Suomen ev.lut. kirkon Helsingin piispa Teemu Laajasalon ura on ollut alusta alkaen aikamoista vastatuulta. Menneisyyden talous- ja bisneshaamut yms. eivät tunnu jättävän häntä rauhaan. Yhä jatkuva myllytys laittaa jopa kysymään saadaanko Teemu Laajasalosta ehkä moniarvoisen kirkollisuuden ensimmäinen marttyyri?
Teemu Laajasaloa vastaan eivät kuitenkaan juuri hyökkää Raamatun sanaa ylimpänä auktoriteettinaan mainitsevat herätysliikekonservatiivit. Heillä on ollut Teemu Laajasaloa kohtaan paljon ymmärrystä. Yhteistyötä ei ole juuri haitannut Laajasalon kirkkoherrakautena pitämät puheet homoseksuaalisen elämäntavan puolesta, näitä arvoja kannattavalle taholle kerätty kolehti, eikä seurakunnan tilojen käyttö homoseksuaalisten suhteiden juhlariittien mahdollistamiseksi! – Herätysliikekonservatiiveilla on ollut Teemu Laajasaloa kohtaan paljon hyvää sanottavaa, koska hän on pitänyt ”aidosti moniarvoisena” ”meidänkin” puolta.
Juuri nyt näyttää siltä, ettei arvoliberaalien tahojen liberaalius oikein riitä taipumaan Teemu Laajasalon ”liberaaliin” rahankäyttöön. – Vai onko kaiken takana sittenkin jotakin muuta? – Onko olemassa vaara, että Teemu Laajasalon oman viiteryhmän edustajat tekevät hänestä ensimmäisen moniarvoisuuden marttyyrin?
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Onko kyse siitä, että Teemu on ollut liian kiltti ja moniarvoinen myös konservatiiveja kohtaan?
Onko olemassa piilo-opetussuunnitelma, jonka mukaan kirkollinen moniarvoisuus toimii vain tietyillä ehdoilla, joita vastaan Laajasalo on nyt jotenkin liian paljon rikkonut?
Vai onko kyse siitä, että liberaalilla liikkeellä on niin korkea moraali, että se on vain yksinkertaisesti valmis uhraamaan uskollisen poikansa, koska tämä on tehnyt syntiä toimiessaan taloudellisessa mielessä niin löyhäkätisesti?
Mitä siis ajattelette?
Onko tämä yhteismitallista, jos sitä vertaa aiempien piispojen taloudenhoitoon (esim. Askolan viinarahat)? Tuleeko Teemu Laajasalosta moniarvoisen suomalaisen kirkollisuuden ensimmäinen marttyyri? …ja/tai onko moniarvoisella kirkollisuudella edes mahdollista olla marttyyreja?
Tässä vielä lopuksi suolapalana Raamatun näkökulma kristityn kärsimyksiin:
”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.” (1Piet.4:12-19)
——————————————————————————————————————————————————————-
Ps. Minun blogejani Teemu Laajasaloon liittyen voi lukea alla olevista linkeistä:
https://blogiarkisto.kotimaa.fi/43d0638bc06d/blogit/vanhat/article/?bid=185&id=12542
https://www.kotimaa.fi/blogit/laajasalon-toisenlainen-evankeliumi/
”Askolan viinarahat” oli muutama hassu viinapullo.
Minusta käsitteellä ”viinarahat” oikein erikseen jatketaan pyhän viinan myyttiä. Onko se nyt oikeasti kirkollisverojen käytölle pahempi ostaa eurolla viinaa vai kymmenellä kaviaaria ja hanhenmaksaa?
Koko ajatus piispoista kallistelemassa lasia tai naukkailemassa pullotolkulla punkkua tuntuu minusta aika vastenmieliseltä. Itse en ole kaskaan ottanut alkoholia siitä lähtien kun tulin uskovaksi. Tämä johtuu ihan siitä että meillä Suomessa on niin paljon ongelmia tällä alueella ja heikkoutta. Raamattu kehoitta heikkojen tähden pidättäytymään asioista. Nyt enää ei taideta edes ajatella, että tämäkin on vapautta-siis heikon takia luopua jostain, mikä on toiselle kiusaukseksi. Sanoisin, että Pyhän Hengen täyttämä ihminen ei luonnostaan kaipaa alkoholia, vaan sillä kyllä ravitaan lihallisuuttamme tai ehkä puretaan sosiaalisia jännitteitä.
Jeesukselle oli ateriayhteys tärkeä asia: ”Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!'”
