Jeesus poistui maan päältä takaisin taivaaseen hyvin pienen saattajajoukon todistaessa tapahtumaa. Tuolloin hän lupasi seuraajilleen ”voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin”(Apt1.8). Millaisesta voimasta oikein on kyse? Onko Jumalan henkeä tarjolla myös nykyään eläville kristityille? Mitä Raamattu kertoo Jumalan ylivertaisesta voimasta?
Jumalan henki mainitaan jo toisessa jakeessa. Maapallon ollessa vielä täysin elotonta materiaa ”Jumalan henki liikkui vetten yllä”. Sama voima yhdistetään jatkossakin jonkin tuottamiseen, esimerkiksi Psalmissa104:30: ”Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää”.
Jumalan yliluonnollista henkeä saivat jo muinaiset Jehovan palvelijat. Hengen saaminen oli merkki Kaikkivaltiaan suosiosta, ja sen menettämistä pelättiin: ”Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.”(Ps51:11) Raamattua kirjoittaessaan Daavid tunnusti, etteivät hänen viisaat sanansa olleet vain oman kynän terävyyttä: ”Herran henki puhuu minun kauttani.”(2.Sam23:2)
Raamatun kreikkalaisella puolella Jumalan henkeen liitetään aivan uusia piirteitä – ja KR92 antaa pyhälle hengelle isot alkukirjaimet. Maapallon asukkaille paljastetaan, että jotkut tulevat seuraamaan Jumalan Poikaa taivaaseen. Jeesus sanoi juutalaiselle hallitusmiehelle, että lihaa ja verta olevan olemuksen täytyy muuttua taivaskelpoiseksi, ”syntyä uudesti”. Tarvitaan kasteveden lisäksi Jumalan henkeä:” Jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan”(Joh3:3-5).
Uudessa Testamentissa Jumalan henkeä käytetään siis kastemateriaalina – veden ohella. Johannes Kastajan sanoin ”Minä kastan teidät vedellä… Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”(Mat3:11)
Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat saivat todistaa Jumalan voiman yli-inhimillisiä seurauksia kristillisen seurakunnan syntymähelluntaina. Jerusalemissa olleet ulkomaalaiset ”kysyivät ihmeissään: ’Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?’”(Apt 2:7-10) Lähetystyön alussa ei siis kielikursseja tarvittu. Jumalalta peräisin oleva voima kun latasi vieraiden kielten sanaston ja kieliopin. Myös muut hengen ihmelahjat toimivat, ihmisiä parani yliluonnollisen voiman vaikutuksesta.
Me kaikki tunnemme auringon kypsyttävän voiman. Mutta tiesitkö, että myös Jumalan henki tuottaa oman hedelmänsä? Ja miten erinomainen onkaan sen laatu: ”Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus”(Gal5:22). Tällaiseen kypsymisprosessiin Jeesus seuraajiaan Isänsä voimalla vie, asuipa meissä sitten millainen ärräpurri tahansa.
Raamattu kertoo sitten myös jotakin hyvin vakavoittavaa Jumalan hengestä. Seuraava Vapahtajamme toteamus saa kristityn erityisen mietteliääksi: ”Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.”(Mat12:32) Ananias ja Safira saivat sen kokea seuraamukset Apostolien tekojen 4. luvun kertomuksessa.
”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?”, kysyi apostoli Pietari. Sanktiona tällaisesta petoksesta oli välitön elämänlahjan menetys.
Jumalan hengen ymmärtäminen persoonana on osa kolminaisuusopetusta, jonka valtaenemmistö Raamattuun tukeutuvista uskonnollisista yhteisöistä allekirjoittaa. Onko sinun käsityksesi mukaan Jumalan voima myös persoona? Mitä lahjoja Jumalan henki antaa kristitylle nykyään? Entä miten sinä ymmärrät pilkan Jumalan henkeä vastaan?
Kiitoksia Raamattuun nojaavista ajatuksistanne. Katson parhaaksi käsitellä aihetta kaikille yhteisesti, muuten ajatustenvaihtomme jakaantuu liian moniin osiin.
Voitelu yhdistetään todellakin kuninkaalliseen statukseen, kuten Ismo tuossa toteaa. On siksi luonnollista, että Jumalan valtakunnan kuningas voideltiin, ja hänestä tuli sen myötä Kristus(kreik.) eli Messias(hepr). Muinoin todellakin valutettiin kuninkaisiin öljyä, mutta Jeesus voideltiin pyhällä hengellä.
Jeesuksesta tuli Voideltu(siis Messias/Kristus), kun Johannes Kastaja hänet kastoi. Jeesus itse sanoi pian sen jälkeen Jesajan kirjaa siteeraten ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut.”(Lu4:18)
Myös alkuseurakunnan kristityt ymmärsivät olevansa voideltuja. Heidän vakaumuksensa oli, että ”se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala.”(2.Ko1:21) Niinpä heillä kaikilla oli odotteena se, mistä Paavali mainitsee kirjeessään toiselle voidellulle Timoteukselle: ”Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan”(2.Tim2:12) Tuossa kohdassa käytetty kreikkalainen verbi ”symbasileuō” viittaa loppuosassaan nimenomaan kuninkaalliseen hallitsemiseen. Eli kuten Strongin sanakirja asian ilmaisee ” to exercise kingly power”. Ilmestyksen 20. luvussa kerrotaan, että voideltujen hallitusaika on tuhat vuotta.
Reino puolestaan toteaa kastamisen pyhällä hengellä tapahtuneen ensimmäisenä helluntaina. Silloin todellakin toteutui se, minkä Kristus lupasi taivaaseen lähtiessään: ”teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.”(Apt1:5) Tuolloin syntyi todellakin ”Kristuksen ruumiiksi” kutsuttu kristillinen seurakunta. Alkunsa sai se ”Jumalan Israel”, jota puhutellaan Raamatussa myös kuninkaalliseksi papistoksi, pyhäksi heimoksi, Jumalan omaksi kansaksi”, joka on ”määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan.”(1.Piet2:9)
Reino viittaa myös 1.Ko12:13:aan, jossa sama pyhän hengen kasteen saaneiden joukko ilmaistaan nimikkeellä Kristuksen ruumis.
Sekä kaste pyhällä hengellä että voitelu samaisella Jumalan voimalla näyttää johtavan yhtäläiseen lopputulokseen, taivaaseen pääsyyn. Jeesus Kristus kertoi myös kolmannen edellytyksen tällä taivastiellä. Ja sen hän paljasti Nikodemukselle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.”(Joh3:13) Ja mitä tästä on nyt sitten lupa päätellä?
