Tiedättehän, mikä on puolalaista optimismia?
Se on sitä, että vaikka asiat ovat nyt päin ahteria, ne ovat kuitenkin paljon paremmin kuin huomenna saati ylihuomenna.
Minua nyppii, kun kirkon tulevaisuutta pohtivat ovat tuohon samaan sortuneet.
On sellaista vielä-optimismia. Vielä pystymme nippa nappa tämän ja tämän tekemään, iloitaan siitä, kun huomisesta ei tiedä.
Sen yhden nasaretilaisen näkyvät resurssit käsittivät pienen joukon miehiä ja naisia, joille
hän antoi tehtäväksi maailman valloituksen. Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.
Tässä valossa tulervaisuus voi olla paljon valoisampi kuin ammattivoihkijoiden hokemat.
Työssä kun on mukana ja primus motorina tehtävän antaja itse.
Täysillä eteen!
JÄTÄ VASTAUS
Tuosta ”Täysillä eteen” lauseesta tuli mieleen, kun itselläni oli tapana paitsi keskustella jälkipolven kanssa Raamatusta, myös lukea heille edellisten sukupolvien sankaritarinoita olivatpa ne fiktiota tai faktaa.
Oli päivä, kun luin heille Tuntematonta sotilasta ja kesken lukemisen puhkesi ukkosmyrsky, jota menimme yhdessä parvekkeelle katsomaan. Salamoiden välähdellessä nuorimman katsoi pilviin ja sanoi :”Tähtää alemmas, saatanan kierosilmä.”
Kun seuraavana aamuna menimme parvekkeelle, pihakoivussamme ollut linnunpönttö oli pudonnut maahan. Silloin nuorimmaisemme katsoi taas taivaalle, ja sanoi, että en minä sitä noin tosissani tarkoittanut.
Olen vakuuttunut siitä, että ”kaikkia kansoja ei tehdä Kristuksen opetuslapsiksi” muuten kuin rakastamalla heitä kuten itseä, ja se taitaa olla niin suuri haaste, että ei se ainakaan tämän sukupolven ja näiden vallankäyttäjien aikana onnistu.
Jännää, että juttu on otsikoitu ”Tosi tylsää”, kun videolla lasten ja nuorten useimmissa kommenteissa sanotaan, että seurakunnan toiminnassa on mukavaa. Vain yksi sanoi, että on tylsää.
Lasten suusta saa kuulla totuuden. He eivät vielä osaa teeskennellä.