Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr) oli roomalainen valtiomies ja oppinut, loistava puhuja, selkeäsanainen filosofi, lakimies, kirjailija, runoilija ja kriitikko . Valtiovalta teloitti v. 43 eKr. kansan rakastaman suurmiehen toisinajattelijana. Hänen päänsä ja kätensä pistettiin näytille Rooman Forumin puhujalavalle.
Virhelista on peräisin Cicerolta, lyhyet kommentit Ruttopuiston rovastilta, Epiktetokselta ja Gibranilta:
1.virhe: Harhaluulo, että henkilökohtainen voitto syntyy toisten murskaamisesta.
Jos näyttää siltä, että joku on joukossa päätään muita pitempi, niin se voi usein johtua siitä, että muut ovat polvillaan hänen edessään.
Helpoin tapa tulla hiekkalaatikkoleikeissä korkeimman linnan omistajaksi on rikkoa muitten hiekkalinnat. Tämä ilon muoto on kuitenkin luonteeltaan lyhytaikaista. Ilonpilaaja saa varautua siihen, miten rauniolinnojen haltijat suhtautuvat ainoaan pystyssä olevaan luomukseen.
Jos ei tahdo toimia Hajota ja hallitse- periaatteen mukaan, voi mieluusti keskittyä vain omaan hiekkalinnaansa vertailematta tekelettään kilpailumielessä toisiin.
2. virhe: Taipumus murehtia asioita, joita ei voida muuttaa eikä korjata.
On turha murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kyse on ajanhukasta. Jos taas asioihin voi vaikuttaa, niin silloinkaan ei ole mitään syytä murehtia. Murehtiminen on turhaa, riippumatta siitä, voiko asioihin vaikuttaa eli ei.
Stoalainen filosofi Epiktetos (55-135 jKr) totesi upeasti: Ihmisiä eivät häiritse asiat, jotka tapahtuvat, vaan heidän kuvitelmansa asioista, jotka tapahtuvat.
3. virhe: Väite, että jokin asia on mahdotonta toteuttaa, koska emme itse siihen pysty.
Tämä väite houkuttaa ihmisiä pessimismiin. Liian usein ja helposti pidämme jotakin asiaa mahdottomana, koska me itse emme keksi siihen ratkaisua. Lankapuhelimien aikana olisimme varmaan nauraneet itsemme tärviölle, jos joku olisi tuolloin kertonut, että tulevaisuudessa kaikilla on ikioma pikkuinen langaton puhelin mukanaan. Tai että elämä tulee jatkossa muuttumaan virtuaaliseksi todellisuudeksi.
On sanottu, että kukaan ei tiedä tarpeeksi ollakseen pessimisti. Monet tämän hetken asiat, joita emme millään käsitä, voivat olla aivan toisin sadan vuoden päästä.
4. virhe: Haluttomuus työntää joutavat pikkuseikat syrjään.
Itsekäs, itsekeskeinen (engl. selfish) ihminen ottaa vain läjäpäin omakuvia (selfies) itsestään haluamatta laajentaa kuvakulmaansa todellisiin, maailmanlaajuisiin aiheisiin.
5. virhe: Mielen kehittämisen ja jalostamisen laiminlyöminen, luku- ja opiskeluharrastuksen hylkääminen.
Koulussa muistutetaan tuon tuostakin, että te ette opiskele koulua vaan elämää varten. Ihmisen ei pidä unohtaa vapaaehtoista itsensä sivistämisen jatkamista vielä senkin jälkeen, kun diplomi on saatu tai tutkinto suoritettu.
Tutustuminen kirjallisuuteen yleensä ja hengellisiin kirjoituksiin erityisesti rikastuttaa elämäämme mitä suurimmassa määrin. Päivittäinen lukeminen (rukoilla ja studeerata) avartavat elämänkatsomustamme monin tavoin. Voi käydä niin, että ensin luemme jotakin ja sitten koemme sen elämässämme. Tai ensin koemme jotakin, mihin lukeminen tuo lisävalaistusta.
6.virhe: Yritys pakottaa toiset ajattelemaan ja elämään meidän tavallamme.
