Pyhä Henrik oli Suomen keskiajalla katolisen kirkon suojelija. Ruotsissakin Henrikin kultti tunnettiin, mutta eipä juuri muualla. Katoliselle kirkolle Suomessa Henrik on edelleen tärkeä hahmo. Henrikin muistopäivä on 19.1. ja se mainitaan myös luterilaisessa kirkkokäsikirjassa ”Piispa Henrik, uskon opettaja ja marttyyri”.
Mitä luterilaisen tulisi ajatella pyhimyksistä yleensä ja Henrikistä erityisesti? Hienoa porukkaa, kukin tavallaan, mitä nyt joskus uskonnäkemyksissään ehdottomia ja outoja. Henrik oli peloton virkamies, joka lähti kirkollistamaan Suomea organisoimalla uskonnonharjoitusta läntisen perinteen mukaan. Henrikistä tuli kirkon symboli, sen luterilainenkin voinee myöntää.
Pyhimykset ovat osin esikuvallista joukkoa ja innoittajia. Usko on vahva voima, joka tempaa ihmisen koko elämän mukaansa. Usko muovaa ihmistä, ja hän taipuu kuuliaisesti Jumalan ja kirkkoinstituution tahtoon. Siis jos tahtoo elää kirkollisen elämän. Kaikki eivät tahdo, edes he, joille kirkko on rakas. Antaa Henrik-vainaan levätä rauhassa.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
En osaa kunnioittaa pyhimyskulttia. Ajattelen Jeesuksen seuraajia (opetuslapsia ja kansaa) Pyhän hengen saaneina ihmisinä, jotka olivat sanoineen ja tekoineen inhimillisiä voiman ja heikkouden edustajia. Pyhitykseen kutsutaan meitä kaikkia uskossa Jeesukseen. Pyhyys ei tule teoistamme vaan se on Jumalan lahja.
Uusimman tutkimuksen mukaan ko marttyyipiispa Henrikiä ei ole Kyliönjärven jäällä edes ollut. Kyseessä on ollut saksalainen lähetysmunkki :
http://www.satakunnankansa.fi/satakunta/ratkesiko-900-vuoden-takainen-murha-talonpoika-lalli-tappoikin-ehka-saksalaisen-heinrichin-14053963/