Käännyttäminen on turhaa
Evankelioinnista voi olla usein hyötyä, mutta käännyttämisestä ei koskaan. Tämän kun muistaa, pärjää elämässä ja menestyy. Kun lakkaa käännyttämästä – tai mieluiten ei aloita koskaan – voi oppia itsekin jotain uutta. Käännyttäjä kun on liikkeellä vanhoilla eväillä, joiden luulee riittävän tai kelpaavan muille. Eivät riitä. Eivät kelpaa.
Käännyttäminen on henkistä väkivaltaa. Siinä ei ole vuoropuhelua ja se tähtää vastapuolen varustuksen repimiseen ja hänen siihenastisen elämänsä vähättelyyn. Vain käännyttäjän tarjoama ratkaisu kelpaa ja sekin usein vain pilkuntarkasti nieltynä.
Miten sitten kertoa uskosta, armosta, rakkaudesta, sanomasta ja opista sellaiselle, joka ei niistä vielä tiedä mitään? Ei se helppoa ole, eikä sen puoleen pidäkään olla. Lisäksi on sellaisia, jotka tietävät uskon asioista sattumanvaraisesti, ja niitä, jotka tietävät oikein hyvin, mutta eivät silti syty. Eivät ainakaan sellaiselle tulkinnalle, jota heille ainoana tarjotaan.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Ismo Malinen toteat minulle seuraavasti:””Et Ari varmaan itse huomaa, mutta käännät Jumalan Armon aina ehdonvallan asiaksi ja asetat Evankeliumille aina jonkin ehdon, eli vaatimuksen. Näin toimien on sama, kuin sainoisit sairaalle; “miksi et paranna itseäsi.” ””
Miten saat tuon toteamuksen minun ajatukseksi eli ” Näin toimien on sama, kuin sainoisit sairaalle; “miksi et paranna itseäsi.” ”
Minä sanon sairaalle mene parantajan luo ja tee mitä hän käskee niin parannut.
Siis kun Jumala kutsuu niin on tehtävä parannus ja uskottava evankeliumi ja otettava kaste ja näin kun tekee niin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan.
Ihan noin samalla tavalla voin sanoa sinulle että itse sanot sairaalle että kun sinut on jo vauvana parannettu niin ei tarvitse mennä parantajan luo eikä todellakaan tehdä mitä kuulet parantajan käskevän eli ei ainakaan ottaa lääkettä jota parantaja sanoo, ethän voi omalla teolla itseäsi parantaa.
Itse asiassa, jos joku etsii Jumalaa, sanon hänelle, että Jumalan on Kristuksessa sovittanut sinun syntisi, ennenkuin olit edes syntynyt maailmaan. Tänäpäivänä on tuo ilosanoma saavuttanut sinunkin korvain kuulla. Kiitä Jumalaa, sillä syntisi ovat sinulle anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen nimessä.
”Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: ”Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa”.
Hän sanoi hänelle: ”Minä tulen ja parannan hänet”.
Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: ”Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.
Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: ’Mene’, ja hän menee, ja toiselle: ’Tule’, ja hän tulee, ja palvelijalleni: ’Tee tämä’, ja hän tekee.”
Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”
Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: ”Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon.” Ja palvelija parani sillä hetkellä.” Matt.8:5-13
Ismo Malinen onko uskoa ilman tekoja?
Siis taasen copy-pastasit Raamatusta kohdan jota et voi ymmärtää eli juuri siinäkin usko näkyy tekoina eli eihän palvelijaa parannettu ilman ihmisen tekoa eli sadanpäämies meni Jeesuksen luo ja rukoili tätä parantamaan.
Toisaalta kun vertaa sinun ”oppiasi” Pietarin helluntai saarnaan niin onhan niissä selkeä ero, kumpaa uskoisin?
Entä kun Jeesus selkeästi käskee julistamaan parannusta syntien anteeksi saamiseksi Hänen nimessään, kuinka on opettaako Jeesus harhaoppia?
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Ismo Malinen älä pelkää en aio käännyttää sinua, se miksi osallistun tähän ”keskusteluun” on että tuon puhtaan evankeliumin Sanaa esille, jokainen sitten itse päättää tekeekö parannuksen kun Jumala kutsuu.
Jälleen on muistettava, mitä parannus tässä yhteydessä tarkoittaa. Kreikan sana ’metanoia’ ei ole samaa kuin ’parantaa tapansa’. Sen voisi kääntää vaikka uudelleen arvioimiseksi. Teot toki seuraavat mielen muuttumista, mutta niitä voi sanoa vaikkapa parannuksen hedelmiksi.
Kimmo W.