On siis ilmeistä, että kaikki nuo kolme termiä (uudesti syntyminen, kaste pyhällä hengellä ja voitelu pyhällä hengellä) ovat saman asian hiukan erisävyisiä ilmauksia. Ne kaikki kuvaavat sitä tapahtumaa, josta Roomalaiskirjeen 8. luvussa sanotaan seuraavaa: ”Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä! Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.”(Ro8:15-17)
Mitä ajatuksia tällainen ”yhtenäisteoria” teissä muissa herättää?
Rauli.
Kirjoitit edellä: ”Jeesuksesta tuli Voideltu(siis Messias/Kristus), kun Johannes Kastaja hänet kastoi. Jeesus itse sanoi pian sen jälkeen Jesajan kirjaa siteeraten ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut.”(Lu4:18)”
Minulle Jeesuksen voitelu tapahtui Pyhän Hengen ja Jumalan ilmoituksen kautta. Jumala ilmoitti Poikansa. Vesikaste ei ole Hengen voitelu kuten Johannes Kastaja selkeästi opettaa: Minä kastan vedellä ja minun jälkeeni tulee hän, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Johannes Kastaja ilmoitti tämän Pyhällä Hengellä kastajan, joka on Jeesus. Jeesus ilmoitti alkavansa kastaa Pyhällä Hengellä noustuaan ylös taivaaseen.
Minulle ilmaisu edellä piti olla minun mielestäni. Pikkumiehen eli lapsenlapsen 1 v hoito häiritsee keskittymistä. Siunausta päivään. Jatkan kun ja jos ehdin.
Uudesti syntyminen tapahtuu Jeesuksen opetuksen mukaan ylhäältä eli siis tulevan Sanan ja Hengen voimasta. Sana tulee asumaan ihmiseen ja Henki tekee eläväksi. Paavalista tuli elävä Hengen voimasta .
Pyhän Hengen kaste on Jeesuksen lupaama Hengen voiman tapahtuma, joka annetaan Jeesukseen uskoville.
Usko Sanaan tulee kuulemalla tai lukemalla Sanaa.
Sanaan uskova ei kuitenkaan ole kastettu Jeesuksen lupaamalla Pyhällä Hengellä ellei Sanaan uskova ole saanut opetusta Pyhän Hengen kasteesta ja sitä odota.
Käsitykseni mukaan Jeesus antaa vettä, joka on elävää vettä eli armon evankeliumin sanomaa. Tätä elävää vettä sai Sykarin kaivon syntinen nainen osakseen Jeesuksessa asuvan Pyhän Hengen ilmoittamien tiedon sanojen lisäksi. ”Viisi miestä sinulla on ollut ja kuudes .. ei ole sinun omasi” (Joh. 4:10 ja 4:18).
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että vesikaste ja Jumalan hengellä kastaminen eivät yleensä ole samanaikaisia tapahtumia. Viittasitkin raamatulliseen perusteluun aiheesta.
Jeesuksen vesikaste poikkesi jossakin määrin seuraajiensa kasteesta. Pietari liittää vesikasteeseen esimerkiksi ”hyvän omantunnon pyytämisen Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta”1.Piet3:21) Sellainen tuskin oli Jumalan Pojalle tarpeellista, asiat kun olivat täydelliseti kunnossa Isään nähden.
Maan päällä vaeltaessaan Jeesus ilmaisi usein olevansa Voideltu eli Messias. Taivaassa aiemmin tuskin näin oli. Missä vaiheessa sinun käsityksesi mukaan Jeesuksesta tuli Messias, ellei juuri Isän äänen ja Jumalan kyyhkysenmuotoisen hengen ilmaantuessa Jordanin kastetapahtumassa?
”Messias (voideltu, hepreaksi מָשִׁיחַ, mashiach) oli alun perin muinaisen Israelin kuninkaista käytetty arvonimi, mutta myöhemmin nimitys tuli tarkoittamaan profeettojen lupaamaa tulevaa pelastajakuningasta. Kristinuskon käsityksen mukaan Jeesus oli tuo profeettojen lupaama Messias, minkä vuoksi hänestä käytetään myös nimitystä Kristus (kreik. Χριςτος), joka on Messias-nimen kreikankielinen käännös.”
Jeesuksen syntymän johdosta itämaan tietäjät etsivät Juutalaisten kuningasta ja löysivät Betlehemistä. Jeesuksen syntymästä ilmoitettiin etukäteen Marialle ja määrättiin annettava nimi Jeesus, Simeon ja Hanna todistivat temppelissä Jeesuksen ollessa 8 päivän ikäinen Pyhän Hengen ilmoittamana Jeesuksen, pakanakansojen ja Israelin tulevana lunastajana. Näkyvä toiminta alkoi, kun Johannes Kastaja oli Jeesuksen ilmoittanut tulevana korkea-arvoisena Pyhän Hengen kastajana profeetallisesti ja Jumala ilmoitti rakkaan Poikansa vesikasteen jälkeen. Kristuksen kirkastuminen ilmestysvuorella ja Jumalan ilmoitus Pojastaan oli tärkeä tapahtuma lähimmille opetuslapsille.
Kuinka monta kertaa vesikasteen yhteydessä Jumalan tekemän ilmoituksen jälkeen Jumala ilmoitti Poikansa?
Risto R: ”Taisit jättää huomiotta Raamatussa selkeästi kerrotut kohdat Pyhän Hengen kasteen osalta esim. Joh. 1:33 ja Apt.t.11:16 (Korneliuksen kodin tapahtumiin liittyen). Pyhän Hengen kaste käsitteenä on kuudessa kohdassa”
Kiitos, Risto, tarkennuksesta! Minun olisi pitänyt stilisoida tarkemmin, mutta oli olevinaan niin kiire, etten ehtinyt! (ja sunnuntai vielä!)
Pyhän Hengen kaste mainitaan käsitteenä todella kuudessa kohdassa! Kommenttini alkupuolella oleva ”vain”-sana joutaa ainakin pois!
