Sata vuotta siten näihin aikoihin ensimmäistä maailmasotaa oli käyty muutama viikko. Jotkut sotilaista saattoivat vielä uskoa johtajiensa lupauksiin, että kotiin tullaan jo jouluksi. Elokuussa 1914 kirjailija H. G. Wells julkaisi lontoolaisissa lehdissä artikkelisarjan, jossa hän syytti keskusvaltoja sodan syttymisestä ja väitti, että saksalaisen militarismin murskaaminen lopettaisi sodat ikiajoiksi. Artikkelit koottiin teokseksi “The War That Will End War.” Nyt me jälkipolvet tiedämme, että Wellsin arvio osoittautui täysin virheelliseksi.
”Sota, joka lopettaa kaikki sodat”, sanontaa lainasi myöhemmin myös Yhdysvaltojen presidenttiWoodrow Wilson perustellessaan maansa osallistumista ensimmäiseen maailmasotaan. Sota ei päättänyt jouluksi 1914, vaan eloonjääneet pääsivät kotiin vasta neljä vuotta myöhemmin. Tästä huolimatta 20 vuotta myöhemmin maailma oli jälleen sodassa.
H. G. Wellsin kirjoituksista on nyt vuosisata, eikä sodan ongelmaa oli vieläkään onnistuttu ratkaisemaan. Vaikka arvioiden mukaan valtioiden väliset konfliktit ovat viimeaikoina vähentyneet, sisällissodat ovat lisääntyneet. Useissa nykyisissä sisällissodissa on aineksia myös merkittäville valtioiden välisille konflikteille.
Sodan tielle lähdetään kerta toisensa jälkeen huolimatta siitä, että aseilla on hyvin vaikea löytää mitään pysyviä ratkaisuja konflikteihin. Yksi esimerkki tästä on täydessä kaaoksessa oleva Irak, johon Yhdysvaltojen johtama liittouma hyökkäsi vuonna 2003 viedäkseen sen kansalle – ainakin sotapropagandan mukaan – demokratiaa. Saddam Hussein oli kyllä kansaansa sortava brutaali diktaattori, mutta hyökkäyksen tekosyynä käytettyjä ydinaseita hänen jäljiltään ei löytynyt. Jokin toinen keino hänen valtansa kaventamiseksi olisi varmastikin ollut nykypäivän näkökulmasta parempi.
Toukokuussa 2003 Yhdysvaltojen sen aikainen presidentti George W. Bush julisti lentotukialuksen kannella pitämässään puheessa, että merkittävät sotatoimet Irakissa ovat ohi ja liittouma on voittaja. Aluksen miehistö hurrasi. Nyt kesällä 2014 hänen isänsä presidentti George H. W. Bush nimeä kannalta tukialukselta lähtee amerikkalaisia hävittäjiä pommittamaan Irakin kaaokseen ajaneita terrorijärjestön Isiken joukkoja. Puheista päätellen Irakin sotaa vaalikampanjassaan 2008 arvotellut presidentti Barack Obama ei koe erityistä tyytyväisyyttä siitä, että amerikkalaiset jälleen joutuvat lentämään pommituslentoja Irakissa. Toisin kuin Irakin sodan aloittanut edeltäjänsä George W. Bush Obama myöntää, ettei Yhdysvallat voi sotilasvoimalla vakauttaa Irakia, vaan maan etnisten ryhmien on itse löydettävä ratkaisu sen rauhanomaisempaan tulevaisuuteen.
Historiassa on lukemattomia esimerkkejä siitä, että ulkovallan sekaantuminen jonkin maan sisäiseen konfliktiin vie asioita vain huonompaan suuntaan. Yhtälailla nämä seuraukset on nähtävissä parhaillaan Itä-Ukrainan konfliktissa, johon pätee myös se, että mitä pidempää sota kestää, sitä vaikeampaa on löytää pysyvää ratkaisua. Rauha voidaan saavuttaa vain, jos Venäjä lopettaa separatistien tukemisen ja ukrainalaiset saadaan neuvottelupöytään. Se, että maailmassa tällä hetkellä niin monia vaikeita konflikteja kertoo, että historian opetuksista on opittu valitettavan vähän. Maapallon viimeistä sotaa ei tulla näkemään ennen kuin lopulta uskotaan, että sotimalla ei tähän maailmaan saada rauhaa.
Mitä tulee Jeesuksen jumaluuteen, niin usein sen selittäjät vetoavat tosiaankin Johanneksen evankeliumin 1:1.
Monet maailman Raamatunkäännöksistä ymmärtävät mitä siinä on kyseessä. Kääntävät kohdan esim. että ”Sana oli ”Jumalan kaltainen”, ”jumalallinen”, tai että tällä oli ”Jumalan luonto.