Teoksessaan Profeetta Kahlil Gibran puhuu lapsista ja heidän kasvattamisestaan mm. näin:
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. Sillä heillä on omat ajatuksensa. Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi. Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.
* * * * * * * *
Cicero-sitaatteja:
Kukaan ei ole niin vanha, ettei usko vuotta elävänsä.
Ihmiset eivät käsitä kuinka suurta tulonlähdettä säästäväisyys merkitsee.
Joka ei tiedä, mitä maailmassa on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä, pysyy lapsena koko ikänsä.
Hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.
Mikään ei kuivu nopeammin kuin kyynel.
Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään.
Ei mielipiteen muutos ole häilyvyyttä, jos se perustuu tietoon.
Onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta.
Viha on vihastumista, joka on löytänyt piintyneen uomansa.
Rakastavalle ei mikään ole vaikeaa.
Mikä on luonnollista, on hyvää. Ja onko mitään luonnollisempaa kuin kuolema vanhukselle?
Hannu puhuu kirjallisuudesta ja lukemisesta.
Minulla on kotikirjastossani teoksia noin kymmenellä tusinalla eri kielellä. Vanhimmat 1700-luvulta uusimmat tältä kesältä.
Muutama tuhat kirjaa on kotikirjastoni lisääntynyt tämän vuosituhannen puolella.
”Ota! Lue!” sai jo kirkkoisä Augustinus aikoinaan mieleensä.
Olisikohan Cicero lähtenyt kehumaan kirjastonsa kokoa, noin niinku ohimennen?
Tympii!!
Hyvä, kun Matias Roton kirjojen arvo on nyt käyty vilkaisemassa. Saattaisikin olla vaikka sitä bluffia.
” Eräs Amerikkalainen lehti kirjoitti, 1800-luvun alkupuoliskolla kymmenen käskyä naisille , tässä yksi niistä . Älä kavahda ensimmäistä sanasotaa , vaan sen tullessa taistele se urhoollisesti loppuun , se on suuressa tärkeydessä vastaiselle elämälle ”.
Siirrytään miesten antamiin opetuksiin. Aksel August Granfelt , johtaja . Hänen isänsä oli tunnettu Jumaluusopin professori Aksel Fredrik Granfelt.
Aksel August Granfelt aloitti yliopistossa , aluksi luonnontieteellisellä linjalla, suoritettuaan fil,sof kandin tutkinnon ja valmistuttuaan v 1871 , jonka jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi v.1878.
Käytännöllistä lääkärin tointa hän ei koskaan ryhtynyt harjoittamaan , koska hän ei kokenut tätä alaa elämänsä kutsumukseksi.
Kansansivistystyö veti häntä puoleensa , hän tarjoutui seuran sihteerin virkaan , jota hän hoiti kaksikymmentäkahdeksan vuotta.
Hän aloitti kustannustyön kansankirjaston kehittäjänä sekä maaseudun kirjakaupan toiminnan . Granfelt ei ollut itsenäinen ja luja periaatteen mies ainoastaan päämääriin nähden , vaan myöskin keinojen ja menettelytapojen valinnassa. Hän aina valitsi tiensä ja keinonsa niin, että voi niistä vastata sekä omantuntonsa että kenen arvostelijan edessä hyvänsä . Hän uskalsi seisoa yksin kannassaan välittämättä siitä , mitä muut ajattelivat tai enemmistö kannatti.
Hänen isänsä Aksel Frederik Granfeltin maassamme alkuun panema naissuvun kohottamisesta , valistuksessa ja sen näköpiirin laajentamisesta jolloin Suomen naissuvun valistuneimmat , naisliikkeen johtoriennot oivalsivat , ” yhteinen on päämäärä , pyrkimys ja valistus sivistynyttä vapautta kohti ”.
” Miehet ovat vaihtaneet ammattia ja suorittaneet tutkintoja , eivätkä naiset ole kavahtaneet sanasotaa , kautta historian ”.
Ilmari Turjan näytelmässä esiintyi tyyppi , joka eli pelkästään vippaamalla , mutta silti suoritti tuomarin tutkinnon . ” Erään naisen hiekkalinna , tuleeko iso paha susi ja puhaltaa sen kumoon ”.
