Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina 2023 ennen messun alkua
kuvasin Someron kirkosta tällaisen näkymän.
Kerran pohdittiin, miten voisi saada hyvän yhteenvedon kaikesta siitä tietämyksestä, mikä meillä on maailmankaikkeuden synnystä. Silloin huomasivat, että sellainen on jo olemassa.
Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
1. Moos. 1:1
Eräs tuttavani kertoi tapauksen Amerikoista. Yhdessä kirkossa oli puhujana henkilö, joka oli toiminut yliopistossa fysiikan professorina. Tämä piti raamattutuntia luomiskertomuksesta. Eräs paikalla ollut oli kysynyt, miten tässä selityksessä sanottin näin, kun tiede on asiasta eri mieltä. Sen vastauksena tiedemies totesi itsekin tietävänsä jotakin fysiikasta. Hän ei nähnyt mielekkääksi väitettyä vastakkain asettelua.
Itse olen useammassa yhteydessä todennut, että uskon ja tieteen välillä ei ole ristiriitaa. Mehän uskomme Jumalan luoneen kaiken, sekä näkyvän että näkymättömän maailman. Tiedehän ei tee muuta kuin tutkii tuota Jumalan luomaa maailmaa ja tuon luodun maailman sisällä vaikuttavia lainalaisuuksia.
Raamatun sanomassa tuodaan esille Jumalan valtaisa työ. Hän on kaiken luonut. Hän myös pitää kaiken yllä. Hän näkee sekä pienimmän atomin osasen osasten kuin suurimpien linnunratojen järjestelmät kuin me katselisimme kädessämme pitämäämme kukkaa. Hänen edessään sekä menneisyys, nykyisyys että tulevaisuus ovat kaikki yhdessä. Jumalan edessä kaikki on ikään kuin yhdellä silmäyksellä näkyvissä kaikki samanaikaisesti yhdessä.
Hänhän, ikuinen Jumala, on kaiken tehnyt ja kaiken hän myös pitää yllä.
Jumala on luonut elämän. Elämä on hänen olemuksensa ilmaus. Kuolema ei ole hänen olemuksensa mukaista. Tästä kertoo Viisauden kirja:
Ei Jumala ole luonut kuolemaa,
ei hän iloitse elävien tuhosta.
Tämä Jumalan rakkaudellisen houlenpidon alainen elämä on paratiisin elämää:
Hän loi kaiken elämään ja pysymään,
koko luomakunnan säilymään elossa.
Kuoleman todellisuus maailmassamme on syntiinlankeemuskertomuksen kuvauksen mukaista. Käärmeen hahmossa Paholainen houkutteli ihmiskunnan lankeemukseen. Tämä lankeemus koskettaa koko ihmiskuntaa.
Paholaisen kateuden vuoksi
tuli kuolema maailmaan,
Koska Adam on koko ihmiskunnan isä, niin koko ihmiskunta tarvitsee uuden alun saadaksemme takaisin paratiisin onnen, ikuisen elämän ja katoamattomuuden. Tämän meille on ansainnut Jeesus Vapahtajamme. Hän tuli tekemään tyhjäksi Paholaisen teot. Maan päällä käydessään hän paransi sairaita ja julisti Jumalan armon ja anteeksiannon sanomaa. Kaikki tekonsa ja opetuksensa huipentuvat hänen sovintotyöhönsä. Hän kärsi meidän puolestamme, kuoli ristillä sekä myös voitti kuoleman omalla ylösnousemuksellaan. Hänen riemuvoittonsa tulee meille lahjana, Jumalan oman hyvyyden tähden, kerran Kristuksen tullessa takaisin meidätkin herätetään kuolleista. Silloin pääsemme Jumalan valmistamaan ikuiseen elämään, taivaan onneen ja autuuteen.
Terve evankeliumin julistus: Sanoma Jeesuksen täytetystä pelastuksesta, avaa mielemme terveeseen elämänasenteeseen. Tässä maailmanajassa meillä on vaivoja ja vastuksia, elämme katoavaisuuden alaisuudessa ja elämämme tässä maailmassa päättyy kuolemaan. Mutta Jeesuksen täytetyn työn ansiosta meille aukeaa ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen ilo taivaan elämässä, ikuisessa ja täydellisessä onnessa.
