Vai onko sittenkään? Ukko-Lutherin mukaan meidän pitää tunnustaa Paavalin ajatuksenjuoksua mukaillen, että synti on yhden ihmisen syy, yhden miehen show. Aatamin. Hänestä kaikki on lähtöisin, hänen tottelemattomuutensa seuraukset ovat ihmis- ja luomakunnan vitsaus. Kuolema ja Perkele pitävät meitä löyhässä hirressä.
Haloo! Nyt pitää ottaa järki käteen ja siirtää myyttinen puhe syrjemmälle. Mitä on synti? Se on uskon kielen sisäinen analyysi ihmisluonnosta. Että se on pohjimmiltaan, juurtaan myöten turmeltunut, taipuvainen pahuuteen, vilppiin, rikoksiin ja kaikenlaiseen porsasteluun. Jos näin ei olisi, ei mitään pelastustakaan tarvittaisi. Opillisesti ilmaistuna perisynti pysyy – anteeksi vanhan kielikuvan rahvaanomaisuus – kuin paska Junttilan talon seinässä.
Jos jätetään Aatami-parka rauhaan ja kysytään, mikä on synti, voidaan vastata kahdella tavalla. Teologisesti kyse on mielen tietoisesta kääntymisestä pois Jumalasta ja hänen rakkautensa näkökulmasta. Herätyshengellisesti kyse on yksittäisistä teoista ja niiden osoittelemisesta. Tämä on vanha kristillinen seuraleikki – naapurin syntejä bongaillaan kuin Pokemoneja konsanaan.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Olli Seppälä: ”Opillisesti ilmaistuna perisynti pysyy – anteeksi vanhan kielikuvan rahvaanomaisuus – kuin paska Junttilan talon seinässä.”
Ei tuossa sanonnassa minun mielestäni ole varsinaisesti mitään kovin rahvaanomaista, ei ainakaan siinä mielessä kuin nykysuomalainen kuvittelee. Sanonta on peräisin 1700-luvulta. Junttilan talo sijaitsi itäisessä Hämeessä, Tarkkolan kylässä. Tuohon aikaan sana ”paska” ei suinkaan tarkoittanut ulostetta tai likaa, vaan talon seinään kiinnitettävää naulaa (tai joskus koukkua), johon ripustettiin kuivumaan sankareita (sankareet olivat eräänlaisia kalastuksen sivutuotteita – kalannahkoja nykyisen tulkinnan mukaan).
”..– kuin paska Junttilan talon seinässä.”
”herätyshengelliset leikkivät” toisten syntien bongaamista. Varmaan viittaat uskoviin, jotka saattavat langeta ja sen usein pannaan merkille siinä uskovien yhteydessä, missä he elävät. Mielestäni, vaikka sellaista ei pidä kenenkään uskovan ottaa alinomaiseksi tehtäväksi, niin siihen kuitenkin Hebr. 10: 24, ”ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;”
Tämä Hebrealaiskirjeen kohta antaa hyvin rakkaudellisen ohjeen uskoville pitää toisistaan huolta, ettei päädyttäisi tilanteeseen, niinkuin 26. jae sen selvittää: ”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,”
Tahatonta, Jumalasta erottavaa syntiä ei ole.
Ef. 5:
3 Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne-niinkuin pyhien sopii-
4 Älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.
5 Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella-sillä hän on epäjumalanpalvelija-ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.
Minun mielestäni nämä ”Jussilan- talon- seinässä- pysyvä- uloste-juttu edustaa saastaisuutta, jollaista ei uskovien keskuudessa pitäisi edes mainita. Tietysti siellä, missä Raamattu ei ole ohje, sinne ei Raamatun rajoitukset ulotu.
Lisäksi tämä on ilvehtimistä sen kustannuksella, mistä Raamattu kehottaa Jumalan Seurakuntaa pysymään erossa. Lutherin ohjeet ja oma esimerkki on päinvastainen.
Mänttäri: ”Minun mielestäni nämä “Jussilan- talon- seinässä- pysyvä- uloste-juttu edustaa saastaisuutta”
Jussilan talon seinässä voi olla paskaa, en tiedä, mutta Junttilan talon seinässä oli paska, johon ripustettiin sankareita, kuten ensimmäisessä kommentissani jo kuvasin. Eikä sillä ole mitään tekemistä saastaisuuden kanssa.