Jori,
Minusta vaikuttaa, että Askolan seurassa on kipattu useampikin kuin ”muutama hassu viinapullo”:
Esimerkiksi kesäkuussa 2012 piispa Askola on ostanut Alkosta kolme pulloa viiniä lounasta varten. Lounaalla oli kaksi vierasta. Joulukuussa 2012 Askola osti kahta lounasvierasta varten kaksi pulloa viiniä.
Helmikuussa 2012 Askola osti Stockmannin Herkusta lounastarpeita kahdelle vieraalleen: savustettua nieriää, maltalaisia katkarapuja, ravunpyrstösalaattia jne. Päivää aikaisemmin hän oli ostanut Alkosta kuusi pulloa punaviiniä. Kuitissa lukee ”tilaisuuksia varten”.
Toukokuussa 2011 Askola osti Stockmannin Herkusta mm. savustettua nieriää ja mozzarellaa, vieraaksi oli tulossa piispa Ruotsista, Tuulikki Koivunen-Bylund. Alkosta samana päivänä Askola osti kaksi pulloa viiniä ja kolme pientä kuohuviinipulloa.
Esimerkiksi kesäkuussa 2013 Askola ja kaksi johtoryhmäläistä istuivat ravintola Loisteessa Helsingissä. Palanpainikkeeksi kolmikko nautti mm. kaksi pulloa viiniä, useita laseja viinejä, pari viskiannosta, pari rommiannosta ja olutta. Lasku yhteensä 302 euroa.
Joulukuussa 2014 johtoryhmä oli koolla samassa ravintolassa. Vasikanmaksan, pippuripihvin ja kalan ohella seurue nautti mm. kolme pulloa viiniä ja neljä viskiä. Lasku 314,70 euroa.
Joulukuussa 2012 kolmen hengen johtoryhmä kokoontui niinikään ravintola Loisteessa: 260 euron illallisella nautittiin runsaasti viiniä. Tammikuun 14. päivänä 2015 Ullanlinnan Alkosta ostettiin viisi pulloa viiniä, kuitissa lukee ”johtoryhmän suunnittelu- ja kehityssessio”.
Tammikuussa 2012 Askola vieraili ravintola Juttutuvassa. Kuitista päätellen paikalla oli kaksi henkilöä: syötiin maksaa ja muikkuja, jälkiruoka-annoksia oli nautittu kaksi kappaletta. Palanpainikkeeksi ostettiin 10 lasillista viiniä, lasku kuitattiin neljän jälkeen iltapäivällä.
Askolan edustuskuluista löytyy muitakin kiintoisia veronmaksajien maksettavia, virkatehtäviin liittyviä ostoksia.
Huhtikuussa 2011 Askola osti lähistön gourmet-kaupasta pääsiäismunia. Kuitissa lukee ”pääsiäismunat virpojille”. Lapsille jaettavat herkut menivät veronmaksajien piikkiin.
Taksiakin piispa luonnollisesti käyttää. Marraskuussa 2015 Askola ajoi kuitin mukaan kolmen minuutin ja 200 metrin matkan.
Syyskuussa 2014 piispa oli matkoilla Visbyssä Ruotsissa. Hotellin minibaarista nautittiin veronmaksajien piikkiin muun muassa kolme pientä viinipulloa. Erityisavustaja Karirannan selvityksen mukaan ”Pohjoismaiden ja Baltian maiden piispojen kokouksessa kokousedustajat tarjosivat vuorollaan juomat minibaaristaan muille osallistujille illan epävirallisissa neuvotteluissa”.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016061821695674_uu.shtml
Suomalaisilla Luterilaisilla, on jotenkin kaksijakoinen suhtautuminen alkoholiin. (Ortodoksejahan tämä ei koske.) Toisaalla piispojen ja pappien käyttöä kauhistellaan. Samalla alaikäisten kulutusta pyritään lainsäädännöllä lisäämään. Pidetään täysin normaalina, että nuoret ryyppää perjantai-iltaisin. Vähäistäkin aikuisen alkoholin käyttöä paheksutaan. Nuorille kova humala on normaalia käytöstä. Eikä siinä mitään.
Pekka P,
Ehkä edustan jo nuorempaa ikäluokkaa, koska en ole tuollaista paheksuntaa juuri kohdannut. Itse kuitenkin ajattelen, että julkisissa viroissa olevien alkoholinkäyttöä ja rahankäyttöä tulee arvioida astetta kriittisemmin. Muuten kansalaiset menettävät luottamuksensa viranhaltijoita kohtaan, mikä taas edistää anarkiaa ja muuta yleisen moraalin tappiota.
