Kumpi on hyödyllisempää toimittajalle? Tai ylipäätään? Teologian opiskelija voi tulla vihityksi papiksi, mutta uskontotieteilijää kirkko karsastaa. Ainakin mikäli asianomainen havittelee pappisvihkimystä.
Uskontotiede kun ei ole varsinaisesti kirkollinen oppiaine.
Kirkossa jopa toisinaan väitetään, että kristinusko ei ole uskonto samassa merkityksessä kuin muut uskonnot. ”Kristinusko ei ole uskontoa vaan elämää”, kuuluu tuttu fraasi.
Uskonnosta tietäville luulisi olevan käyttöä yhä moniarvoisemmaksi ja -uskontoisemmaksi muuttuvassa Suomessa. Yksi paikka, jossa uskontotieteilijöitä varmasti kaivataan, on media.
Toimittajan pää- tai sivuaineeksi uskontotiede on mitä sopivin.
Lue mitä vapaa toimittaja Tuija Pyhäranta kirjoittaa aiheesta
”Toimittajilla ei ole kykyä tunnistaa uskontoa siellä, missä sillä on merkitystä, ja toisaalta uskonnon merkitys nähdään korostuneena siellä, missä se saattaa olla melko pinnallinen.”
Ei ole mitään takuuta siitä,että ns.masoreetit,jotka vokalisoivat tektit ja jäsentelivät sen, tekivät työnsä virheettömästi, ja päinvastoin he itse antoivat ymmärtää vokalisoinensa harhautavasti,jotta heidän helmensä eivät joutuisi sioille. He sanoivat ” lue näin, älä lue näin.”
Seppo
Mielestäni annat virheellisen mielikuvan heidän työstään ketiiv ja qere lukutapojen välillä eli sen välillä miten oli kirjoitettu ja miten piti lukea. Olet lukenut oikean lauseen, mutta tulkinnt sen väärin. Erot eivät johtuneet halusta harhauttaa, vaan osaltaan siitä, että jo ennen heitä oli syntynyt tekstikriittinen perinne, joka edellytti toisenlaista lukutapaa, kuin mitä tekstiin kirjoitetut konsonantit olisivat ilmoittaneet.
Konsonantteja ei lähdetty muuttamaan, koska ei haluttu avata mahdollisuutta noiden perusteltujen kohtien muuttamisen mukana avata ovia virheellisten ja mielivaltaisten muutosten tekemiseen.
Toinen syy oli teologinen. Esimerkiksi ei haluttu lausua Jumalan pyhää nimeä ääneen. Yhteen aikaan vain ylipappi sai sen tehdä kerran vuodessa. Tämä johtui siitä ettei haluttu lausua turhaan Herran nimeä. Niinpä Jahwe nimen sijaan lausuttiin sana adonaj, Herra, tai kuten minä teen L-koodeksin mukaisesti vokalisoiduissa tekstilaitoksissa, shema, arameankielinen määrätyllä artikkelilla varustettu sana ”Nimi”, ”The Name”, joka siis olisi asiakäännöksen mukaisesti ”Pyhä Nimi”.
Vokalisointi tehtiin tuon toisen, lausuttavan sanan vokaalien mukaan. Adonai nimen kohdalla viellä muutettiin sanan lyhimmän vokaalin väriä ettei adonaj sanan vokaalein merkittyä sanaa vahingossakaan voitaisi lausua Jahweksi.
Tätä ei tehty harhauttamiseksi vaan jotta voitiin välttää Pyhän Nimen väärää käyttöä. Kyseessä siis oli Jumalan nimen kunnioitus.
Esimerkiksi Kuningas Jaakon englanninkielisen käännöksen Herran nimi Jehova on peräisin siitä, että eurooppalaiset eivät olleet ymmärtäneet ketiiv ja Qere, kirjoitettu eli siis konsonantit ja luettu eli siis vokaalimerkkien tehtävää, vaan lukivat nuo kaksi järjestelmää yhteen sekottaen ja tulos oli nimimuoto eli sana, jota ei hepreassa ollut ollut.
