Näin vaalien jälkeen uutisoidaan hallitusneuvotteluista, ja jossakin vaiheessa tuleva valtioneuvosto esittelee hallitusohjelmansa. Työllisyys, kansainvälinen kilpailukyky, velanoton rajoittaminen ja sopeutuminen väestön ikääntymiseen lienevät osa myös tulevan hallituksen problematiikkaa.
Pari tuhatta vuotta sitten esitteli eräs tuleva kuningas maapallolla oman hallituksensa ohjelmaa. Tuo ohjelma ei ollut mikään kansallinen versio vaan se on määrä eräänä päivänä toteuttaa koko planeetalla. Jumalan valtakunnan hiljattain voideltu kuningas ei ollut mikään teoreetikko, hän antoi myös vakuuttavat näytöt kyvystään toteuttaa lupauksensa. Vilkaistaanpa ohjelman sisältöä.
Aloitetaan Kristuksen maatalouspolitiikasta: muutamalla kalalla ja leivänpalasella tuhansille ruokaa(Joh6:5-14). Ei mikään ihme, että hätäisimmät olivat valmiita tekemään tuollaisesta ruokkijasta paikallisen vallankäyttäjän(jae15)
Aika vetoavaa yhteisten asioiden hoitoa, eikö? Erityisesti sen miljardijoukon näkökannalta, jolla on krooninen nälkä nyt kun ihminen hallitsee täällä asioiden kokonaisuutta.
Eikä liene Jeesuksen terveyspoliittisessakaan ohjelmassa moittimista. Kaikki lasaretit maapallolla tullaan lakkauttamaan tarpeettomina. Että miksikö? No kun tämä kuningas ”paransi kaikki sairaat”. (Mat 8:16) Sellainen hallinto ei sote-uudistuksia tarvitse.
Luonnontuhoja on aina tapahtunut ja hallitukset ovat reagoineet niihin vaihtelevalla menestyksellä. Useimmiten jälkikäteen. Markuksen raportti Jumalan valtakunnan kuninkaan kyvyistä on vaikuttava: ”Hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ’Vaikene, ole hiljaa!’ Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.”(Mark4:39)
Kaikki nykyhallitukset kutsuvat median luokseen, jotta kansalaisia voitaisiin informoida tulevasta. Jumalan valtakunnan kuningas tulee hallitsemaan koko maapalloa. Siksi informaatiokin on globaalia: ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille.”(Mat24:14). Kaikkien tulee saada tietää, että Isä meidän rukouksen pyyntö ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa” astuu voimaan. Ja se toteutuu saman jakeen alkuosan mukaan ”valtakunnan tulemisella”
Entäs sitten Jumalan valtakunnan puolustuspolitiikka? Kun luet Ilmestyksen 19. lukua, voit havaita, ettei Nato-kysymys sittenkään ole ihmiskunnan jatkon kannalta kovin oleellista. Asetelma kun on tämä: ”maailman kuninkaat sotajoukkoineen olivat kokoontuneet yhteen käydäkseen taisteluun ratsastajaa ja hänen sotajoukkoaan vastaan.”(Ilm19:19) Kauan sitten esitetty ennustus siitä, että ”(Jumalan valtakunta) on musertava kaikki ne muut valtakunnat” toteutuu viimeistä piirtoaan myöten.(Dan2:44)
Mitä ilmeisimmin kattavakin ilmapuolustus on vaikeuksissa, kun Jeesus-kuninkaan enkeliarmeijat tekevät sen, mitä kutsutaan ”rauhaan pakottamiseksi”( peace enforcement).
Raamattu kertoo meille myös Jeesuksen hallituskauden pituuden. Ilmestyksen 20. luku puhuu varsin pitkästä ajanjaksosta: ”He ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.”(Ilm20:6) Varsin loogista: kyllähän ”Maapallo nousuun”-projekti meidän jäljiltämme aikaa tarvitseekin.