Tämä menee naurettavaksi. Toimittajan Korhosen mukaan arveluttavaa oli sekin, kun Laajasalo yritti kilpakumppaneilleen Helsingin piispanvaalissa tarjota lounasta. Listat Irja Askolan muutamista viinipulloista ja pääsiäismunista virpojille ovat, jos mahdollista, vieläkin järjettömämpiä: Paten Putki ja Pultti Ky Muhokselta saa aikaiseksi isompia päivällislaskuja.
Herraviha on ok, ei siinä mitään – sillä on ratsastettu politiikassa läpi itsenäisen Suomen historian poliittisen kentän kaikilla laidoilla. Herää vaan kysymys, miten piispojen pitäisi matkustaa/yöpyä? Onnibussissa ja omenahotelleissa tai Airbnb:ssä?
”Herää vaan kysymys, miten piispojen pitäisi matkustaa/yöpyä? Onnibussissa ja omenahotelleissa tai Airbnb:ssä?”
Miksi ei? Eikös niissä matkusta ja yövy tavallisia ihmisiä? Vai tarkoitatko että piispoisssa olisi jotain erityistä?
Kari-Matti,
En ota kantaa yöpymisiin ja matkustamiseen, mutta olisiko kohtuullista ajatella, että kristillisten tahojen edustajat pidättäytyisivät laskuttamasta viinojaan kirkolla? – Ihan vaikka esimerkin vuoksi…
Laajasaloa toivoisin arvioitavan samoilla kriteereillä kuin muitakin, ei yli tai alle kohtuuden. Itse myös ajattelen, että lähes tai jopa yli pullo viiniä henkeä kohti illanvietossa ylittää kohtuukäytön, jos niin on jollakulla tapahtunut.
Juuri niin – piispoissa on erityistä se, että esimerkiksi Kari Mäkinen virassaan edustaa paitsi arkkipiispa-instituutiota, myös tietyllä tavoin koko evankelis-luterilaista kirkkoa. Mitähän Seppokin kirjoittaisi, mikäli joku hiukankaan konservatiivisempi piispa yöpyisi retkeilymajassa? Kansankosiskelua, populismia…
Manu – ymmärrän kantasi ja näkisin itsekin mieluusti rivipapit, piispoista puhumattakaan edustavan kirkkoa ilman päihteitä.
Mites Jeesus varustutti apostolinsa lähettäessään heidät matkoille? Hankki kultaiset vaunut ja uljaat nelivedot vai?
Telttaillen, telttaillen….myös talvipakkasessa.
Kunnon makuupusseissa ja ilman alkohooliläämmitystä :).
En usko, että tässä Laajasalo-jupakassa olisi kyse mistään muusta kuin siitä, että toista niistä kahdesta naisehdokkaasta ei virkaan valittu. Ei auta, vaikka Laajasalo olisi kuinka liberaali, ongelma on ja pysy se, että hän on mies.
Se siitä suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta, moniarvoisuudesta tai muusta löpinästä, mitä jatkuvasti saa lukea. Kyllä näistä jaloista arvoista sukkelasti näköjään luovutaan, kun asiat eivät sujukaan oman suvaitsevan, moniarvoisen tai tasa-arvoisen mielen mukaan.
En usko, että herätysliikekonservatiiveja, ketä he sitten ovatkin, ei Laajasalossa miellytä niinkään se, antaako hän puheenvuoron heillekin. Pikemminkin se, että Laajasalon puheissa ovat Jeesus ja evankeliumi keskeisiä. Se yhdistää yllättävän laajoja piirejä, muitakin kuin konservatiiveja ja muutakin kuin herätysliikeväkeä.
Teemu näkee asian ytimeen. Piispa Laajasalo antoi näytteen saarnataidostaan virkaanastujaisissaan. Monet kirkosta vieraantuneetkin kertoivat ymmärtäneensä saarnan sisällön.
Teemulta kysyisin onko olemassa aitoa evankeliumin julistusta, jos synnin realiteetti relativoidaan sovitetuksi erilaisuudeksi?
Jos tarkoitat Teemulla minua, niin totean että asioita pitää arvioida aina kontekstissaan. Minusta on parempi, että Helsingin piispa puhuu Jeesuksesta kuin että hän puhuisi jostain muusta.
Teemu K.
Sinuapa hyvinkin tarkoitan, kun otsikon Teemu ei ole ainakaan vielä täällä avaamassa näkökulmiaan.
