Jumala loi maailman. Hänen rakkautensa ja hyvyytensä kannattelee kaikkea. Tämän sanominen ääneen ei ole kreationismia eli luomisuskoa. Se, miten eliöt ja fyysisen maailman asiat ovat, ei ole uskon asia.
Ajatus elämää kannattelevasta isosta ajatuksesta, Jumalasta, ei ole ristiriidassa sen kanssa, että elämä on luonteeltaan syvästi biologista ja fyysistä. Evoluutio piirtää omia koukeroitaan maapallon elämänmenoon. Luomisusko, kovan linjan kreationismi, laittaa Jumalan olemassaolon oman väärinkäsityksensä panttivangiksi: jos maailma ei toimi kirjaimellisesti Raamatussa kerrotun mukaan, se ei ole totta. Oi, mitä koppavuutta!
Se, mitä Raamatussa kerrotaan maailman synnystä ja elämän olemuksesta, on totta uskon silmin katsottuna, mutta ei samalla tavalla kuin jos mennään lääkäriin ja aletaan selittää virustaudin luonnetta. Tai miten tietokone toimii tai ihminen lentää kuuhun. Ihminen voi elää uskon varassa, mutta maailman ilmiöt eivät toimi uskon mukaan. Ateistin ja uskovaisen kännykät toimivat samalla tavalla.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
En usko alkuräjähdys ja evoluutio jumalaan. Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki on luonut koko maailmankaikkeuden. Tähän ainoaan oikeaan Jumalaan minä uskon. Luotan Raamattuun ja uskon, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden kuten Raamatussa on kerrottu. Tiedän, että monet uskovat alkuräjähdys- ja evoluutiohömppään ja sekin on todellista uskoa.
Kerropa sitten miten taivaanvahvuus ja siinä olevat akkunat havaitaan. Missä sijaitsevat syvyyden lähteet? ”Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.”
Martti Pentti, tiedän ainoastaan mitä voin Raamatusta lukea. Ennen vedenpaisumusta ei satanut, eikä ollut vuodenaikoja ja maapallo oli suorassa. Vedenpaisumuksen yhteydessä oli suuria maanjäristyksiä. Vedenpaisumuksessa maapallon kallistui ja sen “akseli” meni vinoon ja saimme vuodenajat. Vedenpaisumuksesta maan sisästä ja taivaasta satoi vettä. Vedenpaisumuksen jälkeen tuli pouta. Siitä lähtien poutaa on aina seurannut sade ja sateen jälkeen tulee aina pouta.
Ajattelen niin, että taivaanvahvuus on taivaalla ja syvyyden lähteet ovat maapallossa. Kun tässä puhutaan taivaan akkunoista, niin ajattelen, että silloin vesi tuli suurella voimalla ei sillein kuin meillä normaalisti sataa. Vaan oikein ”kaatamalla” useita päiviä.
”Ennen vedenpaisumusta ei satanut, eikä ollut vuodenaikoja ja maapallo oli suorassa. Vedenpaisumuksen yhteydessä oli suuria maanjäristyksiä. Vedenpaisumuksessa maapallon kallistui ja sen ’akseli’ meni vinoon ja saimme vuodenajat.” Luetko taman kaiken Raamatusta? Silloin minulla on eri kirja kuin sinulla. Eratosthenes oli noin 240 vuotta ennen Kristuksen syntymää laskenut maapallon koon ja kallistuskulmnan, mutta eihän se tieto Raamattuun ole päätynyt.
Martti Pentti, voi olla että sinulla on jokin uudempi käännös tai jätät lukematta Raamatusta jotain. Vuodenajoista on ensimmäinen mainita vedenpaisumuksen jälkeen.
Maan pallonmuodosta tai pyörimisestä akselinsa ympäri (ei ole syytä laittaa sitä lainausmerkkeihin) ei ole mainintaa ollenkaan.
Kirjassaan ”Taivaalliset voimat” Serafim Seppälä kertoo että 300-luvulla kirkkoisät päätyivät Raamattua tukiessaan siihen että näkyvän ja näkymättömän luominen ”tulkoon valo” tapahtui räjähdyksenmaisesti, äärimmäisen nopeasti.
Miksihän se on myöhemmin unohdettu.
