Joskus ammoisina aikoina liikuimme valtion asioissa pitkin saaristoa ja avomerta. Päädyimme erään kerran puuttomaan Jurmon saareen. Saimme kuulla kertomuksen eli historiikin siitä, että siellä elettiin ikäänkuin merirosvouksella aikanaan. Siihen aikaan ei ollut valaistuja majakoita, jotka olisivat varmistaneet kulkua pimeän aikaan. Linjamerkkien virkaa hoitivat siihen aikaan niinsanotut tervapadat. Ne laitettiin määrättyihin kohtiin ja sytytettiin palamaan. Joku joutui kiusaukseen ja se kai voitti moraalisen äänestyksen, että silloin ja tällöin voidaan toista tervapataa siirtää houkan ja se ikäänkuin johdattaisi pois väylältä ja näin päästään saalista jakamaan. Tästä syystä Jurmo poltettiin maan tasalle kaikki mikä oli palavaa, se oli siis kollektiivirangaistus. Tuo merkkiasia on tärkeä. Olen joutunut kokemaan pahoja juttuja välillä. Erään kerran kuvittelin kulkevani oikeaa linjaa, kun kaksi valkoista oli kohillaan. Kaikki meni onneksi hyvin, vaikka jossain vaiheessa se alataulu lähti ensin kävelemään ja sitten lentoon. Olin pitänyt lokkia merimerkkinä. Joskus pöljyyttä säälitään eikä aina käy pahasti.
Aikoinaan, kun laivaston hommia tehtiin, niin keskusteltiin kollektiivirangaistuksesta. Sitä kiitettiin ja paheksuttiin. Joutuuhan siinä ikäänkuin syyttömät kärsimään, mutta se laittoi toisaalta miettimään sitä, että on vastuuta myös palvelustovereiden edessä. Raamatusta näemme useita kertoja, että Jumala käytti myös tätä muotoa. Jo Vanhantestamentin aikana Jumala halusi muodostaa omistaan sellaisen kansan, joka olisi yhtenäinen ja kantaisi ikäänkuin Hänen lippuaan maailman keskellä. Siinä tehtävässä piti oppia olemaan vastuullinen Jumalan lisäksi myös omalle suvulleen ja heimolleen. Nykyisin uskonelämä on monen mielestä yksityisasia. Miten toteutuu silloin yhteisöllisyys? Miten voimme elää todeksi pyhien yhteyttä ja tulla sakramenteista osalliseksi, jos emme tiedä tai tunnusta sitä heimoa, jonka yhteydessä meidän tulisi elää?
Toinen vakavampi asia on varmasti se, jos me siirtelemme Raamatun väylämerkkejä omaksi hyväksemme ja sen vaikutuksesta saattaisi suuret määrät autuutta kaipaavista sieluista joutua haaksirikkoon elämässään. Vastuun pitäisi alkaa painaa tässä ajassa siitä, miten me elämme ja sanaa tulkitsemme, ettemme laittaisi toisen ihmisen eteen kompastuksia tai sellaisia lievityksiä, jotka tuudittaisivat omantunnon sellaiseen rauhaan, joka ei kestä Herramme tuomioita! Jokaisen polven pitää notkistua Jeesuksen edessä Isän Jumalan kunniaksi ja kaikki lopulta tunnustavat, että Jeesus Kristus on Herra. Jos opimme tuntemaan Hänet jo ajassa, se tunnustus ei silloin ole meille vaikea tai vastenmielinen. Jotka itkien kylvävät, ne riemuiten leikkaavat!
Peitsamon vastaus oli odotetunlainen :” Kysymys on Raamattua kaikessa ohjeena pitävälle vähintäänkin ongelmallinen, mutta kirkon palvelijalle sen sijaan yksiselitteinen ja helppo. Mitä kirkko sanoo, pätee. Vaikka subjektiivinen kanta olisi mikä, kirkon yhtenäisyyden vuoksi on toteltava.”
Eli tämänsorttisia – kuten Peitsamon kaltaisia – tulevia ev-lut-kirkon työntekijöitä olemme kohtaavamme kohtapian tulevaisuudeessa.
Odotetaan kummiskin vielä Hernessalon vastausta. Eli kysymys kuuluu: hyväksytkö naispappeuden ?
Hernessalo vastaa uudestaan kun käsketään.
Hyväksyn, mutta asia ei ole minulle itsestään selvä. Koko pappisvirka-ajatuksessa on ollut paljon sulattelemista. Pidän naispuolisia pappeja yhtä oikeina pappeina kun miehiäkin, jos ylipäänsä on olemassa erityinen Jumalan säätämä papin virka, johon suhtaudun siis skeptisesti, mutta hyväksyvästi. Asia kuuluu kirkon päätäntävaltaan.
