksaneen syntimme ja uskomme Häntä.
”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” – Jeesus Kristus (Joh. 11:25-26)
Piti olla ”muutamat” sorry
Hannu Kiuru :”2) Miten ihmeessä ehdokkaat tehdään tutuiksi äänestäjille.
3) Tasavaltalainen demokraattinen vaalitapa toimii huonosti Jumalan valtakunnassa, joka on kuningaskunta. Jumala ja Poikansa Jeesus valitsevat ihmiset eri projekteihin sisäisen eikä niinkään ulkoisen kutsun avulla: Tuota, tuota ja tuota tarvitsen.”
Mielestäni ainakin sinä olet tehnyt itsesi tutuksi äänestäjille. Tasavaltalainen demokraattinen äänestystapa ei henk.koht. käsitykseni mukaan koske muuta kuin ”maallista regimenttiä”, jossa asioita mitataan ”tieteellisinä” vain kvantitatiivisina yksikköinä, jollainen on esimerkiksi raha. Mielestäni hengellinen regimentti perustuu kvalitatiivisiin ikuisiin arvoihin, joita ei voi empiirisesti mitata, joten näkemykseni mukaan olet ikäänkuin ”puun ja kuoren välissä”.
Toivon sieluni pohjasta, että äänestäjät ymmärtävät tämän eron ja valitsevat luottamushenkilöiksi henkilöitä, jotka arvostavat kirkkolakia ja -järjestystä niin paljon, että myös luottamushenkilöinä haluavat valinnoissaan tukea kirkkoa.
Henk.koht. ainakin täältä vähän ”vääräoppiselta” puolelta toivon, että olet yksi luottamushenkilöiksi valituista.
Nettikirjoittelu tuntuu noin yleisesti ottaen taannuttavan ihmisiä kamalasti. Erilaiset raivopäiset nettipuheet ovat kuin vanhempiinsa pettyneiltä lapsilta, jotka syyttävät Taivaallista Isää ja Kirkko-äitiä kaikesta kokemastaan pahasta, väärästä, epäoikeudenmukaisesta Vielä ei ole kovin kehittynyt tuo tapa vastata itse omista huudoistaan….
Hannu Kiuru :”Erilaiset raivopäiset nettipuheet ovat kuin vanhempiinsa pettyneiltä lapsilta,..”
Erilaisena, ulkopuolisena olen samaa mieltä. Olen samaa miltä kuin Paasikivi oli sodan jälkeen siitä, että ”suomalaisten piti heittäytyä maahan ja tunnustautua yksin syylliseksi sotaan”. Paasikiven mielestä epärehellisyys ja valehtelu tuhoaisi kansan sielun.
Mielestäni lapsilla tulee olla oikeus kunnioittaa edellisiä sukupolvia ja sitä mitä he ovat puolustaneet. 70-luvun keittiövallankumous ”taaniloineen jne.” vei mielestäni heiltä tuon ”kunnioittamisen oikeuden”. Tilanne on sama, kuin joskus junassa matkalla Helsingistä Lahteen, kun keskustelin silloisen ”julkkiksen” kanssa, joka suri ”militarismiaan”, kun oli lapsena ihaillut lentävää taistelijasankari Battler Brittonia, ja yritin lohduttaa häntä sanomalla, että ei hän ollut samaistunut sotaan ja tuhoon, vaan puolustukseen ja sankariuuteen.
Ehkä olisi parasta, jos ehdokkaaseen olisi tutustuttu seurakunnan tilaisuuksissa.
Lauri, tuo olisi tietysti ideaali, mutta taitaa vaatia kohtuuttomasti niin äänestäjiltä kuin monilta ehdokkailtakin.