Ihminen, joka on nauttinut liikaa jumaluuden tai pyhyyden suoraviestintää eli henkipuhuttelua, on juuri sellainen, josta veli Luther puhuu. Ja hermostuu nimittäen näitä hahmoja röyhkeiksi pässinpäiksi. Luther oli järjestyksen mies eikä sietänyt, että Jumala puhuisi ihmisille suoraan ohitse kirkon ja kirjoitusten tahi uskonkappaleiden.
Hurmahenkiä on meidänkin nurkissamme. He ovat niitä veljiä ja sisaria – ei pahaa sanaa heistä –, jotka ovat niin henkeä, niin henkeä, että eivät tiedä kuinka päin olisivat, sillä moraalin ja hurskauden vaatimus on kova ja kaikkinielevä. Hupsuimmillaan hurmahenki kavereineen luulee olevansa Jumalan valittu ja tietävänsä kaikki teologian asiat suit sait. Vaan suottapa sauhuavat, hengen kärventämät ihmispolot.
Lutherin toimintaa arvioitaessa hänen syntilistalleen kirjataan yleensä julma suhtautuminen hurmahenkiin eli toisinajattelijoihin. Heidät piti hiljentää vaikka väkivalloin. Ja niin myös tapahtui. Ja käy vastakin, ikävä kyllä, sillä hurma ei koskaan tunne rajojaan.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Siinäpä olisi hauska elokuvan aihe, jossa, Luther palasi jatkamaan kirkkonsa kesken jäänyttä uudistusta.
Siinä sitä taas karvat pöllyäisi, kun Martti alkaisi pappejaan ja piispojaan kuriin laittamaan.
Hurmahenget voisi siinä rytäkässä jopa unohtua.
Kyllä Luther oli täysin kehittynyt hurmahenki joka ei vastaväitteitä sietänyt.
Kuuluukohan hurmahenkien elämään myös hurmos. Muutama paikka Raamatussa tuntee tilanteita, joissa ihmiset ovat joutuneet hurmokseen. Baalin papit etsivät Baalin suosiota niin intensiivisesti, että joutuivat hurmoksiin, kuitenkin kai tuonea heidät nielaisi, kun alttari ei syttynyt. On siis väärää hurmosta.
Pietari sai kuitenkin yhden tärkeimmistä opetuksista suoraan Herraltamme siellä nahkurin katolla, kun hän joutui äkillisesti hurmokseen. Hän ei siis etsinyt hurmosta, vaan odotti nälkäisenä aterian valmistumista.
Hiljentykäämme hetkeksi tämän hurmoksen äärelle. Pietari oli käynyt Jeesuksen akatemian ja vähän reputtaen selvisi. Jeesus oli ilmestynyt ja ihan vartavasten hänelle hänen erikoisen luontonsa tähden. Helluntai oli vietetty, humaus saatu ja lähetyskäsky oli annettu. Mitä tapahtui? Ei mitään, piti tulla vielä hurmoksessa tärkeä opetus, että Jeesus oli tosissaan, kun antoi Lähetyskäskyn.
En tiedä ja siksi kysyn: Miten Luther suhtautui katolilaisiin mystikkoihin, joilla oli salattu hurmioitunut suhteensa Jumalaan? Siitä he myös kirjoittivat tekstejä.