Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr) oli roomalainen valtiomies ja oppinut, loistava puhuja, selkeäsanainen filosofi, lakimies, kirjailija, runoilija ja kriitikko . Valtiovalta teloitti v. 43 eKr. kansan rakastaman suurmiehen toisinajattelijana. Hänen päänsä ja kätensä pistettiin näytille Rooman Forumin puhujalavalle.
Virhelista on peräisin Cicerolta, lyhyet kommentit Ruttopuiston rovastilta, Epiktetokselta ja Gibranilta:
1.virhe: Harhaluulo, että henkilökohtainen voitto syntyy toisten murskaamisesta.
Jos näyttää siltä, että joku on joukossa päätään muita pitempi, niin se voi usein johtua siitä, että muut ovat polvillaan hänen edessään.
Helpoin tapa tulla hiekkalaatikkoleikeissä korkeimman linnan omistajaksi on rikkoa muitten hiekkalinnat. Tämä ilon muoto on kuitenkin luonteeltaan lyhytaikaista. Ilonpilaaja saa varautua siihen, miten rauniolinnojen haltijat suhtautuvat ainoaan pystyssä olevaan luomukseen.
Jos ei tahdo toimia Hajota ja hallitse- periaatteen mukaan, voi mieluusti keskittyä vain omaan hiekkalinnaansa vertailematta tekelettään kilpailumielessä toisiin.
2. virhe: Taipumus murehtia asioita, joita ei voida muuttaa eikä korjata.
On turha murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kyse on ajanhukasta. Jos taas asioihin voi vaikuttaa, niin silloinkaan ei ole mitään syytä murehtia. Murehtiminen on turhaa, riippumatta siitä, voiko asioihin vaikuttaa eli ei.
Stoalainen filosofi Epiktetos (55-135 jKr) totesi upeasti: Ihmisiä eivät häiritse asiat, jotka tapahtuvat, vaan heidän kuvitelmansa asioista, jotka tapahtuvat.
3. virhe: Väite, että jokin asia on mahdotonta toteuttaa, koska emme itse siihen pysty.
Tämä väite houkuttaa ihmisiä pessimismiin. Liian usein ja helposti pidämme jotakin asiaa mahdottomana, koska me itse emme keksi siihen ratkaisua. Lankapuhelimien aikana olisimme varmaan nauraneet itsemme tärviölle, jos joku olisi tuolloin kertonut, että tulevaisuudessa kaikilla on ikioma pikkuinen langaton puhelin mukanaan. Tai että elämä tulee jatkossa muuttumaan virtuaaliseksi todellisuudeksi.
On sanottu, että kukaan ei tiedä tarpeeksi ollakseen pessimisti. Monet tämän hetken asiat, joita emme millään käsitä, voivat olla aivan toisin sadan vuoden päästä.
4. virhe: Haluttomuus työntää joutavat pikkuseikat syrjään.
Itsekäs, itsekeskeinen (engl. selfish) ihminen ottaa vain läjäpäin omakuvia (selfies) itsestään haluamatta laajentaa kuvakulmaansa todellisiin, maailmanlaajuisiin aiheisiin.
5. virhe: Mielen kehittämisen ja jalostamisen laiminlyöminen, luku- ja opiskeluharrastuksen hylkääminen.
Koulussa muistutetaan tuon tuostakin, että te ette opiskele koulua vaan elämää varten. Ihmisen ei pidä unohtaa vapaaehtoista itsensä sivistämisen jatkamista vielä senkin jälkeen, kun diplomi on saatu tai tutkinto suoritettu.
Tutustuminen kirjallisuuteen yleensä ja hengellisiin kirjoituksiin erityisesti rikastuttaa elämäämme mitä suurimmassa määrin. Päivittäinen lukeminen (rukoilla ja studeerata) avartavat elämänkatsomustamme monin tavoin. Voi käydä niin, että ensin luemme jotakin ja sitten koemme sen elämässämme. Tai ensin koemme jotakin, mihin lukeminen tuo lisävalaistusta.
6.virhe: Yritys pakottaa toiset ajattelemaan ja elämään meidän tavallamme.
Teoksessaan Profeetta Kahlil Gibran puhuu lapsista ja heidän kasvattamisestaan mm. näin:
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. Sillä heillä on omat ajatuksensa. Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi. Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
* * * * * * * *
Cicero-sitaatteja:
Kukaan ei ole niin vanha, ettei usko vuotta elävänsä.
Ihmiset eivät käsitä kuinka suurta tulonlähdettä säästäväisyys merkitsee.
Joka ei tiedä, mitä maailmassa on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä, pysyy lapsena koko ikänsä.
Hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.
Mikään ei kuivu nopeammin kuin kyynel.
Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään.
Ei mielipiteen muutos ole häilyvyyttä, jos se perustuu tietoon.
Onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta.
Viha on vihastumista, joka on löytänyt piintyneen uomansa.
Rakastavalle ei mikään ole vaikeaa.
Mikä on luonnollista, on hyvää. Ja onko mitään luonnollisempaa kuin kuolema vanhukselle?
