Meidän tulee oppia kiinnittämään silmämme, sydämemme ja sielumme taivaan puoleen ja odottamaan iankaikkista elämää elävässä toivossa ja iloisina … Sillä meidän tulee tavoitella korkeampaa päämäärää kuin ovat ajalliset ja katoavat aarteet, nimittäin autuasta osaa taivaassa, joka ei katoa.
Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 272, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016. WA 34 II, 111. A. H.
Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Kol. 3:1-2
Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne. Luuk. 12:34. Aarre taivaassa. Mark. 10:21
Tietenkään tähän maanpäälliseen elämään kuuluvia asioita ei saa vähätellä, mutta taivas ja taivaaseen pääseminen ovat kaikista tärkeimpiä.
Mitä hyötyä on meillä siitä, että Kristus asuu meissä?
Me omistamme kaikki Hänen aarteensa.
Koska Herra Kristus on kokonansa meissä, on siitä seuraus, että Hänen iankaikkisen viisautensa, vanhurskautensa, ilonsa, elämänsä ja koko täydellisyytensäkin täytyy olla meissä. Sillä kuinka voisin omistaa Kristuksen, jos en samalla omistaisi Hänen vanhurskauttaan? Jos minulla on aurinko, on minulla myös sen loisto. Kristuksen vanhurskaus on tosi meissä ja loistaa meissä kuin Jumalan kirkkaus, mutta se on salattu Kristuksessa. Kristuksen viisaus ja ilo ovat myös meissä, mutta ne ovat vielä salassa ja näkyvät vain heikosti. Mutta kaiken sen, minkä me tiedämme evankeliumista ja autuudestamme, olemme me saaneet Kristuksen valkeudesta. Ja niin usein kuin kurjat sydämemme vielä iloitsevat, tapahtuu se Kristuksen ilossa. Herran Kristuksen elämä ja kuolemattomuus ovat myös meissä ja pysyvät meissä viimeiseen päiväämme asti, mutta sekin on meille Kristuksessa salattuna. Mutta kun Kristus kokonaisuudessaan ilmestyy meissä, silloin ilmestyy Hänen elämänsäkin korkeimmassa voimassaan ja kirkkaudessaan.
Stefan Prätorius, Hengellinen aarreaitta, s. 331-332, SLEY, 1925.
Jokin aika sitten kirjoitin tänne blogin Psykiatriasta. Jatkan sitäkin vielä täällä. Sigmund Freudin mielestä muistaakseni jo se, että pohtii elämän tarkoitusta, on merkki psyykkisestä sairaudesta. Vieläkö psykiatrien keskuudessa ajatellaan näin, ainakin jotkut freudilaiset psykiatrit?
Eräs tuttu psykiatri kertoi minulle aikoinaan eräästä naisesta, joka erotettiin Helluntaiseurakunnasta, koska kävi tämän kyseisen psykiatrin vastaanotolla. Nyt ymmärrän paremmin tämän erottamisen.
Tentin aikoinaan teologisessa hiukan Gaetano Benedettin skitsofreniaa käsittelevää teosta. Siinä mm. muistaakseni annettiin terapeutille lupa valehdella potilaalle, jos terapeutti katsoi sen voivan edistää toipumista. Jotenkin ymmärrän tämän, mutten voi periaatteessa hyväksyä tällaista toimintaa.
Nyt Yle Areenassa on julkaistu nimenomaan fiktiivinen Freud aiheinen jännityssarja.
Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni. Joh. 10:17-18.
Kuuntele: “Sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
Kristuksen kuolema ei ollut mikään satunnainen kuolema taistelussa perkelettä vastaan. Ei, hänethän lähetettiin maailmaan nimenomaan kuolemaan. “Sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
Tämän sanan välityksellä hän vie meidät Isän omaan neuvotteluhuoneeseen, ja antaa meidän kuulla joitakin Isän käskyjä, jotka koskevat ihmisten pelastusta. Kaikkialla Raamatussa puhutaan Kristuksen kuolemasta lampaiden tähden, ja kaikki lukemattomat sovitusuhrit ovat hänen sovituskuolemansa esikuvia ja ilmoituksia.