Isä meidän rukouksen sanoja ”valtakunnan tulemisesta” kannattaa edelleen toistaa, tuolle hallitukselle voi äänensä antaa päivittäin. Raamattu kertoo Jumalan valtakunnan loppuvaiheesta seuraavaa: ”Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema….silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa.”(1.Ko15:25-28)
Taivaallinen hallitus jättää siis eropyyntönsä maallisten hallitusten tapaan. Sitä ei kuitenkaan koskaan korvata jollakin toisella vaan: ”ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea”(28. jakeen loppuosa)
Kysymyksiä keskustelun pohjaksi:
Uskotko sinä, että Luojamme tulee osallistumaan jonakin päivänä voimakkaalla kädellä maan hallintaan? Vai onko se, mitä ympärillämme tapahtuu ”Jumalan tahdon tapahtumista niin maan päällä kuin taivaassa”?
Kristuksen sotajoukkojen ja maan kuninkaiden taistelu kuvataan varsin brutaalisti Ilmestyksen 19. luvussa. Onko Luojallamme oikeus näin suoraviivaiseen manööveriin? Eikö neuvottelutulos olisi suotavampi?
Miten sinä suhtaudut Jeesuksen tuhat vuotta kestävään hallituskauteen? Millaisia ajatuksia sinussa herää sellaisista visioista, että ”tämän maailman ruhtinas” Saatana lakkaa meitä kiusaamasta ja ”miekkojen takominen auranvantaiksi” saatetaan loppuun?
Henkilökohtaisesti olisin taipuvainen sallimaan terveydenhuoltohenkilökunnalle omantunnonvapauden kieltäytyä abortin suorittamisesta tietyn tärkein ja oleellisin poikkeuksin, kuten äidin hengenvaara jne..
Kun kirkko joskus vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, sallisin papeille siinäkin asiassa omantunnonvapauden vihkiä tai olla vihkimättä.
Omatuntoa ei enää voi ulkoistaa kirkolle, herätysliikkeelle, oikealle opille, valtiolle tai puolueelle. Ikävä kyllä.
Jos tappamisesta yleisesti puhutaan, ja halutaan olla absoluuttisen ”raamatullisia”(mitä se sitten onkaan?), pitäisi tappaminen monissa tapauksissa sallia. Jos katsotaan kirkon vähemmän ylevää historiaa, löydämme tappamiselle yhä enemmän perusteita. Entä Martti Luther? Tiedämme kunnioitetun tohtorin kannan talonpoikaissotiin, juutalaisiin jne..
Aloitteen puuhanainen Sari Tanus: ”Kyse on vakaumuksesta johtuvan syrjinnän poistamisesta ja tasa-arvosta. Tarkoitus on saada lisää oikeuksia niille, jotka haluaisivat toimia esimerkiksi gynekologeina ja kätilöinä, mutta eivät vakaumuksensa vuoksi voi osallistua elämän lopettamiseen.”
Nyt ihmisten yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys siis kelpaavat perusteeksi muuttaa vallitsevaa lainsäädäntöä. Olen siinä käsityksessä, että moni tämän aloitteen kannattajista osaa sanoa tässäkin tilanteessa, että ”lainsäädäntö on jo tasa-arvoinen, sillä jokaisella ihmisellä on yhtäläinen velvollisuus työhönsä kuuluvien tehtävien suorittamiseen; gynekologina tai kätilönä toimiminen ei ole ihmisoikeus, jo nykytilanteessa ketään ei syrjitä vakaumuksen perusteella, sillä ihminen saa sekä hyväksyä että olla hyväksymättä abortin, miksi pieni aborttivastainen vähemmistö vaatii enemmistöä muuttamaan lainsäädäntöä mieleisekseen” jne.
”Nyt ihmisten yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys siis kelpaavat perusteeksi muuttaa vallitsevaa lainsäädäntöä. Olen siinä käsityksessä, että moni tämän aloitteen kannattajista osaa sanoa tässäkin tilanteessa, että “lainsäädäntö on jo tasa-arvoinen, sillä jokaisella ihmisellä on yhtäläinen velvollisuus työhönsä kuuluvien tehtävien suorittamiseen; gynekologina tai kätilönä toimiminen ei ole ihmisoikeus, jo nykytilanteessa ketään ei syrjitä vakaumuksen perusteella, sillä ihminen saa sekä hyväksyä että olla hyväksymättä abortin, miksi pieni aborttivastainen vähemmistö vaatii enemmistöä muuttamaan lainsäädäntöä mieleisekseen” jne.”
Minusta tässä abortti-asiassa ihmisten ”syrjimättömyys” ja ”yhdenvertaisuus” ei kelpaa perusteeksi muuttaa vallitsevaa lainsäädäntöä. Niitä sanoja ei olisi pitänyt mielestäni tässä yhteydessä käyttää. Varsinkin kun niitä on alettu viljellä aika harkitsemattomasti.
Tässä asiassa, kuten avioliitossakin, olisi palattava perusasioihin. Tarkoitukseen. Siihen mikä on avioliiton tarkoitus ja mitä varten se on, ja mitä varten lääketiede on.
Tässä ei ole ensisijaisesti kyse aborttia vastustavien lääkärien ja gynekologien oikeuksista, vaan sikiön oikeudesta elämään. Se on se asia, josta tässä pitäisi mielestäni puhua.
Ja jos puhutaan ”syrjinnästä” ja ”tasa-arvosta” niin niitäkin pitäisi tarkastella syntymättömän lapsen kannalta.
Onko jokaisella yhdenvertainen oikeus syntyä, päästä maailmaan, kokemaan elämä, saada mahdollisuus. Vai jaotellaanko mielivaltaisesti mikä sikiö saa mahdollisuuden ja mikä ei.
Kaikkea katsotaan nykyisin vain aikuisten näkökulmasta muutenkin. Se on huono juttu.
Ja mitä tulee ”ihmisoikeuksiin” niin siinäkin pitäisi ajatella sitä syntymätöntä lasta.
Tässä on nyt päätettävä se, onko sikiöllä ihmisoikeuksia, tai ylipäätään mitään oikeuksia. Ja kuka pitää sikiön puolia kun sikiö on itse täysin toisten armoilla.
Avioliittoa on tähän asiaan aivan turha rinnastaa muutenkin. Mutta siinäkin on mielestäni enemmän kyse lapsen oikeudesta omiin vanhempiinsa kuin aikuisten oikeudesta olla ns. naimisissa.
Avioliitto ja perheen perustaminen on aina vahvasti liitetty yhteen. Ja liitetään edelleen. Mutta sen merkitys on muuttunut siten, että adoptiokin on muuttunut aikuisen oikeudeksi perustaa perhe ”tarvittaessa adoption kautta”. Näin lakivaliokunnan päätökseen liittyen mm. Aamulehdessä mainittiin.
Onko alkio/sikiö ihminen on irrelevanttia. Jokaisella on 100% määräämisoikeus kehoonsa niin myös naisella, Naista ei voi pakottaa hautomoksi, sikiöllä ei ole mitään oikeuksia naisen kehoon.
Sikiö kuolee ilman naisen kehoa. Jos minä Sari olisin kuolemassa ja tarvitsisin keuhkon, verta, luuydintä miksi sinua ei Sari voida pakottaa sitä minulle antamaan? Vai oletko Sari sitä mieltä että lakia tulee muuttaa ja ihmisen keho ei ole 100% hänen omassa määräysvallassaan?
Anteeksi nyt vain, mutta tämä Ojasen päättely on kyllä aika karmeaa.
Ojasen mukaan naisella on oikeus kehoonsa, mutta sikiöllä ei ole mitään oikeuksia naisen kehoon. Missä logiikka? Siinäkö, että naisen elämä ei ole riippuvainen sikiön elämästä, mutta kylläkin päinvastoin? Ja sikiöllä ei siis ole minkäänlaista ”oikeutta omaan kehoonsa”, vaan, vaan kantajalla on oikeus halutessaan surmata hänet, ja vieläpä mistä syystä tahansa ja missä vaiheessa raskautta tahansa, onhan hänen ”oikeutensa kehoonsa” 100%?
Miksi sitten vastasyntyneellä, tai sanotaan vaikka 4-vuotiaalla lapsella olisi mitään oikeuksia huolenpitoon, tai edes elämään? Myös pienet lapset ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan. Sillä perusteella heitä ei kuitenkaan ole lupa jättää heitteille saati surmata. Tästä lienevät kaikki yhtä mieltä? Vai pitäisikö kenties päätellä, että pienten lasten vanhemilla on 100% oikeus omaan elämäänsä, eikä kukaan voi heitä velvoittaa ylläpitämään jälkeläisiään?
Jos sikiö on pelkkä objekti, jota sen kantaja voi kohdella miten haluaa, koska ”hänellä on 100 % oikeus kehoonsa”, miten tällä tavoin esineellistetty sikiö yhtäkkiä syntymän hetkessä muuttuisi itsenäiseksi persoonaksi, jolla on täydet ihmisoikeudet ja jota tulee kohdella kunnioittavasti ”päämääränä sinänsä, eikä vain välineenä”?
Avuttomilla lapsilla on oikeus vanhempiensa huolenpitoon nimenomaan riippuvuutensa takia. Näin on myös avuttomalla siköillä oikeus elämään äitinsä kohdussa.
”Miksi sitten vastasyntyneellä, tai sanotaan vaikka 4-vuotiaalla lapsella olisi mitään oikeuksia huolenpitoon, tai edes elämään?”
On oikeus ja tästä on laissa säädetty. Jos tämä 4-vuotias on kuolemassa ja tarvitsee verta, elimen jne. En minä, et sinä, tai tämän lapsen vanhemmat ole velvoitettuja tätä antamaan.
Jokaisella ihmisellä on määräämisoikeus kehoonsa. Nainen voi siis päättää haluaako hän lainata kehoaan sikiön käyttöön ja asettaa itsensä potentiaaliseen vaaraan. Ei se raskaus ja synnytys mitään pikkujuttuja naiselle ole.
Täällä arveltiin sitä, että abortointi on asia, minkä saatteeksi ei tarvita kirkon eikä kirkonjohtajien ohjausta eikä opetusta. Jos nyt asia on näin, on syytä johdonmukaisuusperiaatteen mukaisesti luopua nykyisestä kirkon perisyntiopetuksesta ja ymmärtää kaste vain kauniiksi tavaksi ottaa lapsi seurakunnan jäseneksi. Kirkolla on hämmästyttävä tapa ulkoistaa vastuunsa ja sanansa kaikesta siitä, mikä on haitaksi Sen armoa ja pelastusta kaikille lupaavalle politiikalle.
Abortti ja muu tappaminen on Jumalan tahdon vastaista, eikä siitä Jumalan tahdon mukaiset piispat voi olla toista mieltä. Pyhässä kasteessa Jumala lahjoittaa kastetulle lapselle Pyhän Hengen ja pelastavan uskon ja samalla kastettu pääsee Jumalan lapseksi Hänen suureen perheeseensä.
Mikäli ymmärrämme Jumalan tahdon tulevan esiin erityisen ilmoituksen kirjaimellisessa tulkinnassa, jää ”Jumalan tahto” enemmän kuin epäselväksi.
Jos tähän epäselvyyteen haemme selvyyttä kirkon historiasta (kuten kunnioitettu tohtori Luther ehdottaa) , taitaa kanta kääntyä lahtaamisen sallivaksi.
Kari-Matti, olet lukenut liian vähän tohtori Martti Lutherin kirjoja, jolloin teet johtopäätöksiä muutamien kohtien mukaan ja totuus jää tavoittamatta.
Juha, harrastanet myös Autuaan Tohtorin tapauksessa valikoivaa lukemista? Luther kirjoitti pitkän elämänsä aikana kaikenlaista. Myös täydellistä roskaa.
Mitä taas Raamattuun tulee, niin olet Juha täydellisen oikeassa, siinä että Raamattua tulee lukea nimenomaan kokonaisuutena. Ei joitain jakeita omien ennakkoluulojensa perusteella valikoiden, toisille silmät sokeasti ummistaen.
Kari-Matti, minun ei ole tarvinnut lukea tohtori Martti Lutheria valikoidusti. Ihan hyviä teoksia on kaikki, kunhan malttaa niihin syventyä ja lukea kokonaan. Roska mainintasi kuvaa ainoastaan sinun ymmärrystä, ei tohtori Martti Lutherin kirjoja.
Olen mielestäni paneutunut kohtuullisesti Autuaan Tohtorin teoksiin, mutta täytyy lukea muutakin..emmehän me halua syyllistyä Lutherin ”palvomiseen”? Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Sinä Juha, tulkitset Raamattua aivan eri tavoin kuin Pyhä Tohtori Martti Luther.
Se jo kertoo jotain siitä, miten vähän saattaa ymmärtää, vaikka lukisi Lutherin tuotannon alusta loppuun moneen kertaan. Tapio Puolimatka aina tasaisin väliajoin kerskuu lukeneensa Raamatun, en muista oliko se 36 vai 49 kertaa kannesta kanteen. Siinä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, kuinka samaa tekstiä voi tavata ymmärtämättä siitä yhtään mitään.
Kari-Matti, mitä olen kommenteistasi tohtori Martti Lutherista saanut lukea, niin aika vähäistä on sinun ymmärryksesi hänen tuotannosta. Kai sinä niillä kommenteilla haluat omaa viisauttasi ja paremmuuttasi tuoda esille.
Oma ymmärrykseni Jumalan sanaan on paljon vähäisempi kuin kirkkoisillä.
Martti Luther ei etsinyt Raamatusta luonnontieteellisiä totuuksia (esim. maailma syntyi 6000 vuotta sitten). Lutherille Raamattu, myös UT sisälsi toisarvoisia, hämäriä kohtia. Jaakobin kirjettä Luther paheksui, arvosteli ja ihmetteli miksi se oli kaanoniin ylipäänsä otettu. Se kun ei sopinut Autuaan Pyhän Tohtorin teologiaan.
Luther ei uskonut sanainspiraatioon, Raamattu ei ollut kirjaimellisesti totta.
Kari-Matti, toki Luther tiesi ja osasi laskea Raamatusta maailmankaikkeuden iän. Tämäkin on Bibliassa kuin myös Jaakobin kirjeen esipuhe.
Sellaista ilmapiiriä olen toisinaan aistinut, ettei lakia enää pitäisi saarnata, mutta olisiko se kirkolle oikea linja?
Tästä aihepiiristä enemmän omassa blogisani.
Kari-Matti. Kyllä se Heinilä käsittääkseni ihan oikeesti uskoo,että maailma luotiin 4004 eKr, eli edustaa sanainspiraatio-oppia puhtaimmillaan. Ei niitä toki monta ole Suomessa.
Totta puhut Osmo. Heinilän sanainspiraatio on mahdollisimman kaukana Lutherin raamatuntulkinnasta. Mutta eipä tuo näytä haittaavan:-)
Joo Kari-Matti. Niinhän siinä käy kun uskoo enemmän ihmisiin kuin Jumalaan.
”Abortti ja muu tappaminen on Jumalan tahdon vastaista”
4. Moos. 31:17. Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen. 18. Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin.
Kyllä se naisten ja lasten tappaminen ja ei neitsyiden raiskaaminen on ollut jumalan tahdon mukaista.
Kari-Matti, Osmo ja Janne. Ihmeellisiä on kommenttinne, jotka mahdollisesti vievät muita sokeita haraan. Ei kellään ihmisellä ole oikeutta tappaa ketään.
Jeesus Kristus kärsi Golgatalla koko maailman syntien rangaistuksen ja tällöin oli kulunut tasan 4000 vuotta maailman luomisesta. Kannattaa lukaista Bibliasta ”aikarekisteri”, jossa on laitettu aikajanalle eri tapahtumat.
Bibliasta kannattaa lukea kirjojen lisäksi tohtori Martti Lutherin kirjoittamat esipuheet Raamatun eri kirjoille.
Kristuksen oppi on terveellinen oppi, jossa kannattaa pysyä. Tuuliviirinä tai muuten sokeana harhailu ei ole oikeaa oppia.
”Jeesus Kristus kärsi Golgatalla koko maailman syntien rangaistuksen ja tällöin oli kulunut tasan 4000 vuotta maailman luomisesta.”
Maapallo on ~4.5 miljardia vuotta vanha.
Mitä Tanus tarkoittaa viittaamalla tasa-arvoon? Eikö olisi pikemminkin epätasa-arvoa, että toiset voisivat kieltäytyä joistain syistä jostain työssään?
Ja toisekseen Tanus ”toivoo kristillisten piirien lähtevän kampanjaan mukaan mahdollisimman laajalla rintamalla”. Ehkä ”piirit” lähtevät, mutta suurin osa kristityistä on varmasti nykyisen aborttilain kannalla.
”Jonkun se on tehtävä”, otsikoi Helsingin Sanomat (Sunnuntai 24. 2.). Jutun mukaan Gynekologiliitto vastustaa kieltäytymisoikeutta siksi, että se asettaisi lääkärit eriarvoiseen asemaan – niihin, jotka saavat kieltäytyä abortista, ja niihin, jotka eivät saa. Näin puhuttaessa unohtuu, että ”se” eli oikeus aborttiin on yksi perustavanlaatuisista asioista naisten ihmisoikeuksien toteutumisessa.
http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Aborttikeskustelussa+on+unohdettu+naisten+oikeudet/a1362632075219
Jaa-a, Sonja, olisiko tässä kyse siitä, että kun on kerran oikeus suorittaa työtehtävät (vakaumus A) niin pitää olla myös oikeus olla suorittamatta työtehtävät (vakaumus B). Että jos vakaumuksen A ja B omaavilla ei ole yhtäläisiä oikeuksia työpaikalla niin se on sitten syrjintää. Nyt haluttaisiin siis lisää oikeuksia niille, jotka voivat suorittaa kaikkia gynekologille kuuluvia työtehtäviä kuin niille gynekologeille, joille omatunto ei salli kaikkien työtehtävien suorittamista.
Piti kirjoittamani: Nyt haluttaisiin siis lisää oikeuksia niille gynekologeille jne., joiden omatunto ei salli kaikkein työtehtävien suorittamista verrattuna niihin gynekologeihin, jotka voivat suorittaa kaikki työtehtävänsä.
Aivan, Jani. Erikoista.
Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan Etenen mukaan ei ole perusteita antaa terveydenhuollon ammattihenkilöille subjektiivista oikeutta kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä vakaumuksensa perusteella. Tällainen oikeus voisi Etenen mukaan johtaa potilaan oikeuksien ja pahimmillaan terveyden vaarantumiseen.
Etene antoi aiheesta lausunnon STM:n pyynnöstä. Neuvottelukunta painottaa, että laki raskaudenkeskeyttämisestä on ollut voimassa yli 40 vuotta eikä oikeutta kieltäytyä suorittamasta toimenpiteitä ole ollut. Jos tällainen oikeus myönnettäisiin, se olisi merkittävä periaatteellinen ja käytännöllinen muutos.