Silloin myös sairautemme ja kaikki vaivamme loppuvat ja täydellinen onni täyttää tyytyväisen mielemme autuaalliseen riemuun.
SUNNUNTAI 27.8.2023
13. sunnuntai helluntaista
Jeesus, parantajamme
Sunnuntain apokryfiteksti:
Viis. 1:13–15; 2:23–24
Ei Jumala ole luonut kuolemaa,
ei hän iloitse elävien tuhosta.
Hän loi kaiken elämään ja pysymään,
koko luomakunnan säilymään elossa.
Ei hänen luoduissaan ole tuhoavaa myrkkyä
eikä maan päällä tuonelan valtakuntaa,
sillä oikeamielisyys on kuolematon.
Jumala loi ihmisen kuolemattomaksi,
teki hänestä näin oman itsensä kuvan,
mutta Paholaisen kateuden vuoksi
tuli kuolema maailmaan,
ja sen joutuvat kokemaan kaikki,
jotka ovat Paholaisen omat.
””Seurakuntien viestintäjohtajilta on tullut palautetta, etteivät seurakunnat kaikilta osin ole olleet tyytyväisiä Kotimaa24:n toimintaan.”
Miksi heidän pitäisi olla? Jos kysymys on todella seurakunnista (=seurakuntalaisista) eikä viestintäjohtajien omasta mielipiteestä, Kotimaa24hän on onnistunut!
Kirkollahan on aivan oma evl.fi-sivu portaaleineen – eikö sinne voi kehittää, no jaa …
Salme Kaikusalon kommentin linkki johti Seurakuntalaisen sivulle, jossa kerrottiin pääkaupunkiseudun seurakuntalehtien yhteisestä verkkohankkeesta.
Jos oikein olen ymmärtänyt Kotimaa24 on valtakunnallisten kirkollisten uutisten kanava. Ja valtakunnallista/ kansainvälistä näkökulmaa tarvitaan jatkossakin.
Tietenkin pääkaupunkiseutu on väkilukunsa vuoksi tärkeä. Mutta on meitä kristittyjä muuallakin Suomessa. Toivottavasti siis K24 säilyy edelleenkin ja löytyy toiminnan takaavia rahoituskanavia.
Otan vielä tästä nettikeskustelusta. Ensinnäkin kun keskustelee neutraalisti tai omasta kokemuksesta, niin aika paljon täytyy olla pokkaa, jos joku alkaa vänkäämään. Mutta yrittäjiä tästä huolimatta välillä löytyy. Jos loukataan, niin takaisinanto täytyy olla samantasoinen. Toisen mielipidettä ei kannata yrittää muuttaa. Ja kaikkein tärkein, viimeistä sanaa ei tarvitse päästä sanomaan.
Minusta sekä Eija että Salme ovat järkevällä linjalla siinä, että kaikkien kommentteja ei tarvitse lukea eikä kaikkeen tarvitse ottaa kantaa. Olen tullut siihen tulokseen, että harvat muuttavat mielipiteitään näiden keskustelujen perusteella .
Keskusteluissa tuntuu pahalta se, että jotakin ’heittoa’ aletaan pitää totuutena, kun sitä riittävän monta kertaa toistetaan. Ja keskustelu sen myötä irtoaa todellisuudesta.
Tässäkin Jalovaara-keskustelussa tuntuu pahalta se, että häntä aletaan pitää puoskarina ja rahankerääjänä..Hänhän on itse kokenut pahojen kolarivammojen ihmeparantumisen ja saanut sen myötä parantamisen lahjan. Niin pitkälle kuin minä tiedän, hän ei mielestään itse paranna, vaan Jumala parantaa, jos hyväksi näkee.
Espoon hiippakunta oli linjannut, että seurakunnissa voidaan järjestää karismaattisia tilaisuuksia ja että Jalovaara on tervetullut, jos seurakunnat niin haluavat. Espoonlahden tilaisuus sujui vuosi sitten seurakunnankin mukaan annettujen ehtojen puitteissa – luterilaista oppia ja käsityksiä noudatettiin.
Kun kaikki osapuolet toimivat kuten oli sovittu ja päätetty mutta tilanne on tämä, voi ehkä miettiä, mikä meni pieleen. Lisäksi Jalovaaralta edellytettiin nyt julkista anteeksipyyntöä yhtenä toiminnan jatkamisten ehtona.
Minä olen sitä mieltä, että ihmisten terveydellä leikkiminen ja (uskonnollinen) puoskarointi ja näihin liittyvä vastuunoton puute ovat asioita, joita en hyväksy. Ne ovat sitä aivan riippumatta siitä, oliko juuri tässä tapauksessa syntynyt vahinkoa tilaisuuteen osallistuneelle. Minusta vastuu tästä vahingosta, joka syntyi tilaisuudessa, joka oli yhdessä järjestetty ja jossa noudatettiin yhdessä sovittuja sääntöjä, ja anteeksipyynnön paikka on kollektiivisesti näillä kolmella osapuolella hiippakunta, seurakunta ja Jalovaara. Miten Jalovaara olisi voinut tietää, että tämä toiminta ja jotkin sen piirteet eivät olleetkaan sallittuja vaan ”hengellistä väkivaltaa”, jos tällainen määrittely tehdään tai pelisäännöt sovitaankin vasta jälkikäteen? Ei kai toiminta muutu hengelliseksi väkivallaksi vasta kun syntyy vahinkoa, josta uutisoidaan. Tilaisuus oli avoin, sen luonne oli tiedossa jo etukäteen ja khra valvoi, että tilaisuudessa noudatettiin pelisääntöjä.
Jalovaaralta on siis edellytetty julkista anteeksipyyntöä ja tätä edellyttämistä pidetään vastuullisuuden osoittamisena. Toiminko minä nyt sitten vastuullisesti kun edellytän hiippakunnalta ja seurakunnalta julkista anteeksipyyntöä siitä, että se suhtautuu hyväksyvästi ja järjestää sellaista toimintaa, joka on luterilaisen opin ja tunnustuksen mukaista uskonnollista puoskarointia ja ihmisten terveydellä leikkimistä?
Yhteisesti sovitut pelisäännöt tuskin ovat mitään monisivuisia direktiivejä, joissa on ennakoitu kaikki mahdollisesti vastaantulevat vahingonkorvausvaateet. Sääntöjen sisäpuolellakin on aina myös henkilökohtainen vastuu, joka edellyttää terveen järjen käyttöä. Terve järki tuntuu olevan parantajakultissa totaalisesti kateissa.
Anteeksipyytämisen velvollisuus syntyy siitä, että vahinkoja on tapahtunut. Tavallinen ihminen osaa pyytää anteeksi aiheuttamaansa vahinkoa, vaikka olisikin toiminut muodollisesti lakien, asetusten ja sääntöjen puitteissa. Jos tavallinen ihmien esimerkiksi ajaa lapsen päälle, hän on siitä oma-aloitteisesti pahoillaan, vaikkei olisi rikkonut yhtään liikennesääntöä.
Kainalosauvojen poisjättämistä voi verrata lääkkeiden poisjättämiseen, koska sauvatkin ovat lääkärin määräämät sairauden paranemiseksi. Miksi jonkun esirukoilijan tai hänen avustajansa pitää ollenkaan kajota kenenkään sauvoihin tai lääkkeisiin – siinä on varsinainen ongelma. Ei lupa rukoilla kirkossa anna lupaa tarttua kenenkään sauvoihin.
On aika vaikea varmaankin määrittää pelisääntöjä sille, että kuinka paljon yliluonnollisiin asioihin saa uskoa.
Minä olen pohjannut omat ajatukseni siihen käsitykseen, että Jalovaaran toiminnan luonne ja tähän liittyvä ihmisten hoitaminen/parantaminen rukoilemalla jne. olivat yleisesti tiedossa ja etenkin hiippakunnan ja esim. Espoonlahden seurakunnan jo ennen tätä yksittäistä tilaisuutta. Toisaalta ajattelen, että oli vastaavalla tavalla tiedossa, että näissä tapahtumissa ihmiset menevät alttarille sauvojen kanssa kävellen ja palaavat sieltä ilman niitä. Sillä tavalla tästäkin tilaisuudesta raportoitiin. Sitten päättelin, että tällaiselle toiminnalle oli hiippakunnan siunaus, kunhan opetus oli luterilaisen tunnustuksen mukaista. Se on ihan mahdollista, että olen ymmärtänyt tämän asian täysin väärin.
