Suomen ev.lut. kirkon Helsingin piispa Teemu Laajasalon ura on ollut alusta alkaen aikamoista vastatuulta. Menneisyyden talous- ja bisneshaamut yms. eivät tunnu jättävän häntä rauhaan. Yhä jatkuva myllytys laittaa jopa kysymään saadaanko Teemu Laajasalosta ehkä moniarvoisen kirkollisuuden ensimmäinen marttyyri?
Teemu Laajasaloa vastaan eivät kuitenkaan juuri hyökkää Raamatun sanaa ylimpänä auktoriteettinaan mainitsevat herätysliikekonservatiivit. Heillä on ollut Teemu Laajasaloa kohtaan paljon ymmärrystä. Yhteistyötä ei ole juuri haitannut Laajasalon kirkkoherrakautena pitämät puheet homoseksuaalisen elämäntavan puolesta, näitä arvoja kannattavalle taholle kerätty kolehti, eikä seurakunnan tilojen käyttö homoseksuaalisten suhteiden juhlariittien mahdollistamiseksi! – Herätysliikekonservatiiveilla on ollut Teemu Laajasaloa kohtaan paljon hyvää sanottavaa, koska hän on pitänyt ”aidosti moniarvoisena” ”meidänkin” puolta.
Juuri nyt näyttää siltä, ettei arvoliberaalien tahojen liberaalius oikein riitä taipumaan Teemu Laajasalon ”liberaaliin” rahankäyttöön. – Vai onko kaiken takana sittenkin jotakin muuta? – Onko olemassa vaara, että Teemu Laajasalon oman viiteryhmän edustajat tekevät hänestä ensimmäisen moniarvoisuuden marttyyrin?
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Onko kyse siitä, että Teemu on ollut liian kiltti ja moniarvoinen myös konservatiiveja kohtaan?
Onko olemassa piilo-opetussuunnitelma, jonka mukaan kirkollinen moniarvoisuus toimii vain tietyillä ehdoilla, joita vastaan Laajasalo on nyt jotenkin liian paljon rikkonut?
Vai onko kyse siitä, että liberaalilla liikkeellä on niin korkea moraali, että se on vain yksinkertaisesti valmis uhraamaan uskollisen poikansa, koska tämä on tehnyt syntiä toimiessaan taloudellisessa mielessä niin löyhäkätisesti?
Mitä siis ajattelette?
Onko tämä yhteismitallista, jos sitä vertaa aiempien piispojen taloudenhoitoon (esim. Askolan viinarahat)? Tuleeko Teemu Laajasalosta moniarvoisen suomalaisen kirkollisuuden ensimmäinen marttyyri? …ja/tai onko moniarvoisella kirkollisuudella edes mahdollista olla marttyyreja?
Tässä vielä lopuksi suolapalana Raamatun näkökulma kristityn kärsimyksiin:
”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.” (1Piet.4:12-19)
——————————————————————————————————————————————————————-
Ps. Minun blogejani Teemu Laajasaloon liittyen voi lukea alla olevista linkeistä:
https://blogiarkisto.kotimaa.fi/43d0638bc06d/blogit/vanhat/article/?bid=185&id=12542
https://www.kotimaa.fi/blogit/laajasalon-toisenlainen-evankeliumi/
Minusta verorahaa tärkeämpi on se mitä kuvaa papisto, piispat mukaanlukien, antavat kristinuskon sisällöstä ja vaikutuksesta.
Tarkoitatko siis jopa verotusoikeudesta luopumista?
Mielestäni on turha sekoittaa marttyyriutta Laajasalon tapaukseen. Marttyyri kärsii/kuolee viattomana uskonsa tähden. Minusta maallikkona tuntuu oudolta ajatella, jotkin ostokset ja tilityssotkut laskuista tekisivät kirkonmiehestä marttyyrin.
Minäkään en näe Laajasalon juttua marttyyriytena, mutta onko siinä kuitenkin a) ajojahdin piirteitä? b) retoriikkaa, jossa osa haluaa nähdä Laajasalon estradilla tekemättä selkoa hänen teologiastaan?
Ryösö: ”Tuleeko Teemu Laajasalosta moniarvoisen suomalaisen kirkollisuuden ensimmäinen marttyyri?”