Osa raskaudenkeskeytyksistä tehdään naisen hengen tai terveyden pelastamiseksi. Jos terveydenhuollon henkilökunta voisi kieltäytyä raskaudenkeskeytyksistä henkilökohtaisen vakaumuksensa perusteella, se olisi ristiriidassa terveydenhuollon perustehtävän kanssa.
Jos taas raskaudenkeskeyttämisestä voisi kieltäytyä tapauskohtaisesti esimerkiksi raskaudenkeskeyttämisen syyn vuoksi, potilas joutuisi kohtuuttomaan asemaan. Etenen mukaan se merkitsisi astumista tielle, jossa jokainen terveydenhuollossa toimiva voisi määritellä oman terveyskäsityksensä mukaan hoitoa vaativat tapaukset.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?type=1/news_id=13463/Etene+vastustaa+l%E4%E4k%E4rin+oikeutta+kielt%E4yty%E4+aborteista
Jos tarkoituksemme on pitää koko Raamattu opin ja elämän ylimpänä ohjenuorana, silloin tulisi pitää koko Raamattu opin ja elämän ylimpänä ohjenuorana. Silloin emme hylkää Vanhaa Testamenttia, vaan muistamme, mitä Jeesus sanoi esimerkiksi koko lain pitämisestä.
Käytännössä kuitenkin tiukinkin raamattufundamentalisti suorittaa aina tulkintaa, ja valikointia, kuten yllä huomaamme. Osa Raamatusta on inhimillistä, kulttuurisidonnaista, osa jumalallista ilmoitusta. Homman tekee vaikeaksi se, että toistaiseksi ei kristinuskon historiassa ole löytynyt sellaista ehdotonta punaista lankaa, jolla nämä Raamatun kaksi puolta erotettaisiin toisistaan.
Surullista, jos Suomessa päätetään, että ihmiset jotka Hippokrateen valan mukaisesti ovat valmiita hoitamaan ihmisen terveyttä hedelmöityksestä lähtien, suljetaan ulos kokonaisesta ammattikunnasta. Pitäisi katsoa tässäkin asiassa vähän ympärilleen, millaiseen ratkaisuun muualla on päädytty. Eikä esim. nm. Jusu Vihervaaraakaan tunnu miellyttävän ajatus, että homomiehille tarjottaisiin työtä vain parturikampaajina, vaikka melkoiset ilkamat kommenteissaan ehtikin jo tässä asiassa pistääkin pystyyn.
Koska lääkärinvalan mukaan lääkärin ei ole sopivaa tehdä aborttia, pitäisi yhteiskunnissa, jotka sallivat abortin, olla oma ammattikuntansa tähän tehtävään.
Olli Lehto,
Käsitykseni mukaan sekä lääkäreiden että terveydenhoitajien ammattijärjestöt vastustavat tätä kansalaisaloitetta. Toisekseen kyse ei ole koko ammattikunnasta vaan kyse on siitä, että ne henkilöt, jotka eivät pysty abortteja tekemään eivät hakeudu töihin poliklinikoille, joissa abortteja tehdään.
Viittaustasi homomiehiin ja parturikampaajiin en ymmärrä. Mielestäni homomiehet eivät koe, että voisivat vakaumuksensa takia toimia vain parturikampaajina.
”Viittaustasi homomiehiin ja parturikampaajiin en ymmärrä.” Nm. Jusu Vihervaara
Okei, yritin vain viestittää, että turhan pilkallisesti suhtaudut tämän vähemmistön pyrkimykseen (viittaat kommenttiisi[se jossa vilahti mm. jehovan todistajat ja oma auringonpalvontasi], joka oli todellinen ennätysrimanalitus pilkallisuudessaan ja pinnallisuudessaan), kun itsekin olet käsittääkseni täällä erään vähemmistön asiaa ajamassa. Et tällä tavoin varmaan anna kovin myönteistä kuvaa omasta viiteryhmästäsi. No niin, varmaan olit jo ehtinyt hävetä ja katuakin kommenttiasi, mutta tämä sivusto ei nykyään mahdollista kommenttien editointia/poistoa omatoimisesti jälkikäteen.