Nuo kaksi Raamatun paikkaa ovat kuitenkin poissa perustellusti. Jh 1:33 on tärkeä paikka. Siinähän Herra itse osoittaa Johannes K:lle, että Pyhällä Hengellä kastaja on Jeesus ( ei siis joku guru, pappi eikä edes Johannes Kastaja, joka sanoikin kastavansa vedellä. Vesikaste, suoritettiinpa se kenen ihmisen toimesta tahansa on aina ihmisen suorittama teko, Pyhällä Hengellä kastaminen on Jumalan teko, joka TÄSSÄ TAHTUMASSA DELEGOITIIN POJALLE!) ja Hänen yllensä Johannes näki Pyhän Hengen ruumiillisesti, kyyhkysen muodossa laskeutuvan ja tärkeää: JÄÄVÄN HÄNEN PÄÄLLEEN!
Tässä jakeessa ei siis puhuta tai selosteta varsinaista PH:lla kastamista, vaan kerrotaan Pojasta, joka tulee asian suorittamaan jokaiselle, joka uskoo Raamatun Sanan mukaisesti Jeesukseen! Omatekoiset uskot ja toimitukset eivät koskaan saa taivaallisia voimia liikkeelle! Tämän takia jätin paikan mainitsematta!
Toinen paikka Apt.t.11:16 (Korneliuksen kodin tapahtumiin liittyen) kertoo Pietarin muistaneen Herran sanat, muttei tässäkään, vaikka tapahtumaa virheellisesti kutsutaan ”pakanain helluntaiksi”, ollut kysymys varsinaisesta Pyhän Hengen kasteesta, vaan Pyhällä Hengellä täyttymisestä, mikä on eri asia!
Pakanoille ja kaikille ihmisille Jooelin profetia täyttyi samana helluntaipäivänä! Siellä apostolien ja juutalaisten lisäksi meedialaiset, parttilaiset ym:t pakanatkin kuulivat julistettavan heidän omilla kielillään Herran suuria tekoja!
Viittasit myös Apt 19:n alkujakeisiin. Tässä itse tukeudun toiseen lukutapaan, mikä on selitetty esimerkiksi ns. Kaarle XI:n selitysraamatussa (Stockholm 1865, tredje delen).
Lyhyesti sanottuna jae Apt 19:5 on ymmärretty Paavalin puheen jatkoksi ja selostukseksi Johanneksen toiminnasta ja loppulainausmerkki kuuluu siis tämän jakeen loppuun. Näin tulkittuna Paavali ei siis välttämättä kastanut miehiä uudelleen, vaan kelpuutti syvemmin ymmärrettynä Johanneksen kasteen kristilliseksi kasteeksi. Miehet vastaanottivat siis Pyhän Hengen täyttymyksen suoraan Jeesukselta.
Tästä olen laajemmin tehnyt selkoa äsken julkaisemassa kirjassani ”Avioliitto Raamatun valossa”. Huomasin tuolta jostain, että olet kirjoittanut kirjan tietoteknisten vertausten käyttämisestä. Ehdottaisinkin vaihtokauppaa: Minulla on täällä joitakin kirjani kappaleita, joita pystyn luovuttamaan 30$/kpl, mutta vaihtaisin sen päikseen kirjaasi, jos Sinulta sellainen kotoasi löytyy? Kirjaasi näyt jakavan puoli-ilmaiseksi (Minulla ei ole tässä suhteessa noin suurta uskoa oman kirjani markkinointiin!). Yhteystiedot löydät vanhoilta kotisivuiltani http://www.lahetyspalvelu.fi.
Reino Marjakangas lausuit edellä seuraavaa: ”Toinen paikka Apt.t.11:16 (Korneliuksen kodin tapahtumiin liittyen) kertoo Pietarin muistaneen Herran sanat, muttei tässäkään, vaikka tapahtumaa virheellisesti kutsutaan “pakanain helluntaiksi”, ollut kysymys varsinaisesta Pyhän Hengen kasteesta, vaan Pyhällä Hengellä täyttymisestä, mikä on eri asia!”
Minulle tuo kohta Apt.t.10:44-47 on auennut Pyhän Hengen kasteena, koska sitä kuvataan samanlaisena kuin juutalaisten kokemus ja Korneliuksen kodin kokemuksesta kuvataan kuinka he puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Pietarin kuvaus tapahtumasta Apt.t.11:14-17 liittää Korneliuksn kodin tapahtumat ja Pietarin muistaman Jeesuksen Pyhän Hengen kasteopetuksen selkeästi yhteen.
Minulle ko. tapahtuma merkitsee Pyhän Hengen kastetta Korneliuksen kodissa, joka on Pyhän Hengen lahja Jeesukselta. Pakanalähetys sai tuosta tapahtumasta alkunsa ja Pietari uskoi Jumalaan todeten juutalaisille Jerusalemissa, että mikä minä olin vastustamaan Jumalaa. Itselläni on hyvin saman tyyppinen kokemus vuodelta 1978, kuin tuo koko tapahtumasarja Apt.t. 10:1 – 11:18. Siksi tuo kokonaisuus monia Hengen johdatuksia sisältäneenä Raamatusta on minulle erityisen rakas.
Kiitos kirjojen vaihtotarjouksestasi. Voin toimittaa nykyisen kirjani ”Jumala tietoteknisin vertauksin” Lähetyspalvelu ry:n osoitteeseen, jonka löysin netistä. Osoitteeni ja yhteystietoni löytyvät kirjasta, kun saat sen. Siunausta työllesi ja yhdistykselle. Lähetystyö on sydämelläni ja olen saanut 20 lähetille (=Intiassa asuvalle pastorille) kannattajat ja niistä 7 elää nyt tukeni varassa tehden päätoimisesti lähetystyötä ja johtaen kyläseurakuntaa. Oletko kiinnostunut vaikuttavuudesta lähetystyössä ja kustannustehokkuudesta? Olen löytänyt todella hyvän kanavan.
Risto,
Kiitos vastauksistasi, joita arvostan kovasti. Ymmärrän ja arvostan myös näkökulmasi Apt 10:44-47 ja Apt 11:14-17 sisällöstä ja kuvaamasi henkilökohtaiset kokemuksesi sisällöltään niihin liittyvinä. Jos joittenkin sanojen sisällöstä ja merkityksistä puhumme eri vivahtein, on tuo Paavalin sana 1Kor 4:20 tässäkin paikallaan: ”Jumalan valtakunta ei ilmene puheina vaan voimana!”
Jos käyttämäsi osoite oli Annankatu 18, 49400 Hamina. lähetys tulee perille! sp-osoite reino.marjakangas (ät)pp.inet.fi
Raulille tässä myös terveisiä, että kirjoittelen huomenna, jsH, blogisi otsikkoon liittyvästä aiheesta!
Odotan mielenkiinnolla asiallista kommenttiasi.
Ristolle vielä,
”Oletko kiinnostunut vaikuttavuudesta lähetystyössä ja kustannustehokkuudesta? Olen löytänyt todella hyvän kanavan.”
Enemmän kuin kiinnostunut! Tiedon sanoihin viittaava kysymys!
Annapa kuulua!
Reino.
Lähetän sinulle postia ja laitan mukaan tietoa, joka kertoo yhdistyksestä, jonka hallintokulut on alle 1 % ja raha menee lähetystyöhön ja haluamaasi hädänalaisten auttamiseen suoraan. Valtion tukitoimet eivät vääristä toimintaa, koska valtion mitään tukea ei liity tähän toimintaan.
Organisaation kautta saa elannon yhtä moni paikallinen kansallinen päätoiminen lähetti tai pastori, kuin kirkon kaikkien lähetysjärjestöjen lähettien kentällä oleva määrä on tällä hetkellä.
Raulin blogin otsikossa on tämä, hyvä kysymys: ””Te saatte voiman”- millaisen Jeesus lupasi?”
Löysin kirjahyllystäni kirjasen , jonka olin täysin unohtanut. Ajattelin kopsata kirjasesta tähän mielenkiintoisen näkökulman, mitä tarkoittaa Jeesuksen sanat: ”Te saatte voiman”.
Kirjasen ”Pyhän Hengen olemus ja työ” (Raamatullinen puheenvuoro karismaattiseen keskusteluun, Kuva ja Sana, 3:s painos, 1973 Loviisa) on kirjoittanut tanskalainen juristi Poul Madsen. Hänen julistustaan kuuntelin aikoinaan 70-luvulla.
Kirjasen on suomentanut, mm. 5-osiasen Novumin avustajiin kuulunut ja itsekin raamatunkääntäjä, edesmennyt hyvä ystäväni Toivo Koilo.
Madsen kirjoittaa s.36 aiheesta ”Eriävä oppi seurauksineen” mm. näin: ”Eräillä kristityillä on tässä kohdassa (tarkoittaa henkikastetta, huomautus RM) aivan toisenlainen oppi. He väittävät, että henkikaste säännönmukaisesti tapahtuu uudestisyntymisen jälkeen”!
Tähän minäkin aikoinaan kompastuin, kuunnellessani Madsenia. Minusta se tuntui olevan suuressa ristiriidassa omien kokemusteni kanssa! En ole tätä mieltä enää, vaan kykenen erottamaan käsitteet Hengen kaste ja Hengellä täyttyminen toisistaan!
Madsen jatkaakin myöhemmin, s. 37: ”Tämä luku älköön kuitenkaan johtako siihen, että joku rakkaudettomalla ja lihallisella tavalla vieroksuisi niitä sisaria ja veljiä, joille tämä oppi on ominaista. He ovat kallisarvoisia jäseniä Kristuksen ruumiissa, korvaamattomia meille, niin kuin mekin olemme heille.
Älköön se myöskään viekö siihen tulokseen, että joku jäisi lepäämään siinä luottamuksessa, että hänen omat asiat ovat kunnossa. Jokainen, joka niin ajattelee, pettyy. On tosi syy pyrkiä
tuntemaan Herraa paremmin, saamaan hänen Henkensä yhä runsaampaa täyteyttä, tulemaan yhä kelvollisemmaksi hänen palveluksessaan. On tosi syy syttyä pyhään intoon saadakseen niin paljon kuin mahdollista Hengen elämää ja voimaa.
Seuratkaamme Paavalia, joka riensi päämäärää kohti, vaikka hän olikin päässyt paljon pitemmälle kuin sinä ja minä, jota innoitti se, että Herralla oli hänelle vielä paljon enemmän näytettävää ja lahjoitettavaa, joka sen vuoksi kokosydämisesti jättäytyi Herralleen eikä koskaan jäänyt lepäämään siihen, mitä hän oli kokenut ja saavuttanut.”
Haluan tähän sanoa: Pidän henkilökohtaisesti näitä kalleina neuvoina meille kaikille kristityn nimeä kantaville, olimmepa keitä tahansa tai olimmepa päässeet omassa juoksussamme mille paalulle tahansa! (Fil 3:15-17)
Jatkan toisessa kommentissa Madsenia aiheesta: Mitä on voima korkeudesta? Tässä välissä täytyy käydä juoksemassa palveluksen asioilla!
Meidän tull pitää kirkkaan mielissämme, että Pyhä henki asuu Jumalan Sanassa ja Henki tulee ihmiseen Sanan kautta. (Apost.10:44)
Usko Kristukseen on siis kaiken aikaa keskiössä, puhuttaessa Pyhästä Hengestä. Tuossa Apost.10 Pietari myös tuo esiin vedellä kastamisen näille, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen lahjan, (siis uskoivat Kristuksen olevan Messias) niinkuin Juutalaiset apostolitkin olivat saaneet saman uskon aikaisemmin.
”Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.
Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra, sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.
Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.
Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä,
ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut.
Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.”
Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.
Silloin Pietari vastasi:
”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?”
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. Ap.teot 10
Ismo. Väitit edellä totuutena, että: ”Meidän tull pitää kirkkaan mielissämme, että Pyhä henki asuu Jumalan Sanassa ja Henki tulee ihmiseen Sanan kautta. (Apost.10:44)”
Tuo Raamatun kohta ja Apt.t.11:15) tarkoittavat minun kokemusmaailmani perusteella sitä, että Pietari puhui ja opetti ja sen puheen aikana eli ei vielä edes lopussa Jeesus kastoi Pyhällä Hengellä läsnäolijat. Tässä opetuksen ja sanan yhteyttä Pyhän hengen kasteeseen ei kokemusteni ja havaintojeni mukaan ole. Samoin tapahtui 1. helluntaina Pyhän Hengen kaste täysin yllättäen. Heinolan Heinäsaaressa kesken Vuorisen puheen 500 nuorelle ja johdatettuna minut kätten päälle panemisen kautta penkissä istunut henkilö sai Pyhän Hengen kasteen. Vuorisen sen hetken puheella ja kasteella ei ollut yhteyttä, mutta aamulla he olivat rukoilleet nuorelle miehelle Pyhän Hengen kastetta. Minut johdatettiin kolmasti kehottaen siihen välikappaleeksi ja kehotettiin panemaan kädet hänen hartialleen. Kun sanoin, että Jeesus rakastaa häntä, niin hän sai Pyhän Hengen kasteen voimallisesti.