Totta. Yksi luomispäivä kesti 24 tuntia. Kuudessa päivässä kaikki oli valmista. Nopeasti kaikki tapahtui.
Juha, Raamatussa on kaksi erilaista luomiskertomusta, kumpaa sinä uskot sanamukaisesti.?
Jospa luomiskertomus Aatamista ja Eevastakin voidaan tulkita joko sananmukaisesti tai sitten (myös) ihmisen eri ikävaiheiden kasvukertomuksena.
Jouko, Raamatussa Luomiskertomus on 1. Moos. 1-2 luvuissa. Se on yksi kokonaisuus. Jumalan sanassa on koko totuus. Nopeasti kaikki tapahtui kuten aikaisemmin kommentoit.
Jumalako se olikin joka ensi kerran käytti ”alternative facts” eikä Susan Galloway 😉
Syvyyden lähteet saattavat olla jopa niitä meriä, joita sijaitsee maankuoren sisällä
http://yle.fi/uutiset/3-7296397
Se mitä kreationismi tarkoittaa ei ole yhtään sen selvempää, kuin evolutionismi.
Luominen on meille salaisuus ja sellaisena se näyttää pysyvän. Oletettu evoluutio oppi ei ole tuonut elämän syntyyn vastausta ja yhä useammat tiedemiehet ovat alkaneet kääntää kelkkaansa sille kannalle, että elämä maapallolla on paljon monimutkaisempi juttu, kuin että jokunen elämää sisältävä organismi olisi joskus törmännyt Tellukselle ja saanut nykyisen kaltaisen lajikirjon aikaiseksi. (Ateistinen evoluutio)
Teistinen evoluutio-oppi (suunnitelmallisuus ja jatkuva luominen) taas joutuu hankaluuksiin Raamatun ja sen ilmoituksen kanssa. Raamattu sanoo selvästi, että kaikki tuli valmiiksi. On siis mahdollista sanoa, että uskoo Jumalan Luoneen kaiken Sanallaan, eikä se ole yhtään epävarmempaa, kuin jos sanoo evoluution olevan Jumalan työväline. Empiirisiä todisteita ei ole kummastakaan.
”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.” 1.Moos.2:1
Luomisen päiviä on tulkittu niinkin, että elämme vasta kuudetta päivää ja seitsemännen päivän lepo odottaa vasta iäisyydessä.
Itseasiassa Ismo ei ole mikään ongelma tuon pitkäaikaisen kehityksen kannalta (evoluutio) se, että Jumala päätti työnsä. Vanhasta Kirkko Raamatusta näkyy epäsuorat käskymuodot -koon ja köön päätteisissä. Se on päättymätöntä tekemistä. Tavallaan teko menneisyydessä, joka jatkuu…
Toki ihminen omilla toimillaan voi tuhota tuon jatkuvuuden tai muuttaa sitä.
”Ja Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan”. Ja tapahtui niin: Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.”
Mitä Ollin juttuun tulee taitaa kirjoittaa Lutherista. Hän oli uuden maan kreationisti.
Ymmärrän, että teorioita on moneen, mutta järki ei saavuta koskaan sitä mitä uskon kautta saavutetaan. Raamatusta nousee sellainen ajatus voimakkaasti esiin, että Jumala on tehnyt maailman jo valmiiksi ja se mitä näemme on jo saanut kaiken loistonsa.
En usko, että maailma tästä kovin muuksi muuttuu, eikä ihminen myöskään, tästä ei ole myöskään mitään näyttöä, sillä jos nykyihminen viedään viidakkoon ilman mitään, niin nyky sivistystä ja sen tuomia avuja, niin ne häviävät yhdessä sukupolvessa ja vain tarinat menneestä jäävät elämään.
Hebrealaiskirjeen kirjoittajalla on selkeä ja vahva käsitys Jumalasta , enkä sitä osaa sen enempää selittää.
Käsityksemme Jumalasta rajoittaa Luojan helposti luodun kaltaiseksi, jos emme tunne Jumalan olevan enemmän kuin kuin oma ymmärryksemme.
”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon, niinkuin hän on sanonut: ”Ja niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni'”, vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti.
Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: ”Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa”; ja tässä taas: ”He eivät pääse minun lepooni”.
Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, niin hän taas määrää päivän, ”tämän päivän”, sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne”.
Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. Hebr.4:3-13
.
Kai Raamatusta on johdettavissa se, että me elämme laatalla, jonka yllä kaartuu taivaan kansi. Aurinko nousee ja aurinko laskee. Yöksi syttyvät tähdet ja kuu.Tämä olisi armoa uskoa se mitä näkee. Paljon olisi säästetty luonnonvaroja, jos hyväja pahatieto ei kiehtoisi. Paljon vähemmän olisi kristikunnassakin ristiriitoja, jos tieto ei olisi niin korkea ja syrjäyttänyt yksinkertaisen uskon. Yksinkertainen usko on kuitenkin se, joka ihmisen pelastaa.
Kreationismi voi olla väärinkäsitys ,mutta välttämätön sellainen jos he samalla hyväksyvät luomiskertomuksen myyttisen todellisuuden.
Kun luomiskertomusta alkaa peukaloimaan rationalisesti, niin lapsi heitetään pesuveden kanssa pellolle. Näin on kaikkien tärkeitten myyttien laita. Myyttien korvaaminen rationaalisella ”totuudella” on ensisijaisen totuuden tappo.
Ensin on myytti ja se on jätettävä rauhaan . Sitten kun lähestyy samaa objektia toisesta ,luonnontieteellisestä, näkökulmasta toisenlaisella tarkoitusperällä ja saavutetaan toisenlainen tutkimuksen tulos, niin senkin on annettava elää omaa elämäänsä , sotkematta sitä myyttiin.
Myytistä voi elää tavalla mitä, luonnontieteellisestä tutkimuksen tulokseta ei voi ,mutta ehdolla ett se saa elää omassa katgoriassaan.
Valitan, että tällainen asetelma on helpompi, niille jotka hyväkyvät kahdenlaisen totuuden rinnakkaiselämän . Mutta kreationistien on mahdotonta hyväksyä sitä heidän 6000 vuotta vanha maailmansa ulottuu 13,6 tuhatta miljoonaa vuotta ajassa taaksepäin.
Luulen että kerationisteilla on suuria vaikeuksia elää myyttien maailmassa, vaatimalla omalle tulkinnalleen luonnontieteellistä pätevyyttä. Tämä on vahinko, koska he menettävät syväulottuvaisuuden maailmankuvastaan.
Tuosta Markun kanssa samaa mieltä, myytti pitää jättää sellaisenaan olemaan, eikä väittää mitään totuudeksi sen pohjalta mitä ei voi varmasti tietää. Luominen on sellainen asia mistä emme tiedä lopulta mitään muuta varmaa, kuin sen että sellainen on tapahtunut, koska olemme olemassa. Olemme itsessämme ja luomakuntana sellaisenaan ainoat todisteet jostain mikä ei järkemme mahdu.
Miksi olemme yleensä olemassa tai miksi mitään on yleensä olemassa on varsin vaativa kysymys tieteelle, mutta uskolle varsin selvää. (Kuitenkin olemme itsessämme varma todiste Jumalasta myös tieteelle.)
On rehellistä tutkia tieteen keinoin maailmankaikkeutta, ihmistä ja maapallon elämää, mutta yhtä rehellistä on myös myöntää, ettemme tiedä asioiden todellista laitaa, vaan oletamme asioiden meneen tietyllä tavalla. Voimme tutkia maaperää ja sen kautta aikojen pituuksia, mutta niissäkin on niin suuria heittoja tutkimustavoista riippuen, että lopulta mitään kovin varmaa ei voi niistäkään päätellä.
On myös hyvin mahdollista, että meidän tietoisuutemme on suljettu tarkoituksella ns. yliluonnollisen todellisuuden olemassaolosta. Jospa Jumala ei olekkaan käsinkosketeltavissa, kuten materia yleensä tai mitattavissa meidän tuntemilla mittareilla? Jospa Jumalan on todella Luonut maailman Sanalla ja on Itse Kaikkeuden olemus?
Mielestäni tiede ei ole mitenkään ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa, kunhan tiede muistaa pitäytyä faktoissa ja kertoa milloin se olettaa ja uskoo asioihin, eikä väitä todeksi sellaista mitä se ei pysty todistamaan todeksi.
