Jeesus poistui maan päältä takaisin taivaaseen hyvin pienen saattajajoukon todistaessa tapahtumaa. Tuolloin hän lupasi seuraajilleen ”voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin”(Apt1.8). Millaisesta voimasta oikein on kyse? Onko Jumalan henkeä tarjolla myös nykyään eläville kristityille? Mitä Raamattu kertoo Jumalan ylivertaisesta voimasta?
Jumalan henki mainitaan jo toisessa jakeessa. Maapallon ollessa vielä täysin elotonta materiaa ”Jumalan henki liikkui vetten yllä”. Sama voima yhdistetään jatkossakin jonkin tuottamiseen, esimerkiksi Psalmissa104:30: ”Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää”.
Jumalan yliluonnollista henkeä saivat jo muinaiset Jehovan palvelijat. Hengen saaminen oli merkki Kaikkivaltiaan suosiosta, ja sen menettämistä pelättiin: ”Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.”(Ps51:11) Raamattua kirjoittaessaan Daavid tunnusti, etteivät hänen viisaat sanansa olleet vain oman kynän terävyyttä: ”Herran henki puhuu minun kauttani.”(2.Sam23:2)
Raamatun kreikkalaisella puolella Jumalan henkeen liitetään aivan uusia piirteitä – ja KR92 antaa pyhälle hengelle isot alkukirjaimet. Maapallon asukkaille paljastetaan, että jotkut tulevat seuraamaan Jumalan Poikaa taivaaseen. Jeesus sanoi juutalaiselle hallitusmiehelle, että lihaa ja verta olevan olemuksen täytyy muuttua taivaskelpoiseksi, ”syntyä uudesti”. Tarvitaan kasteveden lisäksi Jumalan henkeä:” Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan”(Joh3:3-5).
Uudessa Testamentissa Jumalan henkeä käytetään siis kastemateriaalina – veden ohella. Johannes Kastajan sanoin ”Minä kastan teidät vedellä… Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”(Mat3:11)
Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat saivat todistaa Jumalan voiman yli-inhimillisiä seurauksia kristillisen seurakunnan syntymähelluntaina. Jerusalemissa olleet ulkomaalaiset ”kysyivät ihmeissään: ’Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?’”(Apt 2:7-10) Lähetystyön alussa ei siis kielikursseja tarvittu. Jumalalta peräisin oleva voima kun latasi vieraiden kielten sanaston ja kieliopin. Myös muut hengen ihmelahjat toimivat, ihmisiä parani yliluonnollisen voiman vaikutuksesta.
Me kaikki tunnemme auringon kypsyttävän voiman. Mutta tiesitkö, että myös Jumalan henki tuottaa oman hedelmänsä? Ja miten erinomainen onkaan sen laatu: ”Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus”(Gal5:22). Tällaiseen kypsymisprosessiin Jeesus seuraajiaan Isänsä voimalla vie, asuipa meissä sitten millainen ärräpurri tahansa.
Raamattu kertoo sitten myös jotakin hyvin vakavoittavaa Jumalan hengestä. Seuraava Vapahtajamme toteamus saa kristityn erityisen mietteliääksi: ”Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.”(Mat12:32) Ananias ja Safira saivat sen kokea seuraamukset Apostolien tekojen 4. luvun kertomuksessa.
”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?”, kysyi apostoli Pietari. Sanktiona tällaisesta petoksesta oli välitön elämänlahjan menetys.
Jumalan hengen ymmärtäminen persoonana on osa kolminaisuusopetusta, jonka valtaenemmistö Raamattuun tukeutuvista uskonnollisista yhteisöistä allekirjoittaa. Onko sinun käsityksesi mukaan Jumalan voima myös persoona? Mitä lahjoja Jumalan henki antaa kristitylle nykyään? Entä miten sinä ymmärrät pilkan Jumalan henkeä vastaan?
Rauli: ”Haluan myös puuttua siihen virheelliseen näkemykseen, jota Madsen ja Reinokin ilmeisesti haluavat puheenvuoroillaan tulpata. Nimittäin siihen, että Jumalan hengen vaikutus olisi aina yhtä dramaattista kuin mitä se oli monissa alkukristillisyyteen liittyvissä tilanteissa.”