Jos sydämesi avautuu tälle sovituksen varsinaiselle tarkoitukselle, et enää valita omaa kurjuuttasi ja kadotettua tilaasi. Silloin voit kerta kaikkiaan hyväksyä, että koska Jumala on antanut oman Poikansa sovitusuhriksi meidän pelastukseksemme, meissä itsessämme ei ole muuta kuin kuolemaa ja tuomiota.
Mutta samalla sinä saat tietää, että hänen aikaansaamansa sovitus on täysin riittävä tekemään sinut autuaaksi, puhtaaksi ja vanhurskaaksi ja takaamaan sinulle Isän mielisuosion. Sillä Jeesus sanoo, että se on Isän tahto.
Ja tämä Jumalan tahto on niin totinen, että hän sanoo: “Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni.” Ja taas: “Sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
Oi Jumala, anna meille silmät, että näkisimme! Oi Jumala, anna anteeksi meidän epäuskomme!
Oi Jumala, se on sinun ikuinen päätöksesi, että sinun Poikasi antaisi elämänsä meidän tähtemme. Sinulle olkoon kunnia ja ylistys iankaikkisesti! Se riittää, se riittää täysin!
Tämä on ainoa usko, joka voi tehdä viheliäisen, kylmän ja kuolleen sydämen eläväksi ja lämmittää sen. Se on ilmainen ja ansaitsematon lahja.
Sinulle olkoon kunnia ja ylistys!
C. O. Rosenius (1816-1868), Leipäset, Evästä vuoden jokaiselle päivälle, s. 236, Perussanoma Oy, 1990.
Muistaakseni Erik Ewalds on sanonut, että anteeksiantamus voisi hoitaa ja parantaa monia psyykkisesti sairaita.
Luokaamme siis katseemme tästä elämästä toiseen elämään niin kuin orjantappurapensaasta kauniiseen yrttitarhaan ja voittakaamme Pyhän Hengen avulla kaikki, mikä sydäntämme surettaa ja rasittaa.
Stefan Prätorius, Hengellinen aarreaitta, s. 505, SLEY, 1925.
Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Ilm. 2:10
Jokaisen uskollisen kristityn tien päässä on taivas.
Cuyler, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Mitä minun pitää tekemän, kun synnit raskaasti painavat mieltäni?
Katua ja ottaa synnin päästö.
Jos raskaat synnit painavat mieltäsi, on paras, että tunnustat ne sielunpaimenellesi ja otat häneltä pyhän synninpäästön, niin saat omalletunnollesi rauhan. Sillä synninpäästö on sama, kuin jos Jumala itse uskosi vahvistukseksi ja omantuntosi paremmaksi vakuutukseksi tekisi uuden liiton kanssasi ja korkeudestaan päästäisi sinut synneistäsi.
Mutta siinä ei vielä ole kylliksi, että me sen varmasti uskomme, vaan meidän tulee rauhoittuakin siitä eikä enää pelätä mitään syntiä eikä kuolemaa. Sillä jos me olemme vanhurskaat ja vapaat synneistä, mitä meillä sitten enää on synnin kanssa tekemistä? Jos me olemme vapaat kuolemasta ja eläviksi tehdyt, mitä kuolema silloin meihin koskee? Synnillä ja kuolemalla ei enää ole mitään valtaa ylitsemme. Synti ja kuolema ovat kuoletetut ja Kristuksen kanssa haudatut, synti ja kuolema ovat erotetut meistä, kauemmaksi kuin taivas maasta.
Rakas opettajani, Luther, jonka opetusta mielelläni seuraan, kirjoittaa siitä postillassansa, Jen. s. 9:
“Uskokaamme siis varmaan, että Kristus ylösnousemisensa ja voittonsa kautta on antanut meille sellaisen varmuuden, ettei mikään synti enää voi meitä pelottaa. Koska siis Kristus on meidät vapahtanut, niin me teemme väärin, jos emme siihen luota, vaan annamme synnin tahi kuoleman meitä pelottaa.”
Stefan Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta.