Nyt ei pidä ymmärtää väärin. Jeesustelu ei ole Jeesuksesta puhumista vaan Jeesuksella surffaamista. Tai Jeesuksen tekemistä keppihevoseksi, jolla sopii rinta rottingilla ratsastaa moralisoimaan ja kauhistelemaan. Jeesustelu tarkoittaa puhekielessä nimenomaan hurskastelua ja turhanaikaista päivittelyä. Pahimmassa tapauksessa jeesustelijalla on uskonnolliset motiivit, mistä johtuen verbi jeesustella on kirkollisissa piireissä ruma sana. Sitä ei sovi käyttää.
Jeesustelussa Jeesuksesta tehdään kyylä ja takuumies omille tekemisille. Kyllä minä, mutta kun Jeesus! Amerikan autuuden mailta levisi takavuosina Suomeenkin ilmiö W.W.J.D. eli What would Jesus do, mitä Jeesus tekisi. Sitä oli tarkoitus kysyä kaikissa tilanteissa. Mitä Jeesus nyt tekisi? Ei mitään, sillä hän olisi liian hämmentynyt ja äimän käkenä siitä, millaiseksi maailman meno on muuttunut.
Jeesustelu on myös ikävä sana, sillä siinä tehdään uskon keskeisestä kohteesta ja hahmosta ikään kuin kiusallinen ja mitätön. Jeesus ansaitsee parempaa.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
”Ei mitään, sillä hän olisi liian hämmentynyt ja äimän käkenä siitä, millaiseksi maailman meno on muuttunut.”
Ei kai. Hän sentään loi koko universumin (”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”).
Kyllä, tämä käsitelty sana (sic.) on ikävä eikä sitä kannattaisi mainostaa tässäkään blogissa.
”Jeesustelu” sanaa käyttävät yleensä ne, joilla on oma lehmä ojassa, eivätkä halua, että kukaan auttaa heitä millään tavalla. He selviävät kyllä itse, eivätkä halua neuvoja keltään, varsinkaan he eivät halua ketään tuomaria paikalle, joka arvostelee heidän ”epäonnea”. Parhaita jeesustelijoita ovat yleensä ne, jotka eivät itse usko koko Jumalaan.
Jobin kirjassa on myös hyvä esimerkki ns. Jeesustelijoista, jotka mainintaan Jobin ”ystäviksi”
Mielestäni jokainen jeesustelee, kun ottaa kantaa johonkin asiaa. Myös tämä teesi 20 on jeesustelua ja tämä kommenttinikin. Kun ei ota koskaan mihinkään kantaa, niin silloin pystyy noudattamaan tätä teesiä. Moni meistä löytää peilistään jeesustelijan, jos on rehellinen.
Kannan ilmaiseminen omanaan ei ole jeesustelua. Ei sekän minusta ole, jos sanoo, että ymmärrykseni mukaan Jumalan tahto on… Sen sijaan oman kantansa lausuminen raamatullisena totuutena on jo sitä itseään.
Sanan käyttöön liittyy olennaisesti Vapahtajamme opetusten mitätöinti ja samoin koko uskon. Pohjimmiltaan on kyse kaiken sen pilkkaamisesta, mitä uskova pitää pyhänä. Ylensä jos joku käyttää tuota ilmaisua, niin otan askeleen taaksepäin. Siinä joutuu pohtimaan sitä onko puhujan asenne uskoon ja uskoviin arvostava?