En toki ole kaipaamassa direktiivikokoelmia tms. *rukoilemiselle*. Rukoileminen yksin tai yhdessä tai usko Jumalaan tms. on monelle tärkeä osa elämää ja moni saa siitä voimaa ja apua myös vaikeina aikoina tai sairastaessa. En koe mitään tarvetta puuttua sellaiseen tai kritisoida sitä. Toinen asia on sitten se ihmisten hoitaminen tai parantaminen ja rukoilun yhdistäminen siihen. Siis näiden asioiden yhdistäminen esim. nyt puheena olevalla tavalla. Voihan se olla, että moni ei käsitä, miten minä voin tällä tavalla näitä asioita erotella ja esittää kritiikkiä tätä asiaa kohtaan. Minun mielestäni tätä rajankäyntiä olisi tarpeen ja mahdollista käydä. Mutta ilman muuta hyväksyn sen, että ajatuksiani pidetään kummallisina tms. tässä kohtaa.
Minulle tämä on siis enemmän periaatteellinen kysymys kuin yksittäiseen vahinkoon liittyvä asia. Jos tällainen toiminta, siis ihmisten ja heidän sairauksiensa hoitaminen/’hoitaminen’ rukousilloissa kirkossa hyväksytään periaatteessa, katson, että silloin hyväksytään koko paketti. Minusta on hiukan kohtuutonta myös rukoilijaan (tässä tapauksessa Jalovaaraa) kohtaan, että hänen toiminnallensa on periaatteellinen hyväksyntä, mutta vahingon sattuessa se todetaankin sopimattomaksi. Tästä syystä olen kysellyt, että tuliko tämä vahingon mahdollisuus jollekin yllätyksenä kun toiminnan luonne on ollut tiedossa ja oli kaikkien nähtävissä sinäkin iltana? Tekeekö toiminnan sopimattomaksi vain tosiasiallisen vahingon tapahtuminen ja julkinen tieto siitä vai se, että toimintaan sisältyy periaattellisia riskejä ja ongelmia, jotka voivat sitten realisoitua yksittäisinä vahinkona kuultiin niistä tai ei.
Jani Salmisen esittämät kysymykset ovat hyviä.
Mielestäni Pirkko Jalovaaran toiminta on ollut vuosia sellaista, ettei sen luonne pitäisi tulla kenellekkään yllätyksenä.
On jotenkin kovin tekopyhää vaatia Pirkko Jalovaaralta jälkikäteen, sitten kun sattui vahinko, joka tuli julkisuuteen, näyttävää anteeksipyyntöä..
Minä olen kyllä edelleen toista mieltä. En usko, että kirkkoherra Turtiainen – piispasta puhumattakaan – tietäisi ennakolta jonkinlaisen kirkollisen yleissivistyksen pohjalta, millaisia väärinkäytöksiä Jalovaaran kokouksissa voi tapahtua. Minulle ainakin oli täydellinen yllätys, että esirukoilija tai hänen avustajansa tekisi jotain niin typerää kuin ottaa potilaalta tukisauvat pois. Sellaisia tempun yrityksiä on amerikkalaisissa elokuvissa ja dokumenteissa huijarisaarnaajista, mutta että Suomessakin ja vielä kirkossa. Sanoohan sen nyt järkikin, ettei niin voi menetellä ja ettei siinä ole tolkun hiventäkään. Jos niin typerästi yleisemmin toimitaan Jalovaaran kokouksissa, nn usko että kirkkoherran ja piispan olisi pitänyt tietää sellaisesta.
Vastuu ei ole aina oikeudenmukaista vastuunkantajalle. Jos rippileirillä nuoret vastoin kaikkia kieltoja varastavat yöllä leirirannasta veneen ja hukkuvat järvelle, on vastuussa lkeirin johtaja, vaikka hän olisi nukkunut koko yön luullen, että kaikki muutkin nukkuvat. Hänen on mahdotonta valvoa kaikkea, mitä leirillä tapoahtuu, mutta kuitenkin hän on kaikesta vastuussa.
Samanlaisen vastuuperiaatteen mukaisesti Turtiainenkin pyytää nyt anteeksi, vaikka hänellä ei ole ollut mahdollisuutta seurata koko kirkkosalin jokaista yksityiskohtaa.
