Lapsi pistää karkkiaskin taskuunsa kaupassa ja kävelee ulos maksatta sitä. Hänestä on tullut varas. Tai jos haluaa olla hillitympi, näpistelijä. Samasta asiasta kuitenkin on kyse. Toisen omaisuuden ottamisesta itselleen luvatta ja vääryydellä.
Varastamista on myös kaikenlainen aineettoman edun anastaminen. Toki voi saivarrella sillä, että jos lapsi kerran näpistelee, niin hänen vertaamisensa pankkiryöstäjään tai nettihuijariin on kohtuutonta. Yhteiskunnallisesti näin onkin, mutta jos mennään asian ytimeen: suuri tai pieni, varas mikä varas. Tämän vuoksi lapsille on syytä jo pienestä alkaen teroittaa rehellisyyden merkitystä.
Tämän havaitsee myös Luther Isossa Katekismuksessa, jossa hän puhuu nojatuolirosvoista, jotka laillisuuden turvin anastavat toisten maita ja omaisuutta. Sama meno jatkuu nykyisinkin. Laillinen varkaus on tuottoisa liiketoimi varsinkin sijoitusmarkkinoilla, joilla tehdään rahaa tyhjillä lupauksilla, johdannaisilla ja kaiken maailman spekulaatioilla. Mutta osataan laillinen varkaus monissa muissakin piireissä kautta maailman.
Luther kiepauttaa seitsemännen käskyn vielä koskemaan käänteistä toimintaa. Ei siis vain olla varastamatta vaan ajatellaan, miten toisen ihmisen omaisuutta voidaan lisätä ja hänen taloudellista asemaansa parantaa. Köyhää on autettava, ei vietävä häneltä viimeistä ropoaan.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Spekuloidaan hiukan. Ihminen, oieni , keskisuuri tai suuri innostuu politiikasta. Hänen täytyy saada se kipinä lähes alakouluasteella, että ehtii saada ikuisuuteen siirryttäessä jo merkittävän meriitin yhteikunnallisiin asioihin perehtymisestä. Joku teinikunta on tuottanut ainakin yhden vuosikerran verran johtajuutta. Kunnallispolitiikassa pätevöityy merkittävästi, jos kykenee irtautumaan massasta räväkällä esiintymisellä. Nykyisin kai täytyy olla myös perhetragediaa, koska normaali ei kiinnosta.
Intoa uhkuen sitten seuraavaksi eduskuntaan. Siellä saa paikan sieltä ihan perältä, josta ei pidetä ryhmäpuheenvuoroja eikä kai pöntöstä kasin juuri edes katsota. Omassa ryhmässä siinä opastusvaiheessa opetetaan, että kannattaa tarkkailla sieltä perältä ensin muutama vuosi, ettei normaaliin toimintaan tule häiriötä. Kun sitten alkaa päästä eteenpäin, niin ministeriksi pätevöityy parhaiten, kun omaksuu punanaamakommentatorien huutokommentoinnin, kunhan ei sano, että joku valehtelee. Minsterin paikka pätevöittää sitten kansallisesti pääjohtajan tai muun johtajan virkoihin ja koko Eurooppa on auki hänelle, jonka katse kantaa tarpeeksi kauas.
Kun sitten on keksitty, että rahaa on ja sitä pitää käyttää, niin jollekkin annetaan 100 000 käsh, että tulee töihin. Sitten annetaan 25 milj, että lähtee pois.. Pääjohtajat pyrkivät yksityistämään tai ainakin viemään pörssiin virmansa ja saa siinä tukkun osakkeita joista on tieto, että ne maksoivat x euroa, mutta ovat arvoltaan xx euroa. Optiot saattavat tuottaa satoja miljoonia yhtäkkiä. Ministerit levittelevät käsiään, että ei voi mitään, kun lait on tehty näin. Eihän niitä lakeja kannata muuttaa, koska sehän on itseltä pois seuraavassa nimityksessä.
Ryhtyisin luokkataistelijaksi vähäosaisten puolesta, mutta se ei kuitenkaan ole minun tehtäväni. Minun tejhtäväni on sääliä niitä, jotka eivät tyydy tavalliseen, koska Raamattu ei palkitse hyvällä. Minun tehtäväni on rukoilla ensinnäkin valtiovallan puolesta, että omatunto ja selkäranka olisivat määräävässä asemassa. Toiseksi niiden herätyksen puolesta, jotka ovat ottaneet leivän liian monen suusta. Vain siksi, että pääomaporsas lihoo liian hitaasti.
Plogin ydinsanoma jäi taas minulta löytämättä. Mikä se on ?
Ota varas kiinni itsestäsi!
Näin päättäjät edellä.
https://seura.fi/asiat/seuran-selvitys-juha-sipilasta-tuli-miljonaari-valtion-tuella-ja-harskeilla-tutunkaupoilla/
Varastaminen on yritys täyttää kehitysen luomaa aukkoa siitä että lapsen perustavaa laatua olevaan äiti-suhteeseen tuli katko ,joka loi kokemuksen siitä että lapselta evättiin hänelle oikeudenmukaisesti kuuluva ravinto . Ravinto sekä äidinmaidon että äidin jatkuvan hoivan muodossa. Ravinto silloin kun lapsi sitä tahtoi ja niinpaljon kun hän sitä halusi.
Varastamiseen yllyttää sekä mustasukkaisuus että kateus. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta se että jollakin toisella on kaikkea sitä mitä minulta puuttuu. Varastamalla yritetään paikata puutetta ja rangaista parempiosaisia.
Jos onnistuu varastamaan joutumatta siitä kiinni ,niin siitä saa sielullen suuren vahingon jollei ole kykyä katua ja hyväksyä omantunnon rankaisu syyllisyden ja häpeän muodossa.
Joskus tilenne on niin onneton,että asianosainen ei osaa eikä voi lopettaa ennenkuin hän joutuu kiinni ja saamaan sovittavan rangaistuksen.
Varastaminen on ihmisen pitkän lapsuuden kehityksen aikana syntyneitten säröjen luoma yritys paikkailla noita epätäydellisyyksiä, jotka koetaan pakottavina puutetiloina joista pääsemme vain osittain eroon elämämme aikana.