Kriittisessä tutkimuksessa saatetaan tarpeen mukaan tuoda esiin erilaisia tulkintoja kuin masoreeteilla oli. Tutkija voi tekstin konsonanttien perusteella luoda rekonstruktion mahdollisesta toisenlaisesta lukutavasta ja tehdä päätelmiä että näin päästäisiin ehkä lähemmäksi tekstin alkuperäistä ajatusta.
Tällöinkään ei ole kysymys minkäänlaisesta masoreettien työn moittimisesta vaan siitä että halutaan tuoda esiin heidän tulkintaansa parempi vaihtoehto, jonka katsotaan paremmin vastaavan tekstin alkuperäistä tarkoitusperää.
Matias,kiroitat taas muille, et minulle. Tiedät hyvin että tunnen tuonJHVH-adonai yhteyden. Luot väärää asian vesittävää vaikutelmaa. Eivät masoreetien tarkoittamat vaihtoehtoiset lukutavat tuohon kaikkien tuntemaan JHVH:n vokalisoinnin tarkoituksellisuuten tyhjene. Kyse on siitä, että jo Genesiksen ensimmäinen lause voidaan eri tavoin vokalisoiden ja jäsentäen lukea ja aivanmielekkäästi ja kieliopilisesti oikein monin monin eri tavoin:
Be-reshit bara elohjim et ha shamajim ve et ha arets.
Alkulauseen ’jumala’ elohjim tarkoittaa sanatarkasti ’elävät voimat’ ja be-reshit on käännettävissä alussa tai päässä tai ensimmäisessä tai alun kautta, pään kautta tai ensimmäisen kautta. Tämä verbi bara/luoda merkitsee kuitenkin lähinnä lihoa, esiinvetää, irtileikata tai veistää. Merkityksen luoda – se on saanut varsin myöhään lähinnä kääntäjien omasta toimesta. Nyt tämä Genesiksen 1. lause voidaankin kääntää lähes 10:llä eri tavalla, josta jokainen voi olla ’oikea’ sillä alun perin ilman sana- ja lausevälejä yhteen kirjoitetun konsonanttijonon varmaa merkitystä ei tiedä enää kukaan. Mm. seuraava käännös voi olla mahdollinen: Esiin vedettiin kuusi, esiin vedettiin liikkuvat voimat, tulivedet ja tämä maa. Bereshit voidaan näet myös lukea
Bra shit esiinvedettiin kuusi.
Mutta sana bereshit voidaan lukea myös synnytettiin 6, siis numero 6 eli kuutio. Näin siksi, että kuutio oli heprealaisille kosmoksen symboli!
Seppo
Useimmissa kielissä monilla sanoilla on useammanlaisia käyttöjä. Jo alkeellinen kielten opiskelu riittää tämän toteamiseen.
Mielekän työskentely tekstin parissa ei kuitenkaan merkitse sitä, että sen sanojen merkityskentän jokaista ulottuvuutta yritetään väkisin vängätä esiin, vaan oleellista on tuoda näkyviin ainoastaan kyseiseen tekstiin mahdolliset vaihtoehdot ja niistäkin pyrkiä löytämään yhteyteen parhaiten soveltuva merkitys.
On muistettava tarkkuusammunnan periaate. Aseella voi ampua moneenkin suuntaan. Sitä ei aseen rakenne estä. Mutta ainoa mielekäs suunta on ampua taulun keskelle. Kaikki sinänsä mahdolliset muut suunnat ovat huteja.
Siinä on vaan se Matias,että pitää tietää mikä on taulun keskus ja sitähän ei
Genesiksen 1 lauseestakaan varmasti tiedä enää kukaan. Sitäpaitsi kuten on osoitettu, Genesiskin on kirjoiettu moneen eri merkitystasoon (mm astronomiseen ja aritmeettiseen ja gematriseen) ja siinä on silloin monta taulua yhtaikaa. Et voi ampua niihin kaikkiin, jos sinulla on vain yksi ’oikeaoppinen’ nuoli.
Seppo
Otanpa kertomuksen muodossa.