Heh, pikemminkin katolisen kirkollisuuden ökypiispojen perässähiihtäjä.
http://yle.fi/uutiset/salaisia_vatikaanin_asiakirjoja_vuodettiin_julkisuuteen__paljastivat_rahanpesurikoksia_pappien_okyelamaa_miljoonien_lahjuksia_kirkolle/8429939
”Tämän jälkeen tuskin löytyy varojen käyttöön liittyviä epäkohtia Hgin piispan toiminnasta (tai sitten löytyy???).” Toivo L.
Nyt Laajasaloa koskevat tutkinnan kohteena olleet tapahtumat eivät liity Laajasalon piispana vaan kirkkoherrana olo aikaan. Helsingin piispan talouden pitoon liittyviä toimiahan ei vielä ole tutkittukaan, vaikka niistäkin on uutisoitu jo reilu vuosi sitten. Ko. piispa ei kuitenkaan ole Laajasalo.
Olen saanut sisäistä kehoitusta käydä rukoilemaan eritysesti Teemun puolesta.
Sana kehottaa rukoilemaan kaiken esivallan puolesta ja varmaan siihen kuuluu hengellinen esivalta, koska kaikissa porukoissa on joku järjestys. Siinä on vielä se, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää.
Ryösö! En tarkoita muut kuin sitä, että monet ovat huolissaan verorahojen käytöstä. Ilmeisesti ryyppääminen ei haittaisi, jos tekee sen omilla rahoillaan.
Kiitos Lauri L. selvennyksestä. Hyvä huomio. On tärkeää tutkia omia motiivejaan. Onko raha se suurin jumala?, vaiko aito huoli sielujen pelastuksesta, jonka juoppous vaarantaa? – Toki tietysti ymmärrän senkin, että vanhan äidin rahojen ryyppääminen on pahempi juttu, kuin pelkissä omissa ansiotuloissa pitäytyminen (kirkkoakin on muuten joskus kutsuttu äidiksi…).
Olen poistanut yhden kommentin, koska kyseinen henkilö vihjaili keskustelukumppaniaan henkisen sairauden leimalla. Tällainen kommentointi on blogeissani kiellettyä ja kehotan tähän syyllistynyttä pysymään kuukauden ajan poissa blogieni kommentoinnista. Näin haluan tehdä oman osani, että täällä kommentoijien ei tarvitse kohdata ihan mitä vain.
Tämän kommentin jälkeen olen joutunut poistamaan saman asiattomuuksiin syyllistyneen henkilön uudelleen, koska hän ei ole noudattunut kehotustani. Tämän johdosta kehotan samaa henkilöä pysymään toistaiseksi kokonaan blogieni kommentoinnin ulkopuolella. Mahdollisesta jatkosta voi keskustella yksityisen sähköpostini kautta (jonka kautta olen häntä jo aiemminkin informoinut), mikäli asiattomuuksiin syyllistynyt pahoittelee toimintaansa.
Muistutan asiattomiin kommentteihin syyllistyviä, että myös poistetut kommenttinne jäävät operaattorin muistiin ja blogistilla on mahdollisuus pyytää ylläpidolta oikeusapua, jos sääntöjä rikotaan toistuvasti ja tahallisesti.
Näkökulma kirkollisten johtajien äärellä käytävään arvokeskusteluun
Selasin viime vuoden alussa (2017) Sleyn työntekijäpäivien innoittamaa blogiani, jossa lainaan Fortune-talouslehden kuutena peräkkäisenä vuotena maailman vaikutusvaltaisimmaksi liikenaiseksi äänestämää Carly Fiorinaa. Välitän tätä antia keskustelun herättämiseksi:
”Kaiken lähtökohtana on näky. Näky vastaa siihen, mihin suuntaan olemme matkalla ja miksi. Näky antaa sisällön sille, miten me toimimme ja julistamme.
Toiseksi tarvitsemme rakenteen, joka palvelee näkyä. Rakenne ei ole itsetarkoitus, mutta se luo edellytykset edetä tarkoituksenmukaisessa prosessissa kohti yhteistä tavoitetta.
