Kolmas käsky kehottaa pyhittämään lepopäivän. Vähän outo juttu. Nimittäin, jos ihan tarkkoja ollaan, nyky-Suomessa viikkorytmin mukaisia pyhiä eli lepopäiviä on kaksi, lauantai ja sunnuntai. Ellei sitten joudu olemaan töissä viikonvaihteessa. Moni joutuu. Tai muuten vain hoitaa silloin asioitaan ja ostoksiaan.
Kumpi päivä sopii paremmin pyhittämiseen? Se, jolloin heittää vapaalle vai se jolloin alkaa valmistua arkityöhön? Lauantai vai sunnuntai? Ja mitä ihmettä on moderni pyhittäminen? Luther jopa ajatteli, että jokainen päivä tulisi pyhittää eli omistaa jumalisuudelle. Mutta koska kukaan ei siihen pysty/jaksa/viitsi, oli hänen mielestään parempi erottaa yksi päivä hengellisyyden vaalimiselle.
Oli yksityisistä tai yhteisöllisistä uskonnon harjoituksista mitä mieltä tahansa, ajatus yhdestä erikoispäivästä viikossa on hyvä. Viisas. Syvällinen.
Parahin lukija, aktivoi lepopäiväoptiosi ja voimaannu! Kohtaa harmaa arki pyhäaamun taivaallisessa valossa!
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
”Kumpi päivä sopii paremmin pyhittämiseen? Se, jolloin heittää vapaalle vai se jolloin alkaa valmistua arkityöhön? ”
Oma ”lepapäiväoptioni” loppui kuin seinään siihen, kun puolisoni leimattiin muiden kaltaistensa mukana mm. evl.kirkon papin toimesta ”saatanan palvojaksi” harrastuksensa vuoksi, ja erosin ortodoksikirkosta ja liityin evl.kirkkoon vain ollakseni puolisoni rinnalla kirkossa, jolle avioliitto ei todellakaan ole mikään sakramentti, vaan ainoastaan pinnallinen yhteiskunnallinen sopimus, jota voi käyttää ilman sen kummempaa syvällisyyttä vaikka markkinahemmojen tosi-tv- tarkoituksiin.
Muodollinen palaaminen evl-kirkon jäseneksi oli kuin pätkä Valamon luostarin kirjaston hiljaisuudessa joskus kirjoittamastani Anna Ahmatovan runosta:
”Tänään palaan sinne
missä olin keväällä.
En vihastu, en sure,
astun vain pimeyteen,
samettiseen, syvään…”
Lepopäivään liittyvä käsky on neljäs.
Olli S., onko sinulla käsitystä missä vaiheessa Luther tästäkin reformoitavasta asiasta luopui? Tarkoitan tietysti toista käskyä, joka häivytettiin.
Muista pyhittää lepopäiväsi. Lepopäivä viikossa on mikä tahansa päivä ja pyhittäminen termi on jokaisen ihmisen oma tapa nauttia siitä. Kirkon sanelema sunnuntai on tällä hetkellä erittäin kallis taloudellinen ratkaisu kaikelle yrityselämälle.
Tänään on hieno mahdollisuus ottaa loppu päivä rennommin ja päästä Raamatun oppilaaksi Finlandia talossa ilman eestä koko päevän. Ja vielä saapi ehtolisen piälle. Mutta vaikka menisi tänään Finlandia talolle RAAMATTU PÄIVILLE. Ei se anna lupaa mellastaa tai työskennellä Sunnuntaina yhteisenä lepopäivänä.
”Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.” Hebr.4:9-10
Sapatti on seitsemäs päivä, koska Jumala Lepäsi ja sai kaiken valmiiksi. Me emme sitä helpolla usko. Kaikki on valmista.
Muta mikäs oli se ensimmäinen päivä, josta se seisemäs lasketaan? Kun Jumalan alkaessa luomistyönsä sinä 1. päivänä ei viikonpäiviä vielä ollut kun ei ollut vielä aurinkoakaan niitä määrittämässä? Aurinko kun luotiin vasta 4. päivä?
Tavallaan nykyisin jokainen päivä on myös lepopäivä koska työtä tehdään ”vain” 8 tuntia päivässä ja vapaalla ollaan 8 tuntia ja levätään 8 tuntia. Tilanne on siis varsin erilainen kuin Ajanlaskua edeltävänä aikana.