Jalovaara ja hänen avustajansa ovat aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole holhouksen alaisia. Heillä on vastuu omista tekemisistään. Suomessa lainsäädäntö ei ole määritellyt parantamistoiminnan ja hengellisen toiminnan rajaa, vaikka sellainen olisi kyllä tarpeen. Esirukous kuuluu seurakuntaan, mutta parantaminen ei. Seurakunnan tilaisuuksissa lääkärinä saa toimia vain oikea lääkäri.
Ollaan vaan eri mieltä. 🙂 Jalovaaran asiahan oli ollut arvioitavana hiippakunnassa ja seurakunnassa ennen tilaisuutta, koska siinä oli vastikään havaittu epäselvyyksiä ja ongelmia. Jos edes siinä arvioinnissa ei sitten ollut selvitetty toiminnan luonnetta ja sisältöä, niin se on mielestäni erikoista ja virhe.
Vähän hämmentävältä tuntuu, jos jonkun meikäläisen kirkollinen yleissivistys riittää, mutta kirkon (korkeiden) viranhaltijoiden ei. Vuosi sitten tilaisuudesta oli kuvaus ESSEssä. http://www.esse.fi/941-rukouksen-varassa Voisiko ajatella niin, että jos ennen tilaisuutta ei tiedetty sen luonteesta niin ainakin tämän jutun jälkeen olisi voinut helposti todeta, että toimintaa sisältyy sellaisia riskejä ja ongelmia, joiden vuoksi asiaa olisi perattava ja tarkemmista säännöistä sovittava? Säännöthän eivät aina tarkoita kieltämistä.
Turtiainen ja seurakuntansa aivan kuten Jalovaara toimivat sovitun mukaisesti, enkä minä siis edelleenkään moiti khraa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan eri osapuolet tiesivät (khra Turtiainenkin nimenomaan tästä mainitsi), että tilaisuuksissa hoidetaan ihmisiä ja heidän sairauksiaan/vaivojaan rukouksen voimalla. Ja ainoa ehto, joka sille annettiin, oli luterilaisessa tunnustuksessa pitäytyminen.
Lienemme siis samaa mieltä siitä, että tarvittaisiin asiaa koskeva lainsäädäntö. Tässäkin tapauksessa näyttää siltä, että omaehtoista arviointia ja säännöistä sopimista ei ole pidetty tarpeellisena. Sellainenhan olisi (ollut) mahdollista ja lainsäädännön puute ei mielestäni poista eettistä vastuuta. Jos nyt sitten on havahduttu näihin ongelmiin, niin onko asian omaehtoinen selvittäminen luvassa? Vai tuleeko asia kuitattua sillä, että sattui vahinko ja sitten pyydetään anteeksi ja velvoitetaan anteeksipyyntöön?
Itsekin olen miettinyt aika paljon tuota turvallisuutta itsessään. Vaaratilanteita ainakin aikaisemmin toi jos se, että mielettömät määrät ihmisiä seisoo ja kaatuu. Olen kerran ollut avustamassa Jalovaaran ja Juntusen tilaisuudessa kauan sitten tuntematta kumpaakaan. Minäkin pystyssä pysyen. Yhdellä tuli sydänkohtaus odottaessa. Olin itse siinä tilanteessa. Kaikki kuitenkin hänen kohdallaan päättyi hyvin. Toinen tilanne oli, että kauempaa näin kuinka yksi kaatui ja kukaan ei ollut takana. Juoksi siihen ja sain viimetipassa kiinni. Edelleen oman kokemuksen pohjalta pohdin tätä Jalovaaran ”avustajaa” Minun hän olkoon ihan rauhassa, mutta kokonaisuuden puolesta odottaisin seurakunnalta rehellisyyttä jos kyseessä on heidän järjestämänsä ihmiset.
Mietin, että onko Teemulla varma tieto, että kyseessä on nimenomaan Jalovaaran avustaja, ei Espoonlahden seurakunnan antama avustaja?
Seurakunnissa mm. Sanan ja rukouksen illoissa esirukoillaan esille tulevien, rukousta haluavien puolesta, ja rukouksen seurauksena tapahtuu parantumisia. Missään kirkossa ei ole parantumisklinikoita tms. kuten joistakin kommenteista saa käsityksen. Ei jokaisen esirukousta haluavan aihe ole sairaus, vaan rukousaiheet ovat moninaiset varsinkin näinä ahtaina aikoina.
