Joitakin ajatuksia tulee mieleen, kun silmäilin artikkelia T Junkkaalaa sivuten. En tietenkään voi kommentoida muuta, koska en ole ollut mukana. Tavallisen uskovan tilannetta verrattaessa Marin Lutherin toimintaan ollaan pulmatilanteessa. Luther oli oppinut teologi, joka tunsi sekä Raamatun, että Katolisen kirkon senaikaisen opin sisällön. Hän siis pystyi haastamaan ainakin tiedon tasolla koko hengellisen eliitin. H’änet tunnetaan rohkeiden avauksien tekijänä, joka naulasi teesit kirkon oveen. Hän joutui vastaamaan asiastaan korkeimman maallisen ja hengellisen vallan edessä eikä taipunut, koska hän ymmärsi, ettei omaatuntoaan vastaan pidä kenenkään toimia. Hänet tunnustettiin siis auktoriteetiksi, joka oli pakko huomioida.
Esimerkiksi itseltäni puuttuu ja puuttui kaikki nämä edellytykset tulla kuulluksi. En kykene korkeisiin teologisiin keskusteluihin, joten olen liian yksinkertainen. Nykyinen kirkko esittäytyy Suomessa niin moniäänisenä, että kirkon oppia on vaikea sieltä seuloa esille. Toki sanotaan, että Tunnustuskirjoissa on kirkon puhdas oppi. Ehkä näin on, mutta kuuluuko se kirjallisuus lukemistoihin, kaapista sen vaikutus on melko vähäinen. Herätysliikkeiden asemoinnissa voi olla montakin mielipidettä ovatko kaikki kirkossa vai kirkon takana. Omat organisaatiot ja kokoontumispaikatkin osoittavat, että kengän kärki on ollut ulosaukeavan oven raossa alusta asti. Varmuuden vuoksi on asiat järjestetty niin, että pärjätään kirkon sisällä, mutta myös ulkopuolella.
Ainoan poikkeuksen tekee ulkolähetys, josta on syntynyt osalle liikkeistä sellainen liekanaru, kun rahaa tulee kirkolta. Toinen ongelma on kehitysyhteistyörahat, jotka on mukava ottaa vastaan, mutta vaikeita käyttää kristillisen lähetystyön hengessä.
Tää on kyllä hyvä aiheinen blogi, siis ei väliä miten elämä menee kunhan vaan omasta teologiasta ei luovuta.
Katsokaa nyt sitten huippu teologiaa, onko siinä yksimielisyyttä eli onko Jumala todella monimielinen käytännön asioiden suhteen ja aikojen saatossa muuttanut mieltään?
Pahinta on kuitenkin lasten ja nuorten kohdalla, nykyisin ei enää pakoteta tiettyyn malliin uskoa, mikä on oikein, ei ketään voi pakolla saada uskomaan, vaan saa valita kuinka elää ja sama jumala siunaa kaikki, vai siunaako?
:
Pakko tehdä kysymys ja mieti Pasanen rehellisesti, ehkä ei tarvitse vastata, koska nykylain mukaan itseään ei tarvitse ilmiantaa.
Kysymys kuuluu: Kun tulit uskoo, niin onko elämäsi mennyt Jumalan edessä niin putkeen, ettei armoa ole tarvinnut anoa? Tätä kysymystä ei tarvitsisi tehdä, jos vikaa olisi joskus itsessäkin eikä aina toisissa. Jos olet lukenut Raamattua, ninkuin oletan, niin sieltä on luettavissa: Viimeisinä aikoina tulee vaikeita aikoja… Kun tulee vaikea aika, niin silloin päähuomio on omassa ja läheisten hyvinvoinnissa ja esirukouksessa niiden osalta, joiden näkee kulkevan harhaan. Syyttäminen ja syyllistäminen auttaa tosi vähän, paitsi rikkoo entisestään heiveröisiä yhteyksiä uskovien väliltä.
Lauri Lahtinen lausut:””Syyttäminen ja syyllistäminen auttaa tosi vähän, paitsi rikkoo entisestään heiveröisiä yhteyksiä uskovien väliltä.””
Ihan alussa kun en vielä ollut todellisesti uudestisyntynyt mutta ”palavasti” uskoon tullut niin kyllä huomauttelin etenkin veljelleni kuinka hän eli toisia väärin kohdellen, tästä Jumala otti kiinni ja kysyi haluaako joku samanlaiseksi ”rakkikoiraksi”?
Nyt kun tunnen Totuuden niin selkeää on etten tuomitse läheisiä varsinkaan ulkopuolella olevia koska he eivät tiedä mitä tekevät, siis en todellakaan osottele kenenkään syntejä eihän Jeesuskaan tehnyt niin,, enkä minä itse ollut sen parempi ennen uskoontuloa ja Jumalan tahto on rakastaa kaikkia tapahtuipa mitä tahansa.
En tiedä koetko kirjoitteluni ”tuomitsemisena”, sitä en tarkoita vaan haluan näyttää valheen joka on luterilaisuudessa eikä johda iankaikkiseen elämään vaan jokaisen on tehtävä parannus.
Oma elämäni ja sen teot, mielenkiintoinen kysymys, toki lankean ja tiedän että on syntejä jotka erottaisivat minut Jumalasta, mitä taasen on anoa armoa, en koe että minun täytyisi Isältäni anoa armoa kun lankean, minulle armo on kerta tapahtuma jonka jälkeen uudestisyntyyja alkaa pyhitys elämä, joka sisältää mielen muutoksen evankeliumin Sanan mukaiseksi.