Entinen arvostettu tutkija ja piispa ja vuoden 1992 suomalaisen kirkkoraamatun kääntäneen raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja Aimo T. Nikulainen selittää asian hyvin ja ymmärrettävästi teoksessaan ”Johanneksen Evankeliumi”:
”Nämä kolme lausumaa Sanasta, Logoksesta, kuuluvat yhteen ja kuvaavat Kristuksen suhdetta Jumalaan. ’Sana’ on persoona, joka jo ajattomassa ikuisuudessa oli Jumalan luona. Se on ’Jumala’ eli jumalallinen, vaikkei olekaan sama kuin Jumala. Kreikankieli ilmaisee sen siten, että Jumalasta käytetään määräävää artikkelia, joka puuttuu Sanan määreestä ’Jumala’.” (Johanneksen evankeliumi, Jyväskylä 1989.)
Mitä Aimo T. Nikulaiseen tulee, niin täytyy tässäkin todeta, että 1992 kirkkoraamattu ei ole raamatunkäännös, vaan raamatunväännös. Se on nk. dynaaminen ekvivalenssi, joka ei edes pyri sanatarkkaan raamatunkääntämiseen, vaan raamatunkäännöskomitean tulkinnan kääntämiseen. Samankaltainen on myös Jehovan todistajien käyttämä Uuden maailman käännös, joka pyrkii heidän oppinsa mukaisen tulkinnan kääntämiseen. Sekin on siis raamatunväännös. Seuraavasta linkistä löytyy useita esimerkkejä törkeistä alkutekstin väännöksistä Jehovan todistajien oppiin sopivaksi.
http://www.kotipetripaavola.com/UM%20Uusi%20testamentti.html
Onneksi on olemassa myös nk. formatiivisia ekvivalensseja, eli sanatarkkoja raamatunkäännöksiä, mitkä pyrkivät alkutekstin merkityksen mahdollisimman sanatarkkaan kääntämiseen. Tällaisia ovat mm. meidän kaksi aikaisempaa käännöstä, KR 1933/1938 ja etenkin KR 1776. Ulkomaisista mainittakoon esim. New KIng James käännös.
Maailman eri kielillä, etenkin valtakielillä, on lukuisat määrät eri käännöksiä Raamatusta. Tarkempia tai epätarkempia. Ns. vapaita käännöksiä ja tiukasti alkukielen teksteihin pitäytyviä. UM-käännös kuuluu enemmänkin viimeksi mainittuihin.
Eri käännöksissä asiasisältö on sama (paitsi joissain esim. englannin kielellä julkaistuissa popylaarikäännöksissä). Eri käännöksissä sanavalinnat ja ilmaisumuodot vaihtelevat, koska kielenkääntäminen ei ole mitään exaktia matematiikkaa.
Perustietoa Raamatun kääntämisestä alla olevassa linkissä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sivuilla:
http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tutkimuksen/kaantaminen3.html#7
Vesa: ”Maailman eri kielillä, etenkin valtakielillä, on lukuisat määrät eri käännöksiä Raamatusta. Tarkempia tai epätarkempia. Ns. vapaita käännöksiä ja tiukasti alkukielen teksteihin pitäytyviä. UM-käännös kuuluu enemmänkin viimeksi mainittuihin.”
UM on jopa niin tarkka, että siitä on tehty jo uusi versio. Saa nähdä kuinka tarkaksi UM voi vielä tulla. Parinkymmenen vuoden päästä meillä on Uuden Maailman Uuden Käännöksen Uusi Uuden Maailman Käännös.
Käyttämäni termi ”raamatunväännös” on raamatullinen termi, jota myös apostoli Pietari käytti;
”…niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.”/2.Piet. 3:16
Otsikossa ”The war, that will end war” on kyllä myös profeetallinen näköala. Ensimmäisen maaailmansodan seurauksena Palestiinan maa-alue joutui pois Saksan ja keskusvaltojen kanssa 1915 liittoutuneelta Turkilta ja myöhemmin Kansainliitto antoi Palestiinan mandaatin sodan voittajavaltioihin kuuluneelle Iso-Britannialle. Islamin uskoinen Turkki oli hallinnut Palestiinaa ennen sitä 400 vuotta.
Iso-Britannia oli sodan vielä ollessa käynnissä antanut vuonna 1917 nk. Balfourin julistuksen, missä juutalaiselle kansalle luvattiin kotimaan isiensä maille Palestiinaan. Britit pääsivät lunastamaan lupauksensa heti sodan jälkeen. Marraskuun 2. päivänä 1917 Britannian ulkoministeri, Arthur Balfour, ilmoitti sionistisen liikkeen edustajalle, paroni Walter Rotschildille, lähettämässään kirjeessä:
”Hänen majesteettinsa hallitus suhtautuu suopeasti ajatukseen, että Palestiinaan perustetaan kansalliskoti juutalaiselle kansalle, ja tekee kaikkensa tämän päämäärän toteuteuttamiseksi olettaen, ettei mikään uhkaa Palestiinassa asuvien ei-juutalaisten yhteisöjen kansalais- ja uskonnollisia oikeuksia.”
Ensimmäinen maailmansota sai aikaan sen, että Israelin valtion syntyminen tuli mahdolliseksi. Toisen maailmansodan jälkeen myös juutalainen kansa palasi isiensä maille ja Israelin valtio itsenäistyi. Tämä kehitys tulee lopulta päättämään sodat maan päällä Kristuksen palatessa lupauksensa mukaan Jerusalemiin perustamaan 1000-vuotisen valtakuntansa.