”Missään kirkossa ei ole parantumisklinikoita tms. kuten joistakin kommenteista saa käsityksen.” Salme Kaikusalo
No kyllä vaan on. Yli 30 paikkakunnalla on. En tarkistanut kaikkia paikkakuntia, mutta myös ev.lut.kirkko näkyy olevan mukana esimerkiksi Kouvolassa:
”Kouvolan Healing Room rukousklinikka avasi ovensa 20.1.09 ev.lut. seurakunnan nuorisotalon tiloissa. Kouvolan klinikka palvelee joka toinen tiistai. Tervetuloa – Sinun puolestasi rukoillaan!”
”Rohkaisemme sinua tulemaan Healing Roomiin palveltavaksi – rukoilemme puolestasi. Rukouspalvelussa rukoillaan PARANTUMISEN puolesta ja rukoiltavaksi voit tulla juuri sellaisena kuin olet ja ilman ajanvarausta.
Kuka tahansa voi tulla rukoiltavaksi, saat tulla juuri niiden vaivojen, huolien tai kiitosten kanssa, joita sinulla juuri tällä hetkellä on, ja voit tulla vaikka et olisi kristitty/uskovainen tai tuntisit itsesi täysin toivottomaksi tapaukseksi. Jeesus ei kysynyt uskon laatua tai määrää kohdatessaan ihmisiä ja hänelle kaikki on mahdollista. Hänen rakkautensa ei aseta ehtoja.”
http://www.healingrooms.fi/?sid=109
Sonja, mainitsemasi toiminta ei ole seurakuntien omaa toimintaa, seurakunnat ovat avanneet ovensa toiminnalle. Eikä kyseessä näytä olevan VAIN sairaiden puolesta rukoileminen vaan esirukous yleensä. ”Kuka tahansa voi tulla rukoiltavaksi, saat tulla juuri niiden vaivojen, huolien tai kiitosten kanssa, joita sinulla juuri tällä hetkellä on,” Siis voi tulla myös taloudellisten, kasvaukseen , avioliittoon, päihteisiin, masennukseen liittyvien jne. jne. huolien kanssa ja ne kannetaan yhdessä Jumalan eteen ja Jumala vastaa kuten parhaaksi näkee.
Uskon, että tällaiselle rukoilemiselle on suuri tarve tänä aikana ja on kunnioitettavaa, että kristityt jaksavat vapaaehtoisesti kantaa toistensa kuormia ja taakkoja, kuten Raamatussa kehotetaan ja että seurakunnat antavat tiloja seurakuntalistensa palvelun käyttöön. Palvelu ei maksa, toisin kuin joidenkin selvänäkijöiden ja muiden huhaa-parantajien palvelut.
Ps. Siis kaikki parantuminen ei ole sairauksista parantumista vaan esim. taloudellisen tilanteen paranemista jne.
Salme, ymmärsin, ettei ole, mutta ev.lut.kirkko tai seurakunnat ovat jotenkin mukana. Jo jos antavat tiloja.
En tunne käytännössä tätä toimintaa, mutta parantumiseen keskittyy, kun lukee toiminnasta. On parantumiskertomuksiakin. Ja jo sana HEALING viittaa parantamiseen. Ja kun luin koulutusten sisältöjä, niin tulihan siellä vastaan termi DEMONISAATIO koulutuksen yhtenä oppiaineena. Että hieman mietityttää ja niin pitääkin.
”Healing Room -rukousklinikka on paikka, jossa eri seurakuntataustoista tulevat kristityt rukoilevat yhdessä PARANTUMISEN puolesta. Se on paikka, johon kuka tahansa voi tulla rukoiltavaksi. Healing Room toteuttaa Jumalan Sanaa rukoilemalla PARANTUMISEN puolesta ja kertomalla evankeliumia.”
http://www.healingrooms.fi/?sid=4
Salme yleensä jos ilmaisee asian niin epäselvästi niin siihen tarvitaan lisäkysymyksiä joilla kirjoittajalta saadaan mahdolliset tarkennukset, jotta lukija ymmärtää sisällön.
On turha leikkiä marttyyriä ja väittää ”Toisaalta, muutaman kerran olen kokenut joutuneeni ns sakihivutuksen kohteeksi kun minulta vaatimalla vaadittu vastauksia ja selityksiä kun en suostu olemaan samaa mieltä joidenkin kanssa.”