Mistä ihmeestä, Rauli; olet saanut käsityksen, että Madsen ja minäkin haluamme ”tulpata”, siis sanoa ja sulkea lopullisen sanan ja näkemyksen virheellisenä pitämästäsi käsityksestä. josta puhut. En edes tunnista näkemystä omakseni. Olen täällä keskustelemassa ja kertomassa, mitä mieltä olen asioista ja kuuntelemassa, mitä mieltä Sinä olet. Ymmärrän keskustelemisen tällaiseksi, joka tapahtuu ilman tuputusta ja lopullisesti oikeassa olemista. Näin olen ymmärtänyt, että korostat itsekin näitä asioita!
Ollakseni rehellinen, myönnän kuitenkin silloin tällöin pohtivani, keskustelenko Rauli Toivasen vai hänen edustamansa järjestön kanssa! Tietojeni mukaan järjestösi ja johtokuntansa New Yorkissa vaatii jumallista kuuliaisuutta muodostamilleen oppikäsityksille ja jokaiselta Jehovan todistajalta on kielletty ankarien sanktioiden ja erottamisen uhalla itsenäinen ajattelu!
Onko näin ja saatko kertoa täällä kirkollisella foorumilla omia, itsenäisiä ajatuksiasi vai onko aivosi ja järkesi, jotka Jumala on antanut, orjuutettu ja alistettu robotin tavoin toistamaan, mitä järjestösi sanelee ylhäältä käsin.
Kristus on asetettu ”korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herruutta ja jokaista nimeä”… ”Ja kaikki hän (siis Jumala!) on asettanut hänen (= Kristus) jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle (siis meille, Häneen uskoville!), joka on hänen ruumiinsa”.
Kristus, jonka todistaja, johon tehtävään olen kutsuttu (Apt 1:8), olen, on siis asetettu mm. korkeammalle järjestöäsi ja sen opetusta ja siksi en halua jatkossa keskustella tämän järjestön kanssa, vaan toisen ihmisen, tällä kertaa Raulin kanssa, jolla on suora, ainoastaan Kristuksen kautta, yhteys Jumalaan valmiina, siihen että enää ei väliin järjestöjä tarvitse!
Jumalani kieltää rakentamasta tällaisia järjestelmiä ja Jumalan kuvia ja kirkkoja, joiden kautta vaaditaan kumartamaan elävää Jumalaa. Ainoa laillinen Jumalan kuva, välimies ja tie on Kristus! Se riittää!
Anteeksi, että näin suoriksi puhun, mutta olkaamme rehellisiä ja avoimia toinen toisillemme, varsinkin, kun haluamme julistaa elävää Jumalaa, joka on ”kuluttavainen tuli”!
Aivan aluksi kiitos siitä, että sanot asioista suoraan. Tyylisi heijastaa Raamatun henkeä, sellaisesta ei minun ole pätkääkään tarpeen loukkaantua.
Kirjoitit Reino pyhän hengen vaikutuksesta sellaista, mitä se sinun mielestäsi ei ole:….”niin että hän voi ikään kuin näytellä hengellisiä lihaksiaan.” Olemme samoilla linjoilla.
Kerroit Madseninkin korostaneen, että ”tosi voima on ELÄMÄN voima arjen keskellä”. Olen tästäkin ihan samaa mieltä.
Ja edelleen totesit alkukristityistä, että ”he tulisivat saamaan voiman olemaan loukkausten, pilkan ja häväistyksen kohteina, he tulisivat saamaan voiman ollakseen ylenkatsottuja, syrjäytettyjä, he tulisivat saamaan voiman salliakseen itseään kohdeltavan maailman tunkiona ja hylkynä, he tulisivat saamaan voiman asettumaan alimmille sijoille ja alistumaan toisten alaisuuteen.” Siis aivan kuten Raamattu meille opettaa.