Ira furor brevis est.. ei silti sitäkään sovi kokonaan kieltää. Tila sille on annettava ja sen olemassaolo hyväksyttävä. Muuten se kasvaa virtahevoksi olohuoneessa tai millä kielikuvalla sitä kukin nyt haluaa nimitettävän…
Seneca, stoalaisia, siis yritti valistaa keisari Neroakin, tämän opettajana. Ei onnistunut.
Ihmisen 7.virhe: Piittaamattomuus ihmisen kuudesta virheestä.
Blogisti toivoisi keskustelua blogin otsikon kertomasta aiheesta. Kun puhutaan Cicerosta, ei ole tarkoitus puhua Senecasta. Kiitos, May, kun sentään yritit käynnistää aiheeseen liittyvää yhteistä pohdintaa.
Itse tykönäni mietin, että nyt kerrankin meillä on niin isokokoinen saalis, ettei tästä kerta kaikkiaan voi ampua ohi, mutta…
Harmittaa.
Mitkä ovat virheiden kääntöpuolet!
1. virheen nurjalla puolella koetaan, että toisen menestys on minulta pois. Syytetään omasta epäonnistumsesta jotakin paremmin pärjännyttä.
5. virheen nurjalla puolella kerätään ahneesti tietoa ja kahlataan pasksuja kirjallisuuden klassikkoja suorituksina, joilla ylvästelläänkin. Ei se mieli kehity, jos riittävät tauot ja luetun lavollinen sulattelu unohtuvat.
6. virheen nurjalla puolella matkitaan ihanteita ja esikuvia eikä etsitä omaa tapaa olla ja elää.
Joku ehkä osaa sanoa Ciceron ja stoalaisten suhteesta, mutta roomalaista elämänviisautta korkeimmillaan he edustivat. Stoalaisuudessa oli erään sortin kovaa realismia, niin että vahingoitetaan mahdollisimman vähän itseä että muita. Nykyviisaudeksi käännettynä suunnilleen, että yritetään elää ihmisiksi.
Minun isäni on ehkä Ciceromaisin hahmo jonka tunnen. Ja on sääli että teoksiaan on kadonnut. ”Velvollisuuksista” -teos on ikävää tekstiä opportunisteille koska sen perusteema on se, että asioita ei voi jakaa ”käteviin” ja ”hyveellisiin”. Että jako näihin olisi hylättävä.
Cicero oli sitä mieltä että jokainen joka on ensin pettänyt muita ja sitten on sen jälkeen jäänyt vaille rahaa ja tukioita näyttää miten hyveellistä elämää seuraa se, että myös talouspuoli tulee olemaan turvattu.
Cicero korosti myös sitä, että jokaisen tulisi seurata lahjakkuuksiaan ja varoa että se ei johda liikaan ylpistymiseen ja arroganssiin, jotka haittaisivat elämää lahjakkuuksista huolimatta. Tämä oli siis sekä hyveellistä että käytännöllistä.
Tässä on hieman huonoa. Ensinnäkin mentaliteetti tuntuu olevan vallalla menestysteologien puolella. Ja kukaan joka sanoo rullatuolipotilaalle että rullatuolissa pysyminen kertoo yrityksen puutteesta ja uskon riittämyydestä, että ihminen rypee synnissä, likimain ansaitsisi sen että jäisi auto-onnettomuuteen jossa polvilumpionsa murskautuisivat. Mahdollisimman pian. Ja jos maailmassa olisi perimmäinen hyvyys jossa kätevä olisi samaa kuin hyveellinen, niin juuri näin kävisikin koko ajan.
Itse pidän monia historian hirmuhallitsijoita ovelina veikkoina. Jokainen tuntenee selkäänpuukottajan joka menestyy. Maailma näyttää tässä mielessä hyvin vahvasti ”The Wire” -sarjaa jossa ihmiset yrittävät tehdä parannusta ja epäonnistuvat prosesissa. Ja jossa tarinoita ympärilleen kutovat valehtelijat pärjäävät eivätkä saa rangaistusta.