Olet useampaan kertaan esittänyt ettei Jumala ole sinulle uskoa antanut. Moni sanoo juuri näin. Syynä saattaa olla luterilaisuuteen pesiytynyt ajatus siitä, ettei ihmisellä ole mitään osaa uskoon tulossa. Koko Raamattu opettaa aivan toisin.
Jumala antaa löytää itsensä vain niiden, jotka Häntä etsivät ja avaavat oven Hänelle.
Jumala ei tee meille henkistä väkivaltaa pakottamalla uskomaan. Se on kaikille vapaaehtoista ja oma valinta.
Pekka: ” Jumala ei tee meille henkistä väkivaltaa pakottamalla uskomaan. Se on kaikille vapaaehtoista ja oma valinta.”
Siksipä juuri käännyttäminen onkin mahdotonta.
Eikä se ollut vielä 100 vuotta sitten kenellekään ”oma valinta.”
Kukaan ihminen ei voi ”valita” uskomistaan mihinkään. Se ei yksinkertaisesti ole valintakysymys, jos kysymys on aidosta ja rehellisestä uskomisesta. Ihminen joko uskoo erilaisiin asioihin ja väittämiin hänelle itselleen riittäviin evidensseihin uskonsa perustaen tai sitten ei usko, ellei sisäisesti vakuutu hänelle esitettyjen väitteiden todenperäisyydestä.
Jokainen ihminen voi toki erilaisista syistä väittää tai näytellä uskovansa (esimerkiksi helvetin pelosta tai vanhempien/sukulaisten painostuksesta tai pelosta), mutta tuolloin hänen uskonsa on feikkiä tai tekopyhyyttä eikä se liene kenenkään, ei edes kirkon tavoite.
Jos vain kolmannes suomalaisista kirkkoon (vielä) kuuluvistakin kertoo uskovansa kirkon opetuksen mukaan, niin lienee sopivaa kysyä, kuinka moni edes heistäkään aiidosti ja rehellisesti uskoo, vaikka sanoo uskovansa.
Fariseukset uskoivat parannuksensa riittävyyteen ja siksi vihasivat Vapahtajaa, koska tämä mitätöi heidän uskonsa. He vertasivat itseään muihin ja näin luulivat olevansa muita parempia. Jeesus taas osoitti, etteivät he olleet muita parempia. Sillä heidän sydämensä oli edelleen paha. Moni kuvittelee olevansa Jumalalle kelvollinen, kun on puhdistanut elämänsä kaikesta syntisestä elämästä. Jeesus menikin pitemmälle. Hän vaatii myös sydämen puhtautta ja jopa Rakastamaan Jumalaa yli kaiken, sekä lähimmäistään, niin kuin itseään. Jos siinä vertamme muihin, niin helposti löydämme itseämme heikommin suoriutuvia, Niitä voimme sitten alkaa moittimaan tekopyhyydestä yms. Omaa sisintä sen haluja ja ajatuksia ei kukaan voi parantaa. Vain ulkoiset teot ja tekemättä jättämiset voimme karsia. Emme niiden varsinaista lähdettä.
Oma sydän on aina paha ja pysyy sellaisena. Ei se rakasta Jumalaa vaan itseään ja omaa elämää. Niinpä jokainen ihminen on tuomion alainen. Yhtä Jumalaton kuin kuka tahansa toinen. Siksi Jeesusta vihasivat fariseukset. He olivat tehneet kaikkensa parannuksen eteen. Eikä se ollut vähän. Kuka tahansa näistä Jeesuksen ajan fariseuksista olisi meidän aikanamme voitu julistaa pyhimyksiksi ja kaikki olisivat heitä kunnioittaneet todella pyhinä henkilöinä.
Komppaan kumpaakin viestiäsi, P.Pesonen.
Kirjoitat:
”Jumala antaa löytää itsensä vain niiden, jotka Häntä etsivät ja avaavat oven Hänelle. Jumala ei tee meille henkistä väkivaltaa pakottamalla uskomaan. Se on kaikille vapaaehtoista ja oma valinta.”
Selkeää ja yksinkertaista, jopa siinä määrin, ettei se ihmistä miellytä.
Pekka kirjoitat ihmisen omavoimaisesta jmalansa palvelusta, siis täydellisen lihallisesta toiminnasta.
Se mikä puuttuu on Jumalan voima eli Pyhä Henki.
Paavalin mukaan sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on Jumalan voima. Pyhä Henki on yksi kolminaisuuden persoonista Isän ja Pojan rinnalla. ”Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”
Kuinka usko ja luottamus syntyvät meissä? Mikä saa meidät kääntymään Jeesuksen puoleen ja huutamaan avuksemme Herraa?
