Lähetyskäskyn tavoite ei ole pelkästään kastaa ja opettaa. Tavoite on opetuslapseuttaminen. Opetuslapsi on jotakin, joka seuraa opettajansa ohjeita ja pyrkii toimimaan sen mukaan.Opetuslapset ovat myös niitä, jotka vievät sanomaa eteenpäin. He pyrkivät tuntemaan opettajansa ja tulemaan Hänen kaltaisekseen. Opetuslapsilla on siksi jano oppia lisää ja kyetä palvelemaan opettajaansa yhä paremmin. Heräsin pohtimaan sitä, miten kirkossamme näkyy tämä opetuslapsien tekemisen prosessi.
Suuri osa kirkon jäsenistä ei tiedä mitään siitä, mistä kirkon opetuksessa on kyse. He ovat käyneet tosin rippikoulun, mutta opetuslasia heistä ei ole tullut. Mitään muistikuvia ei opetuksista edes ole jäänyt. Ainoa jatkuva yhteys on kirkollisveron maksaminen.
Monilla olisi suuri tarve tutustua kirkon opetukseen ja toimintaan, mutta kirkko huomioi tätä tarvetta huonosti. Joillakin paikkakunnilla toimii ALFA-kurssi, mutta jään kyselemään sitä onko niidenkään suoranaisena tavoitteena opetuslapseuttaminen ja mitä se käytännössä oikeasti voisi tarkoittaa?
Opetuslapsen täytyy ainakin välttämättä ensin syntyä uskon kautta opetuslapseksi. Opetuslapseksi kun ei voi noin vain ruveta. Opetuslapsi tarvitsee matkalleen muutkin kuin vain tietoa uskosta. Mitä siis on opetuslapseksi tekeminen oikeasti?
Tuo Paavalin Rakkauden luku 1.Kor. 13 jää ontoksi, jos sen irroittaa edellisestä luvusta… Ilman sitä, meidän käsitys Rakkaudesta jää oman käsityksemme varaan.
Paavali opettaa nimittäin tuossa, kuinka me voisimme oppia yhteyden toisiimme kinastelujen ja riitelyn sijaan. Ihmiset mittailevat monesti toistensa rakkutta, mutta kuitenkin juuri siinä on on Jumalan Rakkaus todeksi näytetty, että me kohtelemme toisiamme Armon mukaan, emmekä tuomiten toisiamme. Emmekö me kaikki ole Kristittyjä? Vai onko joku jäänyt matkalle ja langennut pois Armosta takaisin lain alle? Paavali osoittaa, että kaikilla on tärkeä paikka Jumalan Valtakunnassa, jos jollain on viisautta tai lahjoja, niin antaja on kuitenkin aina Jumala, niin, ettei kukaan voisi kerskua, jopa niin, että heikoimmat ja vähäisimmät Jumala on asettanut arvokkaimpien lahjojen saajaksi. Sanotaanhan Kristuksesta myös: ”Heikoissa Minä olen väkevä.”
”Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä….Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien. (1.Kor.12)
Käsititkö Ari, että 1 Kor 13 kertoo ihmisen kyvystä rakastaa ?