Ismo: ” kunhan tiede muistaa pitäytyä faktoissa ja kertoa milloin se olettaa ja uskoo asioihin, eikä väitä todeksi sellaista mitä se ei pysty todistamaan todeksi.”
Sama pätee tietysti myös kaikkiin uskontoihin uskomuksiin ja myytteihin.
Yksi asia minua kiinnostaisi kuitenkin erityisesti. Siihen ei taida olla myyttiä olemassa edes minkään uskonnon opeissa; jos Jumala on luonut maailmankaikkeuden, niin kuka tai mikä sitten on luonut Jumalan – tuskinpa se Jumalakaan on voinut tyhjyyteen tyhjästä putkahtaa ilman luomista ja luojaansa – Ihminen itsekö jo aikojen alussa, selitykseksi luonnonilmiöille, joita ei ole alkuihmisen älyllään pystynyt itselleen sellittämään?
kimmo wallentin :”… Ihminen itsekö jo aikojen alussa, selitykseksi luonnonilmiöille, joita ei ole alkuihmisen älyllään pystynyt itselleen sellittämään?”
Tämähän on se ”vaihtoehtoinen fakta”, jonka avulla usko maailmankaikkeuden luoneeseen ”näkymättömään” Jumalaan on haluttu mitätöidä ja korvata luonnonlaeilla tai spagettimonstereilla tai vaikka Karhun kansalla. In meiner Meinung nach; ihminen ei oile alkuihmisenä pystynyt luomaan minkäänlaista selitystä maailmankaikkeuden luoneesta Luojasta, kun hän itsekin koki itseään tiedostamatta myyttisessä tajunnassaan, että hänen ajatuksensakin ”tulivat hänen hampaittensa aidan takaa”.
Hölttä: ” ihminen ei oile alkuihmisenä pystynyt luomaan minkäänlaista selitystä maailmankaikkeuden luoneesta Luojasta”
Juu voi olla, mutta kuka tai mikä sen Jumalan sitten on luonut???
Kimmo W: ”Juu voi olla, mutta kuka tai mikä sen Jumalan sitten on luonut???”
-Juuri eräällä toisella keskustelufoorumilla eräs ateisti sanoi että kysymys ”Mikä aiheutti alkuräjähdyksen?” on typerä. Ja siksi sitä ei käsitellä tieteellisissä julkaisuissa. Koska ei ole mitään syytä pitää itsestäänselvyytenä, että maailmankaikkeudella on minkäänlaista alullepanijaa.
Sinä näytät pitävän itsestäänselvyytenä, että Jumalalla, joka on (kuten uskomme) luonut maailmankaikkeuden, täytyy olla myös alku ja luoja.
Miksi oletat näin? Mitä maailmankaikkeuden syntyyn tulee, aiheuttaja-kysymyksen ”typeryyttä” tai tarpeettomuutta perustellaan ajattomuudella. Tämä ei ole minusta maailmankaikkeuden alun suhteen pätevä perustelu. Mutta sen mitä oli ”ennen” maailmankaikkeutta se saattaa aivan toiseen perspektiiviin kuin ajallinen olemassaolo.
Ihminen ei voi varsinaisesti käsittää ajattomuutta, eli ikuisuutta. Koska meillä ei ole siitä kokemusta eikä keinoja tutkia sitä. Mutta lopulta tullaan sille rajalle, että se on pakko olettaa ”selitykseksi”, vaikkei se selitä mitään.
Koska muuten ainoa vaihtoehto on kysyä loputtomiin: ”mistä se sitten tuli?” ja ”mistä SE sitten tuli?”
Eli. Pidätkö itsestäänselvyytenä, että Jumalalla, joka on ikuinen, ja joka tarkoituksella ja erikseen loi ajan, ja materian, ja luonnonlait, täytyy olla alku ja alullepanija? Lähdetkö siitä, ilman kysymyksiä, oletuksia ja kyseenalaiastamista? Että näin vain täytyy olla?