Jeesus sanoo: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Joh. 6:44 Ja toisaalla ” Kaikki minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni” Joh.12:32
Tuossa on salainen ja syvä syy siihen, miksi joku yleensä tulee Jeesuksen luo, siis uskoo. Se ei riipu ihmisen tahdosta, valinnasta tai aikeista. Usko riippuu siitä mitä Taivaassa tapahtuu. Sana on Lähetetty sen tähden, että se tekisi meissä sen Voimallisen työn, että Isä antaa meidät Jeesukselle ja näin vetää meitä puoleensa. Kun tuo Jumalan vetovoima saavuttaa sydämemme, niin meissä syttyy ikävä Jeesuksen luokse, jolloin alamme huutamaan ja rukoilemaan kuin pikkulapsi syntyessään. (Joka onkin hyvä ja vilpitön kuva uskosta, jota kuvataan Raamatussa monesti myös nälkänä ja janona)
Kun on pitkää syömättä, tulee nälkä. Me emme päätä, että nyt on nälkä alanpa syödä.
Usko on kuin jano, joka janoaa sitä hyvää, mitä Jumala lupaa. Kun synti on käynyt raskaaksi ja saa meidät epätoivoon, niin kaipaamme ja ikävöimme sovitusta ja vapahdusta, me myös uskomme syntimme olevan Jumalaa vastaan, ilman uskoa emme näe myöskään omaa syntiä.
Kun Jumalan käskyt ja laki joita olemme rikkoneet, lopulta kuolettaa meidät, niin että meistä tulee voimattomat taisteluun sen edessä, jos silloin saapuu Ilosanoma Kristuksessa, Hänen Armonsa Kirkkaus, niin me saamme sen kautta Pelastuksen synnistä ja lopullisesta kuolemasta.
Niinpä Jeesuksen luokse tuleminen on jo uskoa, sillä meitä ei pelasta meidän rukous ja avuksihuutaminen, vaan Jumalalta saatu usko, jonka Jeesus on synnyttänyt maailmaan tullessaan Sanallaan. Kaikkeen tähän liittyy Jeesuksen lupaus: ”Sitä joka minun tyköni tulee, Minä en heitä ulos.”
Uskon siis täytyy jo olla meissä, kun tulemme Jeesuksen luokse.
Raamatusta löytyy sairas, joka uskoi Jeesuksen olevan Jumala, muuten hän ei olisi sanonut: ”Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa”
”Ja katso, tuli spitalinen mies ja kumartui hänen eteensä ja sanoi: ”Herra jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa” Matt.8:2
Mistä tässä on kysymys? Mitä tuossa oikeastaan uskotaan? Kysymys ei ole siitä mitä ihminen ajattelee uskovansa, vaan siitä millaiseksi ihminen uskoo Jumalan? Se joka näin uskoo, uskoo Jeesuksen olevan Jumala, sillä Jumala Yksin voi kaiken jos Hän tahtoo.
Ihminen joka on kuullut Jeesuksesta, ohjautuu Sanasta kuuleman lupauksen perusteella, itsekkään sitä tajuamatta luottamaan (usko) Jeesukseen niin, että hän turvautuu Jeesukseen ainoana mahdollisuutena.
Kun ihminen tulee näin autetuksi, hän myös tajuaa ja ymmärtää saaneensa avun Jumalalta ja tulee tietoiseksi ja varmaksi siitä, että Hän on kohdannut Elävän Jumalan, eikä tuota kohtaamista voi enää pois pyyhkiä ihmiseltä.
Usko Jeesukseen ei koskaan synny, ilman Jumalan itsensä antamaa ilmoitusta. Se siis tulee aina ihmisen ulkopuolelta ihmiseen. Usko ei ole ihmisessä sisäsyntyinen ominaisuus, vaan se syntyy Jumalan Sanan kautta.
Usko ihmisen omana valintana, on harhaanjohtava käsite, eikä se Raamatullisena terminä ole hyvä, koska se on kuin laki, joka asettaa ihmisen mahdottoman eteen. Se on kuin sanoisi ihmiselle; nosta itsesi ylös, joka maassa kuolleena makaat. Se ei auta ihmistä synnistä, vaan ohjaa ihmisen lain alle, jossa pätee edelleen, jos valitset väärin kuolet, jos taas oikein saat elää. Uskolla on toinen päämäärä kuin lailla, sillä lailla on kuoleman virka, eikä se voi tuoda elämää. Usko taas tuo elämän, joka on Kristuksessa.
Uskonlaki sanoo: Ken uskoo, se elää, vaikka olisi kuollut.