Jatkan tässä kommentissa Madsenia aiheesta:
”Mitä on voima korkeudesta?
Mitä Herra tarkoittaa, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ” …kun Pyhä Henki tulee, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka” (Apt 1:8)?
Tämä on tärkeä kysymys. Siihen on usein väärin vastattu ja väärä vastaus on johtanut etsiviä kristittyjä harhateille. Monilla on se käsitys, että voima ylhäältä antaa uskovalle sisäisen voiman tunnon, voimavirran, niin että hän voi ikään kuin näytellä hengellisiä lihaksiaan.
Herra tarkoitti vallan toista, kun hän lupasi opetuslapsilleen voiman. Se selviää asiayhteydestä ja Uudesta testamentista yleensä. Asiayhteys osoittaa, että he tulivat saamaan voiman #olla hänen todistajiaan”. Heidän tuli sekä sanoillaan että elämällään julistaa Kristusta.
Todistaja-sanan kreikankielinen vastine on ”marttyyri”. He tulisivat saamaan voiman ollakseen hänen marttyyrejaan.
He, toisin sanoen, saisivat voiman kieltämään itsensä ja antamaan henkensä – kirjaimellisestikin, jos hän kutsuisi heitä siihen. He tulisivat saamaan voiman olemaan loukkausten, pilkan ja häväistyksen kohteina, he tulisivat saamaan voiman ollakseen ylenkatsottuja, syrjäytettyjä, he tulisivat saamaan voiman salliakseen itseään kohdeltavan maailman tunkiona ja hylkynä, he tulisivat saamaan voiman asettumaan alimmille sijoille ja alistumaan toisten alaisuuteen.
Tämä on se voima, jonka Pyhä Henki meille antaa, ja se on voimakkain todistus, mikä maailmalle voidaan esittää. Voi, miten vähän maailma onkaan tavannut tätä voimaa Herran pyhien keskuudessa!
Tämä voima oli Paavalilla ja kaikilla muilla apostoleilla. Tämä voima kasvoi heissä täyteen valtavuuteensa, sillä Mestarinsa tavoin he olivat altiita käymään puutteen ja kieltäymyksen kaitaa tietä. Se voima osoittautuu täydelliseksi meidän heikkoudessamme (2 Kor 12:9,10).
Kuinka toisella tavalla pyhä ja vakuuttava onkaan tämä voima kuin se, joka monissa kristittyjen piireissä käy ”voiman” nimellä, ja joka lähinnä kykenee olemaan äänekäs ja käyttämään suuria sanoja! Tosi voima on ELÄMÄN voima arjen keskellä – siinä voimassa on Jumalan valtakunta – ei sanoissa, enempää äänekkäissä, pöyhkeilevissä kuin meluavissakaan sanoissa (1 Kor 4:9-20).”
Professori Osmo Tiililä, jota myöskin aikoinaan kuuntelin ja olin jopa puhekontakteissakin hänen kanssaan suositteli siteeraamani kirjaa seuraavasti: ” …tuore on tuoretta, tuli se miltä taholta tahansa ja selvä Jumalan sana puhuttelevaa… Oikein mieli lämpeni tätä Madsenin kirjaa lukiessani. Luin sen tarkkaavaisesti, sillä odotin ”harhaoppeja” (mikä teologinen ennakkoasenne!) mutta löysin niin ”oikeata oppia”, että olin tuntevinani taustalla jopa Hallesbyn dogmatiikan… Entä tuo sanonnan hienous! Käännöskin on hyvä.” – TEOLOGIA JA KIRKKO.
Osmo Tiililä erosi kirkosta ja papin virasta protestina aikansa kirkolliselle luopumukselle. Hän kirjoitti kirjassaan 100 teesiä kirkosta, mm.: ”Jumalan kansa kulkee täällä ryhmissä, joku rämpii yksinäänkin..” Taisi Osmo tuolla tarkoittaa itseäänkin! Täytyy myöntää, että näin mökkiläisenä tunnen syvää lukkarin rakkautta häntä kohtaan. Täällähän minäkin rämmin yksinään . sattuneesta syystä!
Mitäpä Rauli ja te muutkin ajattelette tästä Madsenin ajattelusta? Itse allekirjoitan tässä linjauksessa kaiken-
Kaikesta päätellen Madsen kuuluu niihin Raamatun tutkijoihin, jotka ovat ymmärtäneet pyhän hengen vaikutuksessa jotakin olennaista.
Todellakin: asiayhteys, jossa Kristus lupasi ”voiman” opetuslapsilleen, korosti juuri tuota saarnaamistyötä. Juuri Isältään saatavan voiman välityksellä Vapahtajamme on ollut taivaasta käsin ”teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”, kuten hän Matteuksen evankeliumikertomuksen mukaan ennusti.
Näin ollen pyhä henki ei palvele todellakaan ”hengellisiä muskeleita” vaan useimmiten sitä arkista vaellusta, jota Jumalan valtakunnan saarnaamistyössä tarvitaan. Samoilla linjoilla siis ollaan. Ja niin on Paavalikin, joka melkoisen kriittisesti arvosteli korinttilaisia kirjeessään hengen ihmelahjoilla ”elvistelemisestä”. Rakkauden piti tuolloinkin olla se päällimmäinen kristittyjen keskuudessa.
Olen melkoisen monta kertaa saanut vastata ihmisten kysymykseen ”onko teillä Pyhää Henkeä”? Sellainen normivastaus on, että ”en olisi tullut ovellesi, ellei sellaista olisi käytettävissäni”. Emme me yli 7 miljoonaa todistajaa liikunnan vuoksi joka puolilla maailmaa oviin koputtele.
Haluan myös puuttua siihen virheelliseen näkemykseen, jota Madsen ja Reinokin ilmeisesti haluavat puheenvuoroillaan tulpata. Nimittäin siihen, että Jumalan hengen vaikutus olisi aina yhtä dramaattista kuin mitä se oli monissa alkukristillisyyteen liittyvissä tilanteissa. Tulisia kieliä ja kielillä puhumista ei Jumalan henki Raamatussa ole kovin montaa kertaa tuottanut. Vaikka sitä henkeä oli jo muinaisillakin uskon miehillä.