Voisitko vastata siis kysymykseeni ihan aidosti. Ei oikein riitä aidoksi evankeliumin julistukseksi, että puhuu Jeesuksesta. Myös muslimit ja jehovantodistajat puhuvat Jeesuksesta. Menestysteologiassakin Herran nimeä mainitaan, mutta se ei ole vielä aitoa evankeliumia…
En nyt lähde tuohon haasteeseen mukaan. Otin kantaa vain siihen, minkä takia herätyskristilliset konservatiivit mahdollisesti suvaitsevat Laajasaloa. En ole Laajasalon sen enempää kuin konservatiivienkaan asianajaja. Osaamisellasi oikeasta evankeliumista saat paistatella ihan itseksesi.
Teemu,
Ikävää, että nimeät huoleni evankelimin työstä ”osaamisella paistatteluksi”. – En halua ottaa kommenttiasi loukkauksena, vaan sinun huolenasi samasta asiasta. – Ehkä tavassani sanoa asiat on jotakin sellaista, joka saa sinut kokemaan asian noin.
Niin, olipa kysymys kenen tahansa alkoholin kulutuksesta tai majoittumisesta tai kalliista lounaista niin kaikkihan ne ovat menneet kirkollisverorahoista.
Joku sanoi aiemmin jossain kommentissaan, että piispat tekevät tärkeää ja vaativaa suunnittelutyötä yhteisissä kokoontumisissaan esim. Lapissa ja tavatessaan ihmisiä lounailla kahden kesken. Miten siihen yhtälöön sopii (runsas) alkoholin käyttö?
Onko yleensä tarpeellista, että kirkon väki käyttää kirkollisverorahoja alkoholiin? En tiedä, miten vanha käytäntö tämä on.
Olisiko mahdollista, että siitä luovuttaisi ja ainoastaan joissain erityisissä tapaamisissa vaikka ulkomaalaisten kanssa, joille on itsestäänselvyys esim. viini ruokailun yhteydessä, varoja siihen voitaisi käytää? Tilaisuuden vetäjä sitten tekisi asiasta tarkan selvityksen, jottas jupinoilta jatkossa vältyttäisi. Voisihan sitä pitää myös hyvänä esimerkkinä kansalaisille, että homma hoituu ilman viinaksiakin.
Muutenhan niin piispat kuin papitkin voivat alkoholia vieraineen nauttia, kunhan maksavat ne itse.
Kirkolliskokous voisi aikansa kuluksi pohtia vaikka tätä. Se kai lopulta varojen käytöstä päättää vai onko tämä joku kunkin seurakunnan tai hiippakunnan oma asia?
Olen Tarjan kanssa samaa mieltä. Kun kirkollisverorahat vähenevät niin säästöjä kaivataan ja etsitään. Tässä hyvä säästökohde, luovutaan kirkon verorahoilla maksetuista alkoholitarjoiluista.
Nyt joku melko varmasti kommentoi, että voi kuule se on pieni säästö. Onko? Joka tapauksessa, pienistä puroistahan ne isotkin säästöt syntyvät.
Kiitos aktiivisesta keskustelusta. Olemme nyt keskustelleet paljon kirkollisten viranhaltijoiden alkoholinkäytöstä, mikä on minusta aiheellista ja ymmärrettävää, kun otetaan huomioon kyseinen tehtävä. – Minä en ehkä kuitenkaan edusta tämän keskustelufoorumin enemmistön kantaa. En näet kannata Teemu Laajasalon peräänkuuluttamaa ”sovitettua erilaisuutta”, eli erilaiset moraalikäsitykset relativoivaa ”ykseysteologiaa”. Ymmärtääkseni täällä on kuitenkin monta hänen ajatustensa kannattajaa…
Siksi minua kiinnostaa vielä kuulla näkemyksiä siitä
a) kohdellaanko Teemu Laajasaloa nyt eri tavoin kuin muita saman yhteisön moniarvoisuutta kannattavia edustajia,
b) voidaanko kirkollisen moniarvoisuuden aikana ottaa loogisesti tiukka kanta johonkin tietyn lajin omilla säännöillä pelaamiseen (jos kaikki on tulkintaa); ja jos voidaan niin minkä suhteen pitää olla tiukka, ja minkä suhteen se on taas samantekevää?
”, b) voidaanko kirkollisen moniarvoisuuden aikana ottaa loogisesti tiukka kanta johonkin tietyn lajin omilla säännöillä pelaamiseen (jos kaikki on tulkintaa)” Manu R.