Olipa muuan laivan matkustaja, joka kysyi kapteenilta: Tunnetteko kaikki tämän saariston karikot voidaksenne ohjata laivan turvallista reittiä.
Kapteeni vastasi: En tunnu kaikkia karikkoja, mutta tunnen oikean ja turvallisen reitin.
Kuvitelmat kaiken maailman eri tason merkityksistä saavat jäädä täysin omaan arvoonsa ilman sen suurempaa merkitystä. Oleellista Raamatun ymmärtämiselle on sen selväsanainen merkitys ja siitä tehtävät johtopäätökset.
Olen kerran pitänyt viikon seminaarin Raamatun alun sanoista. Sen ensimmäisen päivän aiheena oli sana ”Alussa”, בְּרֵאשִׁ֖ית , bə-rê-šîṯ. En kuitenkaan halunnut tuossakaan tuhlata aikaani kaiken maailman jaarituksiin, vaan keskityin nimenomaan Jumala-keskeisesti ja Kristus-keskeisesti, tuoden esiin tuon sanan vaikutushistorian Uuden testamentin eri yhteyksissä. Tuo aineisto on valtava.
Sen jälkeen julkaisin vielä kahdeksansivuisen tiivistelmän tuon päivän annista luther-läsaren lehteen.
Joten Seppo hyvä
Tiedän, että olet lukenut paljon ja että sinulla myös on melkoinen kirjasto kotona. Meidän paljon lukeneiden erityisenä kilvoittelun aiheena on se, että maltamme pysyä keskeisissä ja merkittävissä näkökohdissa, niin ettemme hajoita esityksiämme keskeisen sanoman kannalta epäoleellisille poluille.
Minun merikortissani,Matias hyvä, on vaan ko. karit ilmeisesti eri kohdissa ja kumma kyllä laivani pohja ei ole toistaiseksi saanut naarmuja…
”Kuvitelmat kaiken maailman eri tason merkityksistä saavat jäädä täysin omaan arvoonsa ilman sen suurempaa merkitystä.”
Siis sinun mielestäsi tekstien monitasoisuudet joihin viittaavat sekä Ut:n kirjoittajat että rabbit että Jeesus vain kuvitelevat. Sanoisin tuota ylimielisyydeksi. No esim. Filon aleksandrilaainen, Justinianus, Tertullianus ja Origenes eivät olleet tätä mieltä .
“Alussa”, בְּרֵאשִׁ֖ית , bə-rê-šîṯ.
Niinpä ja ehkä näinpä:
Be-reshit bara elohjim et ha’shamajim ve’et ha arets.
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan ja maa oli autio ja tyhjä.
Tämä perin perinteinen käännös ei siis ole ainoa mahdollinen.
Elohjim on esimerkiksi monikossa, bara ei merkisekään välttämättä ’luoda tyhjästä’ ja Luojaksi perinteisesti käsitetty elohjim saataakin olla lausessa objekti eikä subjekti.
Voi siis myös hyvin kysyä, miksi yo. lauseen ja koko Raamatun ensimmäinen kanonisoitu kirjainryhmä בְּרֵאשִׁ֖ית (alussa) on feminiinin pluraalissa ja siinäkin virheellisesti; vokalisointi ennen monikon feminiinin päätettä
ת on hirag kun sen pitäisi feminiinissä olle holam. Tai sitten maskuliinin monikon päätteen (רֵאשִׁ֖=pää, alku=mask.) pitäisi olla maskuliini.
Jotkut rabit lukevatkin sanan bereshit: bara shit eli esiinvedettiin kuusi ja jatkon bara elohjim: esiinvedettiin ’elävää voimaa’. Ei ole kieliopillisia esteitä, etteikö elohjim voisi olla olisi lauseessa objekti.