Tämän kaiken sanomisesi tulkitsin niin, että sinä et katso hengen ihmelahjojen olevan sitä oleellisinta. Vaikka Raamattu toki puhuu alkuseurakunnan kielilläpuhumisista, parantamisista ja jopa kuolleiden herättämisestä. Oleellisinta oli juuri se saarnaamistyöhön saatu voima, jopa marttyyriyteen asti kantava.
Näinkö perusteellisesti minä sinut väärin ymmärsin? Vai oliko oma kommenttini jotenkin epäselvä? Joskus ne sellaisia voivat olla.
Kyllähän Jehovan todistajan valistunut kuulija muutamasta lauseesta tunnistaa. Kuten minäkin huomaan erilaisten karismaattisten liikkeiden edustajien puheenparret. Eikä ns. liberaaliteologikaan kauan keskustelukarvojaan piilossa pidä. Oppilas on opettajansa kaltainen, ja tämä täytyy vain hyväksyä vaelluksen ollessa tässä vaiheessa. Olen kokenut, että huomenna asiat voivat olla toisin!
Me Jehovan todistajat olemme kaikilla mittareilla mitattuna varmasti opetuksellisesti yhtenäisin uskonnollinen ryhmä maailmassa, kenties joitakin yhdenmiehenliikkeitä lukuun ottamatta. (No, voihan se yksikin mieli heilua sinne ja tänne.) Mutta eikö tällainen yksimielisyys voisi olla seurausta Kristuksen hengen vahvasta otteesta? Miksi Jeesuksen seuraajat, jotka saarnaavat Mestarinsa sanojen toteutukseksi ”hyvää uutista todistukseksi ja sitten tulee loppu” heijastaisi samaa eripuraa kuin mitä yleensä uskonnollinen maailma ulospäin kaiuttaa? Kerrohan, miksi tällainen olisi tarpeen?
Kysyt suoraan jt:lle usein toistetun kysymyksen: ”Onko aivosi ja järkesi, jotka Jumala on antanut, orjuutettu ja alistettu robotin tavoin toistamaan, mitä järjestösi sanelee ylhäältä käsin.”
Kyllä, orjuutettu olen. Ja juuri siinä mielessä kuin Paavalikin: ”se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja.”(1.Ko7:22) Kristuksen orjuus on aina vapaaehtoista. Samoin kuuluminen siihen uskonnolliseen järjestöön, jota Kristus käyttää nykyisin. Jos ei käyttäisi, en minäkään olisi mukana.
Silloin tällöin joku keskustelukumppani tuolla kentällä ehdottaa: jätä tuo Jehovan todistajien järjestö ja ole vapaa sen ohjeistuksista. Minulla on silloin tapana vastata: ” No, kuka kävisi sinun kanssasi täällä olohuoneesi sohvalla mielenkiintoisia keskusteluja, jos minäkin nousisin vain omia portaitani?”
Rauli: ” Itse uskon vakaasti siihen, että kielillä puhuminen pyhän hengen vaikutuksesta loppui, kun apostolit ja ne, joiden “päälle he olivat laskeneet kätensä” kuolivat.(Apt8:17:14:3;19:6)) Mihin tuota yliluonnollista lahjaa tarvittaisiinkaan tänä googlekääntäjien aikana?”
Poul Madsen kirjoittaa seuraavasti kielillä puhumisesta. (Kommentissani, jossa lainaan Madsenia, jätin tämän väliin, ettei asiain käsittely hajoaisi liian moneen suuntaan!):
Eräät kristityt ”väittävät, että henkikaste säännönmukaisesti tapahtuu uudesti syntymisen jälkeen ja että sen merkkinä on aina kielillä puhuminen. Se joka ei puhu kielillä, ei heidän käsityksensä mukaan ole Hengellä kastettu.
Tämä oppi lähtee siitä, että uskovalla tulee olla erityinen kokemus, jonka yhteydessä hän puhuu kielillä, voidakseen todistaa, että hän on saanut henkikasteen.