Minusta tuntuu, Peltonen, ettet ole lainkaan ymmärtänyt mitä kirjoitin – vaikka jo toistin. Siinä mielessä heittosi menevät komeasti ohitse.
Lainataampa Ciceroa, mitä tuo puheen mestari sanoo kaunopuheisuudesta
oratorem appellat et suaviloquentiam tribuit, quae nunc quidem non tam est in plerisque: latrant enim iam quidam oratores, non loquuntur; sed est ea laus eloquentiae certe maxuma:
is dictust ollis popularibus olim,
qui tum vivebant homines atque aevum agitabant,
flos delibatus populi—
Yeah. bamboozle us with dead languages. Montaignen tapaan heitän että onko sivistyksen todellinen mitta se, että osaa latinaa ja muita vastaavia kieliä. Vai onko tämä ”vain temppu”.
Paha sanoa kun en tuosta latinasta hirveästi irti saa. Ehkä logiikka toimii latinaksi ja suomeksi eri tavalla. Ehkä se on vieraalla kielellä runollisempaa. Ja Ciceroa on sentään käännetty englanniksi ja Suomeksikin niin että muutkin, me vähäisemmät olennot, saatamme ehkä kenties ymmärtää Ciceron ajatuksia.
Siksi voitaisiin lainata Ciceron hienoa asennetta.
”Toiminnassasi ei ole mitään kunnollista, sotilas, mutta yritä tappaa minut kunnolla.”
Se kuuluu kissapolitiikaan, mikä Suomessa oli suosittua varsinkin edellisen presidentin aikana.
Tämä oli sen 2., niin sanottu klassinen vaihe otsikolla: Hännän nosto
1) Jotta pysyisimme Cicerossa siteerasin häntä.
2) Jotta välttäisimme turhia keskinäisiä haukkumisia otin tekstin, jossa erään menneen ajan puhujaa ylistetään kauniista puhetavastaan, mutta ”nykyajan” puhujien ulosantia kuvataan sanalla latrant, joka on sanasta latro (äännä pitkänä ”lātro”) ja tarkoittaa haukkumista (vrt. lātrāns=koira).
3) Teksti on sellainen ettei google -kääntäjä tms anna mitään järkevää vastinetta, vaan se vaatii enemmän latinan tuntemusta tai päteviin käännöksiin tukeutumista.
4) Erikoisuutena mainittakoon että myös ”palkkasoturi” on latinaksi kirjoitettuna latro, mutta lausutaan ”lătrō”.
5) Tuo Tuomon viittaama lause on tarinan mukaan Ciceron teloittajalleen lausuma sana.
6) Yksityisten kirjastojen suuruus on hyvin vaihteleva. Eri ihmisillä on eri suuruisia. Myös niiden taso vaihtelee laidasta laitaan. Tiedän erään suomalaisen yksityisen kirjaston, jossa on noin kuusi hyllykilometriä kirjoja.
7) Pikkulapselle lukeminen vaikuttaa ratkaisevasti lapsen kielelliseen kehitykseen. Jo puolentoista vuoden iässä ero voi olla useiden kuukausien kehitystaso siitä, riippuen miten paljon lapselle luetaan.
8) Pyrin kirjastosta kertomalla kannustamaan lukemista, jota Cicerokin mielestäni alussa olevassa tekstissä ajoi.
9) Ystävällisin terveisin kaikille
Vanhain kirjain kokoojana mietin, ettei 1700-luvun kirja ole kovin vanha. Suomalaista tiedettä painettiin jo
1600-luvulla. Yksi teos minua nyt kiinnostaa, ruotsalainen Paulinus Gothus, jonka kansien väliin on sitoessa sullottu vanhoja kirjeitä, joissa lie sanottu ties mitä.
Lukuharrastuksen viriämiseen riittää yksi ainoa kirja, kunhan se vain on mieluinen.
Ciceroon Paulinus Gothus liittyy sillä tavoin, että vuonna 1611 hän vaihtoi pakanalliset eli klassiset kirjailijat kristilliseen kirjallisuuteen yliopisto-opetuksessa. Vain Cicero ja Vergilius säilyivät yliopistojen ohjelmistossa.
1) Ciceron omistama henkilökohtainen kirjasto oli hänen talossaan Tusculumissa. Kirjastojen ylläpito yleistyi Rooman tasavaltalaiskauden loppuaikoina. Cicero ei ollut ainoa.
2) Vanhan ajan vaihtuessa keskiaikaan suurin kirkollinen kirjasto oli Cesareassa, jossa oli yli 30.000 käsikirjoistusta. Erikoisesti Origenen ja Pamphiluksen aikana sinne oli tullut paljon käsikirjoituksia. Kirjaston kuuluisia opiskelijoita olivat mm Gregorius Naziansilainen, Basileus Suuri ja Hieronymos.
Koska yksi Ciceron sitaateista yllä kertoo kirjastosta
ja koska tänään meillä Somerolla on Uudenkirkon kirkkopyhä,
niin
kerrottakoon että Uudessakirkossa kirjasto perustettiin 1849.
Se siis oli yksi maamme vanhimpia.
Vuosisadan vaihteessa siinä oli 1317 nidettä
ja vuoden 1936 lopussa 6501 nidettä.