Kuvassa Kamerunin luterilaisen kirkon uusi kansallinen piispa eli siis Suomen kirkon arkkipiispaa vastaava Jean Baïgele sekä avustava kansallinen piispa eli siis arkkipiispan varahenkilöksi valittu Garga Yaya Zizi Enock.
l’Evêque National, Mgr Dr Jean Baïguelé ja l’Eveque National Assistant Rev. Garga Yaya Zizi Enock valittiin virkaansa sunnuntaina 18.7.2021 Meigangassa pidetyssä kirkolliskokouksessa.
Kamerunin kirkossa koin yhteisöllisyyden voimaa. Ihmiiset kokoontuivat kirkkoon kokonaisina perheinä. Toisinaan lapsia oli jopa enemmän kuin aikuisia. Sikäläinen tunnelma oli suomalaisen saarnaajan kannalta kuin täällä kotimaassamme lasten tilaisuuksissa, missä vanhemmat ovat lastensa mukana. Yleensä kirkossa oli joka kerta joku kuoro esiintymässä. Isommissa useampiakin, esimerkiksi pyhäkoululaisten, nuorten ja naisten kuorot yhteisen kuoron ja toisinaan jopa erityiskuoron lisäksi. Kuoroja ei pidetty toisiaan vastaan kilpailevina vaan toinen toistaan tukevina ja täydentävinä lauluryhminä yhteisen jumalanpalveluksen rikastuttamiseksi.
SUNNUNTAI 25.7.2021
9. sunnuntai helluntaista
Totuus ja harha
Ensimmäinen lukukappale: Jer. 7:1-17
Jeremia kuului Jerusalemin temppelin papistoon. Jo hyvin nuorena hän sai kutsun profeetaksi. Siitä pitäen hänen tehtävänsä oli toimia Jumalan sanan julistajana koko kansalle. Jumalan sanaa hän ei pitänyt piilossa, vaan toi sen rohkeasti esille.
Tekstissämme hän terottaa ihmisten mieliin temppelin merkitystä koko elämän keskuksena. Temppelissä kohdataan Jumala. Jumala tulee koko elämän tärkeimmäksi sisällöksi. Hänen puhuttelunsa merkitsee elämän uudistusta. Näin temppelin varsinainen sydänääni pääsee puhuttelemaan ihmisten sydämiä. Pakanalliset menot on hylättävä ja Jumalan kunnioitus ja hänen palvontansa on saatava tulla kaiken keskukseksi. Tämä tuo elämälle siunauksen, joka kestää alati. Mutta jos tämä hylätään, niin silloin ihmiset joutuvat etäälle Jumalan rakkauden voimasta ja elämä joutuu turmioon.
Tätä puolta Jeremian puheesta voisi ilmaista sanoin: Hän julistaa, että temppelin on pysyttävänä temppelinä, pyhänä Jumalan kohtaamisen huoneena. Meidän Herramme palvonnan ja ylistyksen paikkana.
Jeremian julistuksessa tulee esille myös huoli huonompiosaisista kansanosista.
Leskillä ja orvoilla elämä oli vaikeaa tuon aikaisessa yhteiskunnassa. Jos nainen ei löytänyt uutta miestä, joka olisi turvannut hänen toimeentulonsa, niin nälkä oli useinkin säännöllinen tuttava tuollaisen perheen elämässä. Kerran eräs afrikkalainen julistaja sanoi, että kun hän lukee leskeksi jääneistä ihmisistä Raamatussa, niin hänelle tulee itku. Omassa lähipiirissään hän nykyaikana oli nähnyt jotain vastaavaa kuin mitä aikoinaan oli Raamatun aikaisessa maailmassa. Köyhillä leskillä ja orvoilla oli todella vaikeaa. Avustettavia suita oli lähistöllä enemmän kuin, mitä itsellä oli varaa ja voimia auttaa.
Jeremia puhuu myös vierasheimoisten sortamista vastaan.
Tämä hänen puheensa on nykyään ajankohtaisempi kuin milloinkaan aikaisemmin maailman historiassa.