Tuolla logiikalla Ilmesesti myös eduskunnassa kaikki ne kansanedustajat jotka ovat esim eduskunnan kyselytynnilla vastaamassa kirjallisiin kysymyksiin ovat sakinhivutuksen kohteita?
Oletan että olet sen verta aikuinen että osaat ottaa vastuun mielipiteistä ja perustella näkemyksiäsi ja ymmärtää että täällä on lukijoita jotka eivät ehkö löydä pointtia siitä mitä tahdot ilmaista sinun kirjoituksen pohjalta, jolloin luonnollisesti kysytään tarkennuksia.
Se että sinulle näyttä tuleen monelta negatiivisia kommentteja on ihan oma asiasi, jos otat ylimielisen asenteen ja jätät keskustelun kesken, en ihmettele, että niin käy. En myöskään ihmettele jos saat negatiivisuutta, kun et suostu ymmärtämään esim kritiikkiä Jalovaaraan tai Räsäseen. Rakennat heihin sellaista kulttia, että heidän toimia ei saisi arvostella eikä saisi olla toistamieltä. Luonnollisesti se ihmetyttää ja saa mahdolliset kummastelut ehkä myös negatiivisia kirjoituksia
Kuitenkin jos tunnustaisit, että on olemassa toisia näkemyksiä tai näkisit em kahden naisen toiminnasa jotain erehtyväisyyttä ja kirjoittaisit niistä, niin ehkä ääni vastapuolten kelloissa muuttuisi.
Albert, kiitos mielipiteestäsi. Se on sinun henkilökohtainen kannanottosi ja annan sille sen mukaisen arvon. Mitä tulee aikuisuuteen niin olen todella itsenäinen aikuinen nainen, jolla on omat mielipiteet ja joka uskaltaa myös kertoa ne siitä huolimatta, että kaikki muut olisivat eri mieltä. Eri mieltä oleminen ei ole ylimielisyyttä, muutoinhan täällä ei olisikaan muita kuin ylimielisiä ihmisiä. Siunausta elämääsi. Täällähän me taas tavataan.
Miten sitten itsenäinen mitataan ja aikuisuus. Se riippuu pitkälle millä tavoin mielipiteensä ilmaisee. Huomannut olen että monet aikuiset välttävät vastuun mielipiteistään lopettamalla keskustelut silloin kesken kun heiltä vaaditaan tarkennuksia ja sitten alkavat sätvimään, että heitä ymmärretään väärin.
Havaitsemasi ilmiö voi johtua myös siitä, että aikuisilla ihmisillä on paljon muutakin tekemistä kuin viettää aikaa netissä ja silloin ei ennätä lukea kaikkia uusia juttuja ja kommentteja ja voi jäädä huomaamatta jos joku pyytää vastauksia. Ei tämä täällä kommentointi ole maailman tärkein asia, ainakaan minulle.
Yksi asia täällä on mielestäni kuitenkin otettava huomioon ja se on, että ketään ihmistä, tykkäsipä hänestä ja hänen edustamistaan arvoista tai ei, ei saa haukkua puoskariksi, väkivallan tekijäksi tms. termeillä, jotka mustamaalaavat toisen persoonaa.
Pirkko Jalovaara on kirjaimellisesti puoskari. Hän antaa ymmärtää, että pystyy parantamaan sairauksia mutta sanoutuu irti kaikesta vastuusta.
”Pirkko Jalovaara on kirjaimellisesti puoskari. Hän antaa ymmärtää, että pystyy parantamaan sairauksia ” Kangasluoma
Tarkasti ottaen, Jalovaara ei väitä tai anna ymmärtää, että hän pystyy parantamaan sairauksia vaan, että JUMALA pystyy parantamaan kun sairas kääntyy rukouksessa Jumalan puoleen. Jumala pystyy ja haluaa parantaa siksi, että Jeesus on kantanut ristillä syntimme ja sairautemme ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden…hänen haavojensa kautta me olemme parannetut”.
Salme vähän pohdintaa sinulle, kun näyttää siltä että tahdot niin selvästi rajoittaa sanojen käyttöä.
Uutinen ”Jalovaaraan tilaisuuden tapahtumat olivat hengellistä väkivaltaa.”