Tämä elohjim kääntyy kirjaimellisesti ’elävät voimat’ (al hajim) ja be-reshit alussa tai päässä tai ensimmäisessä tai alun kautta, pään kautta tai ensimmäisen kautta. Verbi bara merkitseekin lähinnä lihoa, esiinvetää, irtileikata tai veistää, luoda – merkityksen se on saanut varsin myöhään lähinnä kääntäjien omasta toimesta. Reshit ei merkitse esikoista, heprean esikoinen on bekor. Voi kysyä, miksi rosh-sanassa feminiinisen monikon päätteen – it? No päätteen kansa muodostetaan molempisukuisia adjektiiveja, mutta ensimmäinen ei ole adjektiivi vaan järjestysluku. Sinänänsä ko. Genesiksen 1. lause voidaan kääntää lähes 10:llä eri tavalla, josta jokainen voi olla ’oikea’ sillä alun perin ilman sana ja lausevälejä yhteen kirjoitetun konsonanttijonon varmaa merkitystä ei tiedä enää kukaan. Mm, seuraava käännös voi olla mahdollinen:
Esiin vedettiin kuusi, esiin vedettiin liikkuvat voimat, tulivedet ja tämä maa.
Bereshit voidaan näet myös lukea bra shit= esiin vedettiin kuusi.
Mutta sana bereshit voidaan lukea myös bra shit (synnytettiin 6, numero 6 eli kuutio oli kosmoksen symboli!) Mihin ensimmäinen viittaa riippuu tietysti kontekstista. Järjestysluku ensimmäinen voidaan tietysti liittää mihin ilmiöön tai asiaan hyvänsä! Genesis 1. lauseen kontekstissa ei ole mitään, mikä viittaisi juuri keerygman Jeesukseen tai kolminaisuuteen, mitkä kritilliset fundamentalisti katsovat sisältyvän sanoihin bereshit ja elohjim, joten he lukevat niihin vain raskaasti spekulatiivisen uskontulkintansa.
Kokonaan toinen asia on, että Genesis 1 sisältää myös esoteerisen aritmeettis-geometrisen rakenteen, jota on selvästi kreikkalais-juutalaisten kabbalistien (gnostikkojen) toimesta hyödynnetty, kun vastaavaa rakennetta on sovellettu mestarirakentaja- eli esoteeriseen gematris-geometriseen Kristus-malliin, jossa kuutio ja sen diagonaalin eräs kulmaluku 37 näyttelee hyvinkin suurta roolia.
Eikö koska pujahda Matias mieleesi, että perinteinen yksioikoinen Dogma on voinut jo alusta asti purjehtia väärään suuntaan ja jättää monet oikean reittinsä kauneimmat maisemat katsomatta?
Matias,
Joudun vastaamaan sinun kommentiisi
07.12.2020 02:46, vain pätkissä, ehkä tämän lisäksi vielä kaksi. Olisinhan voinut jättää tekstisi tänne ja siten ollut luettavissa ja todettavissa todenperäisyydet. Kuitenkin poikkeat itse asiasta, kuten Hieronymuksen Raamattu Trentosta. Eli laitoit viitteen laitokseen, jonka alkuperän seikkaperäisesti selvitin sinulle. Eli liittyi tiiviisti asiaan. Totesit vain ne paljoksi puheeksi ja ”detaljeiksi”. Olen sitä mieltä, ette lue kunnolla, kuin omat kirjoitelmasi. Siksi jatkan ja keskityn eri väittämiisi, asian ulkopuolisiinkin.
Raamattu on selkeä, mutta selkeytyy vain uskon ‘entsyymillä’, vt. Hebr 4:2. Kun uskon-entsyymiä, mikä tarkoitta hengellisen ravinnon sulattamis- / sulautumiskykyä ei ole, se Raamatun mukaan johtuu Jeesuksen/ Pyhän Hengen/ Jumalan ulkopuolelle eristämisestä.
Uskovakin voi estää tai paremminkin vastustaa Jumalan puuttumista, eli vaikuttamista Raamatun sanan sulautumista.
Kuitenkin kun riittävän kauan korvaa Jeesuksen mukanaolon, esimerkiksi Trenton päätöksillä, kirkon itseymmärryksellä, tunnustuskirja-talmudeilla, ollaan kapinassa Itse Jumalaa vastaan, vt.Apt.5:
39 “mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.” Eli nk. laitoskirkko, muotojumalisuus, halusi tuhota Jeesuksen seuraajat. Eli Jumalan Seurakunnalla on ollut vastustajana vuosituhansien mittainen “jatkumo”. Trento julistautui sellaiseksi.