Erityisen paljon harhateillä ollaan silloin, kun oletetaan, että kielilläpuhuminen – mahdollisimman lujaa ja usein- on jokin ainutkertainen merkki Jumalan suosioon pääsemisestä. Itse uskon vakaasti siihen, että kielillä puhuminen pyhän hengen vaikutuksesta loppui, kun apostolit ja ne, joiden ”päälle he olivat laskeneet kätensä” kuolivat.(Apt8:17:14:3;19:6)) Mihin tuota yliluonnollista lahjaa tarvittaisiinkaan tänä googlekääntäjien aikana?
Aamen! Nyt Reino osui naulan kantaan, juuri tuosta on kysymys.
Itse olen ajatellut myös, että Jumalan lahjoittama usko on Pyhän Hengen vaikutusta ihmisessä ja juuri Henki saa aikaan ihmisessä muutoksen ja tuo usko ei todellakaan ole ihmisestä, se ei ole mitään uskottelua. Jopa ihmisen ulkoinen muoto voi muuttua kun ihmisen synnit kirpoavat Evankeliumin Voimasta ja ihminen pääsee vapaaksi synnin alta.
Aihe on mielnkiintoinen ja paljon on mielenkiintoisia mielipiteitä kuultu ja Paavalin ohje: ”Ei mitään ohi sen mitä on kirjoitettu”, pitää keskustelussa hyvät raamit.
Erillaisia kokemuksia riittää kaikilla kerrottavaksi ja suoranaisia ihmeitä tapahtuu aina siellä missä Jumalan Sana ja Usko tulee ihmislasten ymmärrykseen.
Tärkeimpiä sanoja mitkä ovat itseäni puhutelleet viime aikoina löytyy Joh 15. ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden jonka minä olen teille puhunut”
”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.”
Jokainen Kristitty on omalla tavallaan marttyyri, eikä Kristitty voi mielestäni luopua Jeesuksesta, sillä tietää hukkuvansa välittömästii, ilman Jeesusta, näin ainakin itse koen.
Kuinka kukaan Uskon saanut haluaisi hukkua? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Jos joku on päässyt Jumalan kämmenelle, niin kuka haluaa sieltä pois? Jumalan Rakkaus on Kristus.
Rakkaudessa ei ole pelkoa, sillä vain lain kautta tulee pelko, ei Armon kautta, sillä Isämme pitää meistä huolen ja Jeesus sanoo näin vahvasti:
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
Minä ja Isä olemme yhtä.” Joh.10
Tuossa on kielellisesti toteamus ja ehdoton lupaus.
Kirkko onkin mielestäni rakennettu Jumalan lupausten varaan, johon usko tarttuu, jonka mukaan yksittäinen ihminen saa myös toivon, Ilon ja rauhan, joka on Pyhän Hengen lahja.
Sanotaanhan myös, että Jumalan valtakunta on Iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä.
Kun Jumalan Rauha ja Ilo asettuu ihmiseen täydellä voimalla, niin silloin saa ajaa vaikka traktorilla yli, ei haittaa. Kuolleet nousevat ylös, sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulevat ja mykät ratkeavat riemu huutoihin. Henki riemuitsee, Totuuden voittaessa.
Onko Pyhä Henki vain voima, joka tulee Jumalasta, siunaus, jonka Hän antaa omilleen? Onhan kirjoitettu: ”…kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani” (Apt 1:8). Monet arvelevat voivansa näistä sanoista päätellä, että Pyhä Henki on voima, joka tulee Jumalasta, siunaus, jonka Hän antaa omilleen. Sen mukaan he sitten suhtautuvatkin Pyhään Henkeen.
Katsotaanpa, mitä Raamattu sanoo! Näemme Kirjoituksista, että Pyhä Henki toimii kuin persoona – hän opettaa ja muistuttaa (Jh 16:26), hän todistaa (Jh 15:26), hän näyttää todeksi (Jh 16:8),hän johdattaa, puhuu, kuulee ja julistaa (Jh 16:13), hän lähettää (Apt 13:4), hän estää (ei salli Apt 16:7), hän rukoilee (Rm 8:26) jne..
Häneen voidaan suhtautua, kuten persoonaan – häntä voidaan pettää (Apt 5:3), häntä voidaan vastustaa (Apt 7:51), hänet voidaan tehdä murheelliseksi (Ef 4:30)hänelle voidaan puhua (Hes 37:9).
Pyhällä Hengellä on kaikki persoonan ominaisuudet – hän tahtoo (1Kr 12:11), hänellä on mieli, tieto ja ymmärrys (Rm 8:27; 1Kr 2:11), hänellä on rakkaus (Jh 16:7-15)
Pyhällä Hengellä on jumalallisia nimiä – häntä kutsutaan mm. Jumalan Hengeksi (1 Kr 2:11), hänellä on kaikki jumalalliset ominaisuudet – hän on kaikkitietävä ja tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin (1 Kr 2:10), hän on kaikkialla läsnä oleva, niin että on mahdoton paeta Herran Henkeä (Ps 139:7), hän on kaikkivoipa, ja sellaisena hänellä on elämää luova voima (Job 33:4; Ps 140:30 ym.), hän on iankaikkinen, luomaton (Hepr 9: 14) jne..
Sanassa sanotaan myös suoraan, että Herra on Henki (2 Kr 3:17 ja Jeesus sanoo, että Jumala on Henki ja Häntä tulee rukoilla hengessä ja totuudessa (Jh4:24). Paavali sanoo, että rukoilijoiden ruumis on Pyhän Hengen temppeli (1 Kr 6:19), kuin että se on Jumalan temppeli (1 Kr 3:16) ja että Kristus on heissä (Kol 1:27).
Vastaavasti sanoo Jeesus opetuslapsilleen, että Puolustaja on tuleva heidän tykönsä, mikä on samaa, kuin että Hän (Kristus) tulee heidän tykönsä (Jh 14: 16-18).
Edellä olevan perusteella meitä ei ihmetytä se, että Raamattu yhdenmukaisesti nimittää Pyhää Henkeä vuoroin Jumalan Hengeksi (2 Ak 15:1), Herran Hengeksi (Jes 11:2), Herran, Herran Hengeksi (Jes 61:1), Jeesuksen Hengeksi (Apt 16:7), Kristuksen Hengeksi (Rm 8:9) ja Pojan Hengeksi (Gl 4:6).