Tuolla on sana väkivalta. Millä sanalla korvaisit sen ja mikä miten uutisoisit sen? Onko oikein lakaista maton alle tämmöinen ikävä tapahtuma? Onko oltava hiljaa ja antaa se kuva ettei ole mitään tapahtunut. Oletko ajatellut mahdollisen ehkä mahdollisesti useamman uhrin näkökulmasta?
Olen aina ollut ilmaisuvapautta puolustamassa. Mikäli jollain on tunne että on ”puoskari” miksi hän ei saisi sitä ilmaista? Puoskari sanaa käyttävillä lienee em. sanavalintaansa perusteltu syy. ”Ei ole savua ilman tulta.”
Ajattelen myös että nämä uutiset ja näkemykset joiden kautta saamme lukea mitä on sattunut ja kuinka muutkin näkevät/ kokevat em rva:n toiminnan voivat olla todella rohkaisua puolesta ja vastaan.
Tietenkin jos tahtoo ottaa sen Pohjois-Korea asenteen, että kaikki on hyvin ja tuudittaa vain yksipuolisesti uutisointia niin sallittakoon se, mutta kyllä sen läpi näkevät kaikki ettei niin välttämättä ole.
Ylläpito on kirjannut käyttöehdot ja niihin liittyen rajoitukset, yksi asia, jota ei sallita on ”- Henkilöön kohdistuvat vihjailut tai mustamaalaaminen”
Kaikki rajoitukset voi lukea Ylläpidon ”lootasta” yläpalkista.
No ainakin ko saarnaajan taloudellinen tilanne lienee parantunut…
Ihailen Salme Kaikusalon suurta asiallisuutta epäasiallisten kommenttien ristitulessa.
Tämän saamansa taidon hän on antanut yhteisen hyvän palvelukseen. Siunausta toivotan…!!
Kiitos Jorma. Siunausta myös sinulle.
Sunnuntain aihetta esitellään ja sen tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-27-8-2023/
Englanniksi Viisauden kirjaa voi sekä lukea että kuunnella samalla kertaa tästä osoitteesta.
https://www.youtube.com/watch?v=Lr2bjN21NPw&t=1196s
Tästä pitää vain kelata tuon äänityksen alkuun 0:00 / 1:13:55
Matias ! Yritän vastata blogisi otsakkeeseen lukion opettajan näkökulmasta. Kysymys ns. uskovien mielenterveydestä on usein etiikan tunneilla nuorten mielessä. Jotkut aikuiset ovat vieroksuneet uskoontuloa juuri siitä syystä, että toiset sanoisivat heitä ”hulluiksi” tai ”hihhuleiksi”. Käytännössä asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Kun ihminen on saanut syntinsä anteeksi, valuu hänen sydämeensä Jumalan Hengen tuoma rauha. Hänen käytöksensä ja sanavarastonsa uusiutuu. Herran Henki saa aikaan Pyhän Hengen hedelmät, joita Paavali luettelee Galatalaiskirjeen 5:22. – Tosin ihmisen luonne määrää paljon siitä, miten helppoa tai vaikeaa on uudistaa ajatuksiaan ja alistua Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Kaikki perustuu myös , missä hengellisessä kodissa ihminen alkaa taivaltaa kaitaa elämän tietä. – Mitä tulee uskon ja tieteen väliseen keskusteluun, on totta, mitä sanot, että ne kaksi eivät ole vastakohtia eivätkä ristiriidassa, jos ihminen ajattelee terveesti ja pragmaattisesti. Kuitenkin usein näyttää siltä, että jo lukiossa nuoriso ajattelee, että luonnontieteissä hyvät arvosanat tekevät heissä terää ja alkavat halveksia ns. ”huuhaa-aineitten” opiskelijoita. Aikuiset ovat jakaneet kouluaineet siten, että muka toiset oppiaineet ovat älykkäille ja toiset keskinkertaisille. Erich Fromm on kirjassaan ”Rakkauden vaikea taito” ehdottanut, että koska rakkautta voi oppia, jo koulussa pitäisi olla pääaineena ”Rakkaus”. Se voisi yhdistää nuoria toisiaan kunnioittamaan ”viisaudessa, iässä ja rmossa.”
Valma
Valma
Kiitos erittäin viisaasta puheenvuorosta.
Tuot esille erittäin pätevän opettajan kokemukseen perustuvia näkökulmia.
Kiitos sinulle