Mäkinen toisti sinäsnä humaanit ja oikeat ajatuksensa esim. homoista jne. Muta uskontofilosofisesti vaikeisa kysmyksissä homa jäi ympoäripyöreäksi johtuen hastattelijan sovinaisuudesta ja näin käy aina. Haastatelijat eivät vedä ruuvia kireälle,joko heltä puutuu jakkari tai siteneivät tiedä milloin se ruuvi oli löysällä.
Esim, Mäkisen huomautuksen ettei kirkko ole erillään maailman pahuudesta (mikä tietysti on sinänsä totta) terävä toimittaja olisi tehnyt lisäkymsyksen esim. Pyhän Hengen roolista asiassa. Miksi po. Henki ei suojaa omiaan silloin kun he nimenomaan sitä suojelua tarvitsisivat.
Toinen juttu on iänikuinen mantra vain kristinuskon ’nimissä’ toteutetusta väkivallasta. ’Nimissä’ on vesi, jolla kirkko pesee naamansa ja kätensä vaikka aivan kristinuskon ja kirkon ytimessä, myös Jeesuksessa itsessään. on ollut myös väkivaltainen juonne.
Seppo Heinola, voisitko kertoa hieman tarkemmin että mikä on tuo ”väkivaltainen juonne”, jonka näet kristinuskon ytimessä ja Jeesuksessa?
”Seppo Heinola, voisitko kertoa hieman tarkemmin että mikä on tuo “väkivaltainen juonne”, jonka näet kristinuskon ytimessä ja Jeesuksessa?”
Kokso kristinuskohan perustuu sille, että Jumala heittää kaikki ihmmiset palamaan kaameita tuskia ikuisesti kärsien helvetin tulessa elleivät jne. Ja pelastus täsä kidutuksesta tulee koskemaan-minkä Jumala ennaltatietää., kistinuskon mukaan vain pientä joukkoa ihmisä… Varsin väkivaltaista eikö? Koko Vt. on aivan hirmuisen väkivaltainen ja usein Juuri kristinuskon Jumalan Jahven toimesta tai käskystä. Vt. on osa sitä Raamattua, jonka pappi yhä antaa kirkossa vihitylle avioparille. Eli se kuulu sisältöineen kristinuskoon.
Ja Jeesus hakkasi tappavan vaarallisella terävistä kaisloista tehdyllä ruoskalla (skoihion) laillisia kauppiaita. Väkivaltaista eikö? Ja käski ihmisten vihaamaan vanhempiaan ja sanoi nostavansa riitoja ja käski ostamaan miekkoja. Uhkaili kaupunkien asukkaita ja haukkui ihmisiä eli myös henkistä väkivaltaa oli. Jeesuksesta on annettu aivan liian puleeraattu kuva. Luepa teologian tohtori Johannes Lehman kirja ”Raportti Rabbi J:stä -erään väärennöksen pöytäkirja ”tai suomalien Taipo Lianeen Jeesus-kirja ’Kukan hän oli?’
Edellisiä kommentteja sivuten voimme muistaa, että Kristinuskosta ei olisi tullut Rooman valtakunnan uskontoa, ellei se olisi hyväksynyt sodankäyntiä. Mutta sitten ajatus siitä, että Meidän tehtävämme olisi palvella kirkkoa. Millä tavallahan tämä olisi sitten soveliasta tehdä. Mitä asiassa auttaa se, että kirkko opettaa Ihmisen olevan sikiämisestään asti perisynnin vaivaama, eikä tämä näinollen Itse kykene mihinkään hyvään. Haluaisin kysyä sitä, eikö tämmönen oppi ja opetus ole Ihmisarvon vastainen. Vanhasta Testamentista lukemalla ymmärrän asian toisin, mutta onkohan sitten kysymys hermeneuttisesta tulkinnasta. Ihmisen arvo persoonana ja Yksilönä perustuu kunnioitukselle siihen, että Ihminen kykenee toimimaan ja tahtomaan hyvää elämässään ja toimimaan näin yhdessä Jumalan kanssa. Tätä varten Jumala antoi Ihmiselle vapaan tahdon muodossa omantunnon. Kirkkomme kunnioittaa tätä kieltämällä Ihmiseltä mahdollisuuden ymmärtää sitä, että Ihmisen korkeimmat arvot ovat henkisiä ja moraalisia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Meissä luontoa olisi sukumme jatkamiseksi. Uudelleen katsottavia asioita kirkkomme opetuksessa on myös Lutherin rippikäsitys, missä päästetään oikean uskon synnyttämä synnintunto ja mikä näin ollen jää odottamaan seuraavaa epäuskon hetkeä, jolloin usein huomataan uudelleen rikotun jo päästettyä syntiä. Miten tämmönen kunnioittaa Ihmisen katumuksen ja syyllisyyden ymmärtämistä. Johtuneekohan sitten edellä olevasta se, että kirkkomme on kovin haluton ymmärtämään sielun hoito-opetuksen antamista jäsenilleen, koska se pakottaisi kirkon muuttamaan opetustaan Ihmisestä ja Ihmisen arvosta yksilönä ja persoonana. Näistä olisin halunnut kysyä Arkkipiispa Mäkiseltä.