Oppi, jonka mukaan henkikasteen saaminen edellyttää kielilläpuhumista, ymmärrettävästi saattaa kovaan puristukseen kaikki ne, jotka tämän opin omaksuvat eivätkä itse ole puhuneet kielillä. Ensiksi he eivät siis ole ”Hengellä kastettuja” ja ovat sen vuoksi alemmalla asteella, kuin #Hengellä kastetut” – toiseksi heillä ei tämän opin mukaan ole ”voimaa korkeudesta”. Seuraus on että he antautuvat kaikin voimin etsimään kielilläpuhumisen kokemusta.
Neuvo, jonka he usein saavat tämän opin kannattajilta, on, että heidän tulee ”kiittää itsensä läpi”. Tämä tahtuu siten, että heitä kehotetaan sanomaan ”kiitos, Jeesus – kiitos, Jeesus” jatkuvasti – usein tuntikausia. Tällä tavalla kiihotetaan etsivän sielunvoimat lähes hurmostilaan. Hän itse korottaa enemmän ja enemmän ääntänsä, mihin häntä kehottavat häntä ne, jotka häntä auttavat – hän menettää itsehallintansa, johon häntä myös suorasti tai epäsurasti johdatetaan, kun tätä pidetään Hengen hallinnan saamisen edellytyksenä – sitä sanotaan ”läpi pääsemiseksi”.
Tulee ennemmin tai myöhemmin aika, jolloin herkeämätön ”kkitos, Jeesus – kiitos, Jeesus” muuttuu epämääräisiksi ääniksi – ja niin ”kielilläpuhuminen” on puhkeamassa esiin. Päämäärä on saavutettu – etsivän selitetään saaneen henkikasteen.
Hän tuntee sisäistä vapautuneisuutta, tunnekuohuntaa, kohoutumista ja iloa, ja tätä pidetään sen todistuksena, että Henki on tehnyt tehtävänsä.
Kuinka moni on läpikäynyt tämän tapahtumasarjan siinä uskossa, että tämä on Hengen menettelytapa ja työ! Mutta se onkin suorastaan päinvastaista, Se on Hengen työn sielullista jäljittelyä, Se johtaa – ottaen huomioon sen, mitä Herra laupeudessaan voi tämän kaiken keskellä tehdä – vain laadultaan tunnepitoisiin sielullisiin tuloksiin – ei mihinkään sellaiseen, jolla olisi todellista hengellistä arvoa. Mutta se saattaa samalla viedä pahempaankin – hermoromahdukseen, hysteriaan ja alttiuteen vihollisen valtaukseen ja voitolle”.
Näin Madsen.
Henkilökohtaisesti itsekin olen saanut aikoinaan sivusta nähdä paljonkin samanlaista pumppausta – omakohtainen kokemukseni oli toki aikoinaan toisenlainen. Siitä johtuen en koskaan ole tällaista touhua ymmärtänyt.
Rauli Toivonen:” Itse uskon vakaasti siihen, että kielillä puhuminen pyhän hengen vaikutuksesta loppui, kun apostolit ja ne, joiden “päälle he olivat laskeneet kätensä” kuolivat.(Apt8:17:14:3;19:6)) Mihin tuota yliluonnollista lahjaa tarvittaisiinkaan tänä googlekääntäjien aikana?
Tällainen näkemys on monilla muillakin, kuin Raulilla. Ongelma on vain väitteen esittäjillä löytää Raamatusta perustelut, että viimeistään käsien laskijoiden kuolemaan päättyivät kielilläpuhumisen ilmiöt Siis Jumalallakin lipsahti noin turhanaikainen armolahja vahingossa, jonka Hän sitten ensimmäisen sukupolven mentyä lopetti!.
Itse en ole tällaista paikkaa tai edes ajatusta Raamatusta löytänyt! ”Enpä muuta osaa tuohon väitteeseen kielilläpuhumisen loppumisesta sanoa, kuin että vielä se tuossa aamukahvia juodessa pelasi”, sanoi entinen ukko väitteeseen!