”tämän vähemmistön”
Edellisessä kommentissani viittasin tietysti käsiteltävään lehtiartikkeliin.
Joudutaan kyllä mahdottomaan tilanteeseen, jos työntekijän vakaumus saa vaikuttaa siihen, mitä työtehtäviä hän saa suorittaa. Jos tässä annetaan periksi mihin se raja vedetään?
Aikanaan eräs Jehovan todistaja, joka työskenteli päiväkodissa, kieltäytyi vakaumukseensa vedoten osallistumasta lasten syntymäpäiväjuhliin. Hänet irtisanottiin virastaan ja päätös jäi lopulliseksi.
No mutta. Juhani ja minä olemme löytäneet toisemme tämän kysymyksen ääreltä mahdollisista muista erimielisyyksistämme huolimatta.
Seppo Juhani Järnberg :”…syntymättömät lapset eivät mielestänne ole varsinaisesti ihmisiä, joten heillä ei toki voi myöskään olla ihmisoikeuksia. Tuosta olen aika vahvasti eri mieltä.”
YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus alkaa sanoilla: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan…” joten valitettavasti ihmisoikeuksien edellytys on mielestäni se, että todella on ”synnytty”.
Maallisen regimentin puolella perintöoikeuden edellytys on, että lapsi syntyy elävänä. Pankkityössä joskus näitä asioita opiskelleena meille opetettiin, että eläväksi ja perintöön oikeutetuksi katsotaan lapsi, joka todistettavasti on ”vetänyt sisäänsä yhteistä ilmaa” edes kerran ennen viimeistä henkäystä eli kuolemaa.
Myös Raamatussa puhutaan ”perillisistä” ja kerrotaan, ketkä saavat periä ”taivasten valtakunnan”. Kun ja jos Jumalan nimi on ”Minä olen”, olen tulkinnut asian ”maallisen regimentin” mallin mukaisesti niin, että Snellman sanoessaan ”Itsetietoisuus on jakamaton, järjellinen henki on persoonallisuus” puhui totta, ja silloin myös ihmisen ”minä” on se filosofinen ”olio” ja ihmisen ”näkymättömän” tietoisuuden muuttumaton ”ydin”, jonka perusteella myös hän on Jumalansa kuvana ”järjellinen henki”, jota sanotaan ihmiseksi.
Sari Weckroth kirjoittaa: ”Tässä on nyt päätettävä se, onko sikiöllä ihmisoikeuksia, tai ylipäätään mitään oikeuksia. Ja kuka pitää sikiön puolia kun sikiö on itse täysin toisten armoilla.”
Missä vaiheessa solumöykky alkaa olla sikiö? Joskus hedelmöittynyt munasolu tulee ulos itsestään niin ettei nainen aina edes tiedä olleensa hedelmöittynyt. Joskus tulee keskenmeno. Pitäisikö naissä tapauksissa järjestää hautajaiset? Oliko kyseessä lapsen kuolema?
En tiedä, miten tosissaan kysymyksenne on esitetty, mutta tuota kannattaisi ehkä kysyä keskenmenon kokeneilta naisilta. Ymmärtääkseni näissä tapauksissa heidän on usein tehtävä jonkinlaista surutyötä. Jos joku kokee sen tarpeelliseksi, mitä estää pitämästä vaikkapa hautajaisia.
Rauli Toivonen :”Kristuksen sotajoukkojen ja maan kuninkaiden taistelu kuvataan varsin brutaalisti Ilmestyksen 19. luvussa. Onko Luojallamme oikeus näin suoraviivaiseen manööveriin? Eikö neuvottelutulos olisi suotavampi?”
Ilmestyskirjassa sanotaan myös, että ”syttyi sota taivaassa”, joten ilmeisesti neuvottelutulos ei ollut mahdollinen..