Latinan kieli ei ole minun kohdistukseni ja uskoisin sen seikan huomaamisen olevan riittävän merkittävä havaittavaksesi. Textus reseptus on kreikaksi ja se on ollut erinomaisen hyvä testityökalu, kun Kirjoituksia on käännetty eri kielille. 1800-luvun loppupuolella englantilaiset papit, Westtcot ja Hort kirjoittivat uuden alkutekstin keirkaksi, ja laativat nk. “tekstikritiikin”, millä voitaisiin kaikki Kirjoitusten oikeellisuus, kuten muotokin, määritellä. Ne, jotka siihen viittaavat, ovat yleensä ulkopuolella uskon vaikutuksen, jonka Jeesus vaikuttaa. Tämän olen käytännössä testannut Suomalaisessa kirjoittelussakin, keskustelemalla ao. kanssa, jos ovat siihen alentuneet.
Latinaksikin voi kirjoittaa oikein, mutta on muistettava, että se on sitten Hieronymksen kirjoittelun muuttunut ei verbaaliseksi, eikä kielenä edusta alkuperäisyyttä. Toisin on kreikka, hebrea ja aramea. Nämä kolme kieltä on minun seurakuntayhteydessäni äidinkieli muutamalle. Eli lukutavat, sanoiksi pätkiminen ja vokaalit ei ole ollut ongelma, niinkuin se ei koskaan ole ollut. Mutta jos ei ymmärrä sitä, että “siinä, mitä teille kirjoitamme, ei ole muuta kuin mitä on luettavissa ..”, KJV: 2.Kor. 1:
13 For we write none other things unto you, than what ye read or acknowledge (hyvin tiedätte, kr. epiginosko); and I trust ye shall acknowledge even to the end;
14 As also ye have acknowledged us in part, that we are your rejoicing, even as ye also are ours in the day of the Lord Jesus.
Laitoin tämän KJV:n mukaan, mikä kääntää ‘epiginosko’-sanan oikein. RKK ja sakramentalisit kääntävät sen “ymmärtää”, mikä korreloi inhimillisen, kirkollisen “itseymmärryksen” (magistero della chiesa) kanssa.
Eli kaikki symposiumit, talmudit, tunnustuskirja jne., tukevat Kirjoituksia turhentavia tulkintoja. Näin syntyy tuhansien kilometrien ja kirjojen kokoisia kirjastoja. Näiden kirjastojen, tulkintojen, jälkitotuuksien, käsittely edellyttää vähintään TM tutkintoa ja “hovin” kumppanuutta, jonka Mooses ja Jeesus pitivät arvottomana.
Reijo
Puhe ”laitoskirkosta” on vasta runsaan sata vuotta vanha ilmaus, jonka taustalla on eräiden saksalaisten idealistien mielikuvasta alkukirkosta eräänlaisena hurmoksellisena ja armolahjojen ohjaamana joukkona ilman ”laitoskirkon” organisaatiota. Kuvittelu Jumalan Hengen johtamasta ja ulkonaisesta organisaatiosta olemuksiltaan vastakohtaisina ei ole sitä vanhempi ilmiö. Se oli eräänlainen 1880 luvulla syntyneen individualismin vähää aikaisemmin syntyneen liberalismin heijastus hengelliseen elämään.
Sen sijaan historialliset asiakirjat osoittavat että alkukirkko on ollut erittäin tarkoin organisoitu yhteisö, kuten tuon ajan muutkin juutalaisuuden keskuudessa vaikuttaneet yhteisöt. Esim. Qumranin yhteisössä yhdessä oltaessa kukaan nuorempi ei saanut lausua ainuttakaan sanaa ilman, että joukon vanhin antoi siihen lupaa. Samoin apostolisilla isillä on maininta, että kirkon yhteisissä menoissa sai esiintyä vain sellainen, joille piispa antoi siihen luvan, eli pappisvihkimys oli tuolloin välttämätön edellytys seurakunnan yhteisissä jumalanpalveluksissa, kuten myös synagogan puolella rabbiksi vihkimys on välttämätöntä voidakseen opettaa ja toimia liturgina sekä hoitaa muitakin rabbin tehtäviä. Rabbiksi pääsi vasta 30 vuoden ikäisenä. Näin Vapahtajammekaan ei aloittanut julkista rabbin tointaan, synagissa saarnaamista ennen tuota ikää.