Kolmantena tarvitaan seurantajärjestelmä, joka antaa viestin siitä, että näky on ymmärretty oikein ja ollaan liikkeellä oikeaan suuntaan. – Ihminen kun on myös sellainen, että sellaiset asiat koetaan tärkeiksi, joiden toteutumista seurataan (tämä alleviivaa asian arvostusta)…
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on toimintakulttuurin omaksuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisössämme todella omaksutaan tietyt yhteiset arvot ja eletään niiden mukaan. – Teot puhuvat enemmän kuin sanat!
Tähän viimeiseen kohtaan liittyen voi esittää myös syventävän näkökulman:
Jos yhteisö pyrkii saavuttamaan tiettyjä (utilitaristisia) etuja omien arvojensa rajapintoja hivotellen, eikä tämä herätä kriittistä arvokeskustelua, pian yhteisesti sovittujen arvojen rikkomisesta tulee osa toimintakulttuuria. → Hyvin pian edistys, innovatiivisuus ja luovuus hukkuvat korruption alle ja seuraa tuho.
On hyvin mielenkiintoista, että rehellisyys on näin keskeisessä osassa, kun puhutaan huippujohtamisesta!”
https://www.kotimaa.fi/blogit/silmat-auki-uuteen-vuoteen/
Mitä ajatuksia herää tämän äärellä?
No tämähän on oikeastaan uusi aihe.
””On hyvin mielenkiintoista, että rehellisyys on näin keskeisessä osassa, kun puhutaan huippujohtamisesta!””
No ainakin se ajatus heräsi, että kyllä sen rehellisyyden huippujohtamisessakin tulisi olla keskeisessä osassa vaan valitettavasti näin ei ole, kun näitä huippujohtajien tekemisiä globaalisti seurailee olipa sitten kyseessä mikä elämänalue tahansa. Valitettava tosiasia. Toki rehellisiäkin sekaan mahtuu.
Totta puhut, että aihe vähän rönsyää johtajuuden marttyyriudesta kysymykseen rehellisyydestä…
Sanotaan, että valta turmelee, mutta onko se niin? Mitäpä, jos valta vain nostaa esille meissä jo olevan turmeluksen (eli synnin)?
Johtajuuteen näyttää liittyvän myös paljon asioita, joita on vaikeaa sanoa ääneen. Piilotetuilla ongelmilla on kuitenkin tapana kasvaa korkoa. – Tässä on alla joitakin poimintoja johtajuuteen liittyen:
”Johtajien tabut on nyt tutkittu. Mitä isompi kiho, sitä enemmän pitää peitellä.
Väitetään, että raha on viimeinen tabu. Tavallinen palkollinen tai pienyrittäjä ei kovin mielellään huutele omista tuloistaan ja tileistään.
Tohtori Helena Åhman ja vuorineuvos Kari Neilimo lähtivät selvittämään, mikä herrahissin ylimmissä kerroksissa on kiellettyä, pyhää ja piilotettua.
No ei ainakaan raha, koska se on työn onnistumisen keskeisiä mittareita.
Mutta mitä suuryritysten ylimmässä johdossa ei rohjeta sanoa ääneen? Tällaista paljastui Johtajien tabut -kirjasta:
”Koen pahaa oloa, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.”
”Tässäkin hommassa voisi itsensä tapaa. Olin joskus tilassa, jossa oli hyvä, kun pystyi kävelemään.”
”Johtajan ja huippu-urheilijan ongelmat ovat samanlaisia. Johtajana haen endorfinihumalaa, kuten monen muun alueen menestyjät. Se on huume, kun aivot tottuu siihen. Jos sitä ei saa työstä, joku rupeaa hakemaan sitä viinasta, ruuasta, sikareista…”
”Johtaja on vapaata riistaa, joka ei ammu takaisin.”
”En koskaan myönnä, miten paljon vituttaa.”
”Pelottaa sanoa, että monet naisjohtajat simputtavat.”
”Pojat on aina poikia… semmoinen ei enää käy.”
”Luottamus on tabu.”
”Toimitusjohtajan työ loppuu usein luottamuksen puutteeseen, mutta harvoin tarkkennetaan, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan.”
”Statuksen menettämiseen kuluva häpeä on tabu.””
https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/naita-asioita-pomo-ei-uskalla-sanoa-aaneen-top-10