”Maailmassa on 82,4 miljoonaa kotiseudultaan pakenemaan joutunutta. Heistä 26,4 miljoonaa on pakolaisia, 48 miljoonaa kotimaansa sisällä siirtymään joutuneita ja 4,1 miljoonaa turvapaikanhakijoita.” Näin kertoo meille Suomen Pakolaisapu.
Nuoren Jeremian julistuksessa siis tulee esille sanoma, jonka Vapahtajammekin toi esille lukuisia kertoja: Meidän on yli kaiken rakastettava Jumalaa ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Kohtaamme Herramme hänen pyhäkössään ja Herran huoneesta saamamme siunauksen varassa meitä varustetaan rakastamaan toinen toistamme ja siunaamaan toisia ihmisiä, olivatpa he sitten tulleet läheltä tai kauempaa.
Jokainen ihminen on Jumalan luoma. Siksi myös rakkautemme ulottukoon niin avaralle kuin meille itse kullekin elämässämme on aikaa ja voimia annettu.
Tässä lukukappaleemme kokonaan
Jer. 7:1–7
Jeremia sai Herralta tämän sanan:
”Mene Herran temppelin portille ja julista näin:
Kuulkaa Herran sana, kaikki te Juudan asukkaat, jotka käytte näistä porteista sisälle rukoilemaan Herraa!”
Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
”Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Älkää sortako vierasheimoisia, älkää orpoja älkääkä leskiä. Älkää surmatko syyttömiä tässä maassa. Älkää seuratko muita jumalia, sillä se on teille turmioksi. Jos tottelette minua, niin saatte asua tässä maassa, jonka annoin teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi.”
Tämä on mielenkiintoista: ”- Jos olisin fiksu ollut, olisin sinuakin kehottanut Ollin kanssa juttelemaan. Olli yhteistyössä puheenjohtajiston ja minun kanssa käy tarvittavat keskustelut, mikä on meidän yhteinen vastaus kysymyksiin.”
Merkitsee sitä, että jatkossa kaiken medialle tarjottavan informaation pureskelee yhdessä Olavi Voittonen (!), Matti Taskila, Viljo Juntunen, Olli Lohi ja Juha Kaarivaara. Ja ulostulon hoitaa aina Olli Lohi, Päivämiehen päätoimittaja.
Miksikähän näin?
Politiikka ei ole mun heiniä, niin Vennamoksi kun mua on lapsuudenperheessäni aina nimittettykin. Mutta eikös tuo homma kuulostakkin näin äkikseltään politiikalta…? Nyt Nokkamiehet eivät olekaan uuden linjauksen mukaan niitä, jotka antavat liikkeelle kasvot ulospäin, vaan sen tekee Päivämiehen päätoimittaja. Miksi ihmeessä? Siksikö, että ei ole hyväksi liikkeen säilymisen kannalta, jos Nokkamiehet menettävät jostakin syystä luottamuksen?
Se on sanottava uuden pääsihteerin hyväksi, että hän uskalsi käyttää omaa päätösvaltaa suostumalla haastatteluun 🙂 vaikka osoittikin hieman tottelemattomuutta saamilleen neuvoille. Minusta ei ole ollenkaan hyvä, että tunkkastaan johonkin pestiin ja sitten sidotaan kädet toimia siinä asianmukaisella tavalla.
Minutkin pyydettiin kerran vl-liikkeen sisarpiirin vetäjäksi ja sitten sanottiin, että minulta toivotaan hommassa asiallista linjaa ja hupailut pitäisi jättää vähän niin kuin Huitsin Nevadaan 😀 kysyin että miksi mua sitten pyydettiin koko hommaan 😀 No se siitä, kyllä me vähän hupailtiinkin 😀 se oli joo ihan kivaa kaikkinensa 🙂
Juhalta:
”- Perustarkoitus työlläni on tukea rauhanyhdistysten ja lähetystyön toimintaa, se on työni kärki ja ensisijainen painopiste. On vaarallista, jos siitä voimavarat syö joku muu.”
Mitä MUUTA kristillisen uskonyhteisön nokkamiehen julkisen esiintymisen pitäisi olla, kun Kristuksen lähetyskirjeenä toimiminen? Eikö siinä just olisi hyvä sauma lähetystyölle?
