Terveisiä UUT:n pikkujoulusta!

Se oli jatkoa UUT:n järjestämälle seminaarille hengellisestä väkivallasta, jossa oli ollut aiheesta luentoja. Itse en päässyt siihen tilaisuuteen vasta kun glögimukilliselle, joten en voi siitä enempi kertoa, mutta uskon että asiasta uutisoidaan kohta jossakin. Mutta pikkujoulussa olin mukana ja nyt siitä hieman.

Siellä oli edustettuna ainakin vanhoillislestadiolaisuus, helluntailaisuus ja J:n todistajalaisuus. Kaikki olivat tietty entisiä uskonyhteisönsä edustajia. Itselleni suurin osa porukasta oli ihan tuntematonta, mutta kumma kyllä, tai ei oikeastaan ollenkaan kumma; juttu luisti. Miksi näin? Siksi, että kokemukset ovat samankaltaiset, ihan hämmästyttävän samankaltaiset.

Kaikista vertaistukitapaamisista, kaikkein selkeyttävintä ja päänuppia eheyttävintä ja ahdistusta vähentävintä, on ollut keskustella muista tiukoista uskonyhteisöistä irtautuneiden kanssa. On ollut todella avartavaa ja helpottavaa huomata, että muuallakin on ”taivas maan päällä” –kokemuksia, jotka pitävät kiinni liikkeessä, omanlaisiansa tulkintoja ja korostuksia eri raamatunkohdista, samantapaisia perusteluja oikeassa olemisesta, ulkopuolisten demonisointia, vaikeutta irtaantua liikkeestä jne. Näissä keskusteluissa tulee niin höpläytetty olo, ettei mitään rajaa. On helpompi ymmärtää oman itsensä höpläytyminen toisen ihmisen höpläytymisen kautta.

Suosittelen UUT:n vertaistukitapaamisia kaikille tiukasta uskonyhteisöstä pois lähteville. Se helpottaa irtaantumista tosi paljon ja se helpottaa nimenomaan ylikuormittunutta psyykeä. Näin taas täältä kyökistä käsin.

Lopuksi, ettei mene ihan liian vakavaksi tämä elämä, sallinette tällaisen suomalainen, ruotsalainen, norjalainen –tyylisen vitsin konsernilaisesta, todistajalaisesta ja laestadiolaisesta. Tarkoitukseni ei ole pilkata minkään yhteisön uskoon liittyviä asioita, vaan tarkoitukseni on tuoda esille ihmisoppia kevennyksen suoman välimatkan avulla.

Kai Karvaleuka, Joni Totuudentorvi ja Veli Lammas olivat Pyöreän Pöydän äärellä keskustelemassa autuudenasioista ja kun kukaan ei meinannut päästä kenenkään niskan päälle oikein missään asiassa, homma äityi kilpailuksi siitä, keitä heistä maailma pilkkaa eniten. Kaikille Pyöreän pöydän keskustelijoille oli nimittäin yhteistä se, että maailma pilkkaa heitä ja että jokaisella se oli tunnusmerkkinä Oikeassa Olemisesta ja Ainoasta Oikeasta Uskosta.

Kai kertoi ääni väpättäen, kuinka heidän kimppuunsa on käyty kun he haluavat noudattaa Ison Kirjan ohjetta Pyhistä Suudelmista ja kuinka hirvittävää pilkkaa heidän on täytynyt sietää, kun noudattavat samaisen kirjan ylensyöntikieltoa, niin että jopa heidän naisiansa on arvosteltu ihan terveydenhoitajien toimesta Neuvoloissa asiasta. Läskiä pitäisi kuulemma saada lisää, onko hullumpaa kuultu???

Joni kohensi asentoaan tuolissa ja tuumasi: eihän tuo nyt ole vielä mitään, kuuntelehan tätä! Kun me noudatamme Ison Kirjan ohjetta lähetyskäskystä, jonka mukaan ovelta ovelle täytyy mennä pareittain puhumaan valtakunnan asioista, niin saamme osaksemme niin rumaa kohtelua ja pilkkaa, ettei mitään rajaa; ovia vedetään nenän edestä kiinni pilkkapuheiden kanssa, niin että meinaa nenä jäädä väliin. Eikä tuo vielä mitään, mutta niin ikään terveydenhoitoväki on meidänkin kimpussamme: kun emme halua itsellemme verensiirtoa, meitä pilkataan asian johdosta, vaikka käsityksemme perustuu niin ikään Isoon Kirjaan! Jonin puhuessa, kyyneleet alkoivat virrata vuolaina pitkin hänen kalvenneita poskipäitään.

Veli istui rennon letkeänä tuolissaan ja varmana voitostaan tässä asiassa, hänen ei tarvinnut edellisten tavoin värisytellä ääntään eikä vuodatella tekokyyneliä, asiat puhukoot puolestaan. Ensin hän kertoili laveasti siitä, kuinka heidän elämäntapojaan arvosteltiin ja pilkattiin. Sitten hän siirtyi myös terveydenhuollon piiriin ja kertoi, kuinka heidän rakkaita sisariaan painostettiin ehkäisemään ja joskus jopa abortteihin mukamas terveydellisistä syistä, mutta mikä oli siinäkin kaiken takana muu kuin raha ja kateus; nyt ne yrittävät ajaa sellaisia lakiuudistuksia läpi, mitkä veisivät uskovaisilta perheiltä kodinhoitotuet ja lapsilisät, REPIKÄÄ SIITÄ! Tässä vaiheessa Veli Lammas ei enää määkinyt lempeällä lampaanäänellä, vaan yltyi pyhään vihaan Ison Kirjan esimerkin mukaan. Samalla hän pyyhkäisi lihan käsivarrella koko Pyöreän Pöydän tyhjäksi kupeista ja tarjottavista.

Muut pöydässä istujat kalpenivat tehokkaan esityksen edessä, eikä heillä ollut enää mitään sanottavaa. Ei tuommoisen hengenpalon ja totisuuden edessä. Kai ja Joni lähtivät teroittelemaan sapeleitaan seuraavaa istuntoa varten.

Seuroissa Veli kertoi rakkaille veljille lyöneensä luut kurkkuun niin konsernin kuin todistajien edustajien kurkkuun. ”Minkäpä ne mahtavat, kun ei niillä ole kunnon perusteluita näkemyksilleen.”