Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr) oli roomalainen valtiomies ja oppinut, loistava puhuja, selkeäsanainen filosofi, lakimies, kirjailija, runoilija ja kriitikko . Valtiovalta teloitti v. 43 eKr. kansan rakastaman suurmiehen toisinajattelijana. Hänen päänsä ja kätensä pistettiin näytille Rooman Forumin puhujalavalle.
Virhelista on peräisin Cicerolta, lyhyet kommentit Ruttopuiston rovastilta, Epiktetokselta ja Gibranilta:
1.virhe: Harhaluulo, että henkilökohtainen voitto syntyy toisten murskaamisesta.
Jos näyttää siltä, että joku on joukossa päätään muita pitempi, niin se voi usein johtua siitä, että muut ovat polvillaan hänen edessään.
Helpoin tapa tulla hiekkalaatikkoleikeissä korkeimman linnan omistajaksi on rikkoa muitten hiekkalinnat. Tämä ilon muoto on kuitenkin luonteeltaan lyhytaikaista. Ilonpilaaja saa varautua siihen, miten rauniolinnojen haltijat suhtautuvat ainoaan pystyssä olevaan luomukseen.
Jos ei tahdo toimia Hajota ja hallitse- periaatteen mukaan, voi mieluusti keskittyä vain omaan hiekkalinnaansa vertailematta tekelettään kilpailumielessä toisiin.
2. virhe: Taipumus murehtia asioita, joita ei voida muuttaa eikä korjata.
On turha murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kyse on ajanhukasta. Jos taas asioihin voi vaikuttaa, niin silloinkaan ei ole mitään syytä murehtia. Murehtiminen on turhaa, riippumatta siitä, voiko asioihin vaikuttaa eli ei.
Stoalainen filosofi Epiktetos (55-135 jKr) totesi upeasti: Ihmisiä eivät häiritse asiat, jotka tapahtuvat, vaan heidän kuvitelmansa asioista, jotka tapahtuvat.
3. virhe: Väite, että jokin asia on mahdotonta toteuttaa, koska emme itse siihen pysty.
Tämä väite houkuttaa ihmisiä pessimismiin. Liian usein ja helposti pidämme jotakin asiaa mahdottomana, koska me itse emme keksi siihen ratkaisua. Lankapuhelimien aikana olisimme varmaan nauraneet itsemme tärviölle, jos joku olisi tuolloin kertonut, että tulevaisuudessa kaikilla on ikioma pikkuinen langaton puhelin mukanaan. Tai että elämä tulee jatkossa muuttumaan virtuaaliseksi todellisuudeksi.
On sanottu, että kukaan ei tiedä tarpeeksi ollakseen pessimisti. Monet tämän hetken asiat, joita emme millään käsitä, voivat olla aivan toisin sadan vuoden päästä.
4. virhe: Haluttomuus työntää joutavat pikkuseikat syrjään.
Itsekäs, itsekeskeinen (engl. selfish) ihminen ottaa vain läjäpäin omakuvia (selfies) itsestään haluamatta laajentaa kuvakulmaansa todellisiin, maailmanlaajuisiin aiheisiin.
5. virhe: Mielen kehittämisen ja jalostamisen laiminlyöminen, luku- ja opiskeluharrastuksen hylkääminen.
Koulussa muistutetaan tuon tuostakin, että te ette opiskele koulua vaan elämää varten. Ihmisen ei pidä unohtaa vapaaehtoista itsensä sivistämisen jatkamista vielä senkin jälkeen, kun diplomi on saatu tai tutkinto suoritettu.
Tutustuminen kirjallisuuteen yleensä ja hengellisiin kirjoituksiin erityisesti rikastuttaa elämäämme mitä suurimmassa määrin. Päivittäinen lukeminen (rukoilla ja studeerata) avartavat elämänkatsomustamme monin tavoin. Voi käydä niin, että ensin luemme jotakin ja sitten koemme sen elämässämme. Tai ensin koemme jotakin, mihin lukeminen tuo lisävalaistusta.
6.virhe: Yritys pakottaa toiset ajattelemaan ja elämään meidän tavallamme.
Teoksessaan Profeetta Kahlil Gibran puhuu lapsista ja heidän kasvattamisestaan mm. näin:
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. Sillä heillä on omat ajatuksensa. Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi. Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
* * * * * * * *
Cicero-sitaatteja:
Kukaan ei ole niin vanha, ettei usko vuotta elävänsä.
Ihmiset eivät käsitä kuinka suurta tulonlähdettä säästäväisyys merkitsee.
Joka ei tiedä, mitä maailmassa on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä, pysyy lapsena koko ikänsä.
Hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.
Mikään ei kuivu nopeammin kuin kyynel.
Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään.
Ei mielipiteen muutos ole häilyvyyttä, jos se perustuu tietoon.
Onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta.
Viha on vihastumista, joka on löytänyt piintyneen uomansa.
Rakastavalle ei mikään ole vaikeaa.
Mikä on luonnollista, on hyvää. Ja onko mitään luonnollisempaa kuin kuolema vanhukselle?
Onnittelut Jaakko Heinimäelle, jonka luovuuden ilmennystä ilmeisesti oli n. 10 vuotta sitten julkaistu syntitestikin . Luonnollisesti tein testin ja sen jälkeen taulukkolaskentaohjelmalla myös ”syntitaseen”, että tietäisin, missä pitää ”skarpata”.
”Syntitaseen” mukaan hyveet johtivat ”kilvoittelussa” 108-54 ja eniten parannettavaa löytyi akselilla Murehtiminen-Pyhä huolettomuus, jossa tilanne oli murehtimisen hyväksi 13-10. Päätellen kuluneiden vuosien ”murehtimisesta” tilanne ei ole ainakaan parantunut.