Ja millä tavalla on vaarallista, jos ei ehdi tarpeeksi tehdä rauhanyhdistysten ja lähetystyön toimintaa?
Vuokko Ilolan mukaan ”nyt Nokkamiehet eivät olekaan uuden linjauksen mukaan niitä, jotka antavat liikkeelle kasvot ulospäin vaan sen tekee Päivämiehen päätoimittaja.”
En erityisemmin tunne vl-liikkeen nokkimisjärjestystä, mutta eiköhän Päivämiehen päätoimittaja ole huipulla tai aivan sen tuntumassa..
Olisi parempi ensin katsoa ennenkuin aletaan tuomita. Olli Lohi vaikuttaa fiksulta kaverilta lausuntojensa perusteella, samoin Juha Kaarivaara.
No ei liikkeen jäsenet välttämättä edes tiedä Päivämiehen päätoimittajan nimeä, mutta pääsihteerin ja puheenjohtajan kyllä, eli on minusta ihan eri painoarvo sillä, mitä lehden toimittaja sanoo kuin puheenjohtaja tai pääsiheeri.
En mä ole mikään kenenkään fiksuutta arvostelemaan, koska omat aivokäytäväni ovat harvinaisen rajoittuneet, mutta ihmettelen noita järjestelyjä ja sitä miten tavallaan hankalaan asemaan minusta Kaarivaara asetetaan. Tulee semmonen olo, että on pomon nimi, mutta joku muu päättää kuiteski asioista. Näin selkokielisesti sanottuna.
Jämäkkää toimintaa SRK:lta.
Ulospäin näkyvien merkkien mukaan SRK on organisaationa täydellisessä kriisissä. Kukaan ei oikein uskalla enää edes viestiä ulospäin yhtään mitään. Johtajia vaihtuu solkenaan hyvion epäselvissä olosuhteissa. Ulospäin ei tiedoteta mitään. Vastuunkantajia ei enää löydy mistään. Kukaan ei uskalla sanoa enää mitään. Meno on kuin Moskovassa tai Pjongjanissa. MIlloin mikäkin johtajantekele nakataan pellolle.
Neuvoni onkin: lopettakaa koko korruptoitunut SRK. Sen katu-uskottavuus on jo kulunut loppuun. Tavallisen uskovaisen kaduntallaajan uskonelämä ei siitä kärsi, pikemminkin hyötyy. Saadaan uskomiseenkin vapaus ja omakohtainen vastuu.
SRK on varmaan kriisissä mutta eiköhän anneta Kaarivaaralle työrauha. Ei varmaan ollut suurta tunkua tuohon virkaan. Eikös kesällä ole aina näitä SRKn kokouksia joissa valitaan uudet (yleensä toki samat vanhat) edustajat? Voisi kuvitella, että Kaarivaara hoitaa virkaansa (ainakin) siihen asti. Oli miten oli, viisautta uudelle pääsihteerille!
Tietty Kaarivaaralle työrauha, antaisivat sen myös SRK:n miehet eivätkä sitoisi hänen käsiään. Muistan Juhan nuoruudestani hyvin ja mukavampaa ja sympaattisempaa kaveria saa hakea. Tosin niitä löytyy kyllä vl-liikkeestä enempikin, mutta miten kummassa ne pysyvät julkisuudelta niin piilossa…?
Voisikohan Kaarivaaran sanomisen muotoilla uudelleen niin että ”jos olisin ollut nero niin olisin jättäytynyt koko hommasta mutta jos olisin ollut vain fiksu niin olisin ohjannut sinut Ollin puheille”?