Kuuntelin nyt sunnuntaina toisenkin kerran tuon Arkkipiispa Mäkisen haastattelun ja hänen vastauksensa toimittajan kysymyksiin ja en voi kuin iloiten todeta että kuinka hieno / fiksu ja laajastiajatteleva Arkkipiispa meillä nyt on !
Vastaukset olivat ihan hyviä kiertoja ja kaartoja, mutta kysymykset jäivät torsoiksi,koska teräviä lisäysymyksiä ei esitetty.
Katsoin tuon haastattelun ,
Mäkiseltä kysyttiin miksi kirkko ei pysy Raamatun Sanassa, Hän sanoi että kirkko pysyy Raamatun Sanassa.
Toki on kirkkoinstituution sisällä ihmisiä jotka pysyvät Raamatun sanassa.
Mutta tämä kirkon johtaja ei maininnu eikä viitannu Raamattuun yhdessäkään lauseessa tuossa haastattelussa.
Enkä ole kuuluut Hänen paljoakaan puhuvan raamatusta yhtään mitään,antaessaan lausuntoja tai kommentteja.
Ihmettelen sitä,että jos antaa Raamatulle Arvoa elämässään todella,eikä mainitse eikä viittaa millään tavoin Jumalan Sanaan Raamattuun kirkon päämiehenä,
jotakin on pahasti hukassa.
Enkä tarkoita Jumalan Sanan esillä pitämisellä,mitään hihhulointia tai vaahtoamista,
vaan että se on luonnollinen osa kristityn elämää.
Ettekö ole lukeneet miten Jumala toimi oman kansansa Israelin kanssa tai Juutalaisten kanssa? Kuinka ei myös meidän, jotka on ottanut huomaansa?
Monetko kerrat on vetänyt kansansa kölin alta? Ei ole pelastanut sodan kauhuilta, eikä kuljettanut ainaisessa voittosaatossa.
Kunpa voisimme oppia jotain, mutta ei, kaikki huutavat omaansa, eikä juuri kukaan kysy mitä sanoo Herra.
Entä miten kohteli Kristusta? Entä kuinka seurakuntaa? Ettekö ole lukeneet kuinka vainottu lastensa historia on ollut?
Ei Jumalan kansa ole koskaan ollut vainoista vapaa, sillä heti ensi metreillä Kain tappoi Abelin ja sai kärsiä uskonsa mukaan, koska kuuli Jumalan äänen ja toimi sen mukaan.
Jumala ei kadu, sillä sanoi Adamille, jos syöt, niin kuolemalla kuolet ja otsasi heissä sinun pitää leipäsi syömän, ei lopu ohdakkeet poluiltasi koko elinaikanasi, me olemme Adamin perilliset. Mutta ei Hän myöskään ole hyljännyt ihmistä, sillä Lähetti meille luvatun Kristuksen, jossa ilmestyi Jumalan Armo ja sovituksen Sana.
Onko Suomen kirkon nyt aika tulla vedetyksi kölin alta? Missä kohtaan me jo lienee? Joko kohta olemme veden alla vai vasta köyden päässä menossa syvyyteen?
Ei Jumala ole koskaan säästänyt kansaansa vaan kurittaa lapsiansa kaiken päivää, sillä synti yhä raastaa ihmisen sielua. Ei Hän kuitenkaan hylkää lastaan pysyy Hänen Sanansa Valossa.
Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”.
Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.Hebr.12
Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Ja he sanovat: ”Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?”
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
Jos olisin sanonut: ”Noin minäkin puhun”, katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät. Ps.73
Olisin odottanut arkkipiispalta jotakin Jumlaan valtakuntaan ja sen laajenemiseen liittyvää puhetta.
Kaikki oli kuitenkin perimaalolista ja jopa raamattu-uskotonta.
Lauri
Kiitos erinomaisesta tekstistäsi. Erityisesti minua miellyttää tuo ajatus siitä että meidän pitää toimia vastuullisesti koko yhteisöämme kohtaan.
Nykyinen kehitys ei tunnu hyvältä! Uskoisin, että edessä olevat lainmuutoksestki edellyttäisivät kussakin hiippakunnassa piispan suosituksia. Jos yksittäisten pappien ilmoitukset kaitsennasta irrallisina lisääntyvät, ei millään ole mitään väliä. Herää kysymys, onko yhteistä kirkon uskoa olemassa?