Mielestäni kirkossa tulee ottaa samanlainen kanta kaikkeen omilla säännöillä pelaamiseen. Tässä tulee nyt mieleen esim. omilla säännöillään spn-avioliittoon vihkineet papit. He perustelevat tekonsa tasa-arvolla ja syrjinnällä, eivät Raamatun opetuksella. Yhteiskunnan laki ei velvoita kirkkoa vihkimään spn-pareja avioliittoon vaan kirkolla on oikeus itse määritellä asia ja nykyhetkellä se on määritelty niin, että spn-pareja ei vihitä avioliittoon, ainoastaan mies-nais-pareja.
Kiitos Salme kommentista,
Ajatteletko sinäkin siis niin, että moniarvoisuuden kosiskelu olisi syytä heittää kokonaan romukoppaan ja määritellä (uudestaan) Raamatun sanaan perustuvat hallinnolliset periaatteet/normisto?
Kyllä,
jos nykyiset hallinnolliset periaattet ja normisto sotivat selkeää Raamatun ilmoitusta vastaan, niin ollaan sivuraiteilla.
Siis mitä useammalle selkeästi Raamatun vastaiselle sekulaarisuunnalle kirkko kumartaa, niin sitä useamman pyllistyksen se esittää Raamatun ilmoitukselle.
Nythän kirkossa ei vielä ole kumarrettu esille ottamalleni esimerkille eli spn-avioliittoon vihkimisvaatimukselle. Vihkimisiin syyllistyneitä on puhuteltu ja rangaistukin, Helsingin hiippakunnan osalta en ole saanut selkoa, menikö se vallitsevien normien mukaan. Mikä sitten olisi raamatullinen malli ko. tapauksissa?
Salme,
Olen kanssasi samaa mieltä yhteisten Raamatun sanaan palautuvien normien tarpeesta. – Nyt on vain niin, että monista ja usein keskenään ristiriitaisista arvoista on puhuttu suomalaisessa kirkollisuudessa jo niin kauan rikkautena, että peruutusvaihdetta on vaikeaa laittaa silmään koko järjestelmää pyörittävien hammasrattaiden rikkoutumatta.
Kirjoitit: ”Nythän kirkossa ei vielä ole kumarrettu esille ottamalleni esimerkille eli spn-avioliittoon vihkimisvaatimukselle.” – Olet virallisella tasolla tässäkin oikeassa, mutta laajamittaiseen nyökyttelyyn on kyllä menty mukaan aika laajallakin rintamalla (esim. naispastoreista taitaa siihen mennä mukaan jopa yli puolet).
Olisiko yksi syy siihen, että kirkko katsoo jopa velvollisuudekseen olla mieliksi jäsenten sekulaareille vaatimuksille se, että kirkon jäsenistö muodostuu niin ateisteista, tapakristityistä, kirkkoa hyväkseen käyttävistä omaa agendaansa ajavista lobbareista kuin kristiuskonsa vakavasti ottavista uskovistakin? Siis jäsenten ideologinen kirjo on laaja-alainen pitäen sisällään aatteita ja näkemyksiä. joille ei löydy teologista/raamatullista perustaa.
Teemu Laajasaloon liittyvät asiat ovat saaneet mediassa melko suuret mittasuhteet, tarkoittaen esim. asiasta viime päivinä julkaistujen uutisten määrää. Tähän on pari-kolme syytä:
1)Elämme ”tässä ja nyt” uutisoinnin aikaa eli nettiin halutaan heti kaikki vähänkin kiinnostava tai jotenkin sensaatiolta haiskahtava. Tässä kuvio on melko ”perinteinen” tai arvattava: kirkko, rahankäyttö, alkoholi, moraali (sääntöjen noudattaminen vs. niiden noudattamatta jättäminen).
2)Helsingin piispa on julkisuuden henkilö, joka rinnastuu lähes ministeriin.
3)Teemu Laajasalo on itse ollut ”mediapersoona” sekä työnsä puolesta että mm. tv-esiintymistensä puolesta ja hakeutunut hanakasti julkisuuteen.
Nyt olisi aika rauhoittaa tilanne ja tehdä tarpeelliset selvitykset ja sen jälkeen tarpeelliset johtopäätökset ja toimenpiteet. Yksi lienee kuitenkin melko selvää ja myös positiivista: Tämän jälkeen tuskin löytyy varojen käyttöön liittyviä epäkohtia Hgin piispan toiminnasta (tai sitten löytyy???).
Niin, nykyisen Helsingin piispan toiminnasta tuskin enää löytyy tämän jälkeen sanottavaa. Miten on edeltäjän toiminnan laita? Toissa kesänä julkisuuteen tuotuja epäkohtia kun ei ole edes aloitettu tutkia.