Anna-Maija Raittila (1928–2012) arvostetaan kirkon piirissä monestakin syystä. Hän on virsirunoilija, kääntäjänä, hiljaisuuden liikkeen ja taizelaisen kristillisyyden puolestapuhuja. Hänen työnsä näkyy ja tuntuu edelleen.
Mutta kirjallisuuspiireissä ja kirjallisuuden tutkimuksessa Raittila on ollut sivuraiteilla. Nyt tähän karsastukseen on tulossa toivottavasti muutos. Ainakin Leena Mäkitalon väitöskirja Rajan ylityksiä Raittilan runoudesta antaa hyvän mahdollisuuden uudelleenarviointiin.
Minulla oli ilo olla mukana väitöskaronkassa. Sielläkin tuli puheissa esille ajatus, että Raittilaa on kirjallisuudentutkimuksen kentässä hieman vieroksuttu tunnustuksellisen kristillisyyden tähden, eikä häntä ole kelpuutettu kirjallisuuden kaanoniin. Mäkitalon väitöskirja osoittaa, että omaääninen Raittila kuuluisi hyvinkin kansakunnan kirjahyllyyn taiteellis-kirjallisilla ansioillaan. Kristillinen vakaumus ei tee runoista lähtökohtaisesti huonoja, vaikka Oscar Wilde sanoi jotain sellaista, että hurskauden ja hunon runouden välillä on paljon yhteistä.
Mäkitalo suorittaa ikään kuin Raittilan maineenpalautuksen kirjallisuuspiireissä. Kirjallisuuden kaanon ei ole kiveen hakattu, vaan alati päivittyvä ja ihmisten ajassa tekemä listaus.
– Olli Seppälä –
*
Kuvat eilen Helsingin seurakuntien toimintakeskuksessa Mustasaaressa pidetystä Anna-Maija Raittilan runojen ympärille rakennetusta tilaisuudesta, joka oli ikään kuin Mäkitalon väitöskirjan jatkojuhla. Runoja lausuivat Aino-Kaarina Mäkisalo ja Eevamarja Luode-Salonen. Musiikkista vastasivat Esko Kivisaari (kitara) ja Heikki Kulo (sello). Kuvat kirjoittajan.
Mielenkiintoista! Olli: Mitä ovat kirjalliset piirit ja vielä kiinnostavampaa – mikä on tämä kaanon? Riippuu kovasti siitä, kuka saa sen määritellä. Éì A-M ollut sivuraiteilla, ei hän ollut millään raiteella. Ja toisaalta: taiteilijan arvostus on aina häilyvä. Waltari, Rauhala, Colliander, Hellaakoski
Anna-Maija testamenttasi teostensa tuoton S.Kirjaiĺijaliitolle, joka jakaa hänen nimikko-apurahaansa.
Ajatuksen kaanonista esittivät karonkassa olleet kirjallisuuden tutkijat. Kaanon lienee esim. jokin tuore yleisesittely suom. kirjallisuuden historiasta – ei tosin mikä tahansa vaan oikean/arvostetun henkilön tekemä.