Pyhiinvaellukset ovat hieno asia. Ne ovat jopa muotia, tai ainakin suosittuja. Ideana on yhdistää ulkoinen ja sisäinen hengellinen matka. Kotona istumalla ja omaa napaa tuijottamalla ei tule hullua hurskaammaksi. Tosin pyhiinvaellukset ovat vaarallisia, sillä mieleen saattaa tulla uusia ajatuksia ja näkökulmia. Emme siis suosittele.
Luther pyyhki pyhiinvaelluksilla kuvainnollisesti takapuolensa. Hänestä ne ovat ”Perkeleen virvatulien” perässä kulkemista. Iso-Martti on samalla kertaa oikeassa ja väärässä. Hän puhui ensisijaisesti paavia vastaan. Pyhiinvaelluksista oli 1500-luvulla tullut aneisiin verrattavia vippaskonsteja taivastiellä. Luther tarkoitti, että armollinen Jumala ei löydy patikkamatkan päästä – ei löydykään, mutta yhtä vähän Jumala luuhaa kotisohvallasi.
Moderni pyhiinvaellus ei tee ketään autuaaksi, mutta hyödyllistä, virkistävää ja voimaannuttavaa se voi olla. Kirkko on pohjimmiltaan in via, matkalla oleva jumalan kansa, ja jokainen kristitty – myös nurkkakuntainen suomalainen – on syvimmältä olemukseltaan pyhiinvaeltaja. Pelottava näköala!
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
” Kirkko on pohjimmiltaan in via, matkalla oleva jumalan kansa, ja jokainen kristitty – myös nurkkakuntainen suomalainen – on syvimmältä olemukseltaan pyhiinvaeltaja. Pelottava näköala!”
Eikä ole, jos ”pyhiinvaellusmatka” on vain matka fyysisten viettiensä ja vaistojensa ”pyhittämiseen” kuten syrjintää ja jopa raamatullisuutta epäilyttävinä pitävissä ”seksuaalieettisissä” keskusteluissa on ilmennyt. Mielestäni esimerkki pyhiinvaeltajasta oli kunnioittamamme ja viimeisen seurakunta-aktivistikautemme kaikista seurakunnan ongelmista syytetty ”sinibaretti-kirkkoherra”, joka eläkkeelle jäätyään menehtyi pyhiinvaellusmatkalla Santiago de Compostelaan.
Minä teen ”pyhiinvaelluksen” sillointällöin kotiseudulleni, josta olen lähtenyt leivän niukkuuden vuoksi. Ajeleni kylätietä harmaalle hirsimökille, jonka piippu on kaatunut, jonka ovi on potkittu rikki, jossa siis ei ole mitään kaupallista arvoa. Muistelen siinä pihalla sen rakennusvaiheita. Mitä isäni käskytti vanhinta veljeäni, joka rautakangen kanssa siirteli kiveä sinne ja tänne. Muistan ne tuskaisat hetket, kun viimein mökki tuli asuttavaan kuntoon. Menen hautausmaalle ja kiertelen lukien nimiä muistomerkeistä Muistan monia, jotka tunsin ja jotka kilvoittelivat uskossaan loppuun asti. Katselen kiviä ja muistelen miten kukin toimeentulonsa hankki ja totean: Kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua, niinkuin Saarnaaja totesi.
Pyhiinvaella Jeesuksenkin sanomaan ” lähimmäisen rakkaus, siinä on kaikki laki ja profeetat, taivasten valtakunta on sisäisesti teissä sIIS LÄHIMMÄISEN RAKKAUS ON KAIKISSA IHMISISSÄ KUTEN KOKO LUOMAKUNNASSA ALUSTA ALKAEN.