Asiassa pysyminen on jonkinasteinen taito. Mainitsin kommentissani talon nimen kaksi kertaa ja toisella kerralla tuli kirjoitusvirhe, jota tällä foorumilla ei voi kommentoijat korjata.
Tällä Seppälän sloganilla on tekemistä ihmisulosteen kanssa. Kirjoita sinä topinen blogi aiheesta, mitä Junttilan talon seinässä todella oli, etteivät näihin ulostevertauksiin mieltyneet käyttäisi sitä suotta hyväkseen.
Mänttäri: ”Tällä Seppälän sloganilla on tekemistä ihmisulosteen kanssa.”
Ettei vain itselläsi olisi taipumuksia koprofiliaan, kun noin tiukasti haluat pysyä väitteessäsi, että Junttilan tuvan seinässä oli paskaa (sitä ihtiään)?
Tuo Hebr.10:26 “Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä” on tärkeä ymmärtää tuon luvun 10 kontekstissa, sillä siinä ei ole kysymys mistään yksittäisestä synnin teosta, vaan epäuskosta sitä uhria kohtaan, joka on puhdistanut meidän omantunnon ja antanut lupauksen. Jos lähdemme jälleen elämään tekoihin perustavan opin mukaan, niin me hylkäämme uskonlain mukaan tulevan elämän ja meistä tulee lain tuomareita, eikä lain noudattajia. (Kyttäämme vain ihmisten ulkonaista ja lihallista elämää, vaikka meidän tulisi tuntea toisemme vain Hengen mukaan, joka on Kristuksen mieli)
Tuo synti mistä tuossa puhutaan on siis epäusko, joka on myös synti Pyhää Henkeä vastaan. Epäusko on se joka ei luota Jumalan lupauksiin vaan pystyttää omaa vanhurskauttaan, joka on epäjumalan palvontaa ja Armon Hengen pilkkaa.
On siis oltava tarkkana, mistä puhutaan, kun puhutaan pyhityksestä Jumalan tahdon mukaan, joka ei ole lihan saastan pois riistumista, vaan uskomista Jumalan sovitukseen ja Armoon, jonka kautta me pyhitymme ja valmistumme hyviin tekoihin. Ei lain tekoja noudattaakseen jälleen pelossa elääkseen, vaan Vapaana Rakkaudessa ja Jumalan Armossa. Kristuksessa vaeltaaksemme.
Jumala ei muista enää meidän syntiämme Kristuksen uhrin tähden, miksi siis vaeltaaksemme, kuin niitä ei olsii jo sovitettu. Kaikki tekomme on sovitettu, menneet ja tulevat.
Älä vain nyt sano tähän, että silloinhan voimme tehdä mitä vain, sillä silloin osoitat vain, että vanhurskautesi on riippuvainen siitä mitä itse teet, eikä niin, kuten Raamattu opettaa: ”Minun vanhurskaani ovat elä uskosta.” Siis sen mukaan, minkä Kristus vaikuttaa. Kristuksen kautta meidät on Sovitettu, Pyhitetty ja Kirkastettu, ei omien tekojemme kautta. Jos me heitämme pois uskalluksemme Jumalaan, niin joku on saanut meidät eksymään pois Armosta, jolloin rangaistuksen pelkomme ajaa meidät jälleen lain alle, koska synnin voima on laki ja näin olemme eksyneet pois Kristuksesta. Epäusko on se, mitä meidän tulee kavahtaa ja sitä vastaan taistella. Hengellinen sota on uskontaistelua lihallista mieltä vastaan, joka on ainaisesti Henkeä vastaan. Jos pysymme Kristuksessa, emme koskaan lankea, siis vaivu epätoivoon sen tähden, että Kristuksessa meillä Jumalan tekemä Lupauksen liitto ja täysi Lunastus ja Pelastus.
”Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”.
Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, (emme usko) päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa”. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla.
Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.
Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
Sillä ”vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”.
Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Hebr.10:15-39
Kun luen itsenikin ainakin löyhästi herätyskristillisyden piiriin, on todettava, että en ole kokenut tuntemieni lähinnä viidesläisyyden eri haarojen opettavan semmoista syntikäsitystä, että synti olisi yksinomaan tai ensijaisesti vain konkreettisia tekoja. Kyllä tuntemani opetus ja julistus pitää synnin ytimenä ihmisessä vaikuttavaa taipumusta toimia vastoin Jumalan tahtoa silloin kun se on itselle eduksi. Tämän taipumuksen tunnistan selvästi myös itsessäni. Tekosynnit ovat sitten vain seurausta tästä ihmisluontoon kuuluvasta taipumuksesta.
Perisynit ei ole Aatamin seurausta vaan sen olemassaolo oli rakennettu ihmisenä olemisen konseptiin.
Koska ihmisen suvunjatkuminen liittyy sukupuolisuuteen ,niin ihmisen biologiassa oli oltava voima joka veti sukupuolia toisiinsa jotta he parittelisivat mikä on perillisten saamisen edellytys.
Miten tämä tapahtui on kerrottu kauniisti luomiskertomuksessa. Vielä viattomuuden tilassa Adam ja Eva kiihottuvat alastomuutensa johdosta toinen toisiinsa. jolloin paratiisin keskelle kasvaa puu , erektoitu penis. Yhdyntä, joka tyydyttää seksuaalisen himon ,on se hedelmä joka antaa sen salatun tiedon jota viattomuuden tilassa ei vielä ole.
Tästä on seurauksena raskaus ,joka päättyy tuskalla synnyttämiseen ja Aatamin otsansa hiessä tehtävään työhön perhettänsä elättääkseen.
Valitettavasti himo tekee meistä potentiaalisia moniavioisia. Voimme elää tyynesti vain tietyn rakastumisen ajan parisuuhteessa, ennenkuin himo panee reagoimaan ympärillä oleviin tyydytyksen mahdollisuuksiin.
Himo ei ole ihmisen oma luomus , se on hänen perustavaa laatua olevia ominaisuuksia. Onneksi omatuntomme suojelee meiltä himon päättömältä seuraamiselta. Mutta jos ei enään kuuntele omaatuntoansa, niin silloin vahingoittaa itseään ja lähimmäisiään ja se on syntiä.
Saman mallin ja selityksen olen minäkin esittänyt useilla eri foorumeilla. Syntiinlakeemus on itse asiassa syntymään lankeemus…Edenin paratiisi kun kääntyy myös ’intohimon kaivo’, joka keskellä seisoi siis elämän puu,joka merkittävästi kääntyy ’elämän sauva’. Penis-symboli on ilmiselvä. Käärme kuvaa seksuaalienergiaa, joka tuon sauvan ympärille on kietoutunut.
Nimen Eden ideogrammaattinen avaminen tekee asian myös selväksi, Daleth’ on kolmio ja Nun kala eli soikio, kun piirrät soikion ylälaitaan sen sisäpuolelle piene kolmion, miehen syntymisen mahdollistava ulkosynnyttimen kuva on valmis.
Mielenkiintoinen näkemys Markulta. Olisiko saatanalla tässä kuvauksessa jokin rooli? Synnin ja seksuaalisuuden tematiikka on usein liitetty tuohon lankeemukseen, mutta ”lankeemus” on merkitykseltään epäuskoa, eli uskosta luopumista. Miten näet sen liittyvän tuohon kuvioon, minkä esitit?
Koska himo meissä on niin vahva että emme pysty kontroloimaan sen esiintulemista niin se koetaan kuin ulkoapäin tulleeksi voimaksi joka saatuttaa meidät vastoin tahtoamme .
Saatana on meidän luomamme hahmo jota voimme syyttää heikkouksistamme. Sellaisena hahmona hän on syntipukki joka helpottaa omantunnon syytöksiä joiden mukaan olemme itse vastuussa kaikista mielenliikkeistä.
”Perisynti” on Augustinuksen kehittämä ajatus, eikä oikeastaan kuulu kristilliseen ajatteluun.
Ehkäpä protestanttienkin olisi syytä luopua tästä käsitteestä ja palata Kirkon alkuperäiseen oppiin.
Jari H.,
Olen samaa mieltä tästä käsitteestä luopumisesta, mutta Kirkko tai kirkko ei edusta asian alkuperäisyyttä, eli Raamattuun palaaminen voi olla ainoa kriteeri.
Hyvä Reijo M,
”Olen samaa mieltä tästä käsitteestä luopumisesta, mutta Kirkko tai kirkko ei edusta asian alkuperäisyyttä, eli Raamattuun palaaminen voi olla ainoa kriteeri.”