Uudessa testamentissa on monta kertaa maininta siitä, että meidän pitää tunnustaa uskomme. Tunnustuskirjat ja muut julkaisut ovat juuri tuollaisia julkisia tunnustuksia, joissa kokonaisena yhteisönä tuomme esiin uskomme perusteet: Tunnustaudumme Jeesukseen. Siksi myös tuomme rohkeasti esille toivomme Jumalan antamaan tulevaisuuteen.
Teemme tämän kokonaisena yhteisönä, Jumalan kansana, kyriake ekklesia, kirkkona.
.
Hebrealaiskirje:
3:1 Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
4:14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
10:23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
Yksi näkökohta on huomattava. Islamissa vain alkukielinen teksti on Koraani. Kaikki käännökset ovat vain pelkkää selitystä. Tämä on vain määrättyihin sanoihin ja sanamuotoihin kiinni lukittu pyhän kirjan oikean muodon takeena heidän uskossaan.
Sen sijaan kirkon opetuksessa jokainen käännöskin on täysi Raamattu. Helluntain kieli-ihmeen sanoma on, että Jumalan sana saarnataan kunkin omalla kielellä. Mahdolilsimman selkeästi ja mahdollisimman monen ihmisen ädiinkielellä.
Tässä on koko Pyhän Kirjan oemuksessa suuri periaatteellinen ero.
Jotta vältämmme mielivaltaa opin käsitysten muotoilussa, niin perinteisissä kirkoisa tehdään virallinen päätös, mitkä käännökset ovat julkisessa käytössä, niin meidänkin kirkkomme kirkolliskokouksessa ja samoin katolisessa kirkossa jo aikoinaan Trenton kokouksessa, jota sitten paavin myöhemmillä oheilla on ajankohtaistettu parempien tekstilaitosten tullessa käytettäviksi.
Juuttumatta liian pitkiin jaaritteluihin, tässä pieni nåyte muutamasta kielestä ja niille tehdystä
käännöstyöstä.
Meillä oli Kamerunissa 281 eri kieltä sieltä lähtiessämme. Näistä ainakin osia Raamatusta oli käännetty noin puolelle sadalle kielelle. Tässä pieni vertailu muutaman kielen välilä yhdestä tekstistä:
https://www.roto.nu/doku.php/text006
Lopuksi
Kiitos Tuomas erittäin hyvästä blogistasi ja valtavan suuret kiitokset hyvästä työstäsi Jumalan sanan ajankohtaisen käännöksen valmistuksessa.!
Jos mitään erityisen tärkeää ei enää ilmaannu, niin omalta puoleltani lopetan tähän.
Kiitos Tuomas ja Jumalan siunausta sinulle myös eteenkinpäin elämssäsi!
Mutta Matias,
huomasitko, että kerroin, että joudun vastaamaan osissa. Syy tähän on, että ”norsu”, vaikka on suuri, tulisi syötyä.
Olen vasta menossa ”pilviin nousseeseen” Hieronymuksen laitoksen alkuun. Itse sanoit sen olleen Trenton kahden tai itseasiassa kolme paavin ex-cattedra-päätöksen tulos. Eli Tuomaksen kiittely on varmaan paikallaan, mutta esitinkin hänelle, josko tällä palstalla olisi ”tilaa” siihen mitä puoleltani tuleman pitää.
Matias, jos sinua ’hirvittää’ keskustella’ tästä julkisesti olen valmis yksityiseen kirjoitteluun ja jopa sanalliseen keskusteluun: begra1@hotmail.com.