Kun eli liki 40 vuotta pimeydessä niin kyllä tietää mitä pimeys on, sitten kun pääsi valoon niin kyllä erottaa pimeyden teot valkeuden teoista. Siis ketkä pimeydessä vaeltavat luulevat kyllä vaeltavansa valkeudessa, toiset ilman jumalaa ja toiset oman jumalansa kanssa, siis myös luterilaiset oman jumalansa ja seuraavat ihmistä, Lutheria.
Olemmehan molemmat lukeneet Paavalin kääntymisestä. Siinä ei ollut ihmisillä mitään muuta osuuttta kuin taluttaa sokea kaupunkiin.Jumalalla on pääsy paikkoihin, joihin meillä ei ole, luotetaan siihen.
”Ketkä pimeydessä vaeltavat luulevat kyllä vaeltavansa valkeudessa, toiset ilman jumalaa ja toiset oman jumalansa kanssa, siis myös luterilaiset oman jumalansa ja seuraavat ihmistä, Lutheria.” Entäpä sinä itse, Ari Pasanen, oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa. että olet kenties aivan yhtä pasaslainen kuin me luterilaiset olemme luterilaisia.
Martti Pentti minä elin 40 vuotta luterilaisena joten tiedän mitä se on, nyt olen elänyt valkeudessa kohta 20 vuotta.
Jatka sinä vaan orjatappurapensaan karsimista ja kerro mitä jää jäljelle kun saat sen kokonaan karsittua.
Paavalin kääntyminen on oma lukunsa, hän kohtasi Jeesuksen ja nöyrtyi, häntä opetti Pyhä Henki eikä ihmiset, tämä on mielenkiintoinen asia, siis kyllä minuakin ”opetti” luterilainen pastori kuten esim vanhempien kunnioittamiseta, mutta myöhemmin hän itse tunnusti minulle ettei voi puhua tyttärensä kanssa koska tämä hermostuu häneen heti, siis kyllä puhua voi ja opettaa mutta elämä on se joka näyttää oikean uskon ja se rakkaus joka vaikuttaa tekoihin.
”Myöhemmin hän itse tunnusti minulle ettei voi puhua tyttärensä kanssa koska tämä hermostuu häneen heti.” Taisi olla kysymys tyttären murrosiästä eikä pastorin luterilaisuudesta, arvaan.
Tyttärellä oli kaksi lasta ja sekä isä että tytär tekivät hengellistä työtä, eli ei tainnu murrosikä enää painaa.
En pidä hyvänä ideana leimata koko kirkkoa tai seurakuntaa joidenkin yksilöiden virheiden takia. Kun tulee halu syytellä jotain toista, niin kannattaa maistella voisiko itse ottaa vastaan sellaista pahastumatta.
Lauri lahtinen tämä on vain yksi esimerkki siitä sokeudesta joka vallitsee, siis tämä isä toimi lasten ja nuorten parissa tehden hengellistä työtä, siis kysymys onkin kuinka voi opettaa jos ei omassa elämässä se opetus toimi?
Toinen esimerkki on kun olin paljon tekemisissä perheen kanssa jonka vanhemmat toimivat avioliittokursseilla vetäjinä, heidän perheensä elämä oli mielestäni kaaosta arjessa, esimerkkinä kun 8v poika oli ”lainannut” luvatta naapurista jotain, niin kun isä sanoi että se pitää palautta ja pyysi tavaraa itselleen niin poika ei antanut, he opettivat toisia perheitä rakkaudesta.
Muistelen Herran palvelijan Erik Ewaldsin opetusta. Hän sanoi suurinpiirtein näin: Murrosikä antaa vanhemmille uuden mahdollisuuden osoittaa rakkautta ja hyväksyntää, jos onepäonnistunut lapsena.Siis murrosikä on itsenäistymistä, kapinaa ja vanhempien rakkauden testaamista. Vaikeudet ovat kenellä tahansa eikä vaikeudet riipu uskonnosta eikä seurakunnasta. Kaikissa kristillisissä piireissä on kaikenlaisia kohtaloita.. Mikään usko siis kristillinen ei opeta väkivaltaa eikä muuta kaltoinkohtelua ,se tulee ihmisen lihliisuudesta.
Eikö se nyt ole selvää, että sokeus ja näkeminen on henkilökohtainen asia.En voi hyväksyä minkään kristillisen seurakunnan syyllistämistä ja synnistämista joidenkin yksilöiden syntisyyden takia. Mikään seurakunat ei ole väärä tai oikea sen mukaan, miten yksilöt toimivat.
Lauri Lahtinen yksinkertainen kysymys on että voiko orjantappurapensaasta koota viinirypäleitä?
Kun ”nähdään” että joku uskontokunta hallitsee tiettyä aluetta 100 %, niin kun sen sisällä on väkivaltaa ja jopa sisällissota niin voiko sieltä ”koota/löytää” rakkautta/iankaikkista elämää?
Tuo ei mene Raamatun mukaan ihan noin. Jumala sanoi: Ja Aadamille hän sanoi:
”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta,
josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’,
niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi.
Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
18 orjantappuroita ja ohdakkeita
se on kasvava sinulle,
ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
Orjantappurat ja ohdakkeet ovat ihmisen elämässä olevia synnin houkutuksia.