Raamattu on Kirkon isien Hengen johdatuksessa hyväksymä kirjakokoelma. Siis osa Kirkon Traditiota. Ei Raamatun sana yksinään ole mikään peruste, se toimii vain osana Kirkon opetusta. Tulkinta on nimittäin olennaista, ja se voi kovasti vaihdella henkilön mukaan.
Jari H.
Jumalan on antanut Sanansa ja ohjeet, ettei siitä saa ottaa mitään pois, siihen lisätä tai muuttaa, eli vääntää kieroo, vt. 2. Piet. 3:16, ” … jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen”.
Jumala on antanut Sanansa ja se kattaa ohjeet ja vastaukset kaikkeen. Sen lyhytsanaisuus ja ilmaisujen tylppyys harmittaa inhmillistä ”osaamista” ja siksi kirkkoisät ja -ruhtinaat pistävät niitä paremmiksi, muttei Pyhän Hengen vaikutuksesta, koska Jumala ei itseään kieltää saata, eli puhua ristiin itsensä kanssa.
Hyvä Reijo M,
Ei Raamattu tipahtanut taivaasta, toisin kuin Muhammedin koraani muslimien mukaan. Sen kokosivat Kirkon isät. Se on siis kokonaan ihmisten kirjoittama. Ja lisäksi käännökset ja eri käsikirjoitusten versiot mutkistavat asiaa.
Siksi sitä on siis ihmisten myös tulkittava, tietysti Kirkon opetuksen valossa. Koko ajatus ”puhtaasta Raamatun sanasta” on täysin järjetön ilman Kirkon tulkintaa ja opetusta. Tästä järjettömyydestä on parhaana osoituksena ovat kymmenet tuhannet protestanttiset tunnustuskunnat , jotka kaikki uskovat itse tulkitsevansa Raamatun oikein. No, tämä tästä.
Perisynti käsite nousee Raamatusta, eikä se ole kenekään erityisesti keksimä.
Paavalin teologiasta ei voi käsittää mitään, ilman ”alkusynti” käsitettä. Se, että käsitetään synti vain tekemisinä on teologisesti harhaan johtava. Synti on olemista.
Me olemme syntisiä ja se saa aikaan kaiken pahan maailmassa. Synti ei poistu meistä, vaan se paha asuu meissä, kuten Paavali asian ilmaisee. Me emme ole vain taipuvaisia syntiin, vaan olemme tulleet syntisiksi. Paavali sanoo, että meidät on myyty synnin alaisuuteen. Synti ei ole meidän oma valinta, vaan me synnymme synnissä sanoo Raamattu vastaansanomattomasti.
Adamin lankeemuksen kautta (epäuskon) tähden ihminen karkoitettiin Paratiisista maata viljelemään. On tietenkin perusteltua ajatella ihmisen vapaan tahdon ratkaisevan perisynti käsitteen, mutta Raamatulliseen kontekstiin vapaa tahto ei kuulu, se on filosofiaa, joka on uinut Kristilliseen käsitteistöön Pelagiuksen
kautta. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Pelagiolaisuus
Joku sanoo, sittenhän me olemme robotteja, mutta unohtaen kokonaan sen, että me olemme Jumalan tekoja, emmekä itsemme omia, todistaahan Raamattu selkeästi: ”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?” 1.Kor.6:19 sanoo Paavali. Luther käyttää käsitettä, syntinen ja vanhurska samaan aikaan. Luonnon puolesta syntinen, mutta Hengen puolesta vanhurskas. Tämä teologia löytyy myös Paavalilta ja muilta Apostoleilta selkeästi.
Ilman perisynti käsitettä, menetetään Armon Evankeliumi, jonka kautta ihminen Vanhurskautetaan YKSIN Jumalan tekona, joka ilmenee ihmisessä uskona. Siis kaikki tapahtuu ilman ihmisen omaa operoimista. Jumalan julistaa Kristuksessa Evankeluimia ja kääntää ihmisen vanhurskaaseen mielenlaatuun. Näin Raamattu opettaa yksikantaan uskosta.
