Jos Jumala on kaikkivaltias, luoduilleen pelkästään hyvää tahtova ja heitä syvästi rakastava Taivaan isä, niin miten on mahdollista, että maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa?
Varhaisimman tunnetun, pahan ongelman muotoilun esittivät antiikin epikurolaiset. Lactantius kuvasi argumentin seuraavasti:
”Jumala joko haluaa poistaa pahat asiat mutta ei pysty tähän, tai pystyy mutta ei halua, tai ei halua eikä pysty, tai sekä haluaa että pystyy. Jos hän haluaa mutta ei pysty, silloin hän on heikko – eikä tämä päde jumaliin. Jos hän pystyy mutta ei halua, silloin hän on pahansuopa – mikä on yhtä vierasta jumalan luonnolle. Jos hän ei halua eikä pysty, hän on sekä pahansuopa että heikko, eikä näin ollen jumala. Jos hän haluaa ja pystyy, joka ainoastaan on jumalalle sopivaa, mistä kaikki pahat asiat tulevat tai miksi hän ei poista niitä?” (Wikipedia)
Teologit ovat yrittäneet keksiä pahan ongelmalle päteviä selityksiä vuosisatojen ajan. On yritetty luistella ongelmasta eroon selittämällä, että pitäisi ennemminkin kysyä, miksi me ihmiset sallimme pahan tapahtua. ”Jumala on kyllä hyvä ja kaikkivaltias, mutta hän on antanut meille ihmisille vapaan tahdon ja tämän seurauksena me sitten hairahdumme tekemään pahoja asioita.” Toinen tapa selittää pahaa maailmassa on, että sillä, mikä ihmisistä näyttää pahalta on kuitenkin joku suurempi ja kauaskantoisempi tarkoitus, jota ihminen ei voi ymmärtää. ”Tutkimattomat ovat Herran tiet”.
Pahuutta on kahta lajia: pahoiksi ihmisiksi miellettyjen ihmisten pahoiksi mielletyt teot ja erilaiset luonnonkatastrofit. Ihmisten julmuus saa monesti meidät miettimään, miten on yleensä mahdollista, että ihminen voi syyllistyä massamurhiin tai ovatko pedofiilit ihmisiä lainkaan. Tuollaiset teot herättävät meissä jyrkän moraalisen paheksunnan ja halun rangaista moisista teoista ankarimman mukaan. Jos ihmisen pahat teot johtuvat vapaasta tahdosta, niin miksi Jumala antoi ihmisille vapaan tahdon? Miksi hän ei samalla antanut meille täydellistä järkeä ja kykyä hyvyyteen?
Luonnonkatastrofit taas panevat kysymään, miksi Jumala sallii ne, jos on hyvä? Joulukuussa 2004 tsunami surmasi Intian valtameren alueella yli 230 000 ihmistä. Helsingin piispa Eero Huovinen kysyi tuolloin TV-kameroiden edessä, miten voi olla mahdollista, että Jumala salli tsunamin? Kysymys oli monille Jumalaan uskoville vaikea paikka. He eivät voineet liittää tapahtumaa pelkästään vain mekaanisten luonnontapahtumien joukkoon, joita nyt vain sattuu, koska jos kerran on olemassa kaikkivaltias luoja ja ylin kaitsija, niin eihän tsunami tietenkään voinut syntyä vastoin hänen tahtoaan, Jumalan kykenemättä sitä estämään. Miksi Jumala salli tsunamin tapahtua?
Jumalan kaikkivaltiudesta pidetään kiinni kynsin hampain ja mieluummin vaikka uhrataan hänen hyvyytensä. Ihmisestä riippumattomat eläinten kärsimykset ja erilaiset luonnonkatastrofit eivät ole kenenkään syytä, eivätkä aiheudu ihmisen vapaasta tahdosta. Miksi Jumala sallii ne? Luonto on usein julma. Jos se on Jumalan luoma ja sen julmuus hänen tahtonsa, niin Jumala ei selvästikään ole – jos yleensä on olemassa – ainakaan kovin hyväntahtoinen Taivaan isä.
Kaikki teodikean ongelman selitysyritykset ovat juuri niin kehnoja kuin miltä kuulostavat.
Kiva, kun Kimmo pitää yllä kristinoppiin liittyviä kysymyksiä. Kysyvä ei tieltä eksy, ainakaan kun ensin löytää sen tien.
Salme, ihmisten laatimien oppien epäjohdonmukasuuksien osoittaminen ei ole Jumalan yläpuolelle asettumista. Eli teit varsin tavanomaisen olkinuken asiassa sekoittaessasi tahallasi tai tahattomasti kaksi eri objektia.
Ja se jäi sinultakin Salme vastaamatta että miten hyvästä enkelistä saattoi tulla paha täydellisen hyvässä maailmassa.
Seppo,
yllä oleva on sinun tavanomainen tulkintasi toisen, kanssasi eri mieltä, olevan kommentista. Ei siinä mitään.
En ole lukenut läheskään kaikkia kommentteja, joten voi olla, että olet kysynyt jotain, mihin en ole vastannut. Mutta sekin sallittakoon.
Salme, jokainen ketjua seurannut näkee ettei kyseessä ole ollut Jumalan yläpuolelle asettuminen vaan erään teologisen opillisen ongelman, joka ilmene ns. Teodokian ongelmana, käsitteleminen ja siitä nousevaan kysymykseen vastaminen tai pikemminkin yritykset vastata. Kysymys sisältyy siis jo ketjun otsikkoon, joka ei ole minun antamani.
Luther sanoi jossain jotensakin näin (vapaasti ulkomuistista): Ihminen haluaa tutkia Jumalasta juuri sitä, mitä Jumala ei ole itsestään paljastanut, mutta ei sitä, minkä Jumala on itsestään ilmoittanut, joka on Kristus (Jumalan Rakkaus ihmistä kohtaan)
Ihmisen tulisi nähdä Jumalan teot vain Kristuksen Rakkauden kautta, sillä Hän uhrasi oman Poikansa, että me saisimme elämän Hänen kauttaan.
Ismo: ”Hän uhrasi oman Poikansa, että me saisimme elämän Hänen kauttaan.”
Sitäkään en ymmärrä, miksi hänen piti oma poikansa tapattaa. Olisihan hän nyt toki kaikkivaltiaana voinut homman hoitaa siistimminkin, jos olisi halunnut – ilman turhaa verenvuodatusta.
Vai eikö muka olisi voinut?
Siinäpä se hulluus juuri onkin. Ehkäpä Jumalan piti uhrata Poikansa sovittaakseen sinut ja minut. Ehkä, meidän synti on sitä luokkaa, että se vaati Jumalalta kaiken Rakkauden.
Me olimme jossain esi-isiemme perimässä, kun Jumala jo sovitti meidät itsensä kanssa… Ei kysynyt meiltä mitään, vaan niinkuin isä, joka Rakastaa lapsiaan, tekee sen mitä lasten edestä vaaditaan… Jumala lähetti oman Poikansa, meille sovitukseksi, että me saisimme iankaikkisen elämän.