”Kielilläpuhuja rakentaa itseään!” Itse olen monille sanonut, että jos et itse enää tarvitse rakentumista, älä nyt vie sitä iloa muilta, joiden psyyke ja pytinki tarvitsevat itsensäkin rakantumista, vaikkei siitä sinulle hyötyä olisikaan!
Nykyinen aivotutkimuskin on todennut, että kielilläpuhuminen rauhoittaa aivokeskusta ja auttaa esimerkiksi masennuksen kanssa kamppailevaa. Tuleepa tuo Paavalikin mieleen lausuntoineen, että hänkin puhuu kielillä enemmän kuin teistä kuulijoista kukaan. Mutta hänelle se saattoi olla tosi tarpeeseen, kun sain kiviä niskaansa, annettiin selkään oikein naularuoskalla ja uiskenteli vuorokauden meressä vain lankkujen seurassa!
Eipä tällaisia luontoisetuja riviuskoville Suomessa tarjotakaan! Heitähän paijataan karkilla ja ”rakauvella”! (yhellä k:lla!)
Jälleen olen monin paikoin samaa mieltä Madsenin kanssa. Nimittäin siitä, että kielilläpuhuminen ei ollut hengellisyyden mittari edes alkuseurakunnassa. Paavalihan nimenomaan korosti, etteivät kaikki saaneet ihmelahjoja.
Näin televisiossa kauan sitten pienen katkelman Niilo Yli-Vainion tilaisuudesta, joka oli ainakin minulle paljon kertova.
Vanha rouva ei oikein meinannut kaatua saarnaajan edessä, jolloin Yli-Vainio kysyi uudestisyntymisen perään. ”Montakin kertaa”, kuului vastaus. ”KItetään Jeesusta”, rouvaa pyydettiin. ”Kiitos”, oli selvästi liian lyhyt kiitosversio.
Olisiko tuossa tietysti tarkoitushakuisesti valitussa insertissä ollut jotakin olennaista?
Kielilläpuhumisen loppumisesta kertoo Raamatussa Korinttilaiskirjeen se kohta, jossa Paavali ennustaa: ”mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.”(1.Ko13:8)
Tekstiyhteys kertoo, että Paavali yhdistää vajavaisen tiedon lapsuuteen. Ja tässä tapauksessa tietysti helluntaina syntyneen kristillisen seurakunnan ensiaskeliin.
Efesolaiskirjeessä kerrotaan seurakunnan Päästä näin: ”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat,varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden,silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.(Ef4:11-14)
Ja kuten me kaikki tiedämme, apstolien aika ei ollut kovin pitkä. Koska kaikki kielilläpuhuminen välittyi ainastaan ja vain heidän välityksellään, on johdonmukaista päätellä, että tuo ihmelahja palveli vain kristillisen seurakunnan varhaislapsuutta.
Muuten: oletko pannut merkille, että karismaattisimmankin uksonnollisen ryhmän vieraaseen maahan menevä sarnamies menee kiltisti kielikurssille eikä edes oleta Jumalan hengen antavan kielitaitoa ensimmäisen helluntain tapaan? Miksiköhän?
Kiitos Rauli, vastauksistasi!
Vastaan tässä edellisen kommenttisi viimeiseen kappaleeseen, eräisiin aikaisempiin kommentteihisi ehkä seuraavassa kommentissani, jos sen sallit ja minulla voimia riittää.
Rauli: ”Muuten: oletko pannut merkille, että karismaattisimmankin uksonnollisen ryhmän vieraaseen maahan menevä sarnamies menee kiltisti kielikurssille eikä edes oleta Jumalan hengen antavan kielitaitoa ensimmäisen helluntain tapaan? Miksiköhän?”
En ole koskaan käsittänyt, että Jumalan Henki olisi antanut kielitaitoa ”ensimmäisen helluntain tapaan”! Eihän ensimmäisenä helluntaina kukaan saanut kielitaitoa, voidakseen sen taidon turvin mennä julistamaan evankeliumia. Historiallinen tosiasia on, että Pietarikin tarvitsi tulkkia (Markus), julistaessaan Sanaa!