Harri Ahdesmäki: ”Iso-Britannia oli sodan vielä ollessa käynnissä antanut vuonna 1917 nk. Balfourin julistuksen, missä juutalaiselle kansalle luvattiin kotimaan isiensä maille Palestiinaan.”
Menivät onnettomat lupaamaan myöskin palestiinalaisille oman valtion ja siitäkös se sotku syntyikin, joka yhä jatkuu.
Harri Ahdesmäki: ”Kristuksen palatessa lupauksensa mukaan Jerusalemiin perustamaan 1000-vuotisen valtakuntansa.”
Raamattu taas osoittaa Jeesus sai taivaassa Jumalan valtakuntahallituksen hallitsijan aseman, jossa ominaisuudessa hän tulee toimimaan nykyisen maailman tuomitsijana ja ”uuden maan ja taivaan” hallitsijana.
Galatalaiskirjeen 4. luku: ”26. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.”
Heprealaisten 12. luku: ”22. vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,..”
Ilmestyskirjan 21. luku:
”1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.”
”3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
Aikanaan Kristus palaa takaisin maan päälle perustamaan tuhatvuotisen rauhan valtakuntansa, jota hallitaan Jerusalemista käsin. Siitä ennustaa profeetta Jesaja Pyhässä Hengessä;
Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. (Jes. 2:2)
Siitä ennustaa myös profeetta Miika samassa Hengessä;
1 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.
2 Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.”
3 Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. (Miika 4:1-3)
Jakeen 3b olotilaa ei maailmassa ole koskaan vielä tähän mennessä ollut.
Israelin valtiota on vastustettu koko maailman taholta ja vastustus yltyy. Israel on syyllinen kuten me muutkin, eikä se kansakuntana vielä ole kääntynyt. Ne, jotka erityisesti vastustavat Israelin oikeutta elää kansakuntana isiensä maalla, ovat kuitenkin saman antisemiittisen hengen, jota Hitler kutsui Kaitselmukseksi, vallassa kuin hänkin oli, sillä se vastustaa järkähtämättä ja kaikin tavoin Jumalan suunnitelman toteutumista lopullisesti maan päällä. Kuitenkin…lopulta turhaan.
Raamatun uusi kreikkalaiset kirjoitukset (= uusitestamentti) osoittavat lihallisen Israelin tilalle tulleen uuden ”Jumalan Israelin”, johon kuuluu ihmisiä kaikista kansoista, roduista heimoista ja kielistä. Tätä asiaa selvittää esim. Raamatun Galatalaiskirje. Uusi testamentti osoittaa myöskin ”Jumalan temppelin vuorella” ja Jumalan temppelillä olevan uusia hengellisiä merkityksiä.
Mooseksen rakentama tabernaakkeli sekä Salomon, Serubbabelin ja Herodeksen rakentamat temppelit olivat Raamatun mukaan vain esikuvia, malleja tulevista paremmista ja täydellisistä järjestelyistä.
Apostoli Paavali osoitti tämän kirjoittaessaan, että tabernaakkeli, jonka pääpiirteet sisältyivät myöhemmin rakennettuihin temppeleihin, oli ”taivaallisten esikuva ja varjo”. Heprealaiskirje 8:5.
Heprealaiskirjeen 8. luku puhuu myös “tosi telttasta, jonka pystytti Jumala eikä ihminen”. Jae 2.
Tämän hengellisen temppelin eri piirteet ilmaisevat, että se on järjestely, jonka avulla Jumalaa voidaan lähestyä ja palvoa Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin perusteella. Heprealaiskirjeen 9. luku kertoo tästä.
Sen määritelmien mukaan vain kaikkeinpyhin on ”itse taivas”. Tällä perusteella muinaista Jerusalemin temppeliä vastaavasti pyhän, pappien esipihan ja niiden eri piirteiden voidaan ajatella liittyvän maanpäällisiin asioihin, jotka koskivat Jeesusta Kristusta hänen maanpäällisen palveluksensa aikana ja myöskin taivaallisen elämän toivon omaavia Jeesuksen seuraajia.
Heprealaisten 10. luku kertoo “esirippusta”, joka muodosti esteen, joka erotti temppelin pyhän kaikkeinpyhimmästä, ja sanoo sen edustavan edustavan Jeesuksen ”lihaa”, joka hänen oli annettava uhriksi, luovutettava ikuisiksi ajoiksi, jotta hän voisi mennä taivaaseen, vastakuvalliseen kaikkeinpyhimpään.
Heprealaiskirjeen 9. luku: http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hebr.9.html
8. luku: http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Hebr.8.html
10. luku: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.10.html#o16
Vesa: ”Otavan suuri ensyklopdia (1977 painos, 3. osa, sivu 2435): “Kolminaisuusopilla ei ole välitöntä perustaa Raamatussa.””
Onko Jehovan todistajien lukuisilla väärillä ennustuksilla tai vuodella 1914 välitön peruste Raamatussa?
Niinpä niin. Ei ole.