Kuinkahan ottaisi nyt mummoikäisenä jo todesta sen nuoruuden ystävän kehotuksen, joka kielsi kantamasta ”maapalloa harteilla” ja kehotti pudottamaan harteilta maailman hädän ja tuskan?
Heinimäen en ole koskaan kuullut puhuvan. Sen sijaan olen lukenut ainakin ison osan hänen julkaisemistaan kirjoista. Kiitokset kirjoista, koska niiden vuoksi palasi kiinnostukseni kristinuskoon.
On hyvä, että ihminen on kiinnostunut kristillisistä arvoista ja Jeesuksen ainutlaatuisista opetuksista, mutta Hän ei tullut perustamaan kirkkoa tai uskontoa, vaan pelastamaan ihmiset. Ja kun Hän tuli pelastamaan, niin Hän tuli pelastaamaan jostakin ja se joku on ikuinen kadotus, joka on palkka synneistä. Jos esimerkiksi ihminen ei tekisi mitään muuta rikettä, kuin kerran päivässä katsoisi kerran jotakin vierasta himoiten ”sillä silmällä”, niin siltikin 70 vuoden elämän aikana näistä kertyisi 25,000 rikkeen läjä. Raamattu toteaakin, ettei ole yhtään vanhurskasta maan päällä ja kaikki ovat syntiä tehneet.
Jos ihminen ei kuitenkaan itse tunne henkilökohtaisesti Jeesusta ja ei ole ottanut Hänen sovitustyötänsä vastaan sekä tehnyt parannusta, niin ei se mitään hyödytä. Vaatikin meidän itsemme kieltämistä ja myöntämistä, että omilla avuilla en pääse taivaaseen, vaan minun on luotettava Jeesuksen sovitustyöhön.
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” – Roomalaiskirje 10:9-10
Olen Mauno vakuuttunut, että sinulla hyvä tarkoitus. Kun kuitenkin kommentoit minun kirjoitustani, niin taidan olla väärää kohderyhmää sinun tavallasi esitetylle julistukselle ja ylipäänsä minkäänlaiselle julistukselle. Heinimäkeä kehuin, koska hänen tapansa esittää asiaa on ollut minua paremmin koskettava.
Näytelijöissä on paljon muitakin loistavia puhujia kuin Piepponen, erinomainen hänkin.
Olisin suonut vielä yhden otettavaksi mukaan:
Viha on lyhyt hulluus.
Silleenkö Cicero sanoi, Jorma? Hyvä, kun toit esiin. Eiköhän nykyaikainen psykologiakin vahvista Ciceron viisauden toteamalla, että vihastuminen on hetken hulluuskohtaus?
Olipa viisaita ajatuksia Hannu Kiurulta, pastoreita. Minäkin aikoinaan 1960 ja 1970-luvuilla tuommoisia
Lukenut ja muistelen sen ajan lukemisiani. Pidetään vähän kalkkiksena minua. Ei haittaa vaikka mitä
Minusta ajateltaisiin, jokainen ajattelee kuin tykkää. Kuitenkin Raamatun viisaudet ovat kaikkein parasta:
Isä Jumala sieltä ja Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ja mitä olla IHMINEN nykyaikana. Kun jotkut sanoo
Että ollaan vain sosiaalisia eläimiä, saa tehdä mitä haluaa, eikä vihlase omassa tunnossa laisinkaan.
Vapaata seksiakin niin paljon kuin kerkiää ja jaksaa, partnereita joka sormelle ja moneen kertaa.
Ollaan sitten ylpeitä reissuista, joita tosi kristitty häpeäisi ja katuisi Jumalansa edessä nöyränä
Ja häviten. Etsikäämme Jumalan hyväksyntää ja miellyttämistä. Tärkeämpää kuin ihmisten
Hyväksyntä. Amen. Uskonsisar minä vain, tavallinen kirkkouskovainen , Kristuksen morsian .
Kohtaan 1. Kun menestymme, emme tee sitä koskaan omin avuin. Ansioiden jakaminen avustajilleen ei ole piiruakaan itseltä pois, vaan päin vastoin.
Koulussa luin puhetta Catilinaa vastaan (Quo usque tandem abutere …). Vasta myöhemmin sain käsiini Ciceron maltillisempia kirjoituksia ja ihastuin miehen viisauteen. Toinen arvostamani antiikin roomalainen on Lucius Anaaeus Seneca.
Senecan lainauksia:
Köyhä ei ole se, jolla on vähän, vaan se, joka haluaa enemmän.
Tärkeämpää sinun on harkita, keiden kanssa syöt ja juot, kuin mitä syöt ja juot.
Jos haluat, että sinua rakastetaan, rakasta.
Vapaa-aika ilman kirjoja on kuolema ja elävän ihmisen hauta.
Niin kauan kuin kohtalo suo eläkää iloiten.
Pienet huolet pitävät ääntä, suuret pysyvät vaiti.
poimittu Arto Kivimäen kokoelmasta Vive hodie! Karisto 1999
Nyt voikin sanoa että ”Viisaita nuo roomalaiset!”
Paavalin puhetaidoissa on nähty Antiikista tarttunutta. Ja juurikin roomalaisille kirjoitettu kirje sattuu käyttämään mallikkaasti tätä puhetaitoa.
Kirjeidensä ansiosta Cicero on harvoja antiikin ihmisiä, joka tunnetaan persoonana, hyvine ja huonoine piirteineen eikä vain kiiltokuvana tai kertomuksina. Paljon hänessä kääntyy sinne hyvällä puolelle.