Karismaattisuudesta tähän muutama sana.
En ole koskaan ollut ns. karismaattisen liikkeen kannattaja enkä kuulunut siihen. Vuosia ennen, kuin esimerkiksi Ylvainio piti rukouskokouksiaan. Istuin erään kevättalven psykiatri Paloheimon psykiatrisilla luennoilla. Kerran hän kertoi olleensa erästä englantilaista saarnamiestä kuuntelemassa Lauttasaaren kirkossa. Ihmiset olivat kaatuilleet. Paloheimo sanoi, ettei sellaiseen tarvita edes sananjulistusta. Hänkin voisi milloin tahansa saada samanlaista aikaan pienin järjestelyin, vaikka Peräkylän tanssilavalle ja nurin menevät ilman käsin kosketteluakin.
Kiinnostuin kovasti ja perehdytin itseni asiaan perusteellisesti mm. aihetta käsittelevän kirjallisuuden avulla. Kun sitten aikanaan nämä ilmiöt alkoivat saada Suomen Siionissa jalansijaa, vastustin toimintaa kovasti julkisuudessa, kirjoittelemalla useita artikkeleita, keskustelinpa useampaan otteeseen Ylivainion ja Alpo Rengonkin kanssa. Pojat yrittivät tosissaan näyttää minulle taivaan merkit, mutta jostain syystä kintut eivät menneet alta – mutta jumalattoman maineen kyllä sain rakkaitten veljieni ja sisarteni silmissä!
Aina kun omissanikin kokouksissa nämä sielulliset ilmiöt pyrkivät esiintymään, keskeytin aina rukoilemisen, otin tukevan tuolin keskelle lavaa ja sanoin: Jos joku toivoo rukouksiinsa vastauksia, istu tuohon! En ole tullut ihmisiä kaatamaan, vaan rukoilemaan, että he saisivat avun vaivoihinsa! Herran voima vaikutti järjestelyn jälkeenkin, että monet saivat avun.
Olen siis karismaatikko, mutta en ole koskaan suostunut karismaattisissa piireissä usein esiintyviin sielullisiin ilmiöihin!
Erään salaisuuden olen löytänyt Raamatun sanasta hengellisten lahjojen toimivuuteen: Sanaa pitää opettaa ja saarnata niiltä alueilta, missä asioista kulloinkin puhutaan, ja merkit kyllä seuraavat julistusta (Mk 16:17). Ihmemiehiä ja hengellisiä kuruja ja oman profiilin nostamista merkit sen sijaan eivät kovin pitkälle seuraa!
Niin, kyllähän Kaikkivaltiaan palvelijat ovat olleet kautta historian enemmän pystyyn kohottajia olleet kuin kaatajia. Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla.
Tiesitkin varmaan, että tuo Markuksen evankeliumin loppu ja niin muodoin myös lause ”merkeistä, jotka seuraavat” on osoittautunut myöhemmäksi lisäykseksi Raamattuun. Lienetkö havainnut, että nuo loppujakeet sisältävät jopa ristiriidankin muuhun evankeliumien kertomaan nähden?
Ensimmäisenä helluntaina ei tulkkia tarvittu vaan Jumalan henki antoi kielitaidon. Tätä juuri vierasmaalaiset ihmettelivät: ”Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?”(Apt2:8)
Raamatusta ei toki saa sellaista käsitystä, että vastaava ihme toistui aina kun hyvän uutisen julistaja kohtasi kieliongelmia.
Rauli,
Haluan palata kommenttiini 13.11.2015 14:24. Huomasin viikon lopulla, että olen tajunnut täysin väärin viestisi! Siinähän vastailin lausumaasi “Haluan myös puuttua siihen virheelliseen näkemykseen, jota Madsen ja Reinokin ilmeisesti haluavat puheenvuoroillaan tulpata.” Tuijotin sanoihin ”virheellinen” ja ”tulpata” niin, että ymmärsin täysin väärin Sinun olevan eri mieltä minunkin kanssa asiasta, ja tulpata se muuttumattomana käsityksenäni pulloon, niin että siinä ei ole enää keskustelun varaa.
