Huomasiko joku, että vietimme Johannes Kastajan muistopäivää äskettäin? Hänellä oli yksi iskulause: Tehkää parannus! Katselin hetken netistä tehokkaan näköistä parannus-saarnaa. Sanaakaan en ymmärtänyt, mutta tilanteen ymmärsin. Nainen makasi maassa mahallaan. Häntä piteli jokaisesta raajasta paikoillaan ilmeisesti mies. Ympärillä oli joukko ihmisiä joilla oli parimetriset kepit ja kukin vuorollaan hakkasi naista takamuksille. Määriä en huomannut laskea enkä sitä, moniko häntä hakkasi, se oli niin mykistävää. En siis tiedä mikä oli syy tai mihin se toiminta liittyi.
Paavali sanoi myös Areiopakilla: Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sama henkilö sanoo: Kaikki ovat pois poikenneet.. Olisi mielenkiintoista tehdä läpäisevä tutkimus mitä ihmiset nykyisin ymmärtävät sanaparista: Tehdä parannus. Onko se sitä, että jotain asiaa vähän parannellaan. Mieleeni tulee eräs kaveri, joka vaihtoi Saabiinsa takavalot ja heti vuosimalli parani muutamalla vuodella, vaikka totuus pysyi samana rekisterin mukaan. Toinen tarina tulee heti perään. Olimme eräänä talvena jäänmurtohommissa Saaristomerellä Laivastolle luovutetulla vanhalla murtajalla. Olimme ajelleet railoja jonkin aikaa, kun suuri kauppalaiva lähestyi rännissä meitä. Päällikkömme kertoi radiolla heille, että olemme parannelleet väylää. Vastaus oli asiallinen: Pystyttekö menemäämään sivuun? Siis A1.super kulki paremmin kuin vanha murtaja.
Jos ihmisen hengellinen tila vastaa henkistä tilaa, niin mitä siihen tarvitaan lisää, jos on työtä ja elämän tarpeita. Ihmissuhteet toimivat ja puuttuu käsitys elämän jälkeisestä ajasta.
Pari huomiota.
’Tehdä parannus’ tunnetaan vain vanhoissa pohjoismaisissa käännöksissä. Olaus Petrin ruotsinkielinen Uusi testamentti 1526 otti käyttöön sanat ’gören bättring’ ja Agricola suomensi 1548 ’techket paranost’. Samanikäisessä saksankielisissä Lutherin käännöksessä on ’tut buße’ katukaa ja englanninkielisissä kuningas Jaakon käännöksessä 1611 ’repent’ katukaa. Pohjoismaisiin (tanska, norja, ruotsi) Raamattuihin ’göra bättring’ muuttui viime vuosisadalla vähitellen ’omvända’-sanaksi, jota nykyisten suomennostenkin kääntyminen vastaa hyvin.
No, miten sitten vanhat käännökset ja alkukieli? Latinankielinen Vulgata ja sen seuraajat käyttävät sanoja ’paenitentiam agite’, joka kehottaa sekin katumaan. Kreikankielisten käsikirjoitusten sana taas on, kuten tunnettua, metanoia, jonka merkitys on kääntyä tai usein sanottu mielenmuutos. Jos saisin suomentaa evankeliumia, kirjoittaisin: ’muuttakaa mielenne’.
Toinen huomio. Mikä oli Johannes Kastajan pääsanoma? Kun hän saarnasi kansanjoukoille, jotka vaelsivat häntä kuuntelemaan, se oli kääntymisen julistus. Hän sanoi myös olevansa edelläkulkija, tien valmistaja. Mutta kohdattuaan Jeesuksen hänen tärkeimmiksi sanoikseen tuli: Katso Jumalan Karitsa.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 4
Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle KR 33/38
Jeesuksella oli siis ihan sama sanoma!
Metanoiaa Jeesuskin julisti. Kääntymistä. απο τοτε ηρξατο ο ιησους κηρυσσειν και λεγειν μετανοειτε ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων.
Teemu. Mistä käännytään ja mihin suuntaan? Pois synnin teosta ”parannuksen tekoon” Jeesuksen armon ja Hengen voiman ansiosta.
Voi sinua pappi, joka tunnet totuuden, mutta lähdet siunaamaan tai olet jopa valmis vihkimään synnissä elämisen. Lue Room. 1:32 ja 1:22-28. Rooman synnit rehottavat nyky-yhteiskunnassamme ja siksi tuon kirjeen ensimmäinen luku on meille opiksi sopivaa. Ihmisen siunaaminen yksilönä on eri asia, kuin synniksi kuvatun liiton. Maallisen lain kunnioitus ei saa olla perusteena, vaan Jumalan totuuden opettaminen hengellisessä työssä. Ketä pitää uskoa ja pelätä Jumalaa vai maallista valtaa?
Pappi käänny pois harhateiltäsi ja eksytyksestä seuraamaan totuutta!
Siunaaminen ei oikeastaan tarkoita minkään menneen tai olemassaolevan hyväksymistä, vaikka sana niin usein ymmärretäänkin. Se viittaa tulevaan. Se pyytää luottavaisesti Jumalan yhä eneneviä hyviä lahjoja.