Vapaantahdon voidaan nähdä olevan vain syntiin nähden vapaa, joten vanhurskauden asiassa sillä ei ole mitään merkitystä. Jumala ei lue ihmisen omia tekoja vanhurskaudeksi Kristuksessa ja juuri siksi Kristuksen täytyi tulla ihmistä Pelastamaan ja lahjoittamaan ihmiselle Jumalan Pojan usko, ja siitä on loppujen lopuksi kysmys.
Millainen on muuten sellainen vapaa tahto, joka ei tee mitä tahtoo? Jos ajattelet itseäsi ja sitä, että Rakkaus on lain täyttymys, niin miksi et aina tee niinkuin kuuluisi ja haluaisit? Mikä vapaa tahto sellainen on joka ei tee mitä tahtoo? Vai etkö tahdo tehdä aina hyvää? Miksi et tee, jos kerran olet vapaa? Eikö siis ole kuitenkin niin, että et tee sitä mitä tahtot ja osoitat siten olevasi sidottu ja mielenliikkesi ohjaa valintojasi?
Vapaa tahto tarkoittaa, sitä, että voin toimia aina oikein. Jos et toimi, niin onko tahtosi kuitenkin sidottu johonkin? Miten on mielenliikkeittesi voima? Tahtoa on, mutta miksi et tee kuten tahdot. Vai teetkö mielestäsi ainoastaan kuten tahdot?
Olisi varmasti hyvä tutkia omia tekojaan ja nähdä omat teot laajemmin kuin vain sen mukaan kun itse ajattelet niistä. Etkö saa koskaan läheisiltäsi moitetta itsekkyydestä, tai siitä, että et kohdellut heitä hyvin ja rakkauden mukaan?
Jos me olisimme vapaita, niin me olisimme kuin Jumala, kuten eräs eksyttäjä kerran totesi, kun saattoi valheillaan ihmisen epäuskoon, eli lankeemukseen. Kyllä se vain on niin, että vapaus meni ja synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja olemme siitä kaikki osalliset jo heti syntymästä lähtien. Ilman syntiä ei ole myöskään kuolemaa ja juuri sen tähden kuolema on vihollisuus, joka ottaa kenet tahtoo, joskus jopa juuri syntyneen lapsen, ilman että lapsi on ehtinyt tekemään yhtää hyvää taikka pahaa.
Mitä on epäusko?
Ensinnäkin Aatami ei uskonut Jumalaa siinä että tulisi käymään niinkuin Jumala oli Sanonut ja teki sitä mitä Jumala oli kieltänyt.
Entä kun Jumala oli vapauttanut israelilaiset egyptin orjuudesta ja luvannut viedä heidät luvattuun maahan, israelilaiset eivät uskoneet Jumalan kykyyn tehdä sitä eivätkä tehneet sitä mitä Jumala Sanoi.
Entä mitä on evankeliumin aikana epäusko, vaikka kuullaan evankeliumi niinei tehdä parannusta, ei uskota Jumalan lupaukseen vapauttaa synnin orjuudesta, ei uskota Jumalan puhdistavan kaikesta vääryydestä, ei uskota Jeesuksen tulevan tuomitsemaan jokaisen tekojensa mukaan….
Kuka on Aatami? Tarkoitetaanko nimellä tuhansia vuosia sitten elänyttä kantaisää – todellista tai myyttistä – vai ihmistä yleensä, ihmisyyttä, jokaista meistä? Jälkimmäisen ajattelun mukaan synti on Aatamin moka, sen Aatamin, joka on itsekussakin meissä, minussakin.
Ja antoi Jahve-jumala syvän unen tuolle ADaMILLE ja hän nukkui ja otti yhden hänen puoliskoistaan ja sulki alimman (alapään) lihan…ja rakensi Jahve- jumala tuon puolen ihmisestä, jonka oli ottanut, naiseksi ja toi hänet tuolle ihmiselle. sanoi tuo ihminen: Tämä on vihdoin l u u minun l u u stani ja liha minun lihastani, tätä kutsuttakoon hsa´ksi, sillä sya´sta otettu tämä. Ihmisen gemtaria: A DaM 1 4 (1) 40 eli 44 45 46 . Vastaavasti l u u ytimen verisolusta otetut ihmisen kromosomit 44 45 46 !
Lukekaa ja ymmärtäkää, sillä gnostikko(?) Jeesus opetti paljon muutakin kuin mitä evankeliumit kertovat.