Isä Meidän asuu taivaassa. Mikä paikka se on? Vai henkisestä tilastako on kyse? Yksi kuitenkin on varmaa, taivas ei ole hallaa hönkivän suon reuna. Se ei myöskään ole tunturin laelta avautuva tyhjyys. Taivaassa on tungosta, siellä on monenlaista väkeä ja ylistyskuoroa. Taivas on kasarmi, sillä siellä asuu taivaallinen sotajoukko. Vanha oivallus tietää, että Raamattu alkaa puutarhasta ja päättyy kaupunkiin. Kristikunnan tie vie maalta asutuskeskuksiin. Jumala on urbaani.
Taivas on kristitylle samalla kertaa konkreettinen ja symbolinen. Ruumiin ylösnousemus uskotaan kirjaimellisesti, mutta samalla se on vahva vertauskuva. Taivaskaupungin loisto on sukua Edenin puutarhalle. Sekin on hyvä muistaa, että puutarha ei ole villiä luontoa, vaan ihmiskäden – alunperin Jumalan käden – muokkaamaa.
Onko sillä väliä, missä Jumala asuu? Maalla, kaupungissa, lähiössä, omakotitalossa, kerrostalossa. Paritalo sopisi vahvasti kaksijakoiseen maailmankuvaan, jossa hyvä ja paha olisivat seinänaapureina. Kristillisessä kaksijakoisuudessa Jumalan tupa tosin olisi isompi.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Jos nyt tosissaan etsitään kotipaikaa Jumalan Hengelle niin ensiksi on käännyttävä sisäänpäin ja löydettävä se sydämmeen rakennettu pyhäkkö jossa Henki elää ja rukoilee meissä.
Sitten voi hengellisenä harjoituksena benediktiinien tapaan etsiä Jumalaa kaikessa.
Matt.5 :34. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
35. älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta,”
Taivas on siis Jumalan valtaistuin ja maa on hänen jalkojensa astinlauta. Jumala tämän mukaan on kaikkialla.
Minusta olisi viisainta vastata: Emme tiedä missä Hän asuu.
”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan.”