”Tosin ei vielä liene selvinnyt,
sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu”
(Aaro Hellaakoski, Hengen manaus)
Kimmon kysymys on vähän samaa, kuin kysyisi mikä on äärettömän takana. Ja siinäpä onkin iso kysymys? Lopulta me kaikki joudumme aikamoiseen ansaan, jos emme voi hyväksyä ajatusta, että kaikeudella on jokin merkitys, kuten olemisella yleensäkin. Uskomme sitten mihin hyvänsä, niin tuon kysymyksen edessä olemme kaikki uskon varassa. Ainoa, mitä voimme varmasti todeta on, että totuus kaikkeudesta ei voi olla monella tavalla. Koska olen olemassa, täytyy olla myös Luoja, sillä itsestään ei voi syntyä mitään, mikä syntynyt on.
On olemassa totuus, jossa me kaikki elämme kaiken aikaa ja se että olen syntynyt elämään esi-isäni jatkumoon, josta sydämmeni kipinä on syttynyt ja sykkii määrätyn ajan ja sen jälkeen se pysähtyy ja manalan maille. Miksi ajattelen ja olen olemassa, miksi puhun ja tuotan jälkeläisiä? Onhan kaikella tällä oltava alku? On varmaa, että jokin taho on saattanut kaiken elämän alkuun, ja pitää sitä myös yllä. Sanon sitä Luojaksi.
Jos löytyisi sanat niille ajatuksille, joita aineettoman mieleni syöverit minulle tuottavat, niin varmasti löytäisin myös sen, jota Jumalaksi kutsun, sillä niin kaukana ovat ne ajatukset tästä maailman todellisuudesta, ettei niitä voi sanoiksi pukea. Uskon kaiken olevan Luojan kaikkivaltiaissa käsissä siksi puhun.
Raamattu sanoo, että Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan. Iankaikkinen onkin riittävä kuvaus, kun Jumalasta puhutaan.
Ismo: ”Koska olen olemassa, täytyy olla myös Luoja, sillä itsestään ei voi syntyä mitään, mikä syntynyt on.”
Eipä voi ei, ei siis Jumalaakaan.
Minun luojani olivat rakkaat, jo edesmenneet isäni ja äitini – tuntenet tekotavan.
Muistan, kun lapsena leikin sillä ajatuksella, että päättyykö avaruus. Tulin kumpaan tulokseen vain, niin jouduin umpikujaan ja löysin ymmärrykseni rajat. Enkä ole aikuisena sen viksumpi.
Mitä alkuräjähdykseen tulee, niin siitäkään teoria ei ole edes tiedemaailmassa yksimielisyyttä. Joutuvat viisaammatkin kipuilemaan vastaavien ongelman kanssa kuin minä. Sinänsä on helppo kuvitella jokin pamaus. En löytänyt parempaa linkkiä, mutta jutusta näkyy hyvin pohdinta, jota käydään eri tieteen lajien sisällä.
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/avaruus/2015-02-11/Uusi-tutkimus-v%C3%A4itt%C3%A4%C3%A4-Alkur%C3%A4j%C3%A4hdyst%C3%A4-ei-ollutkaan-3258800.html
En osaa viisaammaksi kreationisteja käydä. Pohtiessaan oman teoriansa kautta he löytävät paljon siinä sivussa. Aivan samoin käy tuon pamausteorian kanssa. Se lienee vielä yleisesti hyväksytty.
Näitä teorioita tulee aina silloin tällöin esiin ja kaikessa on se sama ilmiö, että ne eivät ole lopulta kuitenkaan kovin varmoja ja hyvä tiede tuo tämän myös esiin.
Tiede ei saa toimia uskon varaisesti, vaan sen tulee pysyä niissä faktoissa, joita se itse pystyy empiirisesti todentamaan laskennallisesti. Olen itse lähes maanisen kiinnostunut historiasta ja tieteestä, mutta uskoni on vain vahvistunut kaiken aikaa ja toivon sydämmeni pohjasta, että minua viisaammat jakavat tutkimustietojaan kaikille ja julkaisevat ajatuksiaan. Siitä en pidä, että Tv ja monet mediat julkaisevat faktoina sellaista asioita, joita mikään vakavasti otettava tiedejulkaisu ei tee.
On aina hyvä jos muistetaan sanoa, että nykytietämyksen valossa oletetaan, että näin ja näin on ajateltu asioiden olevan.