Näiden raamatunpaikkojen tarkastelu osoittaa, että Pyhä Henki ei ole Jumalan voima tai siunaus, vaan monin verroin enemmän. Kolminaisuusopin suuntaan ei silti tarvitse Pyhää Henkeä personoida. Emmekö voi yksinkertaisesti käsittää, että kun Jumala on Henki, Kaikkivaltias Jumala itse Pyhässä Hengessä puhuu, keskustelee ja toimii omassa olemuksessaan! Tämä on Hänen olemukseensa kuuluva läsnäolo- ja ilmaisutapansa.
Jo ennen kuin maailman perustukset oli laskettu, Hän teki itsessään päätöksen pelastussuunnitelmasta (Ef 1:4-10). Hän toteutti sen siten, että Poika alistui Isän alle ja otti kärsiäkseen ja kuollakseen syntisten sijasta, jotta pelastussuunnitelma voitaisiin toteuttaa ja Pyhä Henki alistuu ”Toisena Puolustajana” Pojan alle! Poika on neitseestä syntynyt Jumalan Poika, mutta ei itse Jumala!
Näin Jumalan olemukseen oleellisesti ja kiinteästi liittyvänä on syytä Pyhä Henki kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla! Samoin on ymmärrettävä myös, että Jumalan suuri lahja meille, kun Hän antoi ainokaisen Poikansa, on syytä nähdä Herra Jeesus paljoa enempänä kuin vain ihmisenä. Todella Hän on Theos (Jh 1:1) ilman artikkelia, siis Isänsä puolelta todellista jumalallista alkuperää olevana, joka ei kuitenkaan ole Jumala. Ja olisiko paikallaan esiintyä pelkästään Kristuksen todistajina, mihin meidät tarkalleen sananmukaisesti on kutsuttu.
Ja lopuksi. Kun veljemme Paavalikaan ei edes tiennyt kolminaisuusopista yhtään mitään, eikä Jeesus siitä hänelle puhunut, vaikka Paavalille oli annettu valtava etuoikeus ja armo silmillään nähdä Ylösnoussut Vanhurskas ja kuulla Hänen suunsa äänen, saattaapa olla viisasta, että mekin tyydymme vain ilmoituksen Sanaan, ettemme tulisi harjoittaneeksi spiritistisiä tuumailujamme asiasta kurkkimalla verhon taakse yli Kirjoitusten!
Jeesus lupasi lähettää Pyhän Hengen ja lupasi kastaa omansa Pyhällä Hengellä. Jeesuksella on siis valta lähettää Pyhä Henki. Samoin sotapäälliköllä oli valta lähettää alaisensa ja valta oli ehdoton Rooman valtakunnassa. Tätä Jeesus vertasi ainutlaatuisen vahvaan uskoon. Mekin tarvitsemme uskoa Pyhään Henkeen saadaksemme jopa uskon voiman armolahjan.
Lähdetäänpä liikkeelle siitä, mistä olemme samaa mieltä. Kirjoitit, että ”emmekö voi yksinkertaisesti käsittää, että kun Jumala on Henki, Kaikkivaltias Jumala itse Pyhässä Hengessä puhuu, keskustelee ja toimii omassa olemuksessaan! Tämä on Hänen olemukseensa kuuluva läsnäolo- ja ilmaisutapansa.”
Juuri näin asian voimme ymmärtää. Jo Raamatun alku on samaa mieltä, kun se kertoo Jumalan hengen olleen aution maapallon päällä. Ja tuolla hengellä sitten kaikki saatiin aikaan.
Siitä olen sitten kanssasi eri mieltä, että pyhä henki olisi persoona, vaikka Raamattu Jumalan hengen usein personoi.
Raamatussa on paljon kohtia, joissa samaistetaan Kaikkivaltias Jumala ja hänen henkensä. Kyse on Jumalan voiman personoinnista, ei siitä, että kyseessä olisi persoona. Tottahan on, että Jumalan henki ”opettaa ja muistuttaa (Jh 16:26), todistaa (Jh 15:26), näyttää todeksi (Jh 16:8),johdattaa, puhuu, kuulee ja julistaa (Jh 16:13), lähettää (Apt 13:4), tai estää (ei salli Apt 16:7). Jokaiseen lauseeseen voisi kuitenkin laittaa subjekstiksi myös sanan Jumala. Hänhän sitä henkeään, eli toimivaa voimaansa ohjailee.
Eikös kirurgikin ole se leikkaaja, tekipä hän sen sitten millaisella robottitekniikalla tahansa? Robotti tottelee käskijäänsä aivan kuten Jumalan henki Kaikkivaltiasta. Ja Jeesuksen käyttöönkin tuota voimaa on annettu.
Kuten varmasti tiedät, personapronominin ”hän” käyttö on puhtaasti kääntäjän valinta. Kreikkalainen alkuteksti ei siihen pakota, heprealaisella puolellahan asia ei taida tulla edes esille.
Raamatussa persoonalla on aina oma erisnimensä. Kaikkivaltiaan nimestä on joskus kiistelty, me käytämme suomenkielessä muotoa Jehova.
Jumalan Pojan nimikään ei ole ihan alkuperäisessä muodossaan, kun suomalainen puhuu Jeesuksesta. Kaikki olemme sitä mieltä, että on oikein ja perusteltua käyttää Vapahtajastamme sitä erisnimeä, jonka Raamattu Lunastajallemme antaa.
Mutta mikä on Jumalan hengen erisnimi? Ymmärrämme ilmaisun ”pyhän hengen nimessä” olevan sukua toteamukselle ”lain nimessä”, mutta Raamattu ei missään kohden viittaa pyhän hengen kutsumanimeen. Se on vain ja ainoastaan Jumalalta tuleva voima.
Kreikkalaisessa alkutekstissä termi pyhä henki esintyy 87 kertaa.Näistä 42 kertaa sen edessä ei ole määräistä arktikkelia. Aika monet noista artikkelin puuttumisista voidaan kyllä selittää kieliopillisilla seikoilla, esimerkiksi liitetyllä prepositiolla, eivätkä siksi kerro mitään pyhän hengen olemuksesta.
Raamatun kreikkalaisella puolella on kuitenkin seitsemän sellaista kohtaa, joissa mikään kieliopillinen sääntö ei pakota jättämään pois määräistä artikkelia. Ja kuitenkaan sitä ei ole. Otan yhden tällaisen kohdan esimerkiksi.