Haluaisin miltei enemmän tasapainoksi jotain Sartren tapaista. Jossa maailmassa ei ole mitään suurempaa tarkoitusta jota se noudattaa niin että lopulta käy hyvin. Tässä luomme elämämme ja jos olemme ovelia emmekä hyveellisiä omilla ehdoillamme, niin sitten elämme ”huonossa uskossa”. Ehkä isommat mielihyvät saisin kuitenkin Spinozasta. Ihmiset tekevät mitä tekevät. Osa tästä on kenties hyväksikin. (Olen kuitenkin kaikesta huolimatta viehättynyt esimeriksi Jared Diamondin ”Jalouden alkuperästä” jossa selitetään altruismia evoluutiolla. Jolloin jonkinlaista Ciceron asennetta saadaan takaportista sisään.) Voimme silloin toivoa että maailmasta muotoutuu sellainen että teemme enemmän hyviä kuin huonoja asioita.
Osmo Peltonen. Epäilet tiedonantoani bluffiksi. Olet tervetullut käymään meillä niin voimme keskustella kirjallisuudesta enemmänkin.
Kahviakin saat kun niin ajoissa sovimme, etten ole ehtinyt juomaan sitä loppuun ennen tuloasi.
Se oli ironiaa Jorma Ojalan sanomisia kohtaan. Sinua siis puolustin. Pahittelen väärinkäsitystä.
Peltonen se sitten vaan ironisoi, jos ei muuta hoksaa.
Kun kirjoitin, muistin jo kouluvuosina sanotun, ennen kuin Cicerosta kuulinkaan, että ”omakehu haisee..!”
Nyt haisee maassa muutenkin.
Eilinen uutistarjonta kertoo, että Suomessa on taas uusi Catilinakin.
Ville Niinistön lausunnot Financial Timesissä lyövät maamme pintaan leiman, joka pysyy yhtä lujasti kuin se entinenkin siellä Junttilan tuvan seinässä.
Kun puoluetaktisista syistä vahingoitetaan omaa isänmaata – kai vihreilläkin jonkunlainen on – ei olla enää Rooman Curiassa vaan Bysantin hämärissä palatsijuonitteluissa. Isänmaata vaan vyön alle, ja turkkilaiset melskaavat Anatolian puolella…. voi aikoja, voi tapoja!
Silloin ennen, kun Suomessa hallituskaudet olivat lyhyitä kuin perhon elämä, sanottiin ulkomailla Suomen sisäpolitiikan olevan bysanttilaista. Taktikointia maan edusta välittämättä. Sitä se oli, ja siihen se näkyy taas kallistuvan.
Ukrainan pakoterumban pyörteissä nousi taas esiin vanha sana Finladisierung. Nyt se sai vahvistusta.
Asia ei siitä muutu toiseksi, että termin sanotaan alun perin syntyneen Itävallassa 1953. Se kuvasi sitä olotilaa, jossa sisäministeri otti Neuvostoliiton suurlähettilään Seutulan lentoaseman pommisuojaan antamaan ohjeita neuvostoliittolaisen konekaapparin hoitamisessa. Kun siitä oli tullut normaali suomalainen olotila, saattoivat Yleisradion toimittajatkin viattomuudessaan kysyä maahan saapuvalta Neuvostolan ulkomaankauppaministeriltä: ”Saako Jermu Laine jäädä ulkomaankauppaministeriksi”. Oli raukka sanonut jotain, jota sitten oli toisessa puolueessa paheksuttu…….
Uudet polvet ovat tulleet toimituksiin, mutta arkistoja varmaankin pengotaan……. vanhaa pohjaa on, tullaan pian taas sanomaan….. vanhaa pohjaa…. ja Pohjolan Bysantti kyntää syvemmälle….. menneisyyteen…..
Hanhikivi ei ollut mikään venäläinen projekti.
Rosatom otettiin mukaan siitä syystä, että Saksan vihreiden ansiosta sikäläinen EON hyppäsi pois kyydistä.
Äitivainaalta taisin tuon huumorin lahjan saada. Mutta ehkä sulle Jorma kelpais pullakahvit Somerolla? 🙂