Taitaa Kaarivaara tuntea saman sanonnan kuin minäkin, jos on korviaan myöden kusessa niin kannattaa pitää turpa kiinni. Edeltäjät ja osin vieläkin johdossa olevat ovat keittäneet sellaisen sopan että sen selvittämiseen menee varmasti vuorokaudesta 25h jos nukkumisaika lasketaan teholliseksi työajaksi ja tietojen prosessoinniksi. Ja tuo 25h siksi että meinaa vuorokaudesta loppua tunnit kesken. Tuohon hommaan tarvittaisiin todella fiksua porukkaa luovimaan sen läpi mutta taitaa tulla se ongelma että sama fiksuus, jota tarvittaisiin työn tekemiseen, sanoo jo ennalta että älä koske koko juttuun. Toivottavasti nyt löytyi fiksu joka saa työrauhan ja osaa pikkuhiljalteen alkaa kasata vahinkoja kuntoon sikäli kun niitä enää saa.
Tänään ilmestyvä Rauhan tervehdys uutisoi liikkeestä seuraavasti:
http://www.rauhantervehdys.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00011248
Olavi Voittosen käsitykset ovat mielestäni aika kaukana todellisuudesta:
”Vanhoillislestadiolaisten puheenjohtajan Olavi Voittosen näkemyksen mukaan liike ei ole kokemassa laajaa murrosta, vaikka ”jotkut vaativat muutosta liikkeen opillisiinkin kysymyksiin”.
– Jumalan sanasta nousevat uskon ja elämän käsitykset tulevat säilymään muuttumattomina.
Voittosen mielestä liikkeen piiristä julkisuuteen nousseet eriävät mielipiteet vanhoillislestadiolaisuuden opista puhuvat omaa kieltään kommentoijista.
– Jos olen havainnut oikein, eräät henkilöt ovat vanhoillislestadiolaisuudelle vieraine elämänkäsityksineen jättämässä liikkeen.
Voittonen ei pidä keskustelua kuitenkaan uhkana liikkeelle.
– Uskon, että nyt käytävä keskustelu muodostuu perimmältään siunaukseksi. Sen myötä jokainen vanhoillislestadiolainen joutuu selvittämään itselleen, miten uskoo ja elää.”
Olen samaa mieltä vain viimeisestä lauseesta Olavin kanssa. Tosin lopputulos uskon omakohtaistumisesta taitaa olla eri kuin Olavi toivoo.
Summa summarum: Kun mikään ei saa muuttua, niin ei uuden pääsihteerinkään vaihdos mitään auta. Ainakaan niin kauan kuin Olavi saa määrätä julkisuudessa liikkeen virallista linjaa.
Salomäen kommentit Timon linkittämässä Rauhan Tervehdyksessä ovat fiksuja, samoin pääosin rovasti Voittosen.
Voittonen tosin lausuu: ”Jumalan sanasta nousevat uskon ja elämän käsitykset tulevat säilymään muuttumattomina.”
Jep. Mutta ongelma on tietysti se, että näitä ”Jumalan sanasta nousevia uskon ja elämän käsittyksiä” voi sieltä Raamatusta asianmukaisesti ja oikein poimia ainoastaan Pyhällä Hengellä läpivalaistunut ihminen, joka sosiologisesti mitä ilmeisimmin useimmiten löytyy vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen patriarkaalisen valtarakenteen yläpäästä, liikkeen establishmentista.
Tietysti tämä Sola scriptura-muotoperiaate on yleisemminkin koko luterilaisuuden keskeinen ongelma. Joskus tulee mieleen kuinka oikeassa ehkä edesmennyt dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen aikoinaan oli sanoessaan: ”Sola scriptura on mahdoton. Ensin oli traditio, ensin oli kirkko…”. Teinonen tekikin asiasta henkilökohtaisesti loogiset johtopäätökset.
Olen miettinyt sitä Jeesuksen vertausta yhdestä kadonneesta lampaasta, Hyväpaimen siirtyy ”omalta mukavuusalueelta” koluamaan yön pimeyteen etsien pensaikoista, kivikoista, jyrkänteiltä sitä raukkaa. Vanha testamentti puhuu pahoista paimenista jotka vähän välittävät laumastaan.
Vaikka en usko kokonaan että tätä voisi liittää vl. kaikkiin julistajiin ja vastuussa oleviin, niin jotain voisi viimeaikaiset reaktiot heijastaa tuohon Jeesuksen vertaukseen, välitetäänkö todella uskovistaan vai ajatellanko, että olipa hyvä kun heistä päästiin.