Apostolien tekojen 8:15 kuuluu ”hopōs lambanō hagios pneuma”. Lähes kaikki englanninkieliset käännökset laittavat määrätyn artikkelin vastoin kieliopillista perustetta. Teologisia perusteita on kyllä – nimittäin se kolminaisuusoppi.
Muita selkeitä osoituksia Jumalan hengen artikkelittomuudesta ja samalla siis myös persoonattomuudesta löytyy saman luvun jakeista 17-19. Myös Apt 10:38;19:2 kileivät Jumalan persoonattomasta voimasta kieliasullaan.
Evankeliumeissa henkeä luonnehtiva artikkelittomuus esiintyy esimerkiksi Luukkaan kohdissa 2:25 ja 11:13.
Tällaista tietoa olen kerännyt amerikkalaisprofessori Jason BeDuhnin asiantuntevista teksteistä. Mainittakoon, ettei hän kuulu Jehovan todistajiin vaan on varsin puolueeton kieliasiantuntija.
Oliskin mielenkiintoista kuulla, onko tässä pyhää henkeä koskevassa kreikan kieliopissa muita tulkintamahdollisuuksia.
Ja entä mitä on sitten se anteeksiantamaton pyhän hengen pilkka?
Kiitos, Risto!
Olen samaa mieltä: ”Jeesuksella on siis valta lähettää Pyhä Henki.”
Itse asiassa käsittelin kommentissani tätäkin puolta, kun kirjoitin: ”Pyhä Henki alistuu “Toisena Puolustajana” Pojan alle! Poika on neitseestä syntynyt Jumalan Poika, mutta ei itse Jumala!”
Jatkoselvennys sen sijaan jäi kirjoittamatta. Kirjoitan sen tähän:
Aivan samoin, kuin Isä on alistanut Poikansa vallan alle kaiken, jätti Hän silti itsensä alistamatta! Juuri samoin, koska Jumala on itse Henki, ei Hän toki tässäkään itseänsä alistanut. Hän delegoi valtaansa rajoitetusti Pojalle, antamalla Jeesukselle vallan ”Toisen Puolustajan” muodossa kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella!
– Huomaa muuten! Tuli ei tässä tarkoita esimerkiksi jotain suurta innoitusta, vaan yksinkertaisesti tulta, joka polttaa karreksi koko vanhan ihmisen tekoinensa. Johannes Kastaja puhui ruumenista, jotka tuleva Jumalan Poika polttaa sammumattomassa tulessa.
Tätä puolta ei nykyisessä julistuksessa ole aikoihin siedetty! Julistetaan niin suurta rakkautta, ettei enää parannusta, Jumalan liittoon suostumista, ilman vanhan ihmisen kuolemaa tarvita, siis tämä iankaikkinen, sammumaton helvetin tuli olisi jo ikään kuin ihmisten järkiintymisen myötä sammunut!
Tähän on sanottava, että Jumalan rakkautta ei ole Hänen liittonsa ulkopuolella. Sammumaton tuli palaa niin kauan kuin polttopuita riittää! Ja jos tässä vaiheessa kurkistamme omaan poveemme, vakuutumme varmasti, jos rehellisiä haluamme olla, että totta on, törkyä piisaa!
Tähän on vielä selventävänä asiana lisättävä: Tämän vuoksi Jeesuksen kanssa uskon kautta kihlautunut pyytää ulkopuolisilta kastetta, ensin vedessä, ilmoittaen samalla hyväksyvänsä Nooan aikuisen Jumalan Sanan, että Kaikkivaltias on päättänyt hukuttaa kaiken lihan eikä ole uhkaustaan peruuttanut. Kastettava itse tunnustaa kuluvansa tähän turmeltuneeseen sakkiin, josta tilasta ei parantelematta selviä. Kastevedeksikin kelpaa jopa Jordanin mutainen vesi, ei siihen jotain siunattua ”armorikasta vettä” tarvita!
Mutta samalla Jeesuksen kanssa kihlautunut uskova ilmoittaa kaikille sitoutumisensa Jeesuksen kanssa kuolemaan, että saisi myös nousta ylös Hänen kanssaan uuden elämän aamuun. Maksumies on mukana, Herra Jeesus, sielun Ylkä, joka on maksanut etukäteen kaikki velat, jopa nekin, joita on matkan varrella vesikasteen jälkeen on tullut töppäiltyä. Vesikasteellehan mentäessä juuri hyvää omaa tuntoa pyydettiinkin sekä menneestä että tulevasta.
Tähän toiseen kuolemaan, tuliseen järveen, jossa lopullisesti tuhotaan myös ihmisen persoonallisuus sieluineen ja ruumiineen, Jumala on tallentanut, ei enää vedellä hukutettavaksi, vaan tulelle tallennetuksi. Silloin kaikki jumalattomat johtajineen lopullisesti tuhotaan ja uusi maa ja taivas luodaan. Tuhatvuotinen valtakunta on siinä välissä, jolloin Jeesus hallitsee ja näyttää ikään kuin mallina, miten toisin koko ihmiskunta olisi voinut elää. Sitten Hän luovuttaa tämän vallan takaisin Isälleen, että Jumala olisi kaikki kaikessa.
Tämä ihana tulevaisuus on tarkoitettu kaikille uskoville ihmisille eikä vain esimerkiksi 144 000:lle rajoitetulle porukalle. Tämä ”uusi taivas ja uusi maa” voidaan kääntää myös ”uudistettu maa ja taivas” (kreikan kielessä käytetään kainos eikä neon sanoja tässä yhteydessä. Näillä sanoilla on hienoinen ero, lukija tutkikoon!). Uudistettu tarkoittaa, että tämä nykyinen saastunut maa ja ulkoavaruus Jumalan ja ihmisten yhteisessä työtoveruudessa saatetaan paratiisilliseen kuntoon. Tämän uudistamishomman voi aloittaa vaikkapa heti pyrkimällä elämään ihmisiksi ja ottamaan toiset huomioon!
Mutta jätänpä nämä yksityiskohdat arvoisien lukijoiden itsensä tutkittaviksi ja ratkaistaviksi!
Siis viilat esiin ja siinähän samalla kaikki saivartelijatkin saavat loppuajan kulua, samalla kuin Jumala vielä tänä armon ajan loppuhetkinä odottaa: Jospa näistä viilareistakin joku vielä kääntyisi, että Hän saisi pelastaa lopulliselta tuholta ikuiseen elämään Jeesuksen kanssa!