Käännyttäminen on turhaa
Evankelioinnista voi olla usein hyötyä, mutta käännyttämisestä ei koskaan. Tämän kun muistaa, pärjää elämässä ja menestyy. Kun lakkaa käännyttämästä – tai mieluiten ei aloita koskaan – voi oppia itsekin jotain uutta. Käännyttäjä kun on liikkeellä vanhoilla eväillä, joiden luulee riittävän tai kelpaavan muille. Eivät riitä. Eivät kelpaa.
Käännyttäminen on henkistä väkivaltaa. Siinä ei ole vuoropuhelua ja se tähtää vastapuolen varustuksen repimiseen ja hänen siihenastisen elämänsä vähättelyyn. Vain käännyttäjän tarjoama ratkaisu kelpaa ja sekin usein vain pilkuntarkasti nieltynä.
Miten sitten kertoa uskosta, armosta, rakkaudesta, sanomasta ja opista sellaiselle, joka ei niistä vielä tiedä mitään? Ei se helppoa ole, eikä sen puoleen pidäkään olla. Lisäksi on sellaisia, jotka tietävät uskon asioista sattumanvaraisesti, ja niitä, jotka tietävät oikein hyvin, mutta eivät silti syty. Eivät ainakaan sellaiselle tulkinnalle, jota heille ainoana tarjotaan.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Salme on oikeilla jäljillä. On nimittäin mahdollista, että tietyn ajan jälkeen ei ns. normaalista avioliitosta saa enää puhua ja opettaa. Painostaminen ja mahdollisesti jopa rangaistuksen uhka asetetaan vartijaksi, ettei kukaan enää saa opettaa ja puhua Raamatullisen aviokäsityksen oikeutuksesta.
Varmaa tulee kuitenkin olemaan, että kaikki eivät koskaan tule ymmärtämään avioliittoa muuta kuin miehen ja naisen välisenänä suhteena. Onko tuo mielipide tulevaisuudessa ns. kielletty kanta. Tässä on kysymys kuitenkin aivan eriasiasta, kuin virkakysymyksessä, joka ei sekään kysymyksenä tule koskaan rakentamaan kirkkoa, vaan kuten näimme se hajoitti Kirkoa.
Salme Kaikusalolle. Hyvä!
Tuo kommenttisi lause, ”Käännyttäminen on edellä vertauskuvallisessa muodossa.” selvensi ajatteluasi. Siis kun sinä puhut ”käännyttämisestä”, niin minä puhun samassa yhteydessä yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Käännyttämis -sanalla on hieman negatiivinen leima, joten sinulle se tässä spn-avioliittokeskustelussa sopii hyvin. Minä taas puhun mielellään yhteiskunnallisesta keskustelusta, joka on neutraali ilmaisu, eikä leimaa mitenkään keskustelun osapuolia.
Viimeiseen kysymykseeni, ”kuka painostaa kirkkoa poliittisilla vaatimuksilla?” et vastaanut. Olisivatko niitä esim. ne papit, jotka aikovat vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia heti kun uusi avioliittolaki tulee (1.3.2017) voimaan?
Heidän toimintaa voidaan luonnehtia” kansalaistottelemattomuudeksi”, joka on eräänlaista poliittista painostamista.
Kansalaistottelemattomuus on mielestäni josssakin tapauksissa ihan OK, joten en osaa näiden ”tottelemattomien” pappien toimintaa arvottaa. Jos he vihkivät uuden lain sallimia aviopareja, niin eipä siinä kovin hassusti käy. Ongelmia tietenkin tulee kirkko-organisaatioiden ja heidän välillään, mutta molemmat kantanevat sivistyneesti vastuunsa.
Kuten sanoit: ”Kirkon ei ole pakko muuttaa mitään vaan pitäytyä raamatullisella linjalla.” Mielenkiinnolla ja hyvällä mielellä jään seuraamaan miten asiat yhteiskunnassamme etenevät.
Niin, sivustaseuraajan rooli on meille useimmille tuttu juttu. Asiat päätetään ”vallan kabineteissa” ja yksilöihmiselle jää mahdollisuus vaikuttaa vain erilaisissa vaaleissa äänestämällä. Tosin voi käydä niinkin, että ”vallan kahvaan” kiinni päässyt saattaa kääntää takkinsa ja toimia jatkossa päinvastoin kuin ennen vaaleja tiedotti.
”Jonk`on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.”
Salme Kaikusalo ”sivustaseuraajan rooli on meille useimmille tuttu juttu. Asiat päätetään “vallan kabineteissa” ja yksilöihmiselle jää mahdollisuus vaikuttaa vain erilaisissa vaaleissa äänestämällä.”
Kirkossamme tilanne on sellainen, ettei meillä ”yksilöihmisillä” – vaikka maksamme kirkollisveromme – ole suoraa vaikutuskanavaa kun valitaan näitä päättäjiä ”vallankabinetteihin” (esim. kirkolliskokoukseen). Ehkä siitä syystä asiat edistyvät kirkossa hitaammin kuin muuten yhteiskunnassamme. Tässä on mielestäni epäkohta, jonka muuttamista kannatan ja teen käännytystyötä mahdollisuuksieni mukaan.
Tämä on myös arvo kysymys. Kirkolla on erilaiset arvot kuin maailmalla. Tämä on Totuus jonka edessä me joudumme elämään. Kirkko edustaa maailmassa Jumalan Sanan saattajaa ja esillä pitäjää, näin on aina ollut ja on edelleen.
Kirkko ei ole enää kirkko jos se lähtee julistamaan maailman mielen mukaan.