Usko ilman tekoja on kuollut, mutta sellaista Kristillistä Uskoa ei ole olemassakaan, jossa usko ei vaikuttaisi tekojen mukana. Jolla on usko, sillä on myös teot. Joka muuta väittää, on vielä lain alla eikä ymmärrä, uskon kautta saatavasta vanhurskaudesta mitään.
Ismo: ”Ihminen joka on kuullut Jeesuksesta, ohjautuu Sanasta kuuleman lupauksen perusteella, itsekkään sitä tajuamatta luottamaan (usko) Jeesukseen niin, että hän turvautuu Jeesukseen ainoana mahdollisuutena.”
Jassåå. Ei ole tapahtunut ainakaan minulle viimeisten runsaan 70 vuoden aikana tietoisesti enempää kuin tajuamattakaan.
Ismo: ”Kun ihminen tulee näin autetuksi, hän myös tajuaa ja ymmärtää saaneensa avun Jumalalta ja tulee tietoiseksi ja varmaksi siitä, että Hän on kohdannut Elävän Jumalan, eikä tuota kohtaamista voi enää pois pyyhkiä ihmiseltä.”
Autetuksi missä/mistä? Kohdannut elävän Jumalan? Aivan käsittämätöntä höpötystä minun korvissani.
Et ole Kimmo ilmeisesti Jumalaan koskaan uskonut? Kun pyydät avuksesi Jumalaa, niin silloin jo uskot. Ja rehellisesti kirjoitat myös aikasemmin, ettei usko voi olla ihmisen teko ja valinta, sillä olisit sen jo silloin tehnyt. Eikä se ihmisen vallassa olekkaan.
Olet vahva todistaja, myös sen uskon puolesta, josta minä olen täällä kirjoittanut, vaikka et sitä ehkä nyt ymmärrä. Rehellisyytesi on puhuttelevaa.
”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.”
Vaikka otsikko on tuo, ni silti uskotaan kovasti päinvastaiseen toimintaan. Ainakin mitä tulee tuohon Kimmon käännyttämiseen. Käännyttäminen kait on juuri uskon tyrkyttämistä. Miksi lankeatte sellaiseen, missä Jumalakaan ei tahdo olla mukana?
Ehkä olisi syytä kiinnittää huomiota käännyttämiseen laajemminkin. Eiköhän esim. spn-avioliittolaki ole tullut yhteiskunnassa mahdolliseksi yhdenlaisen käännyttämisen seurauksena? Nyt sama käännyttäminen jatkuu kirkossa, että kirkkokin alkaisi vihkimään samaa sukupuolta olevia keskenään avioliittoon. Kirkkoa painostetaan poliittishumanistisilla vaatimuksilla.
Salme Kaikusalolle; Oletkohan nyt käsittänyt tuon käännyttämisen väärin?
Sukupuolineutraali avioliittolaki säädettiin eduskunnassa kansalaisaloitteen kautta, enkä minä huomannut siinä prosessissa sellaista, mitä voidaan sanoa ”käännyttämiseksi”. Yhteiskunnassa vain tapahtuu mielipiteiden ”jalostumista”, mikä johtuu monesta seikasta. Myönnän, että en kykene niitä erittelemään. ”Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.” (Saarnaajan kirja)
Kyllä kirkossakin uusi avioliittolaki hyväksytään (enemmistö kirkolliskokouksen jäsenistä) jollakin aikavälillä ilman ”käännyttämistä”. (Vrt. pappisviran avaaminen naisille.) ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.”
Kysyn vielä, että kuka painostaa kirkkoa poliitttisilla vaatimuksilla? En ole sellaistakaan huomannut.
Käännyttäminen on edellä vertauskuvallisessa muodossa. Kun tarpeeksi kauan tiedotetaan eri kanavien kautta, että se, mitä on aiemmin pidetty normina, ei enää olekaan sitä, niin vähitellen mielipiteen muokkaus onnistuu. Siinä käy vanhan sanonnan mukaan kuin sammakolle, mikä laitetaan haaleaan veteen ja lämpötilaa lisätään vähitellen…
Politiikka vaikuttaa kirkossa siten, että aletaan vaatia, että kirkon tulee mukautua yhteiskunnan normien mukaiseen ajatteluun ja muuttaa käytäntöjään sen mukaisiksi vastoin Raamatun opetuksia ja kirkon käytäntöjä. Tässä avioliittokeskustelussakin on vedottu toistuvasti erilaisiin lakipykäliin, joilla on perusteltu sitä, että kirkon pitää suostua muuttamaan käytäntöään. Tosiasiassa kirkon ei ole pakko muuttaa mitään vaan pitäytyä raamatullisella linjalla.