Täytyy myöntää, että sokaistuin edes näkemästä asiaa, mistä kerroit olevasi eri linjoilla. Vasta tässä myöhemmin huomasin, että olit M:n ja kanssani samoilla linjoilla ja kerroit samasta virheellisestä näkemyksestä!
Häpeän silmät päästäni tällaista sokeutta ja pyydän nöyrimmästi anteeksi! En halua selittelyillä perustella väärin käsitystäni, mutta itselleni koetan selvitellä, miten tässä näin kävi. Kuulun pitkäikäiseen sukuun, jossa vielä 100-vuotiainakaan eivät ole senilöitymiset pahemmin vaivanneet. Muta ainahan täytyy uskaltaa arvioida itseään, että vasta 80-kymppisenä voi Reinolla jo vintillä vipata!
Siis, anteeksi! Haluan tehdä selväksi itselleni, että kukaan ei saa toisesta lopullista tuomiota sanoa, olipa kuka hyvänsä (Rm 2:!). Sen verran hepulia sakkia olemme kaikki, että varsinkin, jos omat olosuhteet muuttuvat, viimeistään silloin löydämme itsemme tekemässä samoja tekoja!
Rauli 13.11.2015 18:40: ”Näinkö perusteellisesti minä sinut väärin ymmärsin? Vai oliko oma kommenttini jotenkin epäselvä? Joskus ne sellaisia voivat olla.”
Et siis ymmärtänyt väärin minua. Minä ymmärsin täysin väärin Sinut. Häpeän!
Kiitän kommentistasi, joka kertoo jotakin erittäin myönteistä Sinusta ja vakaumuksestasi. Kumpa minäkin osaisin olla yhtä pahoillani, kun ymmärrän asioita vinosti. Ja sellaistahan kyllä sattuu meille kaikille.
Täällä kirjoitellessa tulee joskus käytettyä kieltä, jossa on turhia koukeroita. Olisi tuon ”tulppaamisenkin” voinut ilmaista selkeämmällä tavalla.
Tästä huomaan, jälleen kerran, olevani varsin kaukana Mestarin esimerkistä. Hänen vuorisaarnansa esimerkiksi on erittäin selkeää, hienostelematonta arkikieltä. Siellä ei tuollaisia ”tulppaamisia” ilmaisuina esiinny.
Tässä voisi olla pisteen paikka tälle keskustelulle omasta puolestani. Jumalan henkeä emme tietenkään halua harteiltamme pois heittää, sitähän on meile luvattu: ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”
Jumalalta tuleva voima on siis jatkossakin vain pyynnön päässä.
Seuraavassa plogissa tulen virittämään keskustelua ylösnousemuksen ihanasta lupauksesta.
Kiitos!
”Tässä voisi olla pisteen paikka tälle keskustelulle omasta puolestani.”
Sopii minunkin puolestani!
Rauli lausuit seuraavaa:
”Itse uskon vakaasti siihen, että kielillä puhuminen pyhän hengen vaikutuksesta loppui, kun apostolit ja ne, joiden “päälle he olivat laskeneet kätensä” kuolivat.(Apt8:17:14:3;19:6)) Mihin tuota yliluonnollista lahjaa tarvittaisiinkaan tänä googlekääntäjien aikana?”
Olen kovin murheellinen mielipiteestäsi, koska et ilmeisesti ymmärrä kielilläpuhumisen hengellistä merkitystä ja Pyhän Hengen voimaa, joka vaikuttaa ihmisen aivoihin antaen rauhoitusta ainakin yhdessä aivolohkossa aivotutkimuksen mukaan. Minullekin asia oli kovin vaikea ja haastattelin aikanaan suuren määrä ihmisiä asiasta. Kun sain käsityksen kielillä puhumisen eri tyypittelyistä ja vaikutuksista anoin sitä itselleni 1979 karismaattisessa SYKR:n pienryhmässä Kustavissa ja sain sen tuolloin. Siitä tuli iloa ja riemua kuin pienen lapsen riemu sydämeen. Saman tilanteen jälkeen sain olla auttamassa ja rukoilemassa Anna Mänty nimistä turkulaista mummoa saamaan saman lahjan. Tämä tapahtui ryhmän päätyttyä. Hänen ilonsa oli ylitsepursuava ja hän kutsui minut Tampereelta järjestämäänsä kotikokoukseen puhumaan tämän tapahtuman tuoman ilon ja kiitollisuudesta Jumalalle johdosta.
Kun Jumala antaa viestinnällisten armolahjojen kautta seurakunnalle tai yksilölle salattua tietoa, Jumalan viisautta tai profeetallista tietoa tulevaisuudesta, niin sillä on suuri merkitys uskoon ja seurakunnan vahvistumiseen uskossa. Kun elävä ja voimallinen Jumala antaa sanomaansa nykypäivänä kielillä puhumisen ja sen selittämisen kautta, niin se ei ole mitään googletietoa tai käännöstä, vaan sanomaa Jumalalta seurakunnalle tai jollekin yksilölle. Näin olen itse saanut nämä lahjat, joita Herran armosta olen saanut uskoen Sanan totuuteen ja lupauksiin. Jumalani on Sana ja elävä Henki sekä Jeesus pelastajani.
Kunnia Jumalalle, joka antaa Sanaan uskovalle armolahjojaan ihmisen itsensä uskon vahvistukseksi ja seurakunnan rakennukseksi. Joka ei usko Pyhään Henkeen eikä Raamatun opetuksiin, niin hän ei voi yleensä näitä Hengen jakamia armolahjoja saada.
Oma kokemani kertoo sinun vakaan mielipiteesi vääräksi kielillä puhumisesta ja kielien selittämisestä. Kielillä puhumista on ainakin kahta erilaista eli joko jollekin sanomaksi tarkoitettua tai sellaista kielillä puhumista, jota puhuja eikä kukaan läsnä olija ymmärrä ja silloin tarvitaan mielien selittämisen lahjaa. Näistä Paavali opettaa selkeimmin, vaikka moni tulkitsee hänenkin puhettaan ymmärtämättömästi väärin.
Tuo googleheittosi luen lähinnä ymmärtämättömyyden, väärän opetuksen ja uskon puutteen tiliin. Armolahjat tulevat tarpeettomaksi vasta taivaassa, mutta täällä maan päällä ne palvelevat seurakuntaa ja sen uskon vahvistumista sekä suorastaan uskoon tuloa monessa tapauksessa, kun on saatu riittävää opetusta lisäksi Raamatusta.
Kielillä puhuminen jatkui seurakunnissa ja Korintin seurakuntaa Paavali opetti anomaan lisää kielillä puhumisen armolahjaa ja varsinkin kielien selittämisen armolahjaa 1 Kor 14 luku. En ole saanut kielillä puhumisen armolahjaa kätten päälle panemisen kautta, vaan ryhmässä seisten.
Jeesus kastoi myös Pyhällä Hengellä täysin yllättäen kesken opetuspuheen ihmisiä ja tämän olen saanut itsekin olla näkemässä ja kokemassa. Kielillä puhuminen alkoi, kun ensin ko. henkilö oli lennähtänyt ja kaatunut tajuttomana maahan sekä virottuaan hetken tajuttomuudesta hän ylisti Jumalaa poikkeuksellisen kauniin sanoin ja vasta sitten alkoi kielillä puhuminen. Tämän voin todistaa Jumalan kasvojen edessä ja ylistää elävää Jumalaa.
Mielenkiintoista ja rohkeaa että aito Jehovan todistaja on täällä. Puheesi Jumalan voimasta unohtaa erään Raamatullisen merkityksen. Kun puhumme Jumalan Hengestä olemme tekemisissä Persoonan kanssa, emme tuulee vireen tai persoonattoman henkäyksen kanssa, vaan Pyhä Hengen joka on kolminausuuden kolmas persoona. Tässä menee raja kristillisen uskon ja